Palasimme viikko sitten ystäväni kanssa Napolista ja Amalfin rannikolta. Meillä oli ennen matkaa katsottuna Napolin parhaat pitzzeriat sekä varattuna hotellit ja vuokra-auto. Jos maailman parhaan pizzan metsästys oli se nautinnollisin osa matkaa, jännittävin osuus oli ehdottomasti ajaminen Amalfin rannikolla.
Olimme ensin kaksi yötä Napolissa, ja tähän osuuteen emme ottaneet autoa - onneksi! En tiedä kuka hullu siellä ajelee. Liikenteessä ei ollut mitään tolkkua ja tiet olivat järjettömän huonossa kunnossa. Olisimme varmasti selvinneet, mutta parempi oli, ettei selviytymisestä tarvinnut ottaa selvää. Kätevyyden nimissä palasimme kahden ensimmäisen matkapäivän jälkeen Napolin lentokentälle ja otimme vuokra-automme sieltä. Näin pystyimme lähtöpäivänä ajamaan suoraan kentälle, eikä siinä vaiheessa enää tarvinnut jättää varoaikaa keskustasta kentälle ehtimiseen.
Italian päätiet ovat varsin helppoja ajella, hyvin kyltitettyjä ja hyvässä kunnossa. Usein kaistojakin on kolme, jolloin jokaiselle löytyy tilaa.
Ainoa haasteemme olikin Amalfin rannikko. Tai niin ainakin luulimme. Luimme ja kuulimme nimittäin ennakkoon, että Amalfin rannikkoa myötäilevä tie olisi hurjan ruuhkainen, äärimmäisen kapea ja aina kun busseja tulisi vastaan, saisi pelätä henkensä edestä syöksyvänsä kymmeniä metrejä suoraan mereen.
Todettakoon nyt saman tien, ettei mikään näistä pelotteluista pitänyt missään määrin paikkaansa. Amalfin rannikkotie oli todella miellyttävää ajeltavaa. Olimme liikenteessä sunnuntaina, jolloin liikennettä luulisi olevan paljon, mutta ruuhkaa ei syntynyt missään kohtaa. Tie on mutkainen, mutta ihan tavallisen levyinen. Ja niiltä kohdilta, missä leveyttä ei ollut kuin yhdelle autolle kerralla, oli joko liikennevalot tai liikenteen ohjaaja. Tie oli lisäksi täynnä levikkeitä, joille pystyi pysähtymään joko päästämään kiireisiä paikallisia ohi ja ottamaan kuvia toinen toistaan upeammista maisemista.
Tien alkuosa otti kyllä vatsan pohjasta korkeutensa vuoksi, mutta missään nimessä ei voida puhua kuolemanpelkoisesta paniikista. Koko tien päästä päähän oli kaide, ja me olimme varautuneet vuokraamon pienimmällä autolla, joka mahtui myös bussien ohi.
En voi kuitenkaan väittää Amalfin olevan autoilua ihan helpoimmasta päästä. Onhan kyseessä vuoren rinteellä, kymmenien metrien korkeudella meren pinnasta kiemurteleva näköalareitti, mikä vetää puoleensa turistin jos toisenkin. On siis hyvä tiedostaa muutamia asioita ennen Amalfille ryntäämistä.
Niin monelta nettisivulta ja blogista luimme, että Amalfin rannikkotiellä saisi seistä jonossa muiden autojen perässä. Me ajelimme tien kaikessa rauhassa, emmekä törmänneet minkäänlaiseen ruuhkaan missään vaiheessa tietä.
MUTTA.
Vaikka tiet olivatkin täysin vapaat oman tahtiseen ajeluun, oli parkkipaikan löytäminen täysin mahdotonta. Tie on täynnä levähdyspaikkoja, joista on mahdollista ottaa kuvat huikeista maisemista, mutta niille ei voi jättää autoa pidemmäksi aikaa.
Aloitimme lounasravintolametsästyksen Amalfin kylästä, mutta yhdessäkään, Y-H-D-E-S-S-Ä-K-Ä-Ä-N, kylässä siitä eteenpäin ei ollut yhden yhtä parkkipaikkaa. Katuparkit olivat täynnä, parkkihallit täynnä + muutama jonottaja niihin, parkkialueet täynnä. Kaikki täynnä. Eikä tämä ole merkki ihmispaljoudesta vaan siitä, että niitä parkkipaikkoja on hyvin, hyvin vähän. Meidän piti tyytyä tutustumaan kyliin autosta käsin ajamalla niitä ristiin rastiin parkkipaikan toivossa. Jos siis haluat tiettyyn kylään, kannattaa mennä sinne jo hyvissä ajoin ennen lounasaikaa.
Onnea en lähtisi kokeilemaan sakkopaikoille parkkeeramisessa. Näimme sekä parkkisakkoja autojen tuulilaseissa että niitä kirjoittavia poliiseja. Itse en tuolla ottaisi riskiä joko siitä että autoon palatessa autossa olisi sakkolappu tai ainakaan sen uhalla, että auto olisi lounaan aikana hinattu pois.
Vaikka meille ei tullutkaan yhtään sellaista tilannetta, että olisimme joutuneet peruuttamaan vastaantulevan bussin vuoksi, ei se tarkoita sitä, etteikö kukaan muu joutuisi. Se on ilmeisen yleistä Amalfin mutkaisella rannikkotiellä. Kun pitkä bussi tulee kulman takaa, on varmasti sanomattakin selvää, että se olet sinä joka peruuttaa, ei bussi. Ei, vaikka sinulla olisi kymmenen autoa takanasi. Kaikki kymmenen autoa peruuttaisivat.
Tämän vuoksi kannattaa ajaa maltilla, katsoa joka mutkaan laitettuun peiliin ja myös ennakoida. Me pysähdyimme levikkeelle jo hyvissä ajoin, kun näimme bussin tulevan meitä vastaan. Oli paljon helpompaa odotella minuutin verran levikkeellä kuin arvailla, minkä mutkan takaa bussi tuleekaan vastaan.
Bussien tieltä peruuttelun voi myös välttää yksinkertaisesti valitsemalla vuokraamon pienimmän auton. Meille tuli vastaan yksi tiukempi paikka, missä bussikuski ja sen perässä tuleva skootterikuski huitoivat, että mahtuisimme kopperomme kanssa bussin ohi. Ihmettelin hetken, miksei muut tulleet perässä, mutta ilmeisesti eivät mahtuneet. En tiedä, miten kauan siellä pelasivat tetristä, ennen kuin saivat bussin mahtumaan ohi, sillä emme nähneet takana olevia autojamme enää ollenkaan. Ja se ei todella johtunut siitä, että me olisimme ajaneet nopeaan tieltä pois.
Jos siis haluat edetä Amalfilla sulavasti, ja toisaalta myös varmistaa pienimmätkin parkkipaikat itsellesi, valitse se vuokraamon pienin auto.
Tämä tosin pätee myös muualle Italiassa. Skootterikuskit ajavat keskikaistaa myös Amalfilla, jossa kaistoja on vain kaksi. Skootterikuskit ovat kyllä usein kohteliaita ja tööttäävät kun aikovat ohi, mutta silti heidän ajotyylinsä on kamalaa katsottavaa. Vaikka auto voittaakin skootterin, olisi inhottavaa saada vastaantulevan auton paiskaama skootterikuski päin omaa tuulilasia.
Eikä tämä päde vain skoottereihin, vaan myös autoilevat paikalliset ohittavat, oli sitten edessä mutka tai ei. Suosittelenkin omaa taktiikkaani päästää jokainen perässä kaahaava paikallinen ohi heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Näin jää itselle enemmän aikaa katsella maisemia, eikä tarvitse pelätä muiden kuskien puolesta. Ohi haluava kun menee ohi, päästät tai et.
Kannattaa myös huomioida se, että Amalfin rannikkotiellä välimatkat ovat hyvin lyhyitä. Ennen kuin luulet poistuvasi yhdestä kylästä, oletkin jo kolmannessa. Maisemia saa siis katsella täysin rauhassa, ja pysähdyksiä voi tehdä useamman kymmentä, ja silti rannikkotien ehtii ajaa hyvin päästä päähän päivän aikana. Tämä tosin pätee nyt meidän ajankohtaan, eli kuumimpaan turistisesonkiin heinäkuun puolivälissä, kun tiellä ei ollut ruuhkaa ollenkaan. Tämän kaikkien pelotteleman, mystisen superruuhkan aikana tilanne voi toki olla toinen.
Reitin ehkä tärkein pointti on se, että aja tie Sorrentosta Salernoon päin, sillä silloin ajat näköalan puolella ja kaikki levikkeet ovat omalla puolellasi. Toiseen suuntaan ajettaessa jäisit kaikesta kauneudesta paitsi.
Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä vinkkinä on huijareiden varominen. Kun me piipahdimme rannalla, minne pääsi parin eri kylän välistä ja auto oli jätettävä tien varteen, oli paikallinen skootterimies sopivasti kytiksellä vapaan paikan kohdalla. Peruutimme auton taskuparkkiin, jonka jälkeen herra kertoi huvittavalla englanninkielellään, että parkki maksaa kaksi euroa ja hän on itse parkki. Kun emme maksaneet, hän vain tokaisi, että paluumatkalla sitten. Jonkinnäköinen virka-asu ja kuittivihko saisi huijarin tuntumaan uskottavammalta, mutta toki hänellä olisi tällöin suurempi riski jäädä myös poliiseille kiinni. Niitä kun tuli vastaan tasaisin välein.
Toisella kertaa kaksieurosemme saatiin huijattua, kun tietullin kohdalle oli majoittunut henkilöt jokaiselle portille. Nainen sai kysymystulvallaan minut maksamaan kahden euron tietullin kympin setelillä, jolloin hänen "ystävällisesti" ojentaessaan automaatista takaisin saamani kolikot, jätti hän yhden kaksieuroisen itselleen. Tilanteessa, kun puomi aukeaa ja jonoa tulee perässä, ei kolikkokasaa tullut laskettua. Aina yhtä ärsyttävää todeta tulleensa huijatuksi, vaikkei menetys ollutkaan suuri.
- Unelmatrippi: Autolla Amalfin rannikolla
- Tämä Matka: Amalfi
- Ja sitten matkaan: Etelä-Italian road trip
- Karoliina Kazi: Positano
Booking.com
Olimme ensin kaksi yötä Napolissa, ja tähän osuuteen emme ottaneet autoa - onneksi! En tiedä kuka hullu siellä ajelee. Liikenteessä ei ollut mitään tolkkua ja tiet olivat järjettömän huonossa kunnossa. Olisimme varmasti selvinneet, mutta parempi oli, ettei selviytymisestä tarvinnut ottaa selvää. Kätevyyden nimissä palasimme kahden ensimmäisen matkapäivän jälkeen Napolin lentokentälle ja otimme vuokra-automme sieltä. Näin pystyimme lähtöpäivänä ajamaan suoraan kentälle, eikä siinä vaiheessa enää tarvinnut jättää varoaikaa keskustasta kentälle ehtimiseen.
Italian päätiet ovat varsin helppoja ajella, hyvin kyltitettyjä ja hyvässä kunnossa. Usein kaistojakin on kolme, jolloin jokaiselle löytyy tilaa.
Ainoa haasteemme olikin Amalfin rannikko. Tai niin ainakin luulimme. Luimme ja kuulimme nimittäin ennakkoon, että Amalfin rannikkoa myötäilevä tie olisi hurjan ruuhkainen, äärimmäisen kapea ja aina kun busseja tulisi vastaan, saisi pelätä henkensä edestä syöksyvänsä kymmeniä metrejä suoraan mereen.
Todettakoon nyt saman tien, ettei mikään näistä pelotteluista pitänyt missään määrin paikkaansa. Amalfin rannikkotie oli todella miellyttävää ajeltavaa. Olimme liikenteessä sunnuntaina, jolloin liikennettä luulisi olevan paljon, mutta ruuhkaa ei syntynyt missään kohtaa. Tie on mutkainen, mutta ihan tavallisen levyinen. Ja niiltä kohdilta, missä leveyttä ei ollut kuin yhdelle autolle kerralla, oli joko liikennevalot tai liikenteen ohjaaja. Tie oli lisäksi täynnä levikkeitä, joille pystyi pysähtymään joko päästämään kiireisiä paikallisia ohi ja ottamaan kuvia toinen toistaan upeammista maisemista.
Tien alkuosa otti kyllä vatsan pohjasta korkeutensa vuoksi, mutta missään nimessä ei voida puhua kuolemanpelkoisesta paniikista. Koko tien päästä päähän oli kaide, ja me olimme varautuneet vuokraamon pienimmällä autolla, joka mahtui myös bussien ohi.
En voi kuitenkaan väittää Amalfin olevan autoilua ihan helpoimmasta päästä. Onhan kyseessä vuoren rinteellä, kymmenien metrien korkeudella meren pinnasta kiemurteleva näköalareitti, mikä vetää puoleensa turistin jos toisenkin. On siis hyvä tiedostaa muutamia asioita ennen Amalfille ryntäämistä.
Tässä muutama vinkki vuokra-autoiluun Amalfin rannikolle:
1. Voi olla ruuhkaa
Niin monelta nettisivulta ja blogista luimme, että Amalfin rannikkotiellä saisi seistä jonossa muiden autojen perässä. Me ajelimme tien kaikessa rauhassa, emmekä törmänneet minkäänlaiseen ruuhkaan missään vaiheessa tietä.
MUTTA.
2. Ei parkkipaikkoja - parkkisakkoja sitäkin enemmän
Aloitimme lounasravintolametsästyksen Amalfin kylästä, mutta yhdessäkään, Y-H-D-E-S-S-Ä-K-Ä-Ä-N, kylässä siitä eteenpäin ei ollut yhden yhtä parkkipaikkaa. Katuparkit olivat täynnä, parkkihallit täynnä + muutama jonottaja niihin, parkkialueet täynnä. Kaikki täynnä. Eikä tämä ole merkki ihmispaljoudesta vaan siitä, että niitä parkkipaikkoja on hyvin, hyvin vähän. Meidän piti tyytyä tutustumaan kyliin autosta käsin ajamalla niitä ristiin rastiin parkkipaikan toivossa. Jos siis haluat tiettyyn kylään, kannattaa mennä sinne jo hyvissä ajoin ennen lounasaikaa.
Onnea en lähtisi kokeilemaan sakkopaikoille parkkeeramisessa. Näimme sekä parkkisakkoja autojen tuulilaseissa että niitä kirjoittavia poliiseja. Itse en tuolla ottaisi riskiä joko siitä että autoon palatessa autossa olisi sakkolappu tai ainakaan sen uhalla, että auto olisi lounaan aikana hinattu pois.
3. Aja maltilla, katso peileihin ja ennakoi
Vaikka meille ei tullutkaan yhtään sellaista tilannetta, että olisimme joutuneet peruuttamaan vastaantulevan bussin vuoksi, ei se tarkoita sitä, etteikö kukaan muu joutuisi. Se on ilmeisen yleistä Amalfin mutkaisella rannikkotiellä. Kun pitkä bussi tulee kulman takaa, on varmasti sanomattakin selvää, että se olet sinä joka peruuttaa, ei bussi. Ei, vaikka sinulla olisi kymmenen autoa takanasi. Kaikki kymmenen autoa peruuttaisivat.
Tämän vuoksi kannattaa ajaa maltilla, katsoa joka mutkaan laitettuun peiliin ja myös ennakoida. Me pysähdyimme levikkeelle jo hyvissä ajoin, kun näimme bussin tulevan meitä vastaan. Oli paljon helpompaa odotella minuutin verran levikkeellä kuin arvailla, minkä mutkan takaa bussi tuleekaan vastaan.
4. Valitse vuokraamon pienin auto
Bussien tieltä peruuttelun voi myös välttää yksinkertaisesti valitsemalla vuokraamon pienimmän auton. Meille tuli vastaan yksi tiukempi paikka, missä bussikuski ja sen perässä tuleva skootterikuski huitoivat, että mahtuisimme kopperomme kanssa bussin ohi. Ihmettelin hetken, miksei muut tulleet perässä, mutta ilmeisesti eivät mahtuneet. En tiedä, miten kauan siellä pelasivat tetristä, ennen kuin saivat bussin mahtumaan ohi, sillä emme nähneet takana olevia autojamme enää ollenkaan. Ja se ei todella johtunut siitä, että me olisimme ajaneet nopeaan tieltä pois.
Jos siis haluat edetä Amalfilla sulavasti, ja toisaalta myös varmistaa pienimmätkin parkkipaikat itsellesi, valitse se vuokraamon pienin auto.
5. Varo skoottereita ja päästä paikalliset suosiolla ohi
Tämä tosin pätee myös muualle Italiassa. Skootterikuskit ajavat keskikaistaa myös Amalfilla, jossa kaistoja on vain kaksi. Skootterikuskit ovat kyllä usein kohteliaita ja tööttäävät kun aikovat ohi, mutta silti heidän ajotyylinsä on kamalaa katsottavaa. Vaikka auto voittaakin skootterin, olisi inhottavaa saada vastaantulevan auton paiskaama skootterikuski päin omaa tuulilasia.
Eikä tämä päde vain skoottereihin, vaan myös autoilevat paikalliset ohittavat, oli sitten edessä mutka tai ei. Suosittelenkin omaa taktiikkaani päästää jokainen perässä kaahaava paikallinen ohi heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Näin jää itselle enemmän aikaa katsella maisemia, eikä tarvitse pelätä muiden kuskien puolesta. Ohi haluava kun menee ohi, päästät tai et.
6. Välitmatkat ovat lyhyitä
Kannattaa myös huomioida se, että Amalfin rannikkotiellä välimatkat ovat hyvin lyhyitä. Ennen kuin luulet poistuvasi yhdestä kylästä, oletkin jo kolmannessa. Maisemia saa siis katsella täysin rauhassa, ja pysähdyksiä voi tehdä useamman kymmentä, ja silti rannikkotien ehtii ajaa hyvin päästä päähän päivän aikana. Tämä tosin pätee nyt meidän ajankohtaan, eli kuumimpaan turistisesonkiin heinäkuun puolivälissä, kun tiellä ei ollut ruuhkaa ollenkaan. Tämän kaikkien pelotteleman, mystisen superruuhkan aikana tilanne voi toki olla toinen.
7. Aja reitti Sorrentosta Salernoon
Reitin ehkä tärkein pointti on se, että aja tie Sorrentosta Salernoon päin, sillä silloin ajat näköalan puolella ja kaikki levikkeet ovat omalla puolellasi. Toiseen suuntaan ajettaessa jäisit kaikesta kauneudesta paitsi.
8. Älä tule huijatuksi
Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä vinkkinä on huijareiden varominen. Kun me piipahdimme rannalla, minne pääsi parin eri kylän välistä ja auto oli jätettävä tien varteen, oli paikallinen skootterimies sopivasti kytiksellä vapaan paikan kohdalla. Peruutimme auton taskuparkkiin, jonka jälkeen herra kertoi huvittavalla englanninkielellään, että parkki maksaa kaksi euroa ja hän on itse parkki. Kun emme maksaneet, hän vain tokaisi, että paluumatkalla sitten. Jonkinnäköinen virka-asu ja kuittivihko saisi huijarin tuntumaan uskottavammalta, mutta toki hänellä olisi tällöin suurempi riski jäädä myös poliiseille kiinni. Niitä kun tuli vastaan tasaisin välein.
Toisella kertaa kaksieurosemme saatiin huijattua, kun tietullin kohdalle oli majoittunut henkilöt jokaiselle portille. Nainen sai kysymystulvallaan minut maksamaan kahden euron tietullin kympin setelillä, jolloin hänen "ystävällisesti" ojentaessaan automaatista takaisin saamani kolikot, jätti hän yhden kaksieuroisen itselleen. Tilanteessa, kun puomi aukeaa ja jonoa tulee perässä, ei kolikkokasaa tullut laskettua. Aina yhtä ärsyttävää todeta tulleensa huijatuksi, vaikkei menetys ollutkaan suuri.
Lue myös:
- Unelmatrippi: Autolla Amalfin rannikolla
- Tämä Matka: Amalfi
- Ja sitten matkaan: Etelä-Italian road trip
- Karoliina Kazi: Positano
Pysy mukana matkassa:
Amalfin rannikko on kertakaikkisen upea! Olen samaa mieltä, että ennakointi on Amalfin rannikolla (kuten aina muutenkin liikenteessä!) erittäin hyvä idea. Myös kävelijänä kannattaa olla erityisen tarkkana: mun porukat meinasivat ihan vastikään jäädä auton alle kävellessään siellä. :O
VastaaPoistaMyöskään me emme muistaakseni joutuneet peruuttelemaan kertaakaan, mutta ei se kaukana ollut. Apukuskin paikalla jouduin pari kertaa vetämään peilin sisään, jotta se ei osuisi jyrkänteen reunaan, koska oli lievästi sanottuna ahdasta. (Meilläkin oli pienin mahdollinen auto.) Eli kyllä niitä ahtaitakin kohtia tai tilanteita voi tulla, mutta pääosin on tosiaan aika normaalin levyistä tietä eli ei mitään ihmeellistä sen puolesta. Liikenteenohjaajaa emme mielestäni nähneet kertaakaan vaan ihan itse piti päätellä, milloin voisi olla hyvä hetki liikkua ja milloin ei. Ruuhkassakaan emme varsinaisesti körötelleet, vaikka autoja oli kyllä ajoittain paljon. Ja tosiaan, parkkipaikkoja ei todellakaan ole, voi olla täysin mahdotonta saada autoa minnekään joissain kylissä. Se on sääli, mutta tilaa on niin vähän, että parkkipaikkoja ei sen takia vain ole edes mahdollista rakentaa.
No hui! Kävellen siellä tosiaan saisikin olla varovainen. Hyvä huomio! Varsinkin, kun niille pienille rannoille usein joutuu jonkun verran kävelemään, jollei ole tuuria ja löydä parkkipaikkaa ihan läheltä. Ihan siis sitä ajattelin, että vaikkei lähtisikään patikoimaan Amalfille, niin silti kävely saattaa olla ajankohtaista.
PoistaNuo parkkipaikat on tosiaan sääli. Mutta olisi varmasti aika suuri operaatio lähteä poraamaan vuoreen parkkihalleja tai rakentamaan alustoja meren päälle, huh.
Nuo maisemat näyttävät mahtavilta. Itse en ole koskaan "huvittelumielessä" vuokrannut autoa ulkomailla, mutta tästä saa hyviä vinkkejä, kun siihen tilanteeseen pääsen, jolloin vuokraan auton. Olen kuukauden päästä lähdössä Madeiralle, ja siellä ehkä ajattelin vuokrata auton päiväksi tai pariksi, jotta pääsen kiertelemään helpommin saarta.
VastaaPoistaAuton vuokraaminen on kyllä tosi kätevää. Tuolla pääsisi myös busseilla, mutta minusta se ei ole kätevää, kun ei voi pysähtyä ottamaan kuvia silloin kun haluaa, ja on sidottuna bussien aikatauluihin. Suosittelen ehdottomasti auton vuokrausta paikassa kuin paikassa :)
PoistaNiinä kertoina kun olemme kokeneet olevamme melkein pakotettuja vuokraamaan auton, niin olemme tehneet juuri noin, että auto otetaan kentältä ja palautetaan sinne ja jos sitten matkaa jatkuu keskustaan, niin sinne mennään ilman vuokra-autoa.
VastaaPoistaTuo parkkipaikkakuvio on kyllä rajoittava - ja tarkoittaa joskus vuokra-autolla liikuttaessa sitten ruuaksi voileipää tms. huoltoasemalta kun paikkoihin, jossa ne "ihanat ravintolat" ovat ei vaan pääse lähellekään.
En olisi osannut kuvitellakaan parkkipaikkoja olevan noin onnettoman vähän. Se todella rajoitti kulkemista, mutta onneksi Amalfilla meitä kiinnosti kuitenkin enemmän ne maisemat, ja onneksemme päädyimme mielettömään Michelin-ravintolaan juurikin sen vuoksi, kun emme saaneet parkkia kylistä.
PoistaMulla on harvoja must-kohteita, Italiassakin kävin ekaa kertaa tänä vuonna! mutta mua on kiehtonut pitkään toi Amalfinin rannikko ja Napoli.
VastaaPoistaMatkailukoulussa oli yksi puoli-italialainen poika ja se esitteli meille Amalfinin rannikon sillon ja kaikki oli ihan myytyjä!
Tosin varoitteli että kohta sen suosio räjähtää käsiin, mutta niin tainnut jo tehdä!
Autolla pääsee vapaasti kulkemaan mutta toi parkkipaikka pulma..
Paljon muuten maksoi auton vuokra siellä?!
Muuten toi reitti ja kuvat oli aivan mahtavan kuuloisia!!
Ja hyviä vinkkejä, kiitos!!
Noi huijarit on kyllä ärsyttäviä, onneksi ei menetys ollut suurempi, vaikka ärsyttää toki..
Minusta tuolla oli yllättävän vähän turisteja. Amalfin rannikolla tietysti enemmän, mutta Napolissa tosi vähän.
PoistaVuokra-auto itsessään ei maksanut juurikaan, mutta kun tuolla on ihan pakko ottaa omavastuun poistot vakuutukseen, koska auto naarmuttuu ja kohliintuu 90 % varmuudella. Ja kun he itsekin sen tietävät, ovat vakuutushinnat ihan pilvissä. Meidän neljän päivän autovuokra taisi olla melkein 400 euroa.
Olemme menossa Amalfille syyskuun alkupuolella. Kumpana päivänä kannattaisi kiertää Amalfi, Positano ja Ravello sunnuntaina vai maanantaina ruuhkan ja aukiolojen kannalta?
VastaaPoista