Majoitus, joka ylitti jo valmiiksi korkeat odotukset - Hotel Torre Barbara, Amalfin rannikon lähellä

Ai että kun rakastan paikkoja, jotka saavat aikaan välittömät ooh-huokaukset. Kun tietää tulevansa hienoon paikkaan, mutta et silti ihan kokonaan ole käsittänyt, mitä tuleman pitää. Yksi tällaisista paikoista oli hotellimme Torre Barbara viime kesän Amalfin rannikon road tripillä.

Ehkä odotuksiani laski tieto, ettemme valinneet majoitusta aivan Amalfin rannikolta, vaan päädyimme majoitukseen, jonka maisemat katselisivat kohti Vesuviuksen tulivuorta. Näin jälkikäteen tuntuu hassulta, ettei Vesuvius-näkymästä ollut samanlaisia ennakko-odotuksia kuin Amalfin rannikon maisemista. Korkeat odotukset toki, mutta eivät yhtä korkeat kuin Amalfin rannikon odotukset. Toisaalta ymmärrän itsenäi täysin. Amalfin rannikkoa on hehkutettu ja syystä. Keskityin matkaa suunniteltaessa kokonaan Amalfin rannikkoon, enkä odottanut myös sen lähiympäristössä olevan aivan yhtä kaunista.

Ihanaa olla väärässä!

Tällaisia maisemia me sitten katseltiin aamiaisella auringon noustessa, illallisella auringon laskiessa, keskipäivän auringossa uima-altaalta ja muuten vain tullessamme ja mennessämme. Tähän paikkaan olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Eikä vain ja ainoastaan maiseman vuoksi.

Erinomainen palvelu - ilmainen kuljetus lähirannalle

Hotellin palvelu oli erinomaisen ystävällistä kauttaaltaan. Tuntui, kuin olisimme tulleet kylään ystävien luokse, jotka halusivat pitää huolen siitä, että meillä on kaikki hyvin. Ja olihan meillä. Respasta saimme paikallisten vinkit lähiseudun ravintoloihin sun muihin kysymyksiimme, ja hotellin autonkuljettaja kyyditsi meidät milloin rannalle, milloin lähikylään illallistamaan. 

Hotellin ilmainen kuljetus toimii aamupäivällä klo 8-13 ja iltapäivällä 17-22. Kyyti pitäisi pyytää respasta puoli tuntia ennen lähtöä, mutta me emme joutuneet kertaakaan odottamaan niin pitkää aikaa. Kuski vie (ja noutaa) hotellin vieraita sekä Vico Equensen kylään ja rannalle, sekä lähimmälle juna-asemalle siinä tapauksessa, että on matkassa ilman omaa autoa. 

Me hyödynsimme kuljetusta vain iltaisin, kun halusimme tietysti tilata illallispöytään pullon viiniä. Päivisin ajelimme omalla autolla.

Perussiistit huoneet

Huoneemme ei ollut ihmeellinen, mutta hyvä silti. Kaikki oli ehjää ja puhdasta, mikä on kaikkein tärkeintä. Tilaa oli riittävästi, ja varustuksiin kuului kahvin ja teenkeittovälineistö ja pieni jääkaappi. 

Parveke olisi näissä maisemissa ollut ihana, mutta toisaalta hotellin piha-alue oli niin upea ja rauhallinen, että siellä ollessa tuntui kuin olisi ollut omalla terassilla. 

Uima-allas vehreässä puutarhassa

Hotellin piha oli ihana. Riittävän pieni ollakseen kodikas ja viihtyisä, mutta kuitenkin hotellin kokoon ja odotuksiini nähden melko suuri. Isolla terassilla pitkä rivistö pöytiä tarjoili upean näkymän Vesuviuksen tulivuorelle. Hotellin korkea sijainti, meri hotellin ja tulivuoren välissä sekä kauniit kukat ja puutarhan sitruspuut takasivat wow:t ja ooh-huokaukset. 

Hotelli on melko pieni, mikä takasi sen, että pihapiiri oli jatkuvasti rauhallinen. Tällaiseen paikkaan harvempi tuleekaan vain ja ainoastaan olemaan hotellilla, joten aina kun piipahdimme uima-altaalle, ei siellä ollut juuri muita. Näinkin suurella massaturismin alueella on aika uskomatonta, että pääsee tällaiseen omaan rauhaan.

Hotellin vieressä kulkee melko liikennöity tie, mutta en muista tämän tasaisen autojen hurinan häirinneen ainakaan itseäni.

Herkullinen aamiainen ja tasokas illallinen

Hotellin aamiaisessa ja illallisessa oli tietysti erinomaista se, että ne tarjoiltiin terassilla. Jollei vielä hehkutus mennyt perille, niin kerrottakoot vielä, miten ihanaa oli istua ja nauttia ruuasta näissä maisemissa.

Maisema ei toki ollut hotellin ruokien ainoa hyvä puoli. Aamiainen oli nimittäin mieletön! Croissantit olivat jättikokoisia ja ehkä maailman parhaita, munakas täydellisesti paistettu, teen sai ottaa pannussa pöytään, eikä sitä tarvinnut jatkuvasti hakea lisää, tomaatit olivat omasta maasta ja oi, niin maukkaita. Tilasinpa viimeisenä aamuna vielä pannukakun. Tämä oli jo liikaa, mutta loma-aamiaisella liikakin osaa olla sitten ihanaa!

Siitä vaan siipaloimaan makkarat ja juustot leivälle. Omnom.

Söimme myös yhden illallisen hotellilla. Talo tarjosi meille lasit kuohuvaa ja pöytään tuli ennen alkupaloja myös keittiön tervehdys. Juuri tällaiset pienet huomionosoitukset tekevät illallisesta niin paljon ihanamman ja nostavat sen tason heti uusiin ulottuvuuksiin. 

Alkuun tilasimme ilmakuivattua kinkkua ja mozzarellaa - taivaallista mozzarellaa. Pääruuaksi minulle simpukoita ja ystävälleni risottoa. Koko aterian seuraan pullon paikallista punaviiniä. 

Kun varasimme pöydän riittävän ajoissa (olisikohan ollut edellisenä päivänä?), saimme 10 % alennuksen laskusta. Silti en voi uskoa näin jälkikäteen laskua katsellessani, että tämä koko setti maksoi vain 38,50 euroa. Uskomaton hinta-laatu-suhde. Voisin heittämällä maksaa vain omasta osuudestani tuon summan. Wau!

Ja taas palatakseni maisemaan. Olihan se aika mieletöntä syödä ja katsoa auringonlaskua täältä.

Erinomainen sijainti ja tilava, ilmainen parkkipaikka

Amalfin rannikon haasteena on sen parkkipaikat. Niitä ei vain kertakaikkisesti ole, eikä siellä ole tilaa rakentaa niitä lisääkään. Useimmat hotellit tarjoavat kyllä parkkipaikkoja vierailleen, mutta päivähinta parkissa näytti olevan noin 20 euron luokkaa. Torre Barbaran parkkipaikalle mahtui hyvin autoja ja heillä ei ollut siihen lisämaksua. 

Myös hotellin sijainti oli roadtrippailun näkökulmasta erinomainen. Vaikka pääkohteenamme olikin Amalfin rannikko, pääsimme Torre Barbarasta käsin todella helposti käymään Amalfin rannikon lisäksi Sorrentossa, Pompeilla ja muualla lähialueilla. Olimme miellyttävän matkan päässä kaikkia alueen tärkeitä paikkoja. 

Haastava ajotie

Hotellin ainoa haaste oli sinne pääsy. Sijainti oli kyllä erinomainen, kun pystyimme tekemään päiväretkiä helposti niin Amalfin rannikolle, Sorrentoon sekä Pompeihin, mutta hotellin pihatie sai minut hikoilemaan kauhusta joka kerta jo pari kilometriä ennen sinne saapumista. 

Pihatie hotellille ei ole pitkä, mutta se on jyrkkä ja kapea. Vain yhden auton levyinen. Tietä vartioi korkeat muurit ja tietysti siinä on mutka, mikä takaa sen, ettei sinulla ole pienintäkään aavistusta, aikooko joku muu tulla samalla hetkellä pois hotellilta. Tie oli kuitenkin niin jyrkkä, että pienikin kaasun höllääminen takasi sen, että moottori alkoi mouruta hyytymisen merkiksi jo ykkösvaihteella. Tielle ei siis lähdetä hitaasti ja varoen, sillä silloin ei pääse perille vaan olisi peruutettava takaisin ja otettava uusi yritys painavammalla kaasujalalla. 

Ajotieltä peruuttaminen alas ja uusi yritys olisivat myös olleet haastavia, sillä pihatie alkoi vilkkaan tien varresta, eikä tiellä kulkevassa autojen jonossa ollut juuri katkoksia. Pihatiehän tietysti alkoi tien suuntaisesti, mikä tarkoitti sitä, että Napolista päin tullessa pihatielle pääsi käytännössä tekemällä tiukan u-käännöksen. 

Hotellille pääsy vaati siis sen, että käännät auton jo valmiiksi asemiin, kun odottelet, että joku päätien kulkija antaa sinulle tilaa kaartaa hotellille. Sitten vain kaasu ja töötti pohjaan ja toivot, että jos jollain on aikomus tulla hotellilta pois, hän jää odottelemaan ylös.

Me selvisimme joka kerta - joskin sydämet pampattaen. Vain yhden kerran auto kuulosti siltä, ettei se aikoisi viedä meitä perille asti. Vei kuitenkin. Huoh!

Erinomainen hinta-laatusuhde

Hotellin hintataso oli kaikkeen tähän verrattuna kovin kohtuullinen. Maksoimme huoneesta 132 euroa yöltä, minkä lisäksi hintaan tuli 2,50 kaupunkivero henkeä kohden yöltä.

Suosittelen todella Torre Barbaraa Campanian alueen majoitukseksi!

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram