Kaupallinen yhteistyö: Holiday Club Resorts Oy
Lähdin Sallaan keväthangille hiihtämään. En ole ollut laskettelurinteessä sitten lukioaikojen, (jollei yhtä töiden tiimipäivän lautailukurssia oteta laskuihin mukaan) enkä ole sittemmin edes himoinnut rinteeseen. Miksi menisin, jos voin myös hiihtää? Ajattelinkin, että käyttäisin Sallan aikani vain hiihtoladulla. En päätynyt rinteeseen - olisin saattanut päätyä, jos ystäväni olisi ollut mukana, tai niin hän ainakin uhkaili - mutta enpä ennen matkaa tiennyt, että myös talvipatikointi ja -pyöräilyreitit olisivat Sallassa näin hienot!
Testasinkin pari eri patikointireittiä, ja ajelin seudun pisimmän talviulkoilureitin sähköavusteisella fatbikella.
Sallan talvipyöräilyreitit: Sähköavusteisella fatbikella tuntureille
Minä en ollut koskaan kokeillut fatbikea enkä sähköpyörää. Voitte varmasti kuvitella, että jännitti poimia molemmat yhdessä paketissa yhdellä kertaa ja vielä yksin. Ajatuksissani ajelin kahden kilometrin päähän ja takaisin. Olisinpahan kokeillut ja voisin hyvillä mielin palauttaa pyörän.
Ei mennytkään niin kuin suunnittelin.
Kyselin pyöräretkeäni edeltävänä päivänä Itäkodalla fatbike-reittejä tällaiselle työmatkapyöräilijälle, joka ei juurikaan pyörän kanssa ole käynyt maastossa. 18 kilometrin reitti, joka kulkee tulevan kansallispuiston alueella, olisi minulle kuulemma juuri sopiva. Polkisin sen parissa-kolmessa tunnissa, vaikka pysähtyisinkin laavulle pitämään evästaukoa. Hmm. Se tuli niin varmoin sanoin, että uskoin. En ole ehkä yllytyshullu, vaan ihan vain helppo. Ei tarvitse edes yllyttää, ja olen mukana.
Kannatti uskoa. Sallan laskettelukeskuksen välinevuokraamosta minulle annettiin hyvät ohjeet fatbiken sähkötoimintojen käyttöön sekä heidän puhelinnumeronsa ongelmatilanteiden varalta. Kun eivät hekään olleet epäileväisiä sen kanssa, pärjäisinkö reitillä, olin täysillä mukana reittisuunnitelmassa. Reitti oli käyty ajamassa moottorikelkalla edellisenä iltana, mikä tarkoitti aamuyhdeksältä yöpakkasten jälkeen aivan täydellistä pyöräilyalustaa.
Reitti lähtee Tunturikummuntien pysäköintipaikalta. Minun onnekseni lähtöpisteelle on vuokraamolta parisen kilometriä matkaa, jonka aikana pääsin testaamaan näitä pyörän sähköominaisuuksia. Varsinaisesti niissä ei juuri testaamista lopulta ollut, mutta toipa varmuutta maastoon lähtemiseen.
Neljä nuotiopaikkaa, paljon kuukkeleita
Reitin varrella on kaksi laavua ja kaksi kotaa. Toisin sanoen koko ajan jokin pysähdyspaikka. Kilometrit hujahtavat yllättävän nopeaan, vaikkei vauhtini päätä huimannut.
Ensimmäisellä laavulla pysähdyin vessaan, toisen kodan ohi ajoin sitä täysin huomaamatta, ja kolmannelle kodalle pysähdyin ottamaan kuvia. Ajatuksena oli pysähtyä siihen myös evästauolle, mutta lähes kymmenen asteen lämmössä, täydessä auringonpaisteessa en halunnut tehdä tulta sisälle. Lopulta pysähdyin vasta viimeisellä nuotiopaikalla, Tunturilammen laavulla.
Tämä olikin erinomainen pysähdyspaikka, kun edelliset retkeilijät olivat ehtineet tehdä nuotion valmiiksi ja pääsin valmiille hiillokselle. Paikan hiljennyttyä paikalle pyyhälsi myös kuukkeleita. En ole niitä koskaan ennen nähnyt, joten täytyi kaivaa kamera esille. Tuttavalliset linnut meinasivat viedä makkarani suoraan nuotiolta. Ilmeisesti ovat erityisen tietoisia, missä on ruokaa tarjolla.
Lopulta minulla kului tähän 18 kilometrin pyöräilyyn reilut pari tuntia, jos lasketaan vain pyöräily ja kuvaustauot. Kolmisen tuntia, jos otetaan mukaan myös evästauko ja pyörän haku, ohjeistus ja palautus.
Talvipyöräily etenkin tällaisella sähköavusteisella fatbikella oli niin hauskaa, että metsä raikui kun hihkuin menemään. Ja myös niin hauskaa, että ehdotin jo ystävilleni samaa aktiviteettia syksyn Rukan reissullemme. Silloin ei toki puhuta talvipyöräilystä, mutta uskoisin, että osaamme kyllä väistellä kiviä ja kantoja. Ehkä.
