Vietin viime viikonlopun Kalajoella. En tiennyt, minne olen matkalla, sillä siskoni, serkkuni ja ystäväni järjestivät viikonlopun minulle yllätyksenä 40-vuotissynttärilahjaksi. En tiennyt kohdetta, enkä aktiviteetteja. Sen verran tiesin, että mukaan piti pakata sellaista vaatetta, millä tarkenee myös tuulella. Aavistin siis, että menemme kenties vesille, mutta enpä olisi ikinä arvannut, että lauantain aktiviteettina menemme Maakallaan upealla kaljaasilla. Enhän edes muistanut koko Maakallan olemassaoloa.
Päättymätön merimatka vastatuulessa
Kaljaasi Ansio on valtavan hieno vanha purjealus, tai siis kaljaasi. Asiakaspaikkoja tällä kaljaasilla on 34, ja ainakin tämän hetken tilanteen mukaan retket Maakallaan näyttävät olevan melko täysiä aina kauden loppuun, eli syyskuulle asti. Jos innostut Maakallan retkeltä, niin kannattaa kurkata, kyllä niitä paikkoja vielä joitain tällekin kesälle löytyy!
Matkaa Maakallaan on noin 13 kilometriä, ja menomatka vastatuulessa kesti noin pari tuntia. Meidän edellinen ilta Kalajoen hiekkasärkillä venähti hieman pitkäksi, ja useampien juhlamaljojen ja lyhyen yön jälkeen hymymme hyytyivätkin aika nopeaan laivan tasaisessa keinutuksessa. Kun katsoimme mantereelle satamaan, josta lähdimme, oli se jatkuvasti yhtä lähellä, kun katsoimme Maakallaan päin, oli sekin koko ajan yhtä kaukana. En muista, milloin parituntinen on viimeksi tuntunut niin pitkältä ajalta.
Lopulta paha olo kuitenkin vaihtui nauruksi, ja loppumatka kuluikin vedet silmissä nauraen. No, muilla paitsi yhdellä meistä.
Viimeistään perillä kaikilla jo alkoi matkapahoinvointi helpottamaan, kun saimme eteemme lohikeittoa ja leipää ah niin ihanilla suolakurkuilla. Suolakurkut best matkapahoinvointiin!! Lohikeitto tarjoiltiin laivassa ja ajatus oli, että matkustajat vuorottelevat pöytäpaikoilla kaljaasin sisällä, mutta meistä ei ollut sisäruokailuun, vaan haimme keittolautasemme kannelle.
Paluumatka sujuikin sitten aika paljon rattoisammin. Meno oli tasaisempaa myötätuuleen, ja koska pystyimme menemään suurimman osan matkasta purjeilla, oli matka-aika puoli tuntia menomatkaa lyhyempi.
Maakalla - itsehallintoalue 13 kilometrin päässä mantereelta
Maakallassa meillä oli lohikeittolounaan lisäksi aikaa reilu tunti. Maakalla ei ole varsinaisesti saari, vaan kallankari, ja pinta-alaakaan ei ole kovinkaan paljon. Tunti riitti siis oikein hyvin kiertämään Maakallan ja tutustumaan sen pieneen Maakalla-museoon, muutamaan alkuperäiseen asumukseen ja kirkkoon. Olisipa myynnissä ollut savusiikaakin, mutta meille riitti lohikeittolounas.
Mitään ravintolaa tai kauppaa Maakallalla ei kuitenkaan todellakaan ole.
Koitin myös kiivetä näköalatorniin, mutta puolivälissä matkaa erehdyin katsomaan alaspäin, enkä tiennyt, pääsenkö enää ylös tai alas. Päätin alkaa ottaa askelmia takaisin alas. Näkymät ylhäältä olisivat olleet eittämättä upeat!
Maakallalle on alunperin löytäneet asumaan 1700-luvulla kalastajat, jotka ovat huomanneet kallan ympärillä hyviä kalapaikkoja. Näiden kallankarien erikoisuus on itsehallinto, joka on peräisin Ruotsin vallan ajalta, jolloin kuningas Aadolf Fredrik on vuonna 1771 säätänyt hamina-ordningin. Karien hallinto on määrätty kalastajien huostaan, ja "ylintä päätäntä- ja tuomiovaltaa" käyttää kerran vuodessa, Jaakonpäivää lähinnä olevana sunnuntaina pidettävä karikokous.
Maakalla-museossa opimme, ettei Maakallalle tule makeaa vettä eikä siellä ole sähköjä. Kaikki makea vesi on siis joko kerättyä sadevettä tai mantereelta tuotua vettä. Kalakeittokin on perinteisesti keitetty meriveteen kuin myös kahvi. Aikamoista. Matkaa mantereellehan on se 13 kilometriä, eli sitä ei ihan joka toinen päivä sieltä lähdetä hakemaan. Tai kai niinkin voi halutessaan tehdä.
Alkuperäiset asumukset olivat myös hurjan kiinnostavia. Oven karmit ovat todella matalia, mutta ei sen vuoksi, että aiemmin ihmiset olisivat olleet puoli metriä lyhyempiä, vaan jotta lämpö on pysynyt paremmin sisällä. Toki sängyt olivat myös aika pieniä, eli ehkä ihmisetkin on olleet lyhyempiä, joskaan ei ehkä ihan hobbitteja.
Kirkko oli myös todella kaunis. Sitäkään ei millään saanut ikuistettua todellisessa olomuodossaan kuviin.
Tällä hetkellä Maakallalla ei asu kukaan pysyvästi, mutta kesäasukkaita Maakallalla näkyi jonkin verran. Sähköä ei edelleenkään ole, mutta joitain aurinkopaneeleita näimme siellä täällä.
Asumusten lisäksi vaikutuksen teki paikan luonto. Katsokaa nyt vaikka! Upeaa!
Iso suositus Maakallan vierailulle
Suosittelen ehdottomasti vierailemaan Maakallalla. Sen luonto on kuvankaunista ja historia todella mielenkiintoinen. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että merimatka on pitkä ja hyvin todennäköisesti myös aallokkoinen. Itse ottaisin mukaan salmiakkia ja rullan oksennuspusseja.
Kaljaasi Ansion aikataulut voi katsoa heidän sivuiltaan tästä linkistä.
Maakalla voisi olla tosiaan kiva matkakohde. Harmi, kun meillä ei viime vuonna ollut Kalajoella riittävästi aikaa, jonka vuoksi Maakallalla ei ehditty käymään. Seuraavaksi, kun seudulla olemme, sisältyy se varmasti meidänkin matkaamme.
VastaaPoistaOnpa huikea kohde! Paikan historia vaikutti mielenkiintoiselta ja maisemat ovat kuin postikortista :)
VastaaPoistaEveliina / Reissukuume
Kävin tänä kesänä Kalajoen hiekkasärkillä, mutta eipä tullut käydyksi Maakallassa, tuntuvat matkat olevat aika varattuja. Hienosti ovat ikivanhat rakennukset siellä säästyneet säiden armoilla. Mielenkiintoinen itsehallintoalue jossa voisi käväistä tyynellä kelillä. Kärsivän aika voi olla todella pitkä, en tiennyt suolakurkun auttavan matkapahoinvointiin, mutta akunapit ranteissa auttavat.
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Vaikuttaa erittäin lupaavalta retki kohteelta kun tuonne suuntaan matkustaa.
VastaaPoistaOlipa sulle järjestetty kivat synttärit! Ja aika eksoottinen kohde, etten sanoisi. Näitä Suomen pieniä saaria ja kallankareja on kyllä moni tuntunut tutkivan tänä kesänä. Saaristossa on omaa ihanaa charmia! Hieno tosiaan tuo kirkko sisältä.
VastaaPoista