Aika usein – tai ainakin aivan liian usein – saan osakseni oletuksia, että olisin jotenkin erityisen rikas, kun matkustan. Joku rahoittaja taustalla. Isot kasat perintöjä. Vähintään lottovoitto. Jostainhan ne jättisuuret summat matkailuun täytyy tulla. Epäilijöiden pettymykseksi täytyy todeta vanha sanonta: Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.
Totta on se, että käytän suhteessa keskivertoa enemmän matkailuun. Kukapa ei käyttäisi rahaa sellaiseen, mistä on kiinnostunut tai mitä arvostaa. Minulla tuo vaan sattuu olemaan matkailu. Juuri muuhun en ole oikein koskaan osannut laittaa rahaa. Ehkä olen myös onnekas, sillä luonteeni on varsin pihi. Ei matkailussa, mutta melkein kaikessa muussa muistan aina punnita, mitä oikeasti tarvitsen ja mitä en. Useimmiten en tarvitse.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt autoilun päälle. Tai olen, mutta kun minulla on mahdollisuus valita, valitsen autottomuuden. Olisihan se kätevää hypähtää autoon ostamaan isompia ruokaostoksia tai paistamaan Nuuksioon makkaraa tai kipaisemaan Ikeasta tuore viherkasvi kuolleen tilalle. Mutta onko nuo oikeasti syitä, minkä takia maksaisin satoja euroja kuukaudessa siitä, että auto ”ihan varmuuden vuoksi” seisoo pihassa? Jyväskyläänkin vanhempieni luokse on niin paljon kätevämpi kulkea junalla, kun matkan aikana on mahdollisuus lounastaa ja leikkiä leikkivaunussa. Junaliputkin on nykyään kohtuuhintaisia, ympäristönäkökulmasta puhumattakaan.
Olen kyllä kovin herkästi laiskottuvaa tyyppiä. Jos auto olisi pihassa ja töissä mahdollisuus pistää se parkkiin, niin mukavuudenhaluinen minä huristelisi päivästä toiseen töihin autolla. Tuntuukin ihan voittajalta, kun olen päässyt hyvään vauhtiin töihin kävelemisessä. Luonto kiittää, matkakassa kiittää, kroppa kiittää ja niin kiittää myös pääkoppa. Ette tiedäkään (tai varmaan tiedätte), miten paljon parempi fiilis on, kun ulkoilen 45 minuuttia kahdesti päivässä joka ikinen arkipäivä! Ja vielä ilmaiseksi.
Minun on jo pitkään pitänyt vaihtaa työmatkakävely pyöräilyyn (kyllä, minulta löytyy talvirenkaat pyörään), mutta pyörällä viiden kilometrin matka taittuisi noin vartissa, ja se nyt ei menisi varsinaisesti pääkopan tuulettamisesta, saati kuntoilusta.
Vaateostokset – no ne eivät ole minua varten ollenkaan. Ostan vaatteita käytännössä vain silloin kun matkustan jenkeissä (eli noin parin-kolmen vuoden välein), jolloin pääsen outleteihin ja muihin halpismarketteihin ostamaan laadukkaita merkkivaatteita pilkkahinnalla. Vaatteet, jotka kestävät pesusta toiseen, vuodesta toiseen hyvinä, eivätkä maksa juuri mitään on parasta ikinä.
Satunnaisesti saatan joutua vaatekaupoille myös Suomessa, mutta koitan välttää sitä viimeiseen asti. Tässäkin olen varmasti kovin onnekas, kun en ole erityisen kiinnostunut muodista, enkä koe minkäänlaista tarvetta edes lähteä vaatekauppaan.
Ruuasta on todella helppo säästää. Rakastan hyvää ruokaa, mutta sehän ei tarkoita sitä, että sen tulisi arjessa olla kallista. Aloitin pitkästä aikaa pitämään kirjaa menoistani, ja ruokaan minulla kuluu kuukaudessa keskimäärin vain noin 200 euroa. En ole varsinaisesti alkanut säästämään ruuassa, mutta ruokatottumukseni ovat ilmeisen edulliset. Rakastan puuroa, ja meillä syödäänkin sitä sekä aamiaiseksi että iltapalaksi. Halpaa, terveellistä ja hyvää - parasta!
Lihansyöntiä olen alkanut syksyisen ilmastoraportin myötä vähentämään – jo aiemminkin, mutta nyt ihan oikeasti. Onneksi kala, pavut, linssit, marjat, juurekset, kananmunat ja muut vastuullisemmat valinnat kuuluvat sekä minun että tyttäreni herkkuihin. Ja myös kukkaro ja arjen aikataulut kiittävät, kun sunnuntaina keittää kattilallisen linssikeittoa ja padallisen juurespaistosta muutamalla hassulla eurolla, mistä riittää ruuat pitkälle viikkoon.
Myös ruokien ennakkoon suunnittelu on parasta, mitä kukkaron, oman hyvinvoinnin ja luonnon eteen voi tehdä. Arki-illat eivät kulu hellan äärellä, tulee syötyä terveellisesti, eikä synny ruokahävikkiä. Tiedän, tämä vaatii ennakkotsemppaamista, mutta kun asiassa pääsee vauhtiin, on se kaikki ajan, vaivan ja rahan säästö sen arvoista.
En myöskään poimi take-away-kahveja (heh, en juo kahvia – helppo rasti), enkä muita heräteostosherkkuja. PAITSI Jungle Juice Barista proteiinismoothien aina niinä aamuina, kun en muuten pääse terveelliseen aamiaiseen käsiksi. Onneksi näitä aamuja on vain joitain kertoja vuodessa.
En käytä. No okei, käyn kampaajalla pari kertaa vuodessa ja kulutan siihen omaisuuden – nimittäin 200 euroa per kerta!! Haluan käydä kampaajalla, joka tietää, mitä tukalleni milloinkin tehdään, eikä minun näin tarvitse itse ottaa selvää viimeisimmistä hiusmalleista, -värimaailmoista ja muista trendeistä. Tiedän myös, että hänen luotaan voin lähteä hyvillä mielin. Panostan mieluusti tässäkin laatuun määrän sijaan.
Kosmetologit, muut kauneushoidot ja hieronnat ovatkin sitten niitä, mitä kyllä ajattelen aika ajoin, mutta totean turhiksi rahanhaaskauksiksi. Kauneushan lähtee sisältä, ja oikeilla elintavoilla ja hyvällä fiiliksellä on paljon enemmän merkitystä ulkonäköön kuin pikafiksauksilla.
Pyrin myös kaikessa elämisessä tekemään pieniä, oikeita valintoja. Ostan hedelmät biopusseissa ja käytän pussit biojätteen keräämiseen (taittelisin kyllä biojätepussin sanomalehdestä, mutta en käytä rahaa sanomalehden tilaamiseen;), käytän pesuaineita maltillisesti (puolitan konetiskitabletit, käytän pyykinpesuaineita noin puolet suositellusta määrästä, opettelin kampaajan ohjeen mukaan käyttämään shampoota ja hoitoainetta oikeasti oikean määrän, eli ehkä neljäsosan siitä, mitä ennen käytin), ostan matkoilla vesipullot mahdollisuuksien mukaan jättiläisversioina ja täytän niistä pieneen pulloon, Suomessa pidän omaa vesipulloa mukana, enkä osta vettä pulloissa ollenkaan, käytän mm. vessapaperirullien päällä olevan muovin roskapussina sen sijaan että heittäisin sen roskiin ja ostaisin muovipussin roskia varten (tyhjän muovipussin roskiin heittäminen on minusta ihan kamalaa), haen kirjani kirjastosta, kauppaan tietysti menen repun tai oman kauppakassin kanssa. Listaa voisin jatkaa ja jatkaa, mutta ymmärsitte varmasti pointin. Näistä pienistä asioista tulee rahan säästämisen lisäksi – tai sijaan – huomattavasti vähemmän muoviroskaa ja ihan tosi hyvä mieli. Niistä pienistä puroistahan ne suuret joet kasvaa. Ai että, miten hyvin sanonnat sopiikaan taas tähänkin aiheeseen.
Aikaisemmin olisin lisännyt listalle pienet neliöt, mutta enää en voi sitä tähän laittaa. Halusin erossa säilyttää lapsellani saman kodin, jotta hänellä ei muuttuisi kaikki mahdollinen kertaheitolla. Onneksi siihen oli mahdollisuus, vaikka reilut 60 neliötä onkin minusta kahdelle ihmiselle todella paljon.
Kerrostaloasuminen on kuitenkin omakotitaloasumista ekologisempaa ja edullisempaa. Tämähän mahdollistaa myös sen, että työpaikkani on kävelymatkan päässä ja saatavillani on Suomen parhaat julkiset yhteydet.
Kuten varmaan teksteistäkin jo huomasit, ei matkakassan kartuttaminen ole ainoa motivaatio valinnoilleni. Toki suurimassa osasta asioista toimin tottumuksesta, autottomuudessa lähinnä rahan säästäminen edellä, mutta todella montaa valintaa ohjaavat ekologiset arvot, tai vähintäänkin ne ovat niissä erinomaisena lisäbonuksena.
Syksyinen ilmastoraportti saikin siis myös minun ihokarvani nousemaan pystyyn. Nyt on se aika, kun meidän on toimittava, jos vielä haluamme pelastaa maapallon. Lentomatkustaminen nousi suureksi puheenaiheeksi, ja myös itse aloin miettiä matkustusvalintojani. Myös matkablogin kirjoittaminen tuntui väärältä. Olenhan saanut paljon palautetta, missä blogini sisältöjä kiitellään, kun ne ovat saaneet lukijan rohkaistumaan matkalle tai puolison innostumaan matkaideasta. Lennot ostettu minun ansiostani. Hui. Jo omassa lentomatkamäärässä on sulattelemista, ja tässähän otan kontolleni myös muiden matkoja. Tällainen palaute on toki kultaakin kalliimpaa, ja on uskomatonta, että minun kirjoitukseni ja kokemukseni inspiroi muita. Mutta kaikella - myös tällä - on kääntöpuolensa.
Määrällisesti niistä omista lennoistakin kertyy jo sievoinen summa. Viime vuonna vapaa-ajalla tehtyjä yhdensuuntaisia lentomatkoja minulle kertyi 18, kun ottaa huomioon, että puolet kuudesta lentomatkoja vaatineista matkoistani olivat välilaskullisia.
Olen kuitenkin ajatellut, että olisi kohtuutonta, että lopettaisin, en vain yhden, vaan kaksi rakasta harrastusta: matkailun ja matkablogin. Toki pyrin tekemään luonnon kannalta parempia valintoja esimerkiksi lentämällä suorilla yhteyksillä tai valitsemalla matkakohteeni eettisemmin, mutta en aina. Joukkoon mahtuu myös niitä, mitkä olisi järkevää jättää välistä, mutta innostus ja intohimo vie voiton.
Tuo samainen lista, minkä takia minulla on varaa matkustaa, toimii myös hyvän omatunnon listana. Juuri näiden arjen ekologisten valintojen takia hyväksyn itselleni sen, että pidän elämässäni paheen nimeltä matkailu.
Totta on se, että käytän suhteessa keskivertoa enemmän matkailuun. Kukapa ei käyttäisi rahaa sellaiseen, mistä on kiinnostunut tai mitä arvostaa. Minulla tuo vaan sattuu olemaan matkailu. Juuri muuhun en ole oikein koskaan osannut laittaa rahaa. Ehkä olen myös onnekas, sillä luonteeni on varsin pihi. Ei matkailussa, mutta melkein kaikessa muussa muistan aina punnita, mitä oikeasti tarvitsen ja mitä en. Useimmiten en tarvitse.
Tämän takia minulla on varaa matkustaa:
1. En omista autoa, enkä tuskin käytä edes julkista liikennettä
En ole oikein koskaan ymmärtänyt autoilun päälle. Tai olen, mutta kun minulla on mahdollisuus valita, valitsen autottomuuden. Olisihan se kätevää hypähtää autoon ostamaan isompia ruokaostoksia tai paistamaan Nuuksioon makkaraa tai kipaisemaan Ikeasta tuore viherkasvi kuolleen tilalle. Mutta onko nuo oikeasti syitä, minkä takia maksaisin satoja euroja kuukaudessa siitä, että auto ”ihan varmuuden vuoksi” seisoo pihassa? Jyväskyläänkin vanhempieni luokse on niin paljon kätevämpi kulkea junalla, kun matkan aikana on mahdollisuus lounastaa ja leikkiä leikkivaunussa. Junaliputkin on nykyään kohtuuhintaisia, ympäristönäkökulmasta puhumattakaan.
Olen kyllä kovin herkästi laiskottuvaa tyyppiä. Jos auto olisi pihassa ja töissä mahdollisuus pistää se parkkiin, niin mukavuudenhaluinen minä huristelisi päivästä toiseen töihin autolla. Tuntuukin ihan voittajalta, kun olen päässyt hyvään vauhtiin töihin kävelemisessä. Luonto kiittää, matkakassa kiittää, kroppa kiittää ja niin kiittää myös pääkoppa. Ette tiedäkään (tai varmaan tiedätte), miten paljon parempi fiilis on, kun ulkoilen 45 minuuttia kahdesti päivässä joka ikinen arkipäivä! Ja vielä ilmaiseksi.
Minun on jo pitkään pitänyt vaihtaa työmatkakävely pyöräilyyn (kyllä, minulta löytyy talvirenkaat pyörään), mutta pyörällä viiden kilometrin matka taittuisi noin vartissa, ja se nyt ei menisi varsinaisesti pääkopan tuulettamisesta, saati kuntoilusta.
2. En osta vaatteita kuin tarpeeseen, ja silloinkin laatua
Vaateostokset – no ne eivät ole minua varten ollenkaan. Ostan vaatteita käytännössä vain silloin kun matkustan jenkeissä (eli noin parin-kolmen vuoden välein), jolloin pääsen outleteihin ja muihin halpismarketteihin ostamaan laadukkaita merkkivaatteita pilkkahinnalla. Vaatteet, jotka kestävät pesusta toiseen, vuodesta toiseen hyvinä, eivätkä maksa juuri mitään on parasta ikinä.
Satunnaisesti saatan joutua vaatekaupoille myös Suomessa, mutta koitan välttää sitä viimeiseen asti. Tässäkin olen varmasti kovin onnekas, kun en ole erityisen kiinnostunut muodista, enkä koe minkäänlaista tarvetta edes lähteä vaatekauppaan.
3. Ruokatottumukset
Ruuasta on todella helppo säästää. Rakastan hyvää ruokaa, mutta sehän ei tarkoita sitä, että sen tulisi arjessa olla kallista. Aloitin pitkästä aikaa pitämään kirjaa menoistani, ja ruokaan minulla kuluu kuukaudessa keskimäärin vain noin 200 euroa. En ole varsinaisesti alkanut säästämään ruuassa, mutta ruokatottumukseni ovat ilmeisen edulliset. Rakastan puuroa, ja meillä syödäänkin sitä sekä aamiaiseksi että iltapalaksi. Halpaa, terveellistä ja hyvää - parasta!
Lihansyöntiä olen alkanut syksyisen ilmastoraportin myötä vähentämään – jo aiemminkin, mutta nyt ihan oikeasti. Onneksi kala, pavut, linssit, marjat, juurekset, kananmunat ja muut vastuullisemmat valinnat kuuluvat sekä minun että tyttäreni herkkuihin. Ja myös kukkaro ja arjen aikataulut kiittävät, kun sunnuntaina keittää kattilallisen linssikeittoa ja padallisen juurespaistosta muutamalla hassulla eurolla, mistä riittää ruuat pitkälle viikkoon.
Myös ruokien ennakkoon suunnittelu on parasta, mitä kukkaron, oman hyvinvoinnin ja luonnon eteen voi tehdä. Arki-illat eivät kulu hellan äärellä, tulee syötyä terveellisesti, eikä synny ruokahävikkiä. Tiedän, tämä vaatii ennakkotsemppaamista, mutta kun asiassa pääsee vauhtiin, on se kaikki ajan, vaivan ja rahan säästö sen arvoista.
En myöskään poimi take-away-kahveja (heh, en juo kahvia – helppo rasti), enkä muita heräteostosherkkuja. PAITSI Jungle Juice Barista proteiinismoothien aina niinä aamuina, kun en muuten pääse terveelliseen aamiaiseen käsiksi. Onneksi näitä aamuja on vain joitain kertoja vuodessa.
4. Kampaaja, kosmetologi, kauneushoidot, hieronnat
En käytä. No okei, käyn kampaajalla pari kertaa vuodessa ja kulutan siihen omaisuuden – nimittäin 200 euroa per kerta!! Haluan käydä kampaajalla, joka tietää, mitä tukalleni milloinkin tehdään, eikä minun näin tarvitse itse ottaa selvää viimeisimmistä hiusmalleista, -värimaailmoista ja muista trendeistä. Tiedän myös, että hänen luotaan voin lähteä hyvillä mielin. Panostan mieluusti tässäkin laatuun määrän sijaan.
Kosmetologit, muut kauneushoidot ja hieronnat ovatkin sitten niitä, mitä kyllä ajattelen aika ajoin, mutta totean turhiksi rahanhaaskauksiksi. Kauneushan lähtee sisältä, ja oikeilla elintavoilla ja hyvällä fiiliksellä on paljon enemmän merkitystä ulkonäköön kuin pikafiksauksilla.
 |
| Matkoillahan jalkahoidot menevät matkakassasta - ja maksavat aika paljon Suomen tasoa vähemmän. |
5. Pienet arjen ekoteot
Pyrin myös kaikessa elämisessä tekemään pieniä, oikeita valintoja. Ostan hedelmät biopusseissa ja käytän pussit biojätteen keräämiseen (taittelisin kyllä biojätepussin sanomalehdestä, mutta en käytä rahaa sanomalehden tilaamiseen;), käytän pesuaineita maltillisesti (puolitan konetiskitabletit, käytän pyykinpesuaineita noin puolet suositellusta määrästä, opettelin kampaajan ohjeen mukaan käyttämään shampoota ja hoitoainetta oikeasti oikean määrän, eli ehkä neljäsosan siitä, mitä ennen käytin), ostan matkoilla vesipullot mahdollisuuksien mukaan jättiläisversioina ja täytän niistä pieneen pulloon, Suomessa pidän omaa vesipulloa mukana, enkä osta vettä pulloissa ollenkaan, käytän mm. vessapaperirullien päällä olevan muovin roskapussina sen sijaan että heittäisin sen roskiin ja ostaisin muovipussin roskia varten (tyhjän muovipussin roskiin heittäminen on minusta ihan kamalaa), haen kirjani kirjastosta, kauppaan tietysti menen repun tai oman kauppakassin kanssa. Listaa voisin jatkaa ja jatkaa, mutta ymmärsitte varmasti pointin. Näistä pienistä asioista tulee rahan säästämisen lisäksi – tai sijaan – huomattavasti vähemmän muoviroskaa ja ihan tosi hyvä mieli. Niistä pienistä puroistahan ne suuret joet kasvaa. Ai että, miten hyvin sanonnat sopiikaan taas tähänkin aiheeseen.
 |
| Vedenpuhdistuslaite - ei muuten tarvinnut ostaa yhtä ainoaa vesipulloa tällä matkalla. |
6. Kerrostaloasuminen
Aikaisemmin olisin lisännyt listalle pienet neliöt, mutta enää en voi sitä tähän laittaa. Halusin erossa säilyttää lapsellani saman kodin, jotta hänellä ei muuttuisi kaikki mahdollinen kertaheitolla. Onneksi siihen oli mahdollisuus, vaikka reilut 60 neliötä onkin minusta kahdelle ihmiselle todella paljon.
Kerrostaloasuminen on kuitenkin omakotitaloasumista ekologisempaa ja edullisempaa. Tämähän mahdollistaa myös sen, että työpaikkani on kävelymatkan päässä ja saatavillani on Suomen parhaat julkiset yhteydet.
Tämän takia matkustan (kohtuullisen) hyvällä omatunnolla
Kuten varmaan teksteistäkin jo huomasit, ei matkakassan kartuttaminen ole ainoa motivaatio valinnoilleni. Toki suurimassa osasta asioista toimin tottumuksesta, autottomuudessa lähinnä rahan säästäminen edellä, mutta todella montaa valintaa ohjaavat ekologiset arvot, tai vähintäänkin ne ovat niissä erinomaisena lisäbonuksena.
Syksyinen ilmastoraportti saikin siis myös minun ihokarvani nousemaan pystyyn. Nyt on se aika, kun meidän on toimittava, jos vielä haluamme pelastaa maapallon. Lentomatkustaminen nousi suureksi puheenaiheeksi, ja myös itse aloin miettiä matkustusvalintojani. Myös matkablogin kirjoittaminen tuntui väärältä. Olenhan saanut paljon palautetta, missä blogini sisältöjä kiitellään, kun ne ovat saaneet lukijan rohkaistumaan matkalle tai puolison innostumaan matkaideasta. Lennot ostettu minun ansiostani. Hui. Jo omassa lentomatkamäärässä on sulattelemista, ja tässähän otan kontolleni myös muiden matkoja. Tällainen palaute on toki kultaakin kalliimpaa, ja on uskomatonta, että minun kirjoitukseni ja kokemukseni inspiroi muita. Mutta kaikella - myös tällä - on kääntöpuolensa.
Määrällisesti niistä omista lennoistakin kertyy jo sievoinen summa. Viime vuonna vapaa-ajalla tehtyjä yhdensuuntaisia lentomatkoja minulle kertyi 18, kun ottaa huomioon, että puolet kuudesta lentomatkoja vaatineista matkoistani olivat välilaskullisia.
Olen kuitenkin ajatellut, että olisi kohtuutonta, että lopettaisin, en vain yhden, vaan kaksi rakasta harrastusta: matkailun ja matkablogin. Toki pyrin tekemään luonnon kannalta parempia valintoja esimerkiksi lentämällä suorilla yhteyksillä tai valitsemalla matkakohteeni eettisemmin, mutta en aina. Joukkoon mahtuu myös niitä, mitkä olisi järkevää jättää välistä, mutta innostus ja intohimo vie voiton.
Tuo samainen lista, minkä takia minulla on varaa matkustaa, toimii myös hyvän omatunnon listana. Juuri näiden arjen ekologisten valintojen takia hyväksyn itselleni sen, että pidän elämässäni paheen nimeltä matkailu.
Pysy matkassa mukana:
Hyvää pohdintaa ja avaa varmasti monelle reissujen rahoitusta. Olen itse myös laittanut merkille, että usein ihmiset haluaisivat matkustaa, mutta eivät samaan aikaan ole valmiita luopumaan mistään. Asia on kuitenkin todella vahvasti pään sisäinen!
VastaaPoistahttps://hellejatkuu.blogspot.com
Kiitos!
PoistaTuo on niin totta, että monet kyllä haaveilevat reissuista, mutteivät riittävästi, että olisivat myös valmiita luopumaan muusta. Kaikki on vain sitä oman elämän tärkeysjärjestyksen kokoamista.
Aivan kuin omasta suustani. Tuntuu, että aina saa olla puolustelemassa seuraavaa reissua. Me säästetään arjessa ihan samoista jutuista kuin sinäkin, tosin meillä on auto mutta auto on tavallinen ja se ajetaan aina loppuun. Tuntuu ihmeelliseltä selitellä mistä on rahaa aina matkustella, enhän itsekkään kysele ihmisiltä mistä heillä on rahaa omakotitaloon, hienoihin autoihin, kesämökkeihin, merkkivaatteisiin, kosmetiikkaan, hierontaan yms.
VastaaPoistaEnpä ole koskaan ajatellutkaan, mutta ihan totta. Ei sitä tosiaan tule kyseltyä keneltäkään, että miten heillä on taas joku merkkilaukku olalla tai millä rahalla he ovat taas käyneet kampaajalla, kun juuri viime kuussakin kävivät. Matka ehkä koetaan jotenkin arvokkaammaksi, vaikka ihan yhtä lailla muihinkin asioihin saa laitettua rahaa vaikka kuinka.
PoistaHyvä kooste. Tuossa minäkin säästän en pidä autoa eikä ajokorttiakaan löydy. Ruokaan minultakin menee suunnilleen sama summa. Vaatteet pyrin ostamaan alesta ja esim. Italiassa on halvempia vaatteita ja hyviä tarjouksia usein :) jos Suomessa 20e on alevaatteen hinta niin Italiassa se on normaalihinta vaatteelle usein
VastaaPoistaKiitos! Italian vaatteet unohdinkin kirjoituksesta. Mekin löydettiin Napolista ihana outlet viime kesänä ja ostin merkkikenkiä kympillä-kahdella. Ja niistä riittää parillekin kesälle tulevaisuuteen.
PoistaOlisin itse voinut kirjoittaa hyvin pitkälti täysin samanlaisen postauksen kuin tämä. :D Suurin ero on ehkä siinä, että meidän nelihenkinen perhe asuu 70 neliön kerrostaloasunnossa. En autoile, osta vaatteita, tavaroita... Nykyään aika vähän käyn ravintoloissakin ja ruokaostoksilla hyödynnän hävikkiruokaa (WeFood, Fiksuruoka, MatSmart, ResQ Club). Lisäksi olen kotiäiti, joten lasten päivähoitoonkaan ei mene rahaa. Tosin en ehdi kauheasti töitäkään sitten tekemään, mutta ihan tarpeeksi kuitenkin. :)
VastaaPoistaOnpa mukavaa huomata, miten paljon samalla tyylillä matkakassankerryttäjiä meitä onkaan! Minullekin neliöitä riittäisi vähemmän, mutta näissä olosuhteissa olen oikein tyytyväinen kotiimme.
PoistaMinä en olekaan koskaan ajatellut hävikkiruuan hyödyntämistä. Täytyykin katsoa tuo lista, minkä kirjoitit!
Samaan törmätty, että muita ihmetyttää miten voitte TAAS lähteä reissuun tai miten voitte olla kuukauden kesäloman ulkomailla tai miten voitte olla kuukauden kesällä ja lisäksi tehdä muutaman pienemmän reissun sen lisäksi. Helposti, kun aloittaa ajoissa säästämään, eli heti edellisen reissun päätyttyä. Meillä on säästöpossu jonne laitan kaikki käteisen,jota saa esim kirppismyynnistä ja lisänä matkatili jonne kumpikin siirtää x-summan kuukaudessa, ei siis paljon, mutta sen verran että sekin pottia kerryttää. Laitan jopa muutaman euron myynnit matkakassaan.
VastaaPoistaJos ei matkusteltaisi, en tiedä mihin siihen menevä raha tulisi käytettyä. Luultavasti huomaamatta johonkin mistä ei jäisi mitään muistoja.
Pienistä summista se matkakassa kertyy kuin huomaamatta! Ja totta tosiaan, olisi kyllä aikamoista, jos kaikki raha valuisi johonkin täysin turhaan, mistä ei jälkikäteen olisi mitään muistoja.
PoistaMonia tutulta kuulostavia kohtia. Yhtenä erona se, että omat kaksi parturikäyntiä vuodessa maksavat noin 15 euroa / kerta. Toisaalta se muutama satanen joka sulla menee kampaajaan (ja ehkä vähän enemmänkin) menee mulla vuodessa konsertti- ja festarilippuihin. Vaimon kanssa meillä on myös yhdessä yksi auto - toki pieni ja vähäkulutuksinen.
VastaaPoistaJoka tapauksessa raha riittää yllin kyllin matkustamiseen vaikkei kummallakaan meistä ole suuria tuloja. Matkakulut ja ilmastovaikutuksen pitää osaltaan melko kohtuullisina se, että kaukomatkoille lähdetään vain kun on reilusti aikaa - minimi noin kolme kuukautta. Siten pitkiä yli viiden tunnin lentoja tulee tehtyä vain muutaman vuoden välein. Euroopassa kyllä reissataan useamman kerran vuodessa, vaihtelevilla kulkuvälineillä.
Heh, voi kun minunkin parinsadan kampaamokäyti olisi 15 euroa :D
PoistaJA voi, kun minullakin olisi mahdollisuus olla kaukokohteissa noin pitkiä aikoja. Pariviikkoinen on tässä elämäntilanteessa aivan maksimipituus, jos sekään. Mutta niillä on mentävä, mitä on mahdollista, ja paljonhan minulla on onneksi mahdollisuus matkata.
Mulla on parturi lähempämä 15 kuin 200 eur, vaikka nainen olenkin. Olen lopettanut hiusten värjäämisen ja jasvattanut omaa väriä pari vuotta. Se säästäää!!
PoistaOlen miettinyt ihan samaa, että kasvattaisin pikkuhiljaa oman värin raitojen avulla takaisin. Hiusvärithän ovat myös aikamoista myrkkyä. Siinä toinen erinomainen syy jättää värit kampaamoon.
PoistaSiis ihanko tosissaan nyt jo kielletään matkoista kirjoittelukin? Onpa outoa. Itse pidän matkustamista harrastuksena. Menee sitä muihinkin harrastuksiin rahaa. Tosin kun vuoden jälkeen katsoo paljonko kaikkiin matkoihin rahaa on mennyt välillä pohtii, mitä kaikkea muuta olisi saanut. Hienosti sinä kuitenkin kompensoi päästöjen suhteen. Itse en täysin tuohon pysty. Mutta kaikesta huolimatta älä jätä matkustelua!
VastaaPoistaHah, ei kai kukaan ole kieltänyt matkoista kirjoittamista :D Tai en minä en ainakaan ole mistään niin lukenut tai kuullut. Tämä minun kirjoitukseni on vain omaa pohdintaani, ja sitä, että jos jo omista lennoista poden huonoa omatuntoa, niin entäs sitten kaikki ne, joita kannustan ja inspiroin matkustamaan, ja jotka varaavat ne lennot minun "ansiostani".
PoistaMinä koen myös matkailun harrastuksena, ja kyllä ne muutkin harrastukset maksavat ihan yhtä lailla. Tämä nyt sattuu olemaan se oma intohimo.
Ja en, en ajatellut lopettaa matkustamista, mutta kyllä maapallon tila pistää kuitenkin pohtimaan näitäkin asioita. Ja onneksi on tosiaan paljon muita keinoja, joita voi omassa käytöksessään muuttaa.
Minulle on esitetty tuo sama kysymys useita kertoja ja olen miettinyt samanlaisen postauksen tekemistä, mutta en ole saanut tartuttua aiheeseen. Tuosta listasta voisin ruksia aika monta kohtaa, jotka menevät yksiin oman käyttäytymisen kanssa. Auto minulla on pitkän työmatkan vuoksi. Luopuisin siitä heti, jos se vaan olisi mahdollista. Se on niin kallis ylläpidettävä. Aika harvoin shoppailen vaatteita tai muutakaan sisustukseen tms. liittyvää. Ostan sitten kun on tarvetta. Kaikki ylimääräinen minullakin menee matkoihin, mutta en valita. Panostan mielelläni sellaiseen, joka on minulle tärkeää ja ne on matkat :)
VastaaPoistaAuto on varmasti monella pakollinen. Onneksi minä olen ollut sen verran onnekas, että pärjään todella hyvin ilmankin. Auto toisi ehkä joihinkin tilanteisiin joitain kertoja vuodessa mukavuutta, mutta tarpeellinen tai välttämätön se ei missään nimessä ole.
PoistaTodella hyviä pointteja! Varsinkin juuri tuo autoilu ja monessa asiassa laatuun panostaminen korvaa todellakin määrän. Ainut, mitä haluan muistuttaa,on se, että kosmetologit hoitavat myös erilaisia ihosairauksia ja esimerkiksi jalkahoitoja otetaan usein erilaisista terveyssyistä. Toki suurin osa varmasti on kauneuteen liittyviä hemmottelevia hoitoja, mutta ei kaikki :)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaVarmasti on paljonkin asioita, mitkä on joillekin terveydellisiä asioita, mitä ilman ei voi elää. Autokin voi olla pakollinen terveydellisistäkin syistä, ja niin moni muukin menoerä. Ja monella ei varmastikaan jää rahaa matkoihin, vaikka toteuttaisi nämä kaikki ja paljon enemmän. Elämäntilanteita kun on niin valtavan monenlaisia.
Tämä lista oli ihan puhtaasti minun omasta näkökulmastani katsottuna. Hienoa kuitenkin, jos joku tästä saa inspiraatiota, miten itse voisi säästää rahaa tai luontoa :)
Mietin tota ruoka-asiaa. En syö lihaa ja joka aamu vesipuuroa. Mutta kun eilen ostin muutaman päivän safkat neljälle ja esim.kalaa,kotimaisia pakkasmarjoja ja perus maidot yms.meni 83euroa. Mun mielestä nimen omaan hyvin syöminen on kallista, pizzaa vetelisi halvemmalla.
VastaaPoistaMinä ostelen ruokia puolelletoista hengelle, tai en ihan edes niin monelle. Lapsi kun on minun kanssani vain joka toinen viikko ja hän on vasta 3-vuotias. Siihen nähden ruokamenoja on todella vaikea verrata. Mutta juureksista kokkailu on kyllä edullista kesät-talvet. Tomaatit, kurkut sun muut on sitten taas tähän aikaan vuodesta jäätävän kalliita. Sen enempää edullisia kokkailuvinkkejä en kyllä osaa antaa, kun olen vain kirjannut ruokamenot ylös, mutten varsinaisesti ole asiaa sen kummemmin ajatellut. Ehkä minun suosikkireseptini vain ovat tosi edullisia.
PoistaSamaan kysymykseen joudun itsekin usein vastaamaan. Ihanaa pohdintaa ja hyvin laaja-alaisesti olit ottanut asioita listalle. Samansuuntaisia asioita itsekin pyrin elämässäni tekemään sekä matkabudjetin kerryttämiseksi että ympäristöystävällisyyden vuoksi. Mutta siltikin tai ehkä siitä syystä kahehdin valintojesi laajuutta.
VastaaPoistaKiitos! Moni asia näistä on kyllä lapsuudenkodista opittua, mikä tietysti tekee asiasta aika paljon helpomman, kun en ole näitä aikuisena joutunut opettelemaan :)
Poista