Pyhän jyssäys ja muut Rukan pyöräilyreitit sähköavusteisella fatbikella

Kävin viime keväänä Sallassa kokeilemassa ensimmäistä kertaa ikinä sähköavusteista fatbikea Sallan talvipyöräilyreitillä. Innostuin lajista niin paljon, että laitoin saman tien ystävilleni viestin, että tätä kokeillaan myös Rukan yhteisellä ruskaretkellämme. Ei tarvinnut edes houkutella, kun kaikki ystäväni jo ilmoittautuivat innokkaiksi sähköläskipyöräilijöiksi.

Rukalla olimme ruskamatkalla syyskuun lopulla. Muut kirjoitukset Rukan ruskamatkaltamme pääset lukemaan seuraavista linkeistä:

• Riisin rääpäsy Riisitunturin kansallispuistossa
• Rukatunturin ja Valtavaaran huiputus Karhunkierroksen reittiä pitkin
• Konttaisen huiputus Oulangan kansallispuistossa

Sähköavusteiset vuokrapyörät Sport House Rukalta

Vuokrasimme pyörät Sport House Rukalta, joka sijaitsee Rukan S-Marketin (vai olikohan se Alepa?) vieressä. Yrityksellä on paljon pyöriä, mutta niin on Rukalla myös paljon innokkaita pyöräilijöitäkin. Pyörä kannattaakin varata ennakkoon, jos haluaa nimenomaan sähköavusteisen version. Fatbike-tarjontaa olisi ollut samallekin päivälle, mutta sähköpyörään tarvittiin varaus. Ja sellainen meillä onneksi oli. Muille aamun kyselijöille myytiin eioota.

Sport House Rukalla on myös pyöräilykypärät, eli omaa ei ole välttämätöntä tuoda mukana.

Rukan maastopyöräreitit

Rukan seutu on täynnä maastopyöräreittejä, ja lisää on kuulemma suunnitteilla ja rakenteilla. Sallan pyöräilystä poiketen Rukalla meillä ei ollut yhtä pitkää pyöräreittiä, vaan pyöräilimme pari pienempää lenkkiä. Ensimmäisenä me lähdimme kiertämään Pyhän jyssäys -reittiä, joka on jo kävellenkin merkitty vaativaksi reitiksi. Voin kertoa, sitä se oli. Jos meillä ei olisi ollut sähköavustusta pyörissämme, olisin varmaan taluttanut puolet matkasta. 

Pyhän Jyssäys sähköavusteisella fatbikella

Pyhän Jyssäys on siis noin 7 kilometriä pitkä rengasreitti, joka ensin kipuaa Valtavaaran huipulle ja tulee sitten sieltä toista kautta alas. Molemmat suunnat ovat jyrkkiä, eli ei ole väliä kumpaan suuntaan sen kiertää, tarvitaan voimaa päästä huipulle sekä roppakaupalla rohkeutta päästä huipulta takaisin alas. Ylös päin kiemurtelu metsäpolulla oli muuten suht tasaista, eikä kantoja ja kiviä ollut juuri esteenä, mutta reitin jyrkkyys teki poljennasta todella rankkaa, vaikka kuinka oli boostit päällä pyörässä.

Alas päin tullessa meistä yksi pyyhälsi hurjapäänä edeltä, toinen laski perusvarmana perässä, ja kaksi meistä piti tukevasti perää. Oli niin hauskaa nähdä ylöspäin kävellen vaeltavat seurueet, jotka kohteliaasti jäivät odottamaan ja antoivat meille tilaa laskuun, ja toki kannustivat meitä laskuissa. Olettivat varmaan meidän porukan ensimmäisen perusteella, että me muutkin tulemme reipasta vauhtia. Juu, emme tulleet. Kaikkein jyrkimmissä kohdissa oli välillä otettava jalalla tukea maasta, ja polun kiemurrellessa kieli pysyi visusti keskellä suuta käsien puristaessa tankoa rystyset valkoisina.

Kiinnostavuutta reittiin teki myös se, että välillä pyöräilimme pitkospuita pitkin, ja välillä toki myös talutimme niitä. Toki joku voisi myös porrasosuudet polkea, mutta en minä.

Tältä reitiltä ei siis vaativuutta puuttunut - ainakaan minun taitotasolleni - mutta toisaalta reitti ei ollut myöskään liian vaativa ainakaan sähköavusteiselle pyörälle. Tässä tuleekin se sähköpyöräilyn parhaus, kun sähkö avustaa lihaksia sen verran, että haasteellisemmatkin vaarat on mahdollista huiputtaa.

Rukatunturin ympäri sähköavusteisella fatbikella

Pyhän Jyssäyksen reittiin meillä ei mennyt tuntiakaan, joten jatkoimme vielä matkaa Rukatunturin ympäri. Tämä reitti ei ollut niinkään selkeä metsäpolku, vaan pysähtelimme siellä täällä katsomaan, minne jatkamme seuraavaksi. Pyöräilimme jonkin verran myös teillä ja piipahdimmepa myös alamäkipyöräilyreitillä, mikä laskee Rukatunturia alaspäin. Tämä kuitenkin jäi vain piipahdukseksi, emmekä päätyneet sotkemaan kenenkään oikean alamäkipyöräilijän laskua.

Parin tunnin pyöräilyn jälkeen alkoi olla kylmä. Päivä oli sateinen, eivätkä lihakset enää jaksaneet spurttailla alun tapaan. Sitä olisi tässä kohtaa nimenomaan tarvittu, jotta kylmyys ei olisi vienyt voittoa. Päätimmekin reilun parin tunnin kohdalla kääntää tangot kohti vuokraamoa, jotta pyöräilystä jää hyvä maku suuhun ja innostusta myös seuraavalle kerralle.

Tällä matkalla emme pitäneet pitkiä evästaukoja, vaan poljimme aikalailla koko parituntisen alusta loppuun. Matkaa meille kertyi noin 18 kilometriä, ja keskinopeus näyttää Sports Trackerin mukaan olleen 8,4 km/h. Maksiminopeus minulla on ollut 37,1 km/h, ja olin kyllä se porukan nössöin pyöräilijä. Toki maastossa ei tähän nopeuteen päästy, vaan nopein alamäki oli loppumatkasta ihan oikealla tiellä.

PS. Jos ihmettelet, miten vaelluksilla meitä oli viisi, ja pyöräillessä neljä, niin se johtuu siitä, että yksi meistä harmillisesti mursi jalkansa edellisen päivän polkujuoksulenkillä, eikä näin ollen päässyt pyöräilemään. Täytyy siis ehdottomasti ottaa tämä(kin) joku kerta uusiksi! 

Pysy matkassa mukana:

Lähdetään Taas Facebook | Lähdetään Taas Instagram