Sallatuntureilla on myös muita talvipyöräilyreittejä. Esimerkiksi Ruuhitunturin latukahvilalle tai Poropuistolle pääsisi myös pyörällä. Ja tokihan sillä voisi ajaa ihan tielläkin, ja käydä hoitamassa vaikka kauppaostokset Sallan kylällä. Reittivaihtoehtoja kyllä riittää, kuin myös maisemia, mitä katsella matkan varrella.
Sallan talvipatikointireitit: tasaisella tai tunturin huipulle
Sallan talvipatikointireittejä menee yhtä lailla ristiin rastiin Sallatuntureita. Minä reippailin Sallatunturin huipulle ja Keselmäjärven ympäri. Ensimmäiselle kipusin katsomaan näkymiä tunturin huipulta, toiselle tallustin testaamaan tulentekotaitojani ja syömään päivällisen ulkoilmaan.
Sallatunturin huiputus on noin kahden kilometrin matka ylämäkeä nimensä mukaisesti aina tunturin huipulle asti. Reitti kulkee välillä laskettelurinteen vierustaa, välillä moottorikelkoilla ajettua kävelyreittiä. Kahden kilometrin verran jyrkkää ylämäkeä on aika paljon, mutta maisema palkitsee. Toisaalta pari kilometriä matkana on sen verran vähän, että vaikka se onkin ylämäkeä, matka taittuu yllättävän ripeään.
Sallatunturin huiputuksella en pitänyt evästaukoja tai jäänyt sen pidempään ihastelemaan maisemia. Huipulla todellakin tuulee, joten nappasin kuvat ja palasin takaisin.
Keselmäjärven ympäri kulkeva reitti on täysin tasaista, ja matkaa kokonaisuudessaan kertyy nelisen kilometriä. Matka ei ole kovin pitkä, vaan on juuri sopiva kevyeen ulkoiluun, kun tarkoituksena on enemmän nuotiopaikalla syöminen kuin urheilu. Tällaisia samanlaisia talvikävelyreittejä on Salla pullollaan, ja kotia on joka reitin varrella useampia.
Maisema on myös Keselmänkierroksella kaunista, varsinkin takaisin tullessa, kun Sallatunturi näkyy järven takana. Nyt ei katsota maisemia ylhäältä alas, vaan alhaalta ylös. Tunturimaisema on hienoa näinkin.
Hieman olin kateellinen järvellä pilkkimässä olleille seurueille. En päässyt tänä talvena kertaakaan pilkille, mutta en kehdannut marssia jäälle kinuamaan kenenkään pilkkiä lainaan tai muuten vain ujuttautua seurueeseen mukaan. Aika paljon kehtaan (olen kuulemma se, joka kysyy ja tekee sen, mitä kaikki haluaisivat kysyä ja tehdä, mutteivät kehtaa), mutta näköjään tässä meni minun rajani.
Jos Salla kiinnostaa, lue myös:
- Salla keväällä tarjoilee monipuolista talviurheilua
- Sallan hiihtoladut: vaihtelevaa maastoa ja tunturin huiputusta
Kyllä näyttää kuvat Sallasta taas upeilta. Tuota talvipyöräilyä olisi hienoa päästä koittamaan tai pyöräilyä fatbikella ylipäätään. Näyttää ja kuulostaa erinomaisen hauskalta puuhalta! Jotenkin sitä on omalla kohdalla patikointi vienyt aina pidemmän korren, mutta kyllä tuota tulee varmasti koitettua!
VastaaPoistaFatbikesta en oo kuullu muutakuin pelkkiä kehuja! Pitäis kyllä joskus kokeilla, olis kyllä varmaan tosi hauskaa ja koukuttavaakin. Olipa kiva lukea Sallasta, ajateltiin siellä kesällä käydä enkä oo yhtään perehtynyt vielä mihinkään reitteihin. Tuo tunturin huiputus vois ainakin olla yksi. On kyllä kiva kun löytyy vaihtoehtoja talviretkeilyyn!
VastaaPoistaOnpas kauniit maisemat! Ja tuo Fatbike on sellainen mitä olen kauan jo itsekin halunnut päästä kokeilemaan, vaikuttaa kivalta!
VastaaPoistaEnpä olisi minäkään ensimmäiseksi ainakaan tullut ajatelleeksi pyöräilyä talvella. Itselläni ensimmäinen "henkinen este" olisi ollut ajatus siitä, että pyöräillessä tulee kylmä! Keväällä ihan etelässäkin on oppinut, että siinä missä kävelylle lähtee jo kevyesti pukeutuneena, niin pyörän selkään pitää vielä napata takki ja joskus käsineetkin, eli etenkin vastatuuleen viima pitää kyllä viilennyksestä huolen, liiankin tehokkaasti!
VastaaPoistaTosi brutaalin näköinen nousu. Joskus on aina ensimmäinen kerta, minä näin kuukkelin ekaa kertaa ehkä joskus 1978, muinaisuudessa. Ekasta kerrasta huolimatta hyvä kuva. En ole ikinä ajanut läskillä ja sähköavusteisella olen ajanut vain kerran. Sääli, että mäki oli loiva, tekisi mieli panna sähköapu todelliseen kenttäkokeeseen. Läskin sijasta minulla on vähän kapeampi plusrengas.
VastaaPoistaIhana retkijuttu! Pitäisi kyllä ehdottomasti kokeilla tuota talvipyöräilyä itsekin, olen ajellut sähköavusteisella läskärillä vain kesäisin. :)
VastaaPoista