Haen joka matkalta hyviä makunautintoja niin ruuista kuin juomistakin. Ennen heinäkuista Karpathoksen matkaamme huomasin saarella olevan myös viinintuotantoa, ja halusin ehdottomasti käydä vierailemalla paikallisella viinitilalla. Googlen kautta en löytänyt yhtä ainoaa viinitilaa, jolla voisi käydä omatoimisesti, eikä hotellimme vastaanotostakaan oikein tiedetty, mikä viinitila ottaisi vieraita vastaan. Vastaanoton henkilökunta lupasi kuitenkin selvittää asiaa, sillä henkilökunnan sisaren miehen tuttu tietäisi jotain viinitilaa pitävän miehen. Meille jätettäisiin lappu huoneeseen, kun viinintekijä saataisiin kiinni.
Emme lopulta jääneet odottelemaan vastausta vaan kysyimme, mahtuisimmeko vielä mukaan Apollomatkojen viinitilaretkelle. Ennakkoon kirjoitin, etteivät järjestetyt ryhmäretket ole meitä varten, mutta niin vain löysimme itsemme parinkymmenen muun pohjoismaalaisen joukosta maistelemasta paikallisia viinejä Chateau Pinin viinitilalla Voladan kylän liepeiltä.
Apollomatkojen viinitilaretki alkaa vasta iltapäivällä, jonka vuoksi meidänkin oli mahdollisuus osallistua siihen koko perheen voimin. Bussi noukki porukan pysähdellen tarvittaessa kunkin hotellin lähettyvillä ja lähti kipuamaan kohti vuoristoa ja pientä Voladan kylää. Bussi ei pienistä teistä johtuen päässyt viinitilalle asti, vaan jatkoimme matkaa jalkaisin. Kävelyä oli noin 15-20 minuutin verran ajoittain melko jyrkkääkin ylämäkeä. Retkelle suositellut "hyvät kengät" olivat minulla kevyet sandaalit, ja selvisin niillä mainiosti. Näiden maisemien saattelemana matka hujahti nopeaan.
Chateau Pinin viinitilan omistaja, Thijs, tuli meitä vastaan talon portille. Viinitila on kokonaisuudessaan talo korkealla rinteillä ja talon pihassa on pieni viiniviljelmä. Ensin meidät vietiin viiniköynnösten luo kuulemaan talon perustamisen tarina, jonka jälkeen siirryimme terassille maistamaan kahta eri tilan viiniä.
Tämä kierros ei ole tarkoitettu viinihifistelijöille, vaan on kevyt, kenelle tahansa soveltuva tutustuminen paikallisiin viineihin. Kierroksella keskityttiinkin enemmän tarinoihin kuin faktoihin, mikä ei lomatunnelmissa ollut yhtään hullumpi vaihtoehto. Viinintekijä tuottaa viiniä harrastuspohjalta, ja on muun muassa valinnut rypälelajikkeet sen perusteella, että lajikkeet ovat ranskalaista alkuperää. Niiden soveltumisesta kasvuympäristöön hän ei osannut ottaa kantaa, eikä tiennyt, kasvattaako myös joku muu saarella näitä rypäleitä. Tällä vierailulla oli syytä laittaa aivot narikkaan ja nauttia fiiliksestä ja maisemista.
Kierroksen päätteeksi oli vielä mahdollisuus ostaa tilan viinejä ja yrttejä tilan pienestä myymälästä.
Retken hintaan sisältyi illallinen, johon siirryimme viinitilalta niin ikään jalkaisin. Reitti oli hieman menomatkaa lyhyempi, mutta huomattavasti jyrkempi. Oli parempi kuin hyvä, ettemme valinneet tätä reittiä myös viinitilalle päin mentäessä. Vaikka rattaita oli haastavaa saada jyrkkää mäkeä alas, olisi se ollut varmasti paljon haastavampaa toiseen suuntaan.
Jyrkkä alamäkikävely palkittiin, sillä pääsimme nauttimaan pieneen Taverna Klimatariaan taivaallisen hyvän illallisen. Pöytään meille kannettiin kreikkalaista salaattia, tsatsikia, leipää, uppopaistettuja munakoisoja, perunoita ja maailman parasta kanasouvlakia. Ehkä vielä jotain muutakin, mutta niin täydellisesti valmistettu kana vei huomion kaikelta muulta. En edes muistanut ottaa yhtä ainoaa kuvaa koko ruokapöydästä.
Muista Karpathoksen ravintolakokemuksistamme voit lukea tästä linkistä.
Yhdeksän aikoihin meidät kyyditettiin bussilla hotellin lähelle.
Retki oli kaikkiaan onnistunut ja oikein miellyttävä. Olen tyytyväinen, että osallistuimme valmiille retkelle, emmekä menneet paikalle omatoimisesti. Isommilla viinitiloilla on lähes aina muitakin paikalla, eikä tunnelma ole liian intiimi. Tässä tapauksessa myös kielimuurille on mukavampi naureskella ryhmässä, kuin pohtia kahden kesken, mitä ihmettä kukakin tarkoittaa. Toisaalta tunnollisina suomalaisina vain ja ainoastaan itselle järjestetyn kierroksen päätteeksi olisimme varmasti kokeneet velvollisuudeksi ostaa tilan viinejä mukaan. Nyt pystyimme menemään ryhmän mukana ja jättämään ostosten tekemiset muille :)
Chateau Pinin viinitilalla voi vierailla joko omatoimisesti tai Apollomatkojen valmiin retken yhteydessä.
Jos matkaat paikalle omatoimisesti, antoi Thijs tällaisen ohjeen:
Aja Pigadian kaupungista päin saapuessa Aperin ja Voladan kylien läpi. Voladan kylän jälkeen käänny ensimmäisestä pienestä tienristeyksestä oikealle suuntaan Lastos. Aja ylös rinnettä. Puolivälissä tietä, tien oikealla puolella on talo, jonka portilla on kyltti Chateau Pini.
Viinitila on avoinna joka päivä klo 14 asti, mutta kannattaa soittaa ennakkoon, jotta isäntä on varmasti paikalla, eikä esimerkiksi matkoilla.
Chateau Pini
85700 Pini - Volada
Karpathos Greece
Puh. 0030 22450 31679 tai 0030 6978 299228.
Lisätietoja Apollomatkojen viinitilaretkistä ja myös muista Karpathoksen valmisretkistä löydät tästä linkistä.
Jos olet kiinnostunut viinimatkailusta, kannattaa seurata myös Juomavinkin uutta blogia, jossa kierretään ympäri maailman upeilla viinitiloilla. Blogin ensimmäisessä viinimatkakirjoituksessa löytyy minun kokemuksiani Alsacesta sekä paikallisen Gisselbrechtin viinintekijän suositukset alueen ravintoloihin ja majoituksiin. Juomavinkin blogiin pääset tästä linkistä.
Millaisia kokemuksia sinulla on viinimatkailusta?
Matkustimme Karpathokselle yhteistyössä Apollomatkojen kanssa. Apollomatkojen viinitilaretki ei sisältynyt yhteistyöhön.
Emme lopulta jääneet odottelemaan vastausta vaan kysyimme, mahtuisimmeko vielä mukaan Apollomatkojen viinitilaretkelle. Ennakkoon kirjoitin, etteivät järjestetyt ryhmäretket ole meitä varten, mutta niin vain löysimme itsemme parinkymmenen muun pohjoismaalaisen joukosta maistelemasta paikallisia viinejä Chateau Pinin viinitilalla Voladan kylän liepeiltä.
Apollomatkojen viinitilaretki alkaa vasta iltapäivällä, jonka vuoksi meidänkin oli mahdollisuus osallistua siihen koko perheen voimin. Bussi noukki porukan pysähdellen tarvittaessa kunkin hotellin lähettyvillä ja lähti kipuamaan kohti vuoristoa ja pientä Voladan kylää. Bussi ei pienistä teistä johtuen päässyt viinitilalle asti, vaan jatkoimme matkaa jalkaisin. Kävelyä oli noin 15-20 minuutin verran ajoittain melko jyrkkääkin ylämäkeä. Retkelle suositellut "hyvät kengät" olivat minulla kevyet sandaalit, ja selvisin niillä mainiosti. Näiden maisemien saattelemana matka hujahti nopeaan.
Chateau Pinin viinitilan omistaja, Thijs, tuli meitä vastaan talon portille. Viinitila on kokonaisuudessaan talo korkealla rinteillä ja talon pihassa on pieni viiniviljelmä. Ensin meidät vietiin viiniköynnösten luo kuulemaan talon perustamisen tarina, jonka jälkeen siirryimme terassille maistamaan kahta eri tilan viiniä.
Tämä kierros ei ole tarkoitettu viinihifistelijöille, vaan on kevyt, kenelle tahansa soveltuva tutustuminen paikallisiin viineihin. Kierroksella keskityttiinkin enemmän tarinoihin kuin faktoihin, mikä ei lomatunnelmissa ollut yhtään hullumpi vaihtoehto. Viinintekijä tuottaa viiniä harrastuspohjalta, ja on muun muassa valinnut rypälelajikkeet sen perusteella, että lajikkeet ovat ranskalaista alkuperää. Niiden soveltumisesta kasvuympäristöön hän ei osannut ottaa kantaa, eikä tiennyt, kasvattaako myös joku muu saarella näitä rypäleitä. Tällä vierailulla oli syytä laittaa aivot narikkaan ja nauttia fiiliksestä ja maisemista.
Kierroksen päätteeksi oli vielä mahdollisuus ostaa tilan viinejä ja yrttejä tilan pienestä myymälästä.
Taivaallinen illallinen Voladan kylässä
Retken hintaan sisältyi illallinen, johon siirryimme viinitilalta niin ikään jalkaisin. Reitti oli hieman menomatkaa lyhyempi, mutta huomattavasti jyrkempi. Oli parempi kuin hyvä, ettemme valinneet tätä reittiä myös viinitilalle päin mentäessä. Vaikka rattaita oli haastavaa saada jyrkkää mäkeä alas, olisi se ollut varmasti paljon haastavampaa toiseen suuntaan.
Jyrkkä alamäkikävely palkittiin, sillä pääsimme nauttimaan pieneen Taverna Klimatariaan taivaallisen hyvän illallisen. Pöytään meille kannettiin kreikkalaista salaattia, tsatsikia, leipää, uppopaistettuja munakoisoja, perunoita ja maailman parasta kanasouvlakia. Ehkä vielä jotain muutakin, mutta niin täydellisesti valmistettu kana vei huomion kaikelta muulta. En edes muistanut ottaa yhtä ainoaa kuvaa koko ruokapöydästä.
Muista Karpathoksen ravintolakokemuksistamme voit lukea tästä linkistä.
 |
| Ravintolan bonuksena oli pieni kissanpentu, jolle syötettäväksi tarjoilija antoi kanaa. |
 |
| Ravintolan omistajien pojalta lainaan saatu polkumopo kuului myös ainakin lapsemme suosikkeihin :) |
 |
| Ravintolan terassilta oli hienot näkymät vuoristoon. |
Yhdeksän aikoihin meidät kyyditettiin bussilla hotellin lähelle.
Retki oli kaikkiaan onnistunut ja oikein miellyttävä. Olen tyytyväinen, että osallistuimme valmiille retkelle, emmekä menneet paikalle omatoimisesti. Isommilla viinitiloilla on lähes aina muitakin paikalla, eikä tunnelma ole liian intiimi. Tässä tapauksessa myös kielimuurille on mukavampi naureskella ryhmässä, kuin pohtia kahden kesken, mitä ihmettä kukakin tarkoittaa. Toisaalta tunnollisina suomalaisina vain ja ainoastaan itselle järjestetyn kierroksen päätteeksi olisimme varmasti kokeneet velvollisuudeksi ostaa tilan viinejä mukaan. Nyt pystyimme menemään ryhmän mukana ja jättämään ostosten tekemiset muille :)
Haluatko vierailla Chateau Pinin viinitilalla?
