Voi näitä ihania aurinkoisia aamuja! Arki-aamuja, kun ihmiset jonottavat autoissaan aamuruuhkassa ja harmittelevat silmiin paistavaa kevätaurinkoa. Not.
Nämä aurinkoiset kevätaamut on oikeasti mielettömiä! Tähän aikaan vuodesta jopa minä saan herätä siihen, että on jo valoisaa. Kellon soidessa vedän pyöräilyvaatteet niskaan, repun selkään ja hiivin vähin äänin ulos muuta perhettä herättämättä. Haen pyörän kellarista ja polkaisen matkaan.
Matkaan, joka kulkee lähes kokonaisuudessaan meren rantaa myötäillen. Saan katsella, kun aurinko nousee keskustan rakennusten takaa ja värjää taivaan kauniin punertavaksi (näinä aamuina ei ole koskaan ollut kameraa mukana). Parhaillaan seuraan, miten jäät sulavat. Milloin pääsisi Lauttasaaren sillalle onkimaan silakoita. Katselen, kun sorsat heräilevät (tai siis heräävät siihen, kun sorsakaveri tökkii nokallaan, että tuolta tulee joku epäilyttävän näköinen kypäräpää kameran kanssa. Niin kävin eilen.)
Muita pyöräilijöitä ei vielä minun aamuaikataulullani tarvitse väistellä. Kukonlaulun aikaan liikkeellä on enemmän töihin reppu selässä juoksijoita kuin pyöräilijöitä. Ei tarvitse jonotella liikennevaloissa peläten, ehtiikö ensimmäisillä vihreillä yli vai ei (ruuhka-aikoina myös pyöräillessä käy näin(!), eikä ainakaan tarvitse istua autossa haaveillen raittiista ulkoilmasta ja pienestä reippailusta ennen koneen äärelle istumista. Sen kun nautiskelee aamusta, ja reippailu ja raitis ulkoilma tulevat kaupan päällisinä.
Tunnen itseasiassa olevani kovin etuoikeutettu, kun minulla on näin kätevä työmatka. Matkaa on vain muutama hassu kilometri, ja koko reitti on erinomaista pyörätietä. Ja jos en vielä riittävästi korostanut, niin lähes koko tie kulkee rantaa pitkin.
Paras puoli tässä matkassa on kuitenkin ehkä se, että sen tekemiseen ei tarvitse odottaa viikonloppuja tai loma-aikoja. Tämän matkan saan tehdä sen ihan jokainen aamu.
Nämä aurinkoiset kevätaamut on oikeasti mielettömiä! Tähän aikaan vuodesta jopa minä saan herätä siihen, että on jo valoisaa. Kellon soidessa vedän pyöräilyvaatteet niskaan, repun selkään ja hiivin vähin äänin ulos muuta perhettä herättämättä. Haen pyörän kellarista ja polkaisen matkaan.
Matkaan, joka kulkee lähes kokonaisuudessaan meren rantaa myötäillen. Saan katsella, kun aurinko nousee keskustan rakennusten takaa ja värjää taivaan kauniin punertavaksi (näinä aamuina ei ole koskaan ollut kameraa mukana). Parhaillaan seuraan, miten jäät sulavat. Milloin pääsisi Lauttasaaren sillalle onkimaan silakoita. Katselen, kun sorsat heräilevät (tai siis heräävät siihen, kun sorsakaveri tökkii nokallaan, että tuolta tulee joku epäilyttävän näköinen kypäräpää kameran kanssa. Niin kävin eilen.)
Muita pyöräilijöitä ei vielä minun aamuaikataulullani tarvitse väistellä. Kukonlaulun aikaan liikkeellä on enemmän töihin reppu selässä juoksijoita kuin pyöräilijöitä. Ei tarvitse jonotella liikennevaloissa peläten, ehtiikö ensimmäisillä vihreillä yli vai ei (ruuhka-aikoina myös pyöräillessä käy näin(!), eikä ainakaan tarvitse istua autossa haaveillen raittiista ulkoilmasta ja pienestä reippailusta ennen koneen äärelle istumista. Sen kun nautiskelee aamusta, ja reippailu ja raitis ulkoilma tulevat kaupan päällisinä.
Tunnen itseasiassa olevani kovin etuoikeutettu, kun minulla on näin kätevä työmatka. Matkaa on vain muutama hassu kilometri, ja koko reitti on erinomaista pyörätietä. Ja jos en vielä riittävästi korostanut, niin lähes koko tie kulkee rantaa pitkin.
Paras puoli tässä matkassa on kuitenkin ehkä se, että sen tekemiseen ei tarvitse odottaa viikonloppuja tai loma-aikoja. Tämän matkan saan tehdä sen ihan jokainen aamu.
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco.
Pysy mukana matkassa:
Minäkin työmatkapyöräilen, ja kuuden ja seitsemän välillä aamulla saa Köpiksessäkin aika rauhassa fillaroida. Mulla on työmatka noin 6,5 km ja ikävä kyllä matkalla ei ole mitään maisemia: pelkkiä rakennuksia vain vieri vieressä...
VastaaPoistaMuistan lukeneenikin blogistasi sinun aamupyöräilystä. Se on kyllä ihan parasta, on se maisema mikä tahansa :)
PoistaVitsit tuosta tulee mieleen, kuinka itse edellisessä työpaikassa työmatkalla pysähtelin milloin kuvaamaan mitäkin; auringonlaskua järvelle, auringonkukkia pellolla, Löuhisaaren kartanolinnaa. On se hienoa, että on töitä ja työmatkoja!
VastaaPoistaOn todella hienoa, että on työmatkoja ja myös niitä töitä! Minä olen yrittänyt nyt kantaa kameraa mukana, niin on mahdollisuus pysähtyä kuvailemaan. Tosin parhaimmat auringonnousut ja muut kuvaukselliset asiat osuvat kohdalle tasan silloin kun sitä kameraa ei ole mukana.
PoistaMä kaivoin pyöräni myös tällä viikolla työmatkakäyttöön. Matka 10 kilometriä suuntaansa. Mulla ei näin kivoja vesistöjä matkan varrelle osu, mutta eilen pyöräillessäni mietin ihan samaa ideaa blogiin "näkymiä työmatkalta"
VastaaPoista10 kilometriä onkin jo ihan kiva matka. Sitä en itse lähtisi myöskään talvisin polkemaan. Nyt alkaa työmatkalla huomata, että moni muukin on ottanut pyörän talviteloilta. Iltapäivällä alkaa olla jo pientä pyöräruuhkaa liikenteessä.
PoistaMun työmatka on 5 minuuttia kävellen! Joskus vähän allekin, jos liikennevalot (niitä mahtuu matkan varrelle kolmet...) ovat suotuisat :D Erityisesti kamalalla kelillä olen tästä onnellinen. Mutta ei sunkaan työmatka huonolta näytä! Se kuulostaa kovasti omalta lenkkireitiltäni, vaihdetaan mun tapauksessa vaan meri järveksi ja polkupyörä jaloiksi. Jäiden lähtöä ja sorsia on myös tullut viime aikoina ihmeteltyä :)
VastaaPoista5 minuutin kävelymatka kuulostaa sekin hyvältä. Ei ainakaan kulu turhaa aikaa työmatkaan :) Minun pyöräilymatkassa on ajankäytön maksimoimiseksi se hyvä, että siinä samalla tulee hyötyliikuttua, kun 2-vuotiaan kanssa muuten ei joka päivä raaskisi pitkän työ-/päiväkotipäivän jälkeen lähteä jumppaan. Ja pyöräillessä ei onneksi huono sääkään haittaa, kun vesitiiviit urheiluvaatteet päällä ei edes huomaa sadetta kuin vasta perillä :D
PoistaTämä kevään tulo on kyllä ihanaa aikaa!
Sulla on kyllä kaunis työmatka! Kunpa omanikin olisi noin lyhyt, niin kulkisin sen kyllä lämpimillä säillä pyörällä. Onneksi työpaikkani on muuttamassa reilun 3km päähän kodistani, joten sitten joskus tulevaisuudessa pääsen nauttimaan pyörämatkoista moottoritien sijaan :)
VastaaPoistaNiin minustakin työmatkani on kaunis! :)
PoistaIhanaa, että sinullakin työmatka lyhenee motarista pyöräilymatkaan!
Upea työmatka! Ratsastavana matkailijana mietin usein, miten ihanaa olisi tehdä työmatkatkin ratsain... voi niitä historiallisia aikoja kun Espalla kopisivat kaviot!
VastaaPoistaKiva postaus arjen kauneuteen, kiitos!
Voi kiitos!
PoistaNo siinä olisikin vasta tyyliä, jos ratsastaisi töihin. Minä haaveilen toisinaan hiihtämistä töihin. Jos meri olisi kunnolla jäässä, niin osan matkaa voisin melkein hiihtääkin :)
Joskus kauneutta on ihan kotiovella!
VastaaPoistaOlisin niin mielelläni työmatkapyöräilijä, mutta matka on auttamatta liian pitkä, kun ei siihen viitsi kuitenkaan tunteja käyttää. Mutta joka päivä ylitseni lentää lentokoneita matalalla. Joka päivä ne luovat haikeutta: miksi istun autossani, miksi en koneessa?
Ei ole todella itsestäänselvyys, että työmatka on sen pituinen, että sen pääsee pyörällä. Osaan olla siitä kyllä tosi kiitollinen!
PoistaNoh, lentokoneessa matkalla jonnekin ihanalle matkalle olisi tietysti sitten vielä parempi vaihtoehto ;)