Kirjoitin viime vuoden alussa bucket-listaa juuri alkaneelle matkavuodelle. Lista oli hurja kokoelma unelmia, minkä en listaa kirjoittaessani uskonut toteutuvan. Olen kuitenkin aina ollut haaveilija, ja toisaalta myös haaveiden toteuttaja. Kun keksin matkakohteen, keksin myös tavan, miten saan sen toteutettua. Viime vuoden haaveet olivat kuitenkin sitä luokkaa, ettei niihin ollut itsellä vaikuttamisen mahdollisuuksia. Silti, kuin ihmeen kaupalla, ne uskomattomimmatkin haaveet toteutuivat.
Ajattelin, että jos kerta villeimmätkin haaveet toteutuvat, kun ne kirjaa ylös, aloin toki kirjata tällekin vuodelle bucket-listaa. Edellinen matkavuosi oli niin upea, etten oikein kuitenkaan saanut ajatuksiani kasaan. Loppuvuosi kului hujauksessa, ja olin tilanteessa, etten ollut oikein edes ehtinyt haaveilla. Toisaalta olin hienosti pistänyt säästöjäkin sileäksi. Tämän vuoden bucket-listalla lukeekin:
"Olen edelleen niin äimänä viime vuoden matkasaaliista, että toisaalta voisi olla aika tutkia hieman lähiympäristöä."
"Ehkä yhden vuoden voi ottaa vastaan sellaisena kuin se tulee."
Vaikuttaa siltä, että vuosi menee juuri näin. Vaikka täytyy kyllä samalla todeta, että ihan tätä en nyt tarkoittanut. En tarkoittanut lähiympäristöllä kotisaarta, tarkoitin kotimaanosaa. Vähintään naapurimaita ja ainakin Uudenmaan ulkopuolista Suomea.
Universumi: tulkitsit sanani väärin.
Toisaalta saan olla erittäin onnellisessa asemassa, sillä superunelmamatkojani toteutui niin viime vuonna kuin niin monena muunakin vuonna viimeisen parin-kolmenkymmenen vuoden aikana. En ole siis koskaan jarrutellut, vaan syöksynyt suin päin unelmiin. En muista, koska viimeksi minulla olisi ollut vuoden alussa fiilis, että "katsotaan nyt mitä vuosi tuo tullessaan", eikä olisi niin väliä, vaikkei juuri toisikaan.
Toki haaveilin jo alkuvuodesta myös laskuvarjohypystä, vesilomista lapsen kanssa ja aktiivisesta matkailusta. Näistä haaveista en vielä päästä irti, vaan uskon ja toivon tämän tilan olevan tämänkin vuoden osalta väliaikainen, ja viimeistään syksyllä maailman tai ainakin Suomen palautuvan edes jossain määrin uomiinsa.
 |
| Työmatkasta Australiaan Jacob's Creek -viinitalon vieraaksi Anni Hautalan seurassa en juuri uskaltanut haaveilla. |
Mitä pirua meninkään kirjoittamaan?
Ajattelin, että jos kerta villeimmätkin haaveet toteutuvat, kun ne kirjaa ylös, aloin toki kirjata tällekin vuodelle bucket-listaa. Edellinen matkavuosi oli niin upea, etten oikein kuitenkaan saanut ajatuksiani kasaan. Loppuvuosi kului hujauksessa, ja olin tilanteessa, etten ollut oikein edes ehtinyt haaveilla. Toisaalta olin hienosti pistänyt säästöjäkin sileäksi. Tämän vuoden bucket-listalla lukeekin:
"Olen edelleen niin äimänä viime vuoden matkasaaliista, että toisaalta voisi olla aika tutkia hieman lähiympäristöä."
"Ehkä yhden vuoden voi ottaa vastaan sellaisena kuin se tulee."
Vaikuttaa siltä, että vuosi menee juuri näin. Vaikka täytyy kyllä samalla todeta, että ihan tätä en nyt tarkoittanut. En tarkoittanut lähiympäristöllä kotisaarta, tarkoitin kotimaanosaa. Vähintään naapurimaita ja ainakin Uudenmaan ulkopuolista Suomea.
Universumi: tulkitsit sanani väärin.
Toisaalta saan olla erittäin onnellisessa asemassa, sillä superunelmamatkojani toteutui niin viime vuonna kuin niin monena muunakin vuonna viimeisen parin-kolmenkymmenen vuoden aikana. En ole siis koskaan jarrutellut, vaan syöksynyt suin päin unelmiin. En muista, koska viimeksi minulla olisi ollut vuoden alussa fiilis, että "katsotaan nyt mitä vuosi tuo tullessaan", eikä olisi niin väliä, vaikkei juuri toisikaan.
Toki haaveilin jo alkuvuodesta myös laskuvarjohypystä, vesilomista lapsen kanssa ja aktiivisesta matkailusta. Näistä haaveista en vielä päästä irti, vaan uskon ja toivon tämän tilan olevan tämänkin vuoden osalta väliaikainen, ja viimeistään syksyllä maailman tai ainakin Suomen palautuvan edes jossain määrin uomiinsa.
Pysy matkassa mukana:
Toivon todella, että maailma palautuu uomiinsa mahdollisimman nopeasti. Toki matkojen peruuntuminen harmittaa ja toivon ettei niitä enää tulisi lisää, mutta ennemmin toivon maailman normalisoitumista useiden erittäin hankalassa tilanteessa olevien yrittäjien vuoksi.
VastaaPoistaOon ihan samanlainen, että jos löydän kohteen jonne todella haluan, niin se pistetään kyllä tapahtumaan.
VastaaPoistaTänä vuonna nuo haaveet on kyllä vähän hankalampi toteuttaa, joten toivotaan että tilanne helpottaa pian!
Ja tosiaan välillähän voi kyllä keskittyä ihan lähimatkailuunkin... itsellä on joka tapauksessa ollut suunnitteilla tänä kesänä koluta Suomen kansallispuistoja, ja heinä-syyskuuksi muutankin majapaikkani lännestä itään työharjoittelun merkeissä niin sieltä on lyhempi matka moneen kansallispuistoon!
Tässä vuodessa ei valitettavasti näytäkään olevan muuta mahdollisuutta kuin ottaa vastaan se, mitä tulee. Sun bucket list -postaus oli kyllä osuva.
VastaaPoistaMinua tämä tilanne kyllästyttää enkä jaksa innostua Suomi -matkailustakaan just nyt. Ehkä fiilis tästä paranee, kun ilma muuttuu lämpimäksi. 😊
Näin välillä käy, elämä heittelee uusia tilanteita eteen. Harmittaahan toki monen peruuntuneet suunnitelmat ja ennen kaikkea matkailualan haasteet, mutta onneksi tämä kuitenkin on väliaikaista. Tänä vuonna toivottavasti saadaan nauttia kotimaan kauneudesta ja ensi vuonna sitten taas uudet suunnitelmat! :)
VastaaPoistaHaha voi ei. :D No nyt on aikaa tutustua omaan ympäristöä ihan ajan kanssa. :D Jospa saisimme kuitenkin pian palautua edes jotenkin normaaliin elämään.
VastaaPoistaMinä en kyllä olisi halunnut ihan näin hiljaista vuotta. Seniorina ajatuksena oli matkustaa niin kauan kuin molempien kunto kestää ja asettua oleilemaan vasta sitten kun on pakko. Nyt se pakko osui vähän turhan aikaiseen.
VastaaPoistaJos tästä nyt otetaan pari vuotta pois, niin meillä ne kyllä helposti ovat poissa lopuista matkailuvuosista, eli sanotaan nyt vaikka kuudesta hyvästä vuodesta tuleekin sitten vain neljä.
Täytyy varoa mitä toivoo, koska se voi toteutua :) Sun bucket-listat käy kyllä yllättävän hyvin toteen. Mulla on muutama mega-haave, mutta niiden toteuttaminen vaatii rahan lisäksi myös aikaa 3-4 viikkoa, joten sillä odottavat sellaista ajankohtaa jolloin olisi mahdollisuus pieneen irtiottoon. Nyt sellainen ei ole näköpiirissä ja korona estää ne pienimmätkin matkahaaveet :(
VastaaPoistaHeh, vähän sama. Kävin viime vuonna 18 maassa, ja syksyn Eurotripin jälkeen tunsin sellaista matkaväsymystä, että kirjoittelin vuoden 2020 olevan varmasti paljon hidastahtisempi. Who would have guessed..
VastaaPoistaKivasti kirjoitettu postaus�� Mulla sama, rakastan haaveilua, mutta pistän niitä myös toimeksi. Toivottavasti sun lähiympäristöstä löytyy uusia kivoja kulmia ja löydät seikkailuhenkeä läheltäkin. Aurinkoista viikonloppua!��
VastaaPoistaJust nyt pitäisi käydä lähiluonnossa. Olen käynyt lähiluontokohteissa joka viikko 14 vuoden ajan. Suomen kansallispuistoja olen kolunnut 7 vuotta. Olisin nyt vaan halunnut toteuttaa tämän vuoden upean Suunnitelmani... Mutta tähän nöyrrytään. Ja pelkään, että Suomen passillakaan ei jatkossa pääse yhtä helposti matkustamaan?!
VastaaPoistaNo nyt meni hyvin sitten, että sait bucketlistiä kartotettua ja valmiina lähimatkailuun. Meille kävi juuri toisinpäin, eli tämän vuoden matkat oli juuri alkamassa eikä viime vuonnakaan ihan hirveästi reissattu. Joten siinä mielessä tämä vuosi on pettymys mutta eiköhän me ehditä vielä joskus matkailla kauempanakin. Eniten huolettaa, että milloin päästään näkemään iäkkäitä vanhempia Suomeen ja että pysyisivät terveenä.
VastaaPoista