Pieni, 2-vuotias neitimme tuijotti haltioituneena laskettelurinnettä. Huiiiiii! Setä tulee lujaa! Poika meni mukkelis makkelis. Onko iskä jo laskemassa? Milloin minä pääsen?
Jo kotona ennen Levin reissuamme mieheni näytti tyttärellemme videoita lapsista, jotka ovat laskettelemassa vanhempiensa jalkojen välissä. He laittoivat yhdessä laskettelusuksia kuntoon ja pieni neiti ihmetteli, missä hänen suksensa ovat. Hänen suksensa olivat vielä vuokraamossa. Täytyi fiilistellä isän suksilla. Innolla hän kyseli lähes joka päivä ennen lähtöä, missä ne sukset sitten ovat. Milloin sinne laskemaan pääsee?
Levillä majoituimme aivan keskustassa, Hotelli Sirkantähdessä. Kävelimme jatkuvasti laskettelurinteen ohi. Hinku rinteeseen oli kova. Joka kerta pysähdyimme katsomaan kovaa vauhtia alas rinnettä laskevia ihmisiä. Hihkuntaa riitti. (Vain siis neidillämme, minä pysyttelen murtsikkasuksien päällä.)
Pari ensimmäistä päivää totuttelimme rinteisiin pulkkien ja rattikelkkojen kanssa. Pulkkamäki on Levillä tehty melko helpoksi, kun etelärinteen Leevilandian mattohissillä pääsee mäen ylös, jos vain jaksaa odottaa sen hidasta tahtia. Pulkat, liukurit ja rattikelkatkin on valmiina odottamassa laskijoita.
Kolmantena reissupäivänä kävimme vuokraamassa kympillä kahdeksi tunniksi kaikkein pienimmät laskettelumonot (numeroa 25, mitkä nekin ovat pari numeroa liian isot, mutta hyvin kävivät) ja lyhyimmät laskettelusukset (ne oli 70 cm pitkät, ja juuri sopivan pituiset). Myös Levin eturinteeltä löytyy mattohissi, ja se on tarkoitettu nimenomaan pieniä (tai miksei isompiakin) suksilla ja laudalla laskijoita varten. Hissilippua siihen ei tarvita.
Monot jalassa kävely ei luonnistunut pieneltä neidiltämme lainkaan. Hän seisoi kuin patsas paikoillaan. Laitoimme hänelle sukset jalkaan heti vuokraamon pihassa ja ajattelimme vetää/työntää hänet hissille asti, mutta sitten häntä alkoi jännittää. Oli päästävä syliin. Kävihän se niinkin. Kannoin neidin monoineen ja suksineen ensimmäisen pienen kumpareen päälle, mistä oli muutaman metrin alamäki. Ihka ensimmäinen lasku suksilla isän jalkojen välissä. Nyt häntä jännitti vieläkin enemmän. Vauhti oli liian kova.
Taas matkasimme eteenpäin neiti sylissä. Vaikka laskeminen olikin ennakkoajatuksia pelottavampaa, halusi neitimme vielä mattohissiin. Yksi lasku mattohissillä nousun jälkeen ja innostus mäkeen loppui. Laskettelu oli selkeästi liian pelottavaa, mutta samalla jännittävää ja kivaa. Olemme monet kerrat katsoneet videon ja kuvia laskuista, ja myös päiväkodissa oli muistettu kertoa laskettelukokemuksesta.
Ehkä vuoden päästä silloin 3-vuotias neiti laskee mäen jo pari kertaa enemmän - tai sitten häntä ei ensi talvena enää saa rinteestä pois lainkaan.
Milloin sinä olet ollut ensimmäistä kertaa rinteessä? Milloin olet vienyt lapsesi ensimmäisen kerran rinteeseen?
Jo kotona ennen Levin reissuamme mieheni näytti tyttärellemme videoita lapsista, jotka ovat laskettelemassa vanhempiensa jalkojen välissä. He laittoivat yhdessä laskettelusuksia kuntoon ja pieni neiti ihmetteli, missä hänen suksensa ovat. Hänen suksensa olivat vielä vuokraamossa. Täytyi fiilistellä isän suksilla. Innolla hän kyseli lähes joka päivä ennen lähtöä, missä ne sukset sitten ovat. Milloin sinne laskemaan pääsee?
