Maailmaa jo pari vuosikymmentä ristiin rastiin kierrelleeni vastaan on tullut useampikin wc, jotka edelleen tulevat mieleeni kukin mistäkin syystä. Erinäiset ylimääräiset olennot vessoissa on näemmä ainakin jääneet mieleeni, ovat he sitten eläimiä tai tuntemattomia ihmisiä.
Mieleenpainuvia vessakokemuksia on kertynyt jo niin suuri määrä, että on hyvinkin aika koota ne yhteen. Samalla pääset tutustumaan minuun hieman paremmin - mistä on kieroutunut huumorintajuni peräisin? Entä missä olen joutunut asioimaan tuntemattomien kanssa kylki kyljessä? Mikä kokemus teki torakoista pakollisia pahoja, mihin oli vain totuttava? Ja missä olen tietämättäni zoomaillut jotain tuntematonta vessa-asiointinsa lomassa?
Aloitan maailman parhaiden vessakokemusten listan sieltä, mistä kaikki on saanut alkunsa - ilman vessaa numero 1 tuskin tätä koko kirjoitusta olisi olemassa.
1. Karstula - kaikkien aikojen lempivessani, josta kiero huumorinikin on peräisin
Täältä on peräisin kiero huumorintajuni ja keskivertoa avoimempi suhtautuminen noh, näihin vessaan liittyviin asioihin. Tiedoksi siis nyt vielä näin kirjallisena kollegalleni "herra Salmelle", että kyllä: "neiti Kohioja" ei ole ihan sitä mitä ulkokuori saattaa ensisilmäyksellä antaa ymmärtää ;)
Tämä ihana kolmen reiän ulkohuussi löytyy Karstulasta, mummolastani, isäni lapsuudenkodista. Tätä nykyä paikka on enää kesämökki- ja metsästystukikohtakäytössä. Isovanhempani muuttivat tilalta viitisentoista vuotta sitten, ja olen käynyt paikan päällä sen jälkeen vain muutaman hassun kerran. Kyseessä on siis todella nostalginen ulkohuussi.
Jo minun lapsuusaikoinani mummolasta löytyi myös sisävessa - ihan sellainen tavallinen yhden pöntön versio. Silti siskon ja serkkujen kanssa oli tietysti mentävä ulkohuussiin. Mikä sen parempaa, kuin että kaikki saimme tehdä asiamme yhtä aikaa ja vierekkäin? Vai tiedätkö sinä jotain parempaa? :D
Minä sain nuorimpana aina pienen reiän, siskoni joko keskikokoisen tai ison, riippuen siitä, kumpi serkuista, Jaana vai Sami, oli kolmantena wc-seuralaisena.
Lapsuudessani huussin seinää koristi Keskisuomalaisen aukeama vuodelta kahdeksankymmentä-jotain, missä juhlistettiin Matti Nykäsen kultamitalia ja huussin ylähyllylle oli piilotettu kasa pornolehtiä.
Ymmärrätkö sinäkin minua nyt hieman paremmin? ;)
 |
| Kiitos kuvista Samille! |
2. Kuubassa yökerhon vessassa ei ollut varaa nolostumisille
Maailman parhaimpien vessojen kakkospaikalle pääsee kaikkein mieleenpainuvin yksittäinen vessakokemus, joka sattui Kuubassa varaderolaisessa yökerhossa.
Naisten vessassa oli kaksi pönttöä ja niiden välissä väliseinä, muttei ovia. Väliseinäkin vaikutti väliseinältä vain ensisilmäyksellä. Pöntölle istuttua totuus paljastui. Väliseinä oli niin lyhyt, että vierusvessakaverin kanssa pystyi täysin kasvotusten keskustelemaan. Pöntötkin oli aseteltu ihan riittävän lähelle toisiaan - miksi sitä nyt tilaa lähtisi tuhlaamaan, tai niitä rakennusmateriaaleja väliseiniin?
Ovea ei tietysti ollut edes jonottajille, vaan vessassakäynti piti hoitaa useampien kanssabilettäjien osallistuessa tähän iloiseen tapahtumaan. Omien reissukavereiden kanssa tämä oli vielä suht ok, mutta tuntemattoman istahtaessa viereen ei voinut kuin nauraa. Eipä ole tämän jälkeen koskaan tullut pissattua kylki kyljessä tuntemattomien ihmisten kanssa.
Kuvakin tästä ihanasta vessasta on olemassa, mutta pöntöllä istuvat mallit eivät jostain kumman syystä halunneet kuvaa julkaistavan.
Kuvasta paljastui vielä sekin muisto, että roskakori oli aseteltu kätevästi pönttöjen väliin. Vessapaperia kun ei saanut heittää pönttöön, niin sehän on tosi mukavaa heittää käytetty vessapaperi vessakaverin naaman eteen. Apua.
Jos suhtautumiseni tähän aihepiiriin onkin keskivertoa avoimempi, niin jossain se minunkin rajani kulkee. Myös reissukaverini molemmat muistavat vessan yhtä kirkkaasti kuin minäkin, vaikka matkasta tulee ensi vuonna pyöreät kymmenen vuotta täyteen. Mistähän johtuu?? :D
3. Torakoiden öiseen aikaan valloittama wc:n lattia Costa Rican kodissa
Tämä vessa pääsee sijalle kolme torakkapeitteensä ansiosta, mutta myös siksi, että asuin tässä kodissa puolen vuoden ajan. Vessa numero kolme on siis kahdentoista vuoden takaisen Costa Rican kotini vessa.
Muuten vessassa ei ollut vikaa, mutta öiseen aikaan useampikymmenpäinen torakkalauma valtasi tämän wc:n lattian. Jos/kun yöllä halusi käyttää vessaa, piti pöntöllä istuessa pitää jalkoja jatkuvassa liikkeessä, jolloin torakka-armeija pysyi paikoillaan. Jos pysäytti jalkojen teputtamisen hetkeksikin, jatkoivat torakat öistä vaellustaan.
Jos tästä vessasta oli jotain hyötyä, niin ainakin se auttoi hätistämään ötökkäkammoa tehokkaasti. Voin nimittäin kertoa, että
kaikkeen tottuu. Myös tähän. Harmi vaan, ettei tottumus jatkunut kovinkaan kauaa Suomeen paluun jälkeen.
4. Vessa Amazonin viidakossa ilman seiniä
Pysytään edelleen ötökkäaiheessa, mutta vaihdetaan Peruun Amazonin viidakon keskelle. Majoituimme hyvin ekologisessa majapaikassa, missä kiinnitettiin huomiota jo tuolloin - lähes kymmenen vuotta sitten - mm. energiatehokkuuteen ja lähiruokaan, sekä siihen, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän, ja se mitä syntyy, kierrätetään huolella. Huoneet olivat kyllä tasokkaita, mutta seiniä ei ollut huoneen ympäri asti, vaan paikassa majoituttiin mahdollisimman kiinteässä yhteydessä luonnon kanssa. Viidakon eläimillä oli siis vapaa pääsy huoneeseen täysin avointen seinien kautta. Ovinakin toimivat pelkät verhot.
Täälläkin öiset wc-vierailut olivat varsin jännittäviä. Täydessä pimeydessä piti ensinnäkin nukkua taskulappu toisessa kädessä, jotta ylipäätään löysi vessaan. Sen lisäksi piti huolehtia, ettei matkalla tallo ötökkää, saati pöntöllä istu kenenkään päälle. Ystäväni oli joku yö joutunut hätistämään pöntön reunalta huomattavan kokoisen sammakon tökkimällä sitä takamuksesta. Onneksi emme törmänneet muihin öisiin ötökkävieraisiin.
Lattian poikki pyyhältävä 10-senttinen lentävä kuoriainen ja naapurihuoneen seinän välissä asunut lepakkoperhe osasivat pysytellä omissa oloissaan, eikä joen kaimaanitkaan eksyneet majoitukselle asti. Tai ainakin tässä uskossa elämme ja hyvä näin.
5. Japanin monitoimivessat
Musiikkia, suihkuominaisuuksia, vauvaistuimia, sähköiset varattu-taulut - tai sitten ihan vain pelkkä reikä lattiassa. Japanissa wc-vierailu oli aina yhtä mielenkiintoinen kokemus, kun et koskaan tiennyt, mitä tulee vastaan. Useimmiten sai yllättyä positiivisesti kaikista mahdollisista hifi-ominaisuuksista, joita vessat tarjosivat.
Hieman harmittaa se, etten missään vaiheessa tullut testanneeksi pöntön erilaisia suihkuominaisuuksia - sen kerran kun nyt Japanissa olin. Täytynee käydä uudelleen - muutenkin tosin kuin pelkkien vessojen perässä.
Japanin vessoista kirjoittelin taannoin ihan oman kirjoituksen. Jos siis Japanin vessat kiehtovat, löydät kirjoituksen
täältä.
6. Portossa wc:n ja ravintolasalin välissä pelkkä lasiseinäinen akvaario - ja minä kamerani kanssa väärällä puolen lasia
Portossa pääsimme kokemaan, miltä tuntuu käydä vessassa, kun uskot täpötäyden ravintolasalillisen tuijottavan sinua asioinnin ajan. Tässä oli onneksi kyse pelkästä tunteesta, sillä ravintolan vessaan ei nähnyt salista käsin. Itse pystyit kuitenkin näkemään ravintolasaliin pöntöllä istuessasi, sillä vessan ja ravintolasalin väliin oli asetettu valtava akvaario ja sen lasista näki - luojan kiitos - vain toiseen suuntaan.
Itsehän mokasin aikalailla, kun kävin ottamassa kuvia akvaariossa olevista jättiläisravuista. Enpä tajunnut, miten kuumottavat paikat olen mahtanut tuottaa sille, joka on samaan aikaan istunut vessassa. Hänellehän episodi on näyttänyt siltä, että zoomailen kamerani kanssa häntä wc-asioillaan. Hupsista.
 |
| Kuka lie on istunut ravun tuolla puolen posket punoittaen :D |
7. Suomen rahoittamat bajamajat Inca Traililla Perussa
Macchu Picchulle vaeltaessa Inca Trailia pitkin vessat ovat luksusta. Useimmiten asiat täytyi hoitaa puskaversiona, ja silloin harvoin kun wc:itä oli tarjolla, olivat ne melko kurjia.
Paitsi.
Suomalaiset osaavat selkeästi vessa-asiat, ja Suomen rahoittamana Inca Trailin varrella oli joitain kuivakäymälöitä ilahduttamassa vaeltajia. Oli varsin miellyttävä yllätys huomata Suomen liput ja siistit vessat vaellusmatkan varrella.
8. Punaisen miniravun kanssa luksusresortissa Costa Ricassa
Vietimme Costa Ricassa asuessamme uuden vuoden ihanassa luksusresortissa. Valitsimme huoneet omalla uima-altaalla ja poreammeilla. Kaikki oli viimeisen päälle, jopa eksoottista punaista pientä rapua myöden, joka ilmestyi lavuaariin ihmettelemään vessan menoa. Säikkynä hän aina piiloutui viemärin uumeniin, mutta ilmestyi aina uudelleen vessan ollessa tyhjillään.
Me olimme tässä vaiheessa tottuneet ylempänä mainittuun Costa Rican kotiolojen torakka-armeijaan, ja sen vuoksi rapuvieras vessassa oli varsin tervetullut söpöläinen. Rapu on kuitenkin selkeästi tehnyt riittävän ison vaikutuksen, kun muistan hänet vielä kahdentoista vuoden jälkeenkin.
9. Näköalabajamaja Levitunturin huipulla
Myös Suomesta löytyy toki upeita, mieleenpainuvia vessoja. Helsingissä Tornin vessa on minulle jo liian arkipäiväinen - sijaitseehan se kotikaupungissani - mutta Levitunturin huipulla oleva näköalabajamaja pääsee eksoottisuudessaan ehdottomasti vessalistalleni. Onneksi ainakin suurimpaan sesonkiaikaan Levillä on sen verran kylmä, ettei kukaan unohdu huussiin ihastelemaan maisemia. En nimittäin nähnyt paikalla kuin tuon yhden ainoan huussin.
10. Baarimestarin toimenkuvana pumpata tukkeutunut vessa auki Kosilla
Lukioaikoina kävimme pariin otteeseen Kosin saarella viettämässä perinteisiä bilelomia tyttöjen kesken. Kosin kaupungin baarikadun työntekijöiden toimenkuva on jäänyt hyvin vahvana mieleeni. Saarella ei saisi nimittäin heittää vessapaperia lainkaan pönttöön, mutta kuka sen nyt pienessä nousuhumalassa enää muistaa. Ilmeisesti ei yhtään kukaan, sillä baarimestareiden perustoimenkuvaan näytti kuuluvan tukkeutuneiden pönttöjen avaaminen karhupumpulla tuon tuosta.
Näinkään avointa suhtautumiseni ei ole, vaan muiden tukkeutuneiden ulosteiden jatkuva pumppaus saa edelleen aikaan puistatuksen ja aamun puurot nousemaan kurkkuuni. Jos monen haave nuoruudessa olikin työskennellä koko kesä Välimeren ihanalla bilesaarella, niin minun ei ollut.
BONUS: Oodi luksusvessoille ihan kaikkialla
Vessoista puhuttaessa on pakko antaa oodi vielä kaikille niille ihanille luksusvessoille, joita maailma on pullollaan. Miten ihanaa on, kun vessaa koristaa tuoreet kukat, tarjolla on kaksi allasta ja poreamme, taustalla soi rauhallinen musiikki tai linnunlaulu, kun et itse joudu avaamaan ovea, saati laittaa itse saippuaa käsiin tai etsiä käsipyyhettä, vaan joku tekee sen puolestasi.
Välihuomautus: Tiedän, tässä on eroja, ja Michelin-ravintolan vessanovenavaaja saikin viime keväisen seurueemme mielipiteet jakautumaan siitä, onko se luksusta vai kiusallista, kun tarjoilija seuraa sinua vessaan asti. Voitte varmaan jo tässä vaiheessa arvata, että minusta se oli IHANAA!
Oli miten oli, jo pieni panostus vessan viihtyvyyteen ja etenkin sen puhtauteen kannattaa, sillä itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että niin hotellissa kuin ravintolassakin paikan tason huomaa juurikin sen vessasta.
Mikä vessa on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen? Hyvässä tai pahassa.
Pysy matkassa mukana:
