Hakolan Tila vaikutti kiinnostavalta maatilakohteelta lasten kanssa, koska tilalla on paljon eri eläimiä. Tila toimii jossain määrin omavaraisesti, tai ainakin jokaisella maatilan eläimellä on tarkoituksensa ja tehtävänsä. Tämä tekikin vierailusta sata kertaa kiinnostavamman. Maatilan perheen intohimo eläimiä kohtaan ja elämäntapaan oli niin inspiroivaa, ja vierailu niin hienosti suunniteltu ja ajateltu, että tunsimme autoista noustessamme saman tien olomme tervetulleiksi kylään.
Kaneja, vuohia, lehmiä, kanoja, kukkoja, kissoja ja jättiläiskoira
Pihassa meitä oli ensimmäisenä vastassa jättiläiskokoinen koira. Hän on kuulemma lempeä, mutta antaa kyllä isoja märkiä pusuja. Tyttäreni arastelee koiria, joten koira tervehti meitä hetken ja sen jälkeen hänet laitettiin sisälle taloon odottamaan. Tämä oli todella ystävällistä, sillä olisi ollut kurjaa, jos koira olisi ollut vapaana ja tyttäreni peloissaan koko vierailun ajan.
Lapset juoksivat koiran rapsutteluiden jälkeen kanien kopin luokse, mutta jatkoimme kaninkopin ohi vuohien luokse. Mukana oli leipää, jota ensin syötimme kaikille kolmelle vuohelle. Suurin vuohista tuoksahtaa vuohelle, joten sen vuoksi sen silittämistä ei suositella. Tai haiset vuohelle itsekin. Heh.
Kaksi muuta vuohta laitettiin kiinni aitauksessaan, ja pääsimme lypsämään äitivuohta. En meinannut uskaltaa puristaa utaretta niin voimakkaasti, että maitoa tulee. Vaikka kyllähän ne myös vuohivauvojen käsittelyssä saavat kovaa kyytiä. Lopulta sain kuin sainkin maitoa tulemaan, ja myös lapset rohkenivat kokeilemaan lypsämistä.
Lypsettyä maitoa emme heittäneet hukkaan - joskaan emme juoneet sitä itsekään - vaan pääsimme juottamaan maidon vuohen omalle lapselle. Hän ei enää ole imetysikäinen, mutta selkeästi edelleen rakasti äitinsä maitoa.
Ihanaa, että kaikille suotiin aikaa kerätä rohkeutta, eikä ollut tarvetta juosta eläimeltä toiselle kovassa kiireessä.
Vuohien jälkeen siirryimme kanojen aitaukselle - jälleen kaninkopin ohittamalla. Enpä tiennyt itsekään, miten monipuolisesti kanat tarvitsevat ruokaa, että ne pystyvät munimaan, mutta tietystihän ravintorikkaan munan tuottaminen vaatii ravintorikkaan aterian. En tiennyt sitäkään, että kana voi munia päivässä yhden munan. No, en tiennyt paljon muutakaan. Olipahan mielenkiintoista! Ja kaikki kerrottuna niin, että lapsetkin oppivat varmasti paljon.
Kanoja ja kukkoja tervehdittyämme siirryimme navettaan, jossa oli lisää kaneja, pari kissaa ja vasikka. Vasikan vanhemmat olivat laitumella, mutta vasikan täytyy olla ensimmäinen kesä sisällä, sillä pellon laidan syvät joet hukuttaisivat pienen vasikan hetkessä. Navetasta löysimme myös Harmikki-kukon, jonka toimme ulos mukanamme. Siellä se viipeltää kaikessa vapaudessaan!
Vierailun kruunasi hevoskärryajelu
Vierailun viimeinen eläinelämys oli hevoskärryajelu. Myös hevosista pääsimme oppimaan paljon samalla, kun toinen hevosista laitettiin kärryajelukuntoon. Lapset pääsivät kokeilemaan hevosen harjausta ja tietysti taputtelemaan hevosia.
Kärryllä ajelimme kauniissa maalaismaisemassa metsän keskellä ja pelloilla.
Kodassa omat eväät valmiilla nuotiolla
Vierailun päätteeksi kävimme vielä paistamassa eväsnakkimme ja -leipämme kodan nuotiolla. Kotaan laitetaan nuotio valmiiksi vieraita varten, joten hiillos on valmiina odottamassa evästäjiä.
Hakolan tilan vierailun kesto ja hinta
Vierailu kestää noin kaksi tuntia, ja jos haluaa hevoskärryajelun tai ratsastuksen sekä vielä syödä omia eväitä kodalla, saa vierailuaikaan lisätä tunnin. Ajattelin ennakkoon, että miten meillä niin paljon aikaa menee, mutten väittänyt vastaan. Tuntuikin tosi kivalta, että jokaisen eläimen luo oli ajateltu oikeasti niin paljon aikaa, että kaikki saivat syöttää, rapsuttaa, ihastella, lypsää. Pari-kolme tuntia hujahtikin tuossa tuokiossa, ja oli juuri sopivasti.
Tällä hetkellä tilalla järjestetään koronan takia vain yksityisiä kierroksia niin, että vain yksi seurue on kerrallaan tilalla. Aika pitääkin soittaa ja sopia ennakkoon. Hakolan tilan yhteystiedot löydät tästä linkistä.
Kahden tunnin vierailu, johon kuuluu opastus eläinten parissa, niiden syöttämistä, vuohien lypsämistä ja rapsutteluja, maksaa 35 euroa. Hevoskärryajelu maksoi 15 euroa lisää.
Jos haaveilet maatilavierailusta eläinten parissa, tämä on ehdottomasti paikka, jossa kannattaa käydä.
PS. Tilalta löytää myös upeaa taidetta tilan emännän Heidin maalaamana. Hän kuulemma maalaa paljon myös tilaustöitä. Nämä oli superhienoja!
Pysy mukana matkassa:
Kuulostaa tosi kivalta paikalta. Pitääkin laittaa paikka mieleen, kun seuraavan kerran ajelemme Keski-Suomessa. Tuon kaltaiset pysähdyspaikat ovat kyllä tosi kivoja.
VastaaPoistaSelvästi ihana paikka, kiva, että löysit tällaisen ja jaoit. Tuo, että lapset voivat olla noin läheisesti tekemisissä eläinten kanssa, eli syöttää ja silittää, jopa lypsää, on niin paljon hienompaa kuin pelkkä katselu. Itse koin tätä iloa ihan vain täällä Helsingissä Haltialan tilalla, jossa eläimiä saa mennä katselemaan ihan vapaasti. Meidän kaksi- ja neljävuotiaat tenavat syöttivät hetkessä lampaille mukaan ottamamme pussillisen ruohoa (tuoreen ruohon syöttäminen on luvallista), eivätkä pelänneet yhtään. Päin vastoin. Pyysivät päästä heti seuraavana päivänä uudestaan ja totta kai pääsivät. Ihanaa touhua sekä meille että heille.
VastaaPoista