Lomailin Malediivien paikallissaarella Ukulhasilla maalis-huhtikuun taitteessa yhden viikon ajan. Saarella on hotellini, Starry Nights at Ukulhasin mukaan kuusi ravintolaa. Googlen kartasta näytti siltä, että ravintoloita olisi ollut pari enemmänkin. Lisäksi luin, että joidenkin hotellien yhteydessä olevat ravintolat olisivat kaikille turisteille avoimia, mutta jostain taas luin, etteivät hotellit useinkaan Ukulhasilla itse valmista ruokiaan, vaan hakevat ne lähiravintolasta. Mene ja tiedä, mikä on se todellinen ravintoloiden lukumäärä.
Minä joka tapauksessa testasin neljää eri ravintolaa, ja täytyy sanoa niiden kaikkien olleen hyviä. En oikein osaa laittaa ravintoloita paremmuusjärjestykseen, sillä jokaisella näistä ravintoloista oli omat hyvät puolensa. Sen kuitenkin voin sanoa, että yksikään ravintoloista ei ollut huono. Olinkin erittäin positiivisesti yllättynyt, että näin pienelle saarelle mahtuu näin erilaisia ravintoloita, olkoonkin, että niitä on vain kuusi (tai kuinka monta sitten lieneekin). Tässä ravintolatestaukseni siinä järjestyksessä, missä niitä testasin.
Retro Royal oli ensimmäinen ravintola, mihin menin syömään samana iltana, kun olin saapunut saarelle. Ravintola sijaitsee pääkadulla melkein sen pohjoisimmassa päässä. Ravintola oli auki jo ennen viittä, ja ravintola taisi olla avoinna jopa aamusta iltaan.
Kuuden kieppeillä ravintola tyhjeni ja jäin yksin koko ravintolaan. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että oli rukoushetki, jonka vuoksi saaren miehet menivät kaikki viereiseen moskeijaan.
Ravintolan ulkopuolella oli kyltti, jossa mainostettiin 20 dollarilla päivän menuta, mikä olisi sisältänyt mango-mehun, salaatin, ison grillatun kalan ja hedelmälautasen. Tilasin mainoksen uhrina lähes saman setin, mutta pienen grillatun kalan salaatilla, mango-mehun ja ison vesipullon. Hedelmille ei todella olisi jäänyt tilaa tämän ”pienen” riuttakalan jälkeen. Söin kuin söinkin kuitenkin kaiken!
Tästä tulikin koko lomani kallein illallinen, ja maksoin siitä 15 dollaria.
Jos olisin ollut saarella pidempään, olisin varmastikin aloittanut uusintakierroksen vierailemalla tässä ravintolassa uudelleen.
Sea La Vien sanotaan olevan Ukulhasin paras ravintola. Ravintola on thaimaalaisten pitämä thai-ravintola ja onhan se hieno. Ravintola on rannalla ja sen terassilta voi ihastella palmujen takaa kimmeltävää turkoosia merta. Ravintolan pienet, värikkäät yksityiskohdat on mietitty loppuun asti ja pienet, siellä täällä olevat lausahdukset luovat lomatunnelmaa.
Jos olisin Thaimaassa, olisin innoissani. Mutta en ole. Olen Malediiveilla. Sen takia en millään osaa nostaa ravintolaan paikan parhaaksi ravintolaksi. Minä jotenkin pidin enemmän Central Dinerin ja Retro Royalin tunnelmasta. Tunsin enemmän olevani paikallisella malediivilaisella saarella.
No, olin matkassa yksin, joten minulla oli ylenpalttisesti aikaa analysoida ja aistia kunkin ravintolan tunnelmaa. Ei siis pidä missään nimessä käsittää, etten olisi pitänyt Sea La Viestä. Kyllä pidin ja paljon pidinkin.
Sea La Viellä on terassi sekä maatasossa että toisessa kerroksessa. Toisen kerroksen terassilla ohi lepattelevat lepakot pääsivät säikäyttämään minut, kun en jotenkin ollut ajatellut olevani niin lähellä puiden lehtiä ja lepakoiden oleskelupaikkoja. Saaren lepakot ovat ihan kiitettävän kokoisia, ja niiden liikkeitä oli hurjan mielenkiintoista seurata.
Tilaamani kana oli hieman kuivaa, mutta muuten kyllä maukasta. Aterian hinta oli ison vesipullon kanssa 10 dollaria, mikä on ihan linjassaan saaren muiden ravintoloiden kanssa. Toisella kertaa, kun en löytänyt muuta auki olevaa ravintolaa juuri nälän hetkellä ja riittävän läheltä, ja jouduin palaamaan jo aiemmin testaamaani ravintolaan, tilasin paistettua riisiä, ja se oli oikein maukasta.
Central Diner aukeaa joka päivä noin kuuden aikaan, heti kun rukoushetki viereisessä moskeijassa on ohi. Paikan tarjoilija kertoi olevansa Indonesiasta ja olevansa Ukulhasissa töissä vuoden ajan keräämässä kokemusta. Hän siis oli ainoa, joka oli paikalla juuri ennen kuutta ja kertoi muun henkilökunnan kokkeineen palaavan rukoushetken jälkeen, jolloin he voisivat avata ravintolan.
Myös Central Diner -ravintolalla on yläkerta. Tällä kertaa yläkerta oli väärä valinta, sillä sieltä ei ollut minkäänlaista näköalaa mihinkään ja pimeän tullen ötökkä jos toinen alkoi pörrätä lamppujen ympärillä eksyen milloin hiuksiini, milloin takertuen ulkopuoleltakin kosteaan vesipullooni, milloin minnekin.
Ruuaksi tilasin nuudeleita ja kanaa, ja annos oli juuri sitä mitä tilasin. Tilasin lisäksi lautasellisen papaijaa, mutta sain sen smoothien muodossa. En vaivautunut valittamaan, sillä ei minulle ollut oikeastaan väliä, missä muodossa saisin papaijaa, kunhan saisin. Hintaa annokselle, papaijasmoothielle ja puolentoista litran vesipullolle tuli yhteensä 11 dollaria.
Totta puhuen en olisi mennyt Celesteen, jos hotelliltani ei oltaisi suositeltu kyseistä ravintolaa. Kävelin Celesten ohi kerran aiemmin, mutta oletin sen olevan enemmän kahvila kuin ravintola. Ikkunasta nimittäin näkyi vitriinit, joissa oli leipiä ja leivonnaisia. Onneksi sain suosituksen, nimittäin pääsinpä maistamaan näin myös pizzaa malediivilaisittain.
Olin suomalaiseen tyyliini todella hyvissä ajoin päivällistämässä, eikä ravintolassa ollut vielä muu kuin pizzamenu saatavilla. En tullut kurkanneeksi, mitä muuta ravintolassa olisi ollut tarjolla, ja toisaalta hyvä niin. En olisi missään muussa tapauksessa valinnut pizzaa. Nyt valitsin, koska en halunnut lähteä metsästämään uutta ravintolaa, missä sekä en ollut vielä käynyt että mikä olisi viiden korvilla auki.
Ravintolan kahvilamaisista vitriineistä ajattelin pizzan olevan pakastepohjan päälle koottu pizzantapainen kyhäelmä. Nyt kun jälkikäteen ajattelen, niin ajatukseni oli varsin hölmö. Olinhan Malediivien paikallissaarella, missä sähkö on hyvin kallista ja ruuat valmistetaan alusta asti itse. Pizzan pohja oli kuin olikin itse tehty ja itseasiassa aika hauska. Se ei ollut napolilaisittain kuohkea, ei kuiva, ei rapea. Se oli miellyttävä. Päällä oli iso kerros tonnikalaa ja lähes yhtä paljon juustoa.
Celesten sijainti on aivan satamassa, ja sen terassilta oli ihana seurata paikallisten lasten leikkejä. Sataman alue kun on juuri se, minne paikalliset kokoontuvat viettämään iltaa. Naiset istuvat puiden alla ja lapset leikkivät leikkejään. Lisäksi myös Celesten terassilta pääsi seuraamaan lepakkojen lentelyä puusta puuhun ja niiden ruokailua puissa jaloistaan roikkuen hyvin läheltä.
Näiden ravintoloiden lisäksi meinasin mennä Celesten vieressä sijaitsevaan ravintolaan. Ravintola oli täynnä paikallisia miehiä, ja vain ja ainoastaan paikallisia miehiä. En kokenut lainkaan luontevaksi mennä heidän joukkoonsa ruokailemaan. Jatkoin siis matkaani ja päädyin sillä kertaa uusintaruokailulle Sea La Viehin.
Yhtenä päivänä en käynyt ravintolassa ollenkaan, sillä kävin kalastamassa paikalliseen tapaan riuttakaloja kalastusretkellä. Saamani red snapper grillattiin kalastuksen päätteeksi minulle ja siitä kalasta olikin sitten illallista yhdelle päivälle – olisi ollut jopa kahdelle.
Uskaltaisin väittää, että itse kalastamalla saat parhaan aterian Malediiveilla. Suosittelen siis ehdottomasti tekemään kuten minä tein. Lisää kalastusretkestäni voit lukea tästä linkistä.
Minä joka tapauksessa testasin neljää eri ravintolaa, ja täytyy sanoa niiden kaikkien olleen hyviä. En oikein osaa laittaa ravintoloita paremmuusjärjestykseen, sillä jokaisella näistä ravintoloista oli omat hyvät puolensa. Sen kuitenkin voin sanoa, että yksikään ravintoloista ei ollut huono. Olinkin erittäin positiivisesti yllättynyt, että näin pienelle saarelle mahtuu näin erilaisia ravintoloita, olkoonkin, että niitä on vain kuusi (tai kuinka monta sitten lieneekin). Tässä ravintolatestaukseni siinä järjestyksessä, missä niitä testasin.
Retro Royal
Retro Royal oli ensimmäinen ravintola, mihin menin syömään samana iltana, kun olin saapunut saarelle. Ravintola sijaitsee pääkadulla melkein sen pohjoisimmassa päässä. Ravintola oli auki jo ennen viittä, ja ravintola taisi olla avoinna jopa aamusta iltaan.
Kuuden kieppeillä ravintola tyhjeni ja jäin yksin koko ravintolaan. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että oli rukoushetki, jonka vuoksi saaren miehet menivät kaikki viereiseen moskeijaan.
Ravintolan ulkopuolella oli kyltti, jossa mainostettiin 20 dollarilla päivän menuta, mikä olisi sisältänyt mango-mehun, salaatin, ison grillatun kalan ja hedelmälautasen. Tilasin mainoksen uhrina lähes saman setin, mutta pienen grillatun kalan salaatilla, mango-mehun ja ison vesipullon. Hedelmille ei todella olisi jäänyt tilaa tämän ”pienen” riuttakalan jälkeen. Söin kuin söinkin kuitenkin kaiken!
Tästä tulikin koko lomani kallein illallinen, ja maksoin siitä 15 dollaria.
Jos olisin ollut saarella pidempään, olisin varmastikin aloittanut uusintakierroksen vierailemalla tässä ravintolassa uudelleen.
Sea La Vie
Sea La Vien sanotaan olevan Ukulhasin paras ravintola. Ravintola on thaimaalaisten pitämä thai-ravintola ja onhan se hieno. Ravintola on rannalla ja sen terassilta voi ihastella palmujen takaa kimmeltävää turkoosia merta. Ravintolan pienet, värikkäät yksityiskohdat on mietitty loppuun asti ja pienet, siellä täällä olevat lausahdukset luovat lomatunnelmaa.
Jos olisin Thaimaassa, olisin innoissani. Mutta en ole. Olen Malediiveilla. Sen takia en millään osaa nostaa ravintolaan paikan parhaaksi ravintolaksi. Minä jotenkin pidin enemmän Central Dinerin ja Retro Royalin tunnelmasta. Tunsin enemmän olevani paikallisella malediivilaisella saarella.
No, olin matkassa yksin, joten minulla oli ylenpalttisesti aikaa analysoida ja aistia kunkin ravintolan tunnelmaa. Ei siis pidä missään nimessä käsittää, etten olisi pitänyt Sea La Viestä. Kyllä pidin ja paljon pidinkin.
Sea La Viellä on terassi sekä maatasossa että toisessa kerroksessa. Toisen kerroksen terassilla ohi lepattelevat lepakot pääsivät säikäyttämään minut, kun en jotenkin ollut ajatellut olevani niin lähellä puiden lehtiä ja lepakoiden oleskelupaikkoja. Saaren lepakot ovat ihan kiitettävän kokoisia, ja niiden liikkeitä oli hurjan mielenkiintoista seurata.
Tilaamani kana oli hieman kuivaa, mutta muuten kyllä maukasta. Aterian hinta oli ison vesipullon kanssa 10 dollaria, mikä on ihan linjassaan saaren muiden ravintoloiden kanssa. Toisella kertaa, kun en löytänyt muuta auki olevaa ravintolaa juuri nälän hetkellä ja riittävän läheltä, ja jouduin palaamaan jo aiemmin testaamaani ravintolaan, tilasin paistettua riisiä, ja se oli oikein maukasta.
Central Diner
Central Diner aukeaa joka päivä noin kuuden aikaan, heti kun rukoushetki viereisessä moskeijassa on ohi. Paikan tarjoilija kertoi olevansa Indonesiasta ja olevansa Ukulhasissa töissä vuoden ajan keräämässä kokemusta. Hän siis oli ainoa, joka oli paikalla juuri ennen kuutta ja kertoi muun henkilökunnan kokkeineen palaavan rukoushetken jälkeen, jolloin he voisivat avata ravintolan.
Myös Central Diner -ravintolalla on yläkerta. Tällä kertaa yläkerta oli väärä valinta, sillä sieltä ei ollut minkäänlaista näköalaa mihinkään ja pimeän tullen ötökkä jos toinen alkoi pörrätä lamppujen ympärillä eksyen milloin hiuksiini, milloin takertuen ulkopuoleltakin kosteaan vesipullooni, milloin minnekin.
Ruuaksi tilasin nuudeleita ja kanaa, ja annos oli juuri sitä mitä tilasin. Tilasin lisäksi lautasellisen papaijaa, mutta sain sen smoothien muodossa. En vaivautunut valittamaan, sillä ei minulle ollut oikeastaan väliä, missä muodossa saisin papaijaa, kunhan saisin. Hintaa annokselle, papaijasmoothielle ja puolentoista litran vesipullolle tuli yhteensä 11 dollaria.
Celeste
Totta puhuen en olisi mennyt Celesteen, jos hotelliltani ei oltaisi suositeltu kyseistä ravintolaa. Kävelin Celesten ohi kerran aiemmin, mutta oletin sen olevan enemmän kahvila kuin ravintola. Ikkunasta nimittäin näkyi vitriinit, joissa oli leipiä ja leivonnaisia. Onneksi sain suosituksen, nimittäin pääsinpä maistamaan näin myös pizzaa malediivilaisittain.
Olin suomalaiseen tyyliini todella hyvissä ajoin päivällistämässä, eikä ravintolassa ollut vielä muu kuin pizzamenu saatavilla. En tullut kurkanneeksi, mitä muuta ravintolassa olisi ollut tarjolla, ja toisaalta hyvä niin. En olisi missään muussa tapauksessa valinnut pizzaa. Nyt valitsin, koska en halunnut lähteä metsästämään uutta ravintolaa, missä sekä en ollut vielä käynyt että mikä olisi viiden korvilla auki.
Ravintolan kahvilamaisista vitriineistä ajattelin pizzan olevan pakastepohjan päälle koottu pizzantapainen kyhäelmä. Nyt kun jälkikäteen ajattelen, niin ajatukseni oli varsin hölmö. Olinhan Malediivien paikallissaarella, missä sähkö on hyvin kallista ja ruuat valmistetaan alusta asti itse. Pizzan pohja oli kuin olikin itse tehty ja itseasiassa aika hauska. Se ei ollut napolilaisittain kuohkea, ei kuiva, ei rapea. Se oli miellyttävä. Päällä oli iso kerros tonnikalaa ja lähes yhtä paljon juustoa.
Hintaa pizzalle ja puolentoista litran vesipullolle tuli yhteensä kymmenen dollaria.
Celesten sijainti on aivan satamassa, ja sen terassilta oli ihana seurata paikallisten lasten leikkejä. Sataman alue kun on juuri se, minne paikalliset kokoontuvat viettämään iltaa. Naiset istuvat puiden alla ja lapset leikkivät leikkejään. Lisäksi myös Celesten terassilta pääsi seuraamaan lepakkojen lentelyä puusta puuhun ja niiden ruokailua puissa jaloistaan roikkuen hyvin läheltä.
Näiden ravintoloiden lisäksi meinasin mennä Celesten vieressä sijaitsevaan ravintolaan. Ravintola oli täynnä paikallisia miehiä, ja vain ja ainoastaan paikallisia miehiä. En kokenut lainkaan luontevaksi mennä heidän joukkoonsa ruokailemaan. Jatkoin siis matkaani ja päädyin sillä kertaa uusintaruokailulle Sea La Viehin.
