Jokaisella aurinkolomalla selvitän ensimmäisenä kohteen parhaat rannat. En ole mikään super rantaihminen, enkä viihdy rannalla tuntikausia aurinkoa ottamassa. En itseasiassa edes sitä yhtä tuntia. Ja oikeastaan mieluummin pysyttelen uima-altaalla, sielläkin aurinkovarjon alla. En oikein pidä meressä uimisesta, varsinkaan jos on kovaa aallokkoa tai pohjavirtauksia. Myös uimisen hoidan mieluummin siellä uima-altaassa. Uima-altaalla ei ole hiekkaa takertumassa rasvaiseen ihoon ja vaatteisiin, joiden mukana se kulkeutuu hotellihuoneeseen, lattian kautta sängylle tehden lakanoista hiekkapaperia. Uima-altaalla ei tarvitse miettiä missä päässä allasta voi uida, jottei vesi vie mennessään kilometrien päähän hukkumaan.
Silti kerta toisensa jälkeen haluan juosta kauniiden rantojen perässä, ja joka aurinkoloman jälkeen blogini on pullollaan postauksia ja kuvia toinen toistaan kauniimmista rannoista.
Mikä ihme saa minut kaivamaan tietoa parhaista hiekkarannoista?
Niistä, joissa palmut kaartuvat meren päälle ja ravut juoksevat kilpaa koloihinsa. Joissa rantakalliot ovat aaltojen pyöreiksi muovaamia, hiekka hohtaa auringossa ja meren kohina saa ajatukset pois arjen kiireistä ja sielun lepäämään.
Se, etten ota aurinkoa rannalla tai välttämättä kastele itseäni varpaita enempää meressä rantalomalla, ei tee minusta rantojen vihaajaa. Ei missään nimessä.
Rakastan rantoja!
Rannoilla on ihana käydä aamulenkillä auringon noustessa. Kävellä keskipäivän paahteessa, etsiä suojaisa koju ja istahtaa nauttimaan kylmä olut. Ottaa pyörä alle ja etsiä parhaat mahdolliset kuvakulmat, jotta sitä kauneutta voi ihailla myös jälkikäteen. Mennä hierontaan palmunlehtien varjoon ja kuunnella aaltojen saapumista rantaviivaan ilman kiirettä yhtään minnekään. Tätä nykyä jopa hiekkakakkujen tekeminen on kivaa - olkoonkin, että uimapuvusta saa nyppiä edellisen kohteen hiekanmuruja vielä seuraavallakin lomalla.
Rannat nyt vaan on ihania ja niin valtavan kauniita!
Toiveissa ja haaveissa onkin, että myös tänä vuonna pääsisin koluamaan näitä kuvankauniita rantoja. Toive on aika lähellä toteutumassa, mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, joten vielä hetken pidän suuni supussa.
Oletko sinä rantaihminen vai kierrätkö rannat kaukaa? Missä olet nähnyt kauneimmat rannat?
 |
| Viime kesänä ihastelimme Menorcan täydellisiä rantoja. |
Silti kerta toisensa jälkeen haluan juosta kauniiden rantojen perässä, ja joka aurinkoloman jälkeen blogini on pullollaan postauksia ja kuvia toinen toistaan kauniimmista rannoista.
Mikä ihme saa minut kaivamaan tietoa parhaista hiekkarannoista?
Niistä, joissa palmut kaartuvat meren päälle ja ravut juoksevat kilpaa koloihinsa. Joissa rantakalliot ovat aaltojen pyöreiksi muovaamia, hiekka hohtaa auringossa ja meren kohina saa ajatukset pois arjen kiireistä ja sielun lepäämään.
 |
| Seychelleillä tuli melkein rantaähky, kun kiertelimme pari viikkoa maailman kauneimpia rantoja. |
Se, etten ota aurinkoa rannalla tai välttämättä kastele itseäni varpaita enempää meressä rantalomalla, ei tee minusta rantojen vihaajaa. Ei missään nimessä.
Rakastan rantoja!
 |
| Phuketin kauneimman rannan, Mai Khao Beachin, löysimme saaren pohjoisosasta. |
Rannoilla on ihana käydä aamulenkillä auringon noustessa. Kävellä keskipäivän paahteessa, etsiä suojaisa koju ja istahtaa nauttimaan kylmä olut. Ottaa pyörä alle ja etsiä parhaat mahdolliset kuvakulmat, jotta sitä kauneutta voi ihailla myös jälkikäteen. Mennä hierontaan palmunlehtien varjoon ja kuunnella aaltojen saapumista rantaviivaan ilman kiirettä yhtään minnekään. Tätä nykyä jopa hiekkakakkujen tekeminen on kivaa - olkoonkin, että uimapuvusta saa nyppiä edellisen kohteen hiekanmuruja vielä seuraavallakin lomalla.
Rannat nyt vaan on ihania ja niin valtavan kauniita!
 |
| Karibia ja sen rannat vetävät minua puoleensa kerta toisensa jälkeen. Kuva Barbadokselta vuonna 2014. |
Toiveissa ja haaveissa onkin, että myös tänä vuonna pääsisin koluamaan näitä kuvankauniita rantoja. Toive on aika lähellä toteutumassa, mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, joten vielä hetken pidän suuni supussa.
Oletko sinä rantaihminen vai kierrätkö rannat kaukaa? Missä olet nähnyt kauneimmat rannat?
Pysy matkassa mukana:
Melkein olisin voinut itse kirjoittaa saman! Tosin sillä erotuksella että viihdyn kyllä satunnaisesti rannalla useammankin tunnin, jos vain siellä pääsen mukavasti varjoon makoilemaan ja ranta on sellainen, ettei ympärillä ole juurikaan muita. Jatkuvasti sitä rantojen perään haikailee, mutta tuntuu vain, että vuosi vuodelta muutun nirsommaksi sen suhteen, millainen ranta minulle kelpaa. :)
VastaaPoistaSitä todella muuttuu nirsommaksi rantojen suhteen. Mitä enemmän niitä rantoja näkee, sitä paremmin tietää, mistä itse pitää :)
PoistaIhanaa pohdintaa! Jos lämmintä vaan on, niin viihdyn rannalla ja ihan siellä varjopaikassa. Mikäs onkaan ihanampaa kuin loikoilu aurinkotuolissa kirjaa lukien ja välillä pulahdus vilvoittavaan veteen. Ja eihän rannalla tarvitse koko ajan maata. Siitä voi välillä lähteä vilvoittavan merituulen hyväilemänä kävelylle pitkin rantaa. Ihan tupaten täynnä olevat rannat eivät minua niin hirveästi viehätä eikä monen päivän loikoilu uima altaan äärellä.
VastaaPoistaPaikoillaan minäkään en juurikaan viihdy rannalla, enkä edes uima-altaalla. Kävelyt rannoilla on kyllä ihan parhaita :)
PoistaMä olen miettinyt ihan samaa! Vaikka rrrrakastan kauniita rantoja, mulle pitää olla aika hyvin asiat rannalla, että viihdyn (perhe viihtyy) siellä pitempään. Minäkään kun en hirveän mielelläni aina meressä ui, palan herkästi ja älytön väkimäärä ahdistaa. Mies tykkäisi aallokoista ja itse rauhallisesti liplattavassa rantavedestä... joten pientä kompromissien tekemistäkin meidän rantabongauksiin liittyy.
VastaaPoistaMutta kyllähän kauniita rantoja on aina ihana katsella. Plussaa, jos jostain saa sinne olutta. Eikä ole liian tungos. Vesi on lämmintä ja puhdasta. Varjopaikkoja (luonnonvarjot varsinkin!). Lasten kanssa arvostamme hyvin loivaa rantaa... näitähän riittää!
Tuota tungosta rannalla en tullut edes ajatelleeksi, kun ollaan etsitty juurikin niitä rantoja, joissa ei juuri muita ole. Tungoksen sekaan ei kyllä tee mieli.
PoistaHeh :) Meilläkin rantojen kanssa täytyy tosiaan tehdä kompromisseja. Mies kun harrastaa leijasurffausta, niin hän tietysti haluaisi rannoille, joissa tuulee, ja se se vasta sen hiekan saakin ihan joka paikkaan :D
En kyllästy rantoihin ikinä! Niissä on jotain niin mieltä rauhoittavaa. Auringosta suojautumisen oon kuitenkin joutunut oppimaan kantapään kautta Australiassa asuessa, täällä kun aurinko paistaa niin paljon voimakkaammin. Samalla Australiassa asuessa miusta on tullut myös tosi nirso rantojen suhteen, esimerkiksi Välimeren ruuhkaiset turistirannat eivät enää kelpaisi. Meitä on liikaa hemmoteltu autioilla rannoilla.
VastaaPoistaEi auringossa lojuminen minuakaan enää kiinnosta, mutta silti aamulenkit rannalla, auringonnousut ja -laskut, varjossa lukeminen tai bissen siemailu... Siihen en ikinä kyllästy!
Te olette kyllä kiertäneet mielettömiä rantoja, eikä ne näytä loppuvan kesken :) Juuri ne autiot kuvankauniit rannat on ihan parhaita! :)
PoistaSamaistun sinuun. Meri on pelottavan suuri ja märkä ja kalat on pissineet sihen. Merta voi ihailla rannalta käsin, mutta rannalle ei kannata mennä makoilemaan, koska siellä on hiekkaa, rantakirppuja ja levää. Eli ranta ja meri on ihan jees kaikkeen muuhun kuin uimiseen ja auringonottoon : D
VastaaPoistaHeh :D Juurikin näin :D
PoistaSaatamme kävellä rantaviivaa pitkin ja bongailla niitä rapuja tai muuta elämää - mutta rannalle, hiekkaan, makaamaan minua ei enää mikään ranta saisi! Ei tietysti vähiten sen takia, että olen kantapään kautta oppinut, että auringonottaminen on paljon haitallisempaa kuin hyödyllistä ja siksikin vältän tarpeetonta auringossa oleilua.
VastaaPoistaSinun kokemuksesi huomioiden rannalla auringonottaminen ei varmasti tule kysymykseen. Onneksi rannoista voi nauttia myös niin monella eri tavalla :)
PoistaMeren sinisyys, oi miten ihanat sävyt! Kyllä melkein masentaa katsoa tässä kotona ikkunasta ulos kun on juuri itse palannut reissulta ja ikkunan takana on lähinnä harmaan tuhansia sävyjä. Minä en voi olla rakastamatta noita rantoja ne on niin uljaita ja värikkäitä !
VastaaPoistaVeden värit osaa tosiaan olla kauniita! Ja voih - matkan jälkeen matkakuume on aina pahimmillaan. Ymmärrän niin hyvin, että sumuinen ja sateinen kevätsää ei ole ehkä ihan se kaikkein houkuttelevin.
PoistaMä olen ihan tässä viime vuosina löytänyt itsestäni rantaihmisen, joka kuumana päivänä viihtyy oikein hyvin useamman tunninkin rantatuolissa aurinkovarjon alla kirjan ja juoman kanssa. Ja lämpimiin meren aaltoihin pulahtaminen siinä välissä kruunaa nautinnon. Uima-allas on meren laimea korvike :)
VastaaPoistaKyllä minä ennenkin rakastin rantoja, mutta tuolla tavalla kuin sinäkin, eli tykkäsin kulkea rantaviivaa pitkin ja etsiä niitä kuvauksellisia kohtia. Tästäkin tykkään toki edelleen ja siinä on se hyvä puoli että rannalla kuljeskelu toimii ympäri vuoden!
Ihanaa lukea, miten monella eri tavalla merestä ja sen läheisyydestä kukin nauttii. Tosin voisin minäkin hyvin viihtyä varjon alla kirjan ja juoman kanssa ihan helposti, varsinkin vaihtoehtona tälle Suomen loskasäälle :D
PoistaMä taidan olla just samanlainen rantaihminen kuin sinäkin. Tykkään merestä yli kaiken, ja rannat näyttää musta parhaimmilta kun niitä katsoo veneestä käsin. Tykkään just auringon nousuista ja laskuista rannalla, mutta en sitten ollenkaan voisi maata rannalla auringossa keskellä päivää!
VastaaPoistaAuringonnousut ja -laskut on tosiaan rannoilla ihan parhaita! Enpä muistanutkaan tätä kirjoittaessani.
PoistaNäillä kuvilla sait toden totta rantakuumeen nousemaan. En ole edes ollut varsinaisella rantalomalla sen jälkeen, kun muutin Espanjasta takaisin Suomeen vuonna 2012. Rantoja on toki koluttu, mutta vähän erilaisia, kuten nyt Pohjois-Irlannin dramaattista rannikkoa. Eipä tehnyt mieli uimaan helmikuisiin tyrskyihin! :) Mutta oli ranta millainen tahansa ja veden lämpötila millainen tahansa, missään ei auringonnousut ja -laskut pääse oikeuksiinsa samalla tavalla kuin merenrannalla. Ja sitä varten ei onneksi tarvitse lähteä kauas. Maailman kauneimmat olen nimittäin nähnyt ihan täällä Rauman rannoilla.
VastaaPoistaVoih, Irlannin rannikko onkin sitten taas toinen juttu. Voi miten upeat ne maisemat siellä onkaan. Ei tosiaan mitään palmujen huojuntaa ja meren lämpöistä tuulahdusta. Mutta silti aivan upeaa! Sinne suunnalle täytyisikin päästä taas takaisin.
PoistaJa kauniita on tosiaan Suomenkin rannat - joskin järvimaisema on Suomessa se, mikä minua kiehtoo :)
Itse asiassa, niin yllättävää kuin se onkin, Irlanti ja Pohjois-Irlanti ovat täynnä palmuja! Tuli aivan täytenä yllätyksenä itsellekin, mutta siellä ne palmut huojuivat helmikuun tuulessa joka mutkan takana! :D
PoistaEikä! Miten en itse muista Irlannista palmun palmua. Noh, matkastakin on jo noin 15 vuotta aikaa, että se voi kertoa jotain muistikuvista :D
PoistaOlen ehdottomasti rantaihminen! Mutta ajatus siitä, että rantaihmiset tykkäisivät "maata auringossa" ja "käristää ihoaan" ei tunnu itsestä omalta. Minusta on ihana pötkötellä kiireettömästi, tuntea auringon lämpö iholla, lukea hyvää kirjaa ja sulkea välillä silmät jos siltä tuntuu. Pulahtaa aika ajoin mereen vilvoittelemaan ja kuivatella sitten auringossa. Rakastan rantoja myös aikaisin aamulla, jolloin rantaviivaa voi kävellä edestakaisin ja seurailla uuden päivän heräämistä, sekä illalla auringonlaskun aikaan. Kyllä, olen 100 % rantaihminen! Mikä ei tarkoita sitä, etten olisi myös kaupunki-ihminen, vuoristoihminen tai erämaaihminen.
VastaaPoistaKuulostaa niin tutulta! Samalla tosiaan voi olla rantaihminen, kaupunki-ihminen, vuoristoihminen, erämaaihminen ja vaikka mitä muuta. :)
PoistaTäällä tuntuu olevan kommenteista päätellen paljon samanhenkistä porukkaa! Itsekin tykkään ihailla rantoja, mutta uimassa käyn harvoin. Varsinkin lasten kanssa on hurjan kätevää pulikoida altaassa, kun hiekkarannalla käynnin jälkeen sitä hiekkaa todellakin on paljon ja joka paikassa. Hienoimmat hiekkarannat minäkin olen nähnyt Seychelleillä, mutta kaunista voi olla myös suomalaisen järven rannalla, tai karulla ja kallioisella rannalla melkein missä tahansa.
VastaaPoistaNiin tuntuu :) Tosin positiivista vaan, että porukka ei makoile rannoilla aurinkoa ottaen sen vaarat tuntien.
PoistaSuomalainen järvimaisema on kyllä ihan parasta. Näin meren rannalle asumaan päätyneenä sekin on jo aika ihanan eksoottista :)
Rannat ovat ihania, ihan kaikenlaiset rannat. Parasta on, jos saa kuljeskella rauhassa ihmetellen simpukoita, kiviä ja mereneläviä.
VastaaPoistaNäin on :)
PoistaRantaihmiseksi tunnustaudun minäkin! Jos aallokko ei ole liian suurta niin mielelläni menen uimaan, vaikka kylmäänkin veteen. Se virkistävä tunne on vaan niin parasta. Hiekkakaan ei haittaa, sillä sen voi pestä meressä pois. Auringon ottamisesta en niin välitä koska palan muutenkin helposti, mutta mieluusti sitä rantapyyhkeellä silti vähän loikoilee. Mitä autiompi ranta, valkeampi hiekka ja kirkkaampi vesi, sitä parempi ranta.
VastaaPoistaHui! Minä viihdyn paremmin lämpimässä vedessä :D Vaikka se virkistävä tunne onkin aika ihana, niin se kylmään veteen meneminen on minulle jotenkin tosi vastenmielistä.