Levillä majoituimme aivan keskustassa, Hotelli Sirkantähdessä. Kävelimme jatkuvasti laskettelurinteen ohi. Hinku rinteeseen oli kova. Joka kerta pysähdyimme katsomaan kovaa vauhtia alas rinnettä laskevia ihmisiä. Hihkuntaa riitti. (Vain siis neidillämme, minä pysyttelen murtsikkasuksien päällä.)
Pari ensimmäistä päivää totuttelimme rinteisiin pulkkien ja rattikelkkojen kanssa. Pulkkamäki on Levillä tehty melko helpoksi, kun etelärinteen Leevilandian mattohissillä pääsee mäen ylös, jos vain jaksaa odottaa sen hidasta tahtia. Pulkat, liukurit ja rattikelkatkin on valmiina odottamassa laskijoita.
Vihdoin mäkeen
Kolmantena reissupäivänä kävimme vuokraamassa kympillä kahdeksi tunniksi kaikkein pienimmät laskettelumonot (numeroa 25, mitkä nekin ovat pari numeroa liian isot, mutta hyvin kävivät) ja lyhyimmät laskettelusukset (ne oli 70 cm pitkät, ja juuri sopivan pituiset). Myös Levin eturinteeltä löytyy mattohissi, ja se on tarkoitettu nimenomaan pieniä (tai miksei isompiakin) suksilla ja laudalla laskijoita varten. Hissilippua siihen ei tarvita.
Monot jalassa kävely ei luonnistunut pieneltä neidiltämme lainkaan. Hän seisoi kuin patsas paikoillaan. Laitoimme hänelle sukset jalkaan heti vuokraamon pihassa ja ajattelimme vetää/työntää hänet hissille asti, mutta sitten häntä alkoi jännittää. Oli päästävä syliin. Kävihän se niinkin. Kannoin neidin monoineen ja suksineen ensimmäisen pienen kumpareen päälle, mistä oli muutaman metrin alamäki. Ihka ensimmäinen lasku suksilla isän jalkojen välissä. Nyt häntä jännitti vieläkin enemmän. Vauhti oli liian kova.
Taas matkasimme eteenpäin neiti sylissä. Vaikka laskeminen olikin ennakkoajatuksia pelottavampaa, halusi neitimme vielä mattohissiin. Yksi lasku mattohissillä nousun jälkeen ja innostus mäkeen loppui. Laskettelu oli selkeästi liian pelottavaa, mutta samalla jännittävää ja kivaa. Olemme monet kerrat katsoneet videon ja kuvia laskuista, ja myös päiväkodissa oli muistettu kertoa laskettelukokemuksesta.
Ehkä vuoden päästä silloin 3-vuotias neiti laskee mäen jo pari kertaa enemmän - tai sitten häntä ei ensi talvena enää saa rinteestä pois lainkaan.
Milloin sinä olet ollut ensimmäistä kertaa rinteessä? Milloin olet vienyt lapsesi ensimmäisen kerran rinteeseen?
Pysy matkassa mukana:
Pojat olivat 5 ja 6 vuotiaita, kun otimme perheenä yksityisopettajan tunniksi Laajavuoren lasten rinteeseen. Tunti sujui juuri niin kuin ajettelinkin: kaikilla oli kivaa, mutta suurin osa opettajan ajasta kului ottamalla koppia holtittomasti alas liukuvasta viisivuotiaasta. Itse keskityin varmistamaan, että kuusi vuotias malttaa kuunnella ohjeet loppuun asti. Ei riitä että pääsee liikkeelle, pitäisi osata myös pysähtyä.. Innostus lasketteluun oli kumminkin kova ja niinpä nyt talvella laitoin 6 ja 7 vuotiaat 10 kerran laskettelukurssille. Kurssilla kertyi jo niin paljon taitoa, että uskaltauduttiin Levillä jo hissillä ihan huipulle asti ja myös päästiin turvallisesti alas. Levillä on sekä eturinteillä että etelärinteillä useampi ilmainen lasten Rinne ja hissi. Niissä oli hyvä ensin harjoitella. Sitten otettiinkin jo hissiliput ja mentiin Suomen pisimmällä ankkurihissillä huipulle ja lasketeltiin etelärinteiden loivia rinteitä alas. Hurjemmat rinteet saivat vielä odottaa.
VastaaPoistaVoin niin kuvitella, miltä on näyttänyt ensimmäinen laskettelutunti :) Mutta nythän meni jo tosi hyvin! Ensi vuonna sitten MM Cupin rinteeseen ;)
Poista