Vietimme heinäkuista sunnuntaina ihanaa aamupäivää vanhan koulukaverini hevostallilla, Laakson tallilla Vehniällä Keski-Suomessa, lähellä Jyväskylää. Emme ole näiden ystävien kesken nähneet vuosikausiin, mutta nyt näimme yhden viikonlopun aikana kahteen otteeseen. Ensin pääsimme vaihtamaan kuulumiset perjantaina, ja sunnuntaina tapaaminen oli aktiivisempi, kun pääsimme tutustumaan tallin toimintaan.
Itse en ole koskaan harrastanut mitään hevosiin liittyvää, mitä nyt joskus satunnaisesti olen saattanut istua hevosen selässä tai kärryn kyydissä. Ratsastamisesta en voi kohdallani puhua, sillä olen lähinnä istunut sellaisten hevosten kyydissä, jotka ovat kulkeneet laumassa muiden hevosten mukana paikasta a paikkaan b.
Vierailu Laakson tallilla oli siis varsin eksoottinen minullekin. Ja todella opettavainen - kyseleehän 7-vuotias aivan kaiken mahdollisen ympärillään olevan, ja näin pääsin itsekin oppimaan.
Ponin harja minttiin ja ratsaille
Kun olimme hetken katselleet ympärillemme ja tutustuneet tallin asukkaisiin, kävimme ruokkimassa yhden hevosista. Tämän jälkeen ystäväni Riikka, tallin omistaja, haki ihanan ponin lapsille hoidettavaksi.
Niin pienet kuin isotkin lapset olivat niin innoissaan, kun he pääsivät harjaamaan ponia ja kampaamaan ponin harjan. Tytöt vielä letittivät ponin harjaan sarjan erilaisia lettejä ja palmikoita.
Huoltotyön jälkeen ponille laitettiin satulat sun muut ratsastusvermeet, ja halukkaat lapsista pääsivät ratsastamaan.
Tätä oli niin ilo seurata. Tyttäreni on aiemmin käynyt ratsastamassa jossain kevätriehoissa ja muissa tapahtumissa, missä lapsi laitetaan hevosen tai ponin päälle istumaan ja kierrätetään lenkki. Nyt tyttäreni pääsi täysin uudelle tasolle. Jo se, että hän pääsi näkemään eläimet talliympäristössä ja harjaamaan ja letittämään ponia, mutta näiden lisäksi ratsastuksen ohessa Riikka joka hetki kertoi ihmisen ja eläimen yhteistyöstä ja opasti ratsastuksessa todella selkeästi.
Mikä ratsastamisen riemu olikaan, kun tyttäreni pääsi myös ravaamaan ponin kanssa.
Pienin seurueestamme, siskoni 3,5-vuotias poika, oli kyllä innoissaan hevosistakin, ja kävi tosi mielellään harjaamassa Iita-ponia, mutta tallin ja aitausten välissä oleva hiekkakasa autoineen ja kaivureineen vei voiton. Sisareni poika ei halunnut lopulta edes ratsastamaan, olisihan se ollut pois hiekkaleikkiajasta.
Kiireetöntä harrastamista hevosten parissa
Laakson tallin nettisivuilla sanotaan, että täällä pääsee harrastamaan kiireettömästi hevosten parissa. Tämä pitää niin paikkaansa. Ystäväni Riikan olemus on kuin tehty hevosten ympärille. Riikka on ollut tekemisissä hevosten kanssa aina lapsuudesta asti, ja todella tietää, mitä tekee. Koko paikassa on todella kiireetön ja rauhallinen ilmapiiri.
Ja onhan elämä hevosten ympäröimänä maaseudulla aivan erilaista kuin kaupungissa. Meille tämä tuli niin hyvään hetkeen. Olinhan ollut kolmen lapsen lapsenvahtina koko viikonlopun. Täällä pääsimme irrottautumaan hulinasta viikonlopun päätteeksi.
Jos ratsastusharrastus tai elämykset hevosten kanssa kiinnostavat, suosittelen katsomaan Laakson tallin nettisivuilta lisää infoa: www.laaksontalli.com
Olisi mukavaa osata ratastaa. Erityisesti Etelä-Amerikassa on ollut monta kertaa mahdollisuutena tutustua ratsastaen, mutta oma osaaminen hommasta on sen verran vähäistä, että ei ole sitä vaihtoehtoa tullut ikinä valittua. Olisi kyllä hauskaa osata ratsastaa.
VastaaPoistaNiin olisi minustakin! Minä olen nimenomaan Väli-Amerikassa ollut ratsailla pariin otteeseen, ja siellä ne hevoset vievät ratsastajat sinne, minne on tarkoituskin, eikä ole tarvinnut osata itse tehdä mitään. Ohjaksistakin on pidetty kiinni yhdellä kädellä cowboy-tyyliin, joten hevonen on kääntynyt kuin ohjauskepistä ohjaten :)
Poista