Top 5 tekemistä Kainuussa: karhusafari, heinälato, linnunpönttö, Hossa, outo taukopaikka

Kurvasimme ystäväni kanssa kesälomalla Kainuun maakuntaan Pohjois-Suomeen. En yhtään ihmettele, miksi Tempparitkin päätettiin tänä vuonna kuvata juurikin tuossa samaisessa maakunnassa. Sieltä on takuulla löytynyt toinen toistaan mahtavampia deittikohteita. Jos yleensä katson Temppareista vain parhaat palat, eli iltanuotiot, aion pian alkavasta kaudesta poimia lisäksi matkailuvinkit tuleviin kotimaanlomiin.

Me ei ystäväni kanssa oltu Kainuussa treffeillä, mutta kiersimme kasan mielettömiä kohteita. Vaikka välillä tuntuukin, ettei Suomen matkailussa pääse samoihin fiiliksiin kuin kaukomailla, niin tänä kesänä todistin itselleni, ettei se tosiaan pidä paikkaansa. Tämä kolmen yön road trippimme oli täynnä upeita elämyksiä!

Tässä kokemukseni ja top 5 tekemistä Kainuusta:

Yö linnunpöntössä Paltamossa

Ajelin pohjoiseen jo yhtä yötä ennen ystävääni. Karhunkatselukopissa kun tarkoitus on koittaa valvoa mahdollisimman paljon, halusin olla jo valmiiksi huudeilla. Bongasin onnekseni Jättiläisenmaan ja sen jäätävän upeat linnunpönttömajoitukset vain parin tunnin ajomatkan päässä Kuhmosta. 

Linnunpönttö oli heittämällä yksi hienoimmista majoituksista, missä olen koskaan ollut. Maisema oli niin häikäisevä, että tarkoitukseni nukkua hyvin ennen karhunkatselukoppia meinasi mennä sivu suun, kun en malttanut käydä nukkumaan. Onneksi elimme jo heinäkuun puoliväliä, ja aurinko lopulta laski, ja minä maltoin nukkua. Hyvin nukuinkin.

Jättiläisenmaasta ja näistä ihanista majoituksista voit lukea enemmän aiemmasta kirjoituksestani täältä.

Yö karhunkatselukopissa Kuhmossa

Heti seuraavana yönä pääsimme toisen Kainuun elämyksen pariin. Vietimme yön muutaman karhun ja aika monen suden ympäröimänä keskellä laajaa suota Suomen ja Venäjän raja-alueella. 

Vietimme yön siis sellaisessa pikkiriikkisessä, maailman söpöimmässä kopperossa, ja näimme lähestulkoon parisenkymmentä sutta ja karhua sekä ketun ja kotkan. Nyt kun ajattelen kokemusta, en voi uskoa, että todellakin olen ollut vain muutaman hassun metrin päässä sekä sudesta että karhusta. Ja siis täysin villeistä sellaisista. Tämä ei ollut mikään eläintarha, missä eläimet olisi olleet kaltereiden takana. Me tosin onneksi olimme!

Karhusafarista pääset lukemaan lisää aiemmasta kirjoituksestani tästä linkistä.

Hossan kansallispuisto ja Poropuisto

Karhusafarin jälkeen ajelimme Suomussalmelle, josta teimme pienen retken Hossan kansallispuistoon. Ajatuksemme oli viettää Hossassa pidempi pätkä, mutta lopulta ehdimme kävellä vain pienen reitin, emmekä sitäkään kokonaan. Hossa kuitenkin jätti erityisen hyvän kuvan hyvin hoidetusta kansallispuistosta.  

Lounaan kävimme syömässä Hossan poropuistossa. Porokeittoa porojen tepastellessa vieressä. Kröhöm. Tuntui se silloinkin hassulta, mutta oli todella maukasta. Minkäs teet. 

Hossan kansallispuistosta ja poropuistosta voit lukea lisää aiemmasta kirjoituksestani täältä.

Yö heinäladossa ja Hiljainen kansa

Karhunkatselukopissa valvotun yön ja Hossan reippailun jälkeen tuli tarpeeseen kunnon yöunet. En tosin ole varma, miten kunnolla lopulta nukuin, mutta nukuin kuitenkin. Majoituksenamme oli heinälato, joka sijaitsee Hiljaisen Kansan niittykahvilan kupeessa. Kyllä tämäkin erikoisimpien majoitusten joukkoon lukeutuu, missä olen koskaan majoittunut, mutta siitä en mene takuuseen, haluaisinko uudelleen tuonne yöksi asti. Mukavuudenhaluinen minä huutelee nukkumaan mieluummin Jättiläisenmaan linnunpönttöjen mukaviin leveisiin sänkyihin!

Heinälatoyöpyminen oli ilmainen, ja myös sen takia sitä kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa. Kokemuksestamme voit lukea lisää tästä linkistä.

Yksi erikoisimmista taukopaikoista ikinä

Vastaamme Kainuun roadtripillä tuli myös melkoisen erikoinen taukopaikka. Pohdimme karhusafareiden Kuikan kämpiltä lähdettäessämme, missä voisimme pysähtyä, ettemme aja liian pitkää matkaa parin tunnin yöunien jäljiltä. 

Meille suositeltiin Ala-Vuokissa olevaa Mäkeläisen Pojat Oy:tä. Googlen kartan mukaan se näytti olevan ruokakauppa, joten positiivisena yllätyksenä tuli se, että heillä olisi myös kahvio.

Kurvasimme Mäkeläisen Pojat Oy:n pihaan, mutta harmiksemme kahvio oli suljettuna. Kysyimme kaupalta kuitenkin, saisimmeko käyttää vessaa, ja samalla meille tarjouduttiin keittämään kahvit, viinereiden kera tietysti. Niinpä istahdimme nauttimaan myös kahvion antimista.

Ystävällinen palvelu ei kuitenkaan ollut tämän paikan outous, vaan erikoisen taukopaikasta teki se, että sen myynnissä olevien hifi-laitteiden määrä oli valtaisa! Kuikan kämpillä meille osattiin kertoa, että laitteiden määrä on ollut joskus niin suuri, että se on pitänyt kakkospaikkaa sitten Stockan vastaavan osaston. Asiakkaina ovat tietysti olleet pääsääntöisesti venäläiset. Olimmehan aivan Venäjän rajan tuntumassa edelleen. Paikassa ei vain myyty laitteita, vaan niitä pystyi myös testaamaan erillisissä huoneissa. 

Kieltämättä täällä tuntui, kuin olisi palannut aikakoneella takaisin lapsuuteen. Ihana tunnelma! Ja hei, tämä ovenkahva oli ehkä parasta, mitä olen hetkeen nähnyt. Siis viimeksihän olen tällaisen nähnyt lapsena.

Mäkeläisen Pojat Oy on perustettu jo vuonna 1931, ja edelleen paikka on yhden pojista omistuksessa. Täällä suosittelen ehdottomasti poikkeamaan, jos ajelet tuolla suunnalla!

Eikö ollut aika intensiivinen ja mieletön kokemuskokoelma? Minusta ainakin!

Pysy mukana matkassa:

Facebook | Instagram