Chateau Pinin viinitilalla voi vierailla joko omatoimisesti tai Apollomatkojen valmiin retken yhteydessä.
Jos matkaat paikalle omatoimisesti, antoi Thijs tällaisen ohjeen:
Aja Pigadian kaupungista päin saapuessa Aperin ja Voladan kylien läpi. Voladan kylän jälkeen käänny ensimmäisestä pienestä tienristeyksestä oikealle suuntaan Lastos. Aja ylös rinnettä. Puolivälissä tietä, tien oikealla puolella on talo, jonka portilla on kyltti Chateau Pini.
Viinitila on avoinna joka päivä klo 14 asti, mutta kannattaa soittaa ennakkoon, jotta isäntä on varmasti paikalla, eikä esimerkiksi matkoilla.
Chateau Pini
85700 Pini - Volada
Karpathos Greece
Puh. 0030 22450 31679 tai 0030 6978 299228.
Lisätietoja Apollomatkojen viinitilaretkistä ja myös muista Karpathoksen valmisretkistä löydät tästä linkistä.
Kiinnostaako viinimatkailu?
Jos olet kiinnostunut viinimatkailusta, kannattaa seurata myös Juomavinkin uutta blogia, jossa kierretään ympäri maailman upeilla viinitiloilla. Blogin ensimmäisessä viinimatkakirjoituksessa löytyy minun kokemuksiani Alsacesta sekä paikallisen Gisselbrechtin viinintekijän suositukset alueen ravintoloihin ja majoituksiin. Juomavinkin blogiin pääset tästä linkistä.
Millaisia kokemuksia sinulla on viinimatkailusta?
Matkustimme Karpathokselle yhteistyössä Apollomatkojen kanssa. Apollomatkojen viinitilaretki ei sisältynyt yhteistyöhön.
Pysy matkassa mukana:
"Viinintekijä tuottaa viiniä harrastuspohjalta, ja on muun muassa valinnut rypälelajikkeet sen perusteella, että lajikkeet ovat ranskalaista alkuperää”
VastaaPoista:D Mulle tuli heti mieleen tästä vuosien takainen mainos missä mies tarjoaa uudelle naistuttavalleen ylpeästi viiniä, jonka etiketissä lukee Château Omatekemä. En muista mainoksesta kuin tuon kohda, mutta aina kun tulee vastaan näitä pienien tilojen harrastelijaviinejä, tuo tulee mieleen.
Ei siinä, uskon, että noissa maisemissa menee vähän heikompikin laatu!
Hah :D
PoistaTuo ei tosiaan maailman huippuviinien joukkoon yltäisi, mutta ihan kelpo viinejä kuitenkin hän on onnistunut tekemään. Maisema olisi korvannut aika paljon huonommankin laadun :)
Viinitiloja löytyy näköjään joka niemestä ja notkelmasta :) Me käytiin Mallorcalla viinitilaretkellä ja aiemmin olen käynyt muun muassa Sisiliassa sekä Rooman lähellä. Minusta ne ovat kivoja retkikohteita ja näkee erilaisia tiloja. Mallorcalla tutustuimme pieneen perhetilaan ja isoon teollisempaan tilaan.
VastaaPoistaViinitiloja tosiaan löytyy varmasti ihan joka kulmasta ja joka lähtöön. Luinkin blogistasi Mallorcan viinitilaretkistä. Ja minustakin viinitilat on tosi kivoja vierailukohteita, sekä ne suuremmat että nämä pienemmät.
PoistaOnkohan niin, että juuri tuollaiset pienet kylät ja niiden viinit ovatkin enemmän harrastuspohjalta tehtyä. Enemmänkin kiinnostaisi, jos tilalla kasvatettaisiin jotain harvinaista rypälettä, mistä viinejä olisis tehty. Kiitos tuosta viiniblogivinkistä!
VastaaPoistaTuollaisella pienellä viinitilalla kannattaisikin lähteä tekemään jotain hieman erikoisempaa ja hyödyntää paikallisia lajikkeita. Voisi yrittää näin olla paras omassa kategoriassaan. Tosin jos harrastelee, ei varmaan ole tarvetta olla paras - ehkä itse harrastus on jo riittävän palkitseva.
PoistaOle hyvä! Juomavinkin blogiin onkin tulossa hyviä viinimatkajuttuja :)
Kreikka ja viini ei tunnu yleensä mahtuvan samaan lauseeseen, mutta on sieltä vaan tullut tehtyä yllättävän hyviäkin löytöjä, mm. Samoksella. Kiva löytää viinitilavinkki Karpathoksellekin, joka on tulevien matkasuunnitelmien listalla!
VastaaPoistaItsekin olen vähän huono käymään valmiilla retkillä, mutta tämän kaltaiset kepeät retket ovat aivan mainioita hyvän fiiliksen tuojia lomalla. Ja nyt tuli muuten nälkä, kun luin illallisenne kreikkalaisista herkuista! nimimerkillä: toinen makujen perässä matkustava :)
Minulla oli myös tosi kova ennakkoluulo kreikkalaisia viinejä kohtaan, mutta löysimme kyllä hyviä paikallisia viinejä hyvistä ravintoloista.
PoistaValmiille retkille on kyllä paikkansa, vaikka useimmiten tosiaan teemme retket omatoimisesti. Hyvä ruoka matkoilla on niin parasta <3 Hyvä, että joku muukin ymmärtää hyvän päälle.
Oon kerran käynyt viinitila retkellä espanjassa ja se oli kyllä tosi kiva retki! Kyllä tollaiseen retkeen kannattaa panostaa koska se ei kuitenkaan meille mikään normi juttu suomessa ole :)
VastaaPoistaViinitilavierailut on aina ihania! Täältä Suomesta käsin ei tosiaan pääse ihan päiväretkelle viinitilalle, joten reissuissa koluan niitä tosi mielelläni :)
PoistaViinitilat reissut ovat jännä kyllä yksi houkuttavin tapa tutustua paikallisen maaseudun elinkeinotoimintaan :) Tuollaisissa idyllisissä pikkupaikoissa on varmasti vielä se oma uniikki tunnelmansa, josta huokuu vielä päällimmäisenä perinne ja alueen kulttuuri, eikä laskelmoitu massatuotanto. Omat kokemukset viinitilakierroksesta vievätkin useamman vuoden taa Hunter Valley viinitiloille Australiaan. Laskin että rapiat 40 maistiaisannosta tarjottiin tuolla turneella, ei ihme että alkoi olla pää hieman pökkelössä viimeisellä tilalla... :D
VastaaPoistaTämä oli suhteellisen tuore viinitila ja omistaja oli muuttanut saarelle Hollannista. Mitään supervanhoja perinteitä tuolla ei ollut, mutta muuten kyllä tosi kiva pikkupaikan tunnelma - ja ne upeat maisemat!
PoistaVoih! Minäkin niin haluaisin Australiaan viinimatkalle! 40 viiniä on jo tosiaan aika paljon maistettavaksi :D
Viinitilamatkailu olisi ihan mukava juttu myös Kreikassa. Itselle ainoat viinitilavierailut tällä vuodella on Suomesta :-) Nimittäin olen käynyt sekä Ollinmäen viinitilalla että Temolan viinitilalla, molemmat Saimaalla. Oletko itse muuten käynyt viinin ystävänä ikinä Suomessa viinitilalla ja millaisia kokemuksia sinulla niistä on, jos olet käynyt?
VastaaPoistaOlen muutamaan otteeseen katsonut Suomalaisia viinitiloja. Tänä kesänä kävimme Ruusulan marjatilalla Keski-Suomessa mansikoiden itsepoiminnassa ja käsittääkseni he valmistavat myös marjaviinejä. En tosin silloin muistanut asiaa ollenkaan. Harmi, sillä olisi ollut kyllä mielenkiintoista maistaa niitäkin.
PoistaOman työnantajani Turun tehdas taitaakin olla ainoa suomalainen alkoholitehdas, missä olen käynyt. Se se vasta hieno onkin! ;)