Itse kalastettu kala grillattuna hotellillani Starry Nightsissa
Yhtenä päivänä en käynyt ravintolassa ollenkaan, sillä kävin kalastamassa paikalliseen tapaan riuttakaloja kalastusretkellä. Saamani red snapper grillattiin kalastuksen päätteeksi minulle ja siitä kalasta olikin sitten illallista yhdelle päivälle – olisi ollut jopa kahdelle.
Uskaltaisin väittää, että itse kalastamalla saat parhaan aterian Malediiveilla. Suosittelen siis ehdottomasti tekemään kuten minä tein. Lisää kalastusretkestäni voit lukea tästä linkistä.
Pysy matkassa mukana:
Nam, nousi kyllä vesi kielelle.
VastaaPoistaKaikki annokset näyttivät hyviltä ja muutenkin ihanan idyllisiä ja vehreitä ravintoloita. Mä en tiedä mikä mua vaivaa, mutta mua ällöttää todella paljon jos kala tuodaan tolleen kokonaisena. Mä en pysty sorkkimaan sitä lihaa sieltä - no mut oon vähän tämmönen höntti :D
Heh, minä en taas tiedä mitään parempaa kuin se, jos saan kokonaisen kalan pöytään :D Kala silloin tietysti maistuu parhaimmalta, kun on valmistettu ruotoineen päivineen, mutta minusta myös on kaikkein näyttävimmillään kokonaisena pöydässä :)
PoistaMutta olen kyllä useasti kuullut, ettei se ole kaikkien mielestä se paras mahdollinen tarjoilutapa. Et siis todella ole ainoa. :)
Taitaa tosiaan edelleen Malediiveilla ruoka olla lähinnä kalaa - mutta luultavasti tuoretta ja ainakin sen puolesta hyvää. Vähemmän kalan ystävänä en ihan hurjasti kalaruuista innostu, mutta toisaalta, rajallisen ajan sitä varmasti selviäisiä näilläkin ravintolavaihtoehdoilla hengissä, jos ei muuten niin papaijalla :-)
VastaaPoistaPapaijalla selviäisin itsekin varsin hyvin - ihan paras hedelmä ikinä! Tosin yllättävän vähän hedelmiä tuolla oli tarjolla, ja kun oli, olivat ne suhteessa aika kalliita. Kasvattavat niitä kyllä, mutta kun saaret on pieniä, niin pakostakin myös hedelmien viljelypinta-ala on pientä.
PoistaNam! Näyttää kyllä hyviltä annoksilta ja kivasti olit päässyt testaamaan noinkin montaa ravintolaa! Itselleni helposti käy siten, että lyhyemmälläkin lomalla päätän mennä ehkä muutamankin kerran samaan paikkaan, jos olen todennut, että seiltä saa hyvää ruokaa. Ei ainakaan pety silloin! :)
VastaaPoistaMinulla on sekä matkakohteissa että ravintoloissa aina tarve testailla uutta. Tuttu ja turvallinen ei ole oikein koskaan ollut kiinnostava. Tuleehan siinä sivussa sitten myös niitä huonoja vastaan, mutta myös tosi hyviäkin. Ukulhasin saarella aloin testata ravintoloita siinä järjestyksessä, mitä minulle suositeltiin. Joskin se kaikkein suositelluin, Sea La Vie ei sitten omasta näkökulmasta ollutkaan se paras.
PoistaTuo sinun itse kalastamasi red snapper näyttää tosi herkulliselta. Hyvännäköisiä annoksia oli muutkin ja ilmeisesti maut kohdillaan? Minua yllätti ruoan edullinen hintataso. Olen mieltänyt Malediivit kalliiksi lomakohteeksi ja odotin että annokset olisivat maksaneet paljon enemmän.
VastaaPoistaItse kalastettu illallinen on aina takuuvarman hyvä :)
PoistaMaut tuolla oli ihan ok. Ei mitään tajunnanräjäyttävää. Ennemminkin maistui juuri siltä mitä oli ajatellutkin annosten maistuvan. Eli ihan hyvää kuitenkin.
Hintataso noilla paikallissaarilla on tosi edullista. Resortit on sitten asia erikseen, mutta paikallissaarille matkustettaessa tuonne pääsee matkaamaan tosi kohtuuhintaan.