PoistaKuulostaa hyvältä kriteeriryppäältä hyvälle rannalle :)
Nyt olikin paha kysymys. Aloin miettiä, milloin viimeksi edes kävin kesäaikaan meren rannalla: taisi olla viime vuonna Helsingissä ja Vaasassa, mutta niitäkään ei ehkä varsinaisesti lasketa miksikään paratiisirannoiksi :) Niin kuin ei toisaalta sitä Barcelonan turistirysääkään, jossa kävin joskus kymmenen vuotta sitten.
VastaaPoistaTämän perusteella en nyt siis varsinaisesti taida lukeutua rantaihmiseksi :) Mutta kiinnostaisi kyllä! Kiitos siis tästä herättelystä, tässäpä yksi huomioitava pointti tulevaa kesää ajatellen.
Siltä tosiaan kuulostaa, että et ihan suurin rantafani ole ;) Minä päin vastoin ajattelin, että josko mentäisiin tänä kesänä jonnekin ei-rantakohteeseen. Saa nähdä miten käy, vai löydetäänkö sittenkin itsemme rannoilta :D
PoistaMinulla on ollut vähän samanlaisia ajatuksia rannoista. Ennen olisin maannut auringossa vaikka kuinka, ja silloin mieluummin altaalla jossa ei tarvi siivota koko ajan hiekkaa iholta. Nyt en enää ota aurinkoa joten tykkään käydä rannalla ihan vaikka kävelemässä. Nyt tulisi varmaan valittua ranta altaan sijaan ihan vaan että lapsi pääsee leikkimään. Meistä on tullut myös intohimoisia snorklaajia, joten silläkin on vaikutusta siihen, että viihdymme rannalla.
VastaaPoistaSnorklaus on tosiaan ihanaa! Meillä on siitä tällä hetkellä menossa pikkulapsitauko. Ennen lasta käytiin joka paikassa aina snorklaamassa, nyt kun pitäisi vuorotella toisen vahtiessa lasta, ei olla lähdetty kuin kerran snorklaamaan. Jonkun vuoden päästä sitten taas.
PoistaOlen samanlainen rantailija kuin sinäkin, siellä on mukava kävellä ja haistella raitista ilmaa mutta mereen minua ei saa menemään. Ja syytkin ovat lähes samat kuin sinulla.
VastaaPoistaAikoinaan Rhodoksella meri veti minut mukaansa aivan rannasta ja vedin niin merivettä kuin hiekkaa keuhkoihin oikein urakalla. Veden alla en enää tiennyt, missä taivas on ja oli lähellä etten sinne jäänyt. Sen reissun jälkeen, olen kyllä käppäillyt rannalla ja kuvannut mielettömän hienoja maisemia, mutta uiminen on saanut jäädä muille.
Hui! En yhtään ihmettele, ettet enää mene uimaan mereen. Minua ei ole virta koskaan vienyt, mutta olen kyllä tullut muutamalla voltilla ja kuperkeikalla aaltojen voimasta rantaan. Sekään ei ollut miellyttävä kokemus.
PoistaUpeat rannat antavat lomalla paljon! Euroopassa kauneimmat rannat löytyvät Algarvesta ja muuten perinteisemmistä hiekkarannoista Karibialta. Tosin nämä perustuvat tietysti vain siihen mitä omin silmin on nähnyt.
VastaaPoistaMinäkin pidän Karibian rannoista, niin monista siellä :) Algarvessa en ole käynyt, mutta täytyisi kyllä päästä käymään. Kuvia olen blogeista nähnyt ja hienoja ovat!
PoistaEn ole tainut käydä 10 vuoteen "rantalomalla". Rannat on kivoja, mutta muutakin mielenkiintoista pitää mulle olla matkakohteessa. Tosin en pahitteeksi pistäisi muutamaa päivää noilla kuvien paratiisirannoilla - ehkä saisin aikani kuitenkin kulumaan :D
VastaaPoistaMinunkaan rantalomani eivät varsinaisesti rantalomia ole, ainakaan siinä merkityksessä, että maattaisiin rannalla aamusta iltaan. Muuta tekemistä ja näkemistä täytyy tosiaankin olla, että ajan saa kulumaan. Joskin välillä pelkkä oleminenkin on aika kivaa :)
PoistaMinäkään en pidä meressä uimisesta enkä rantahietikolla makaamisesta, vaan mieluummin pulahdan altaaseen ja rentoudun aurinkotuolissa varjon alla. Mutta kyllä sitä silti on kiva käydä kauniilla rannoilla kuuntelemassa aaltoja ja kävellä rantavedessä :)
VastaaPoistaKuulostaa kovin tutulta :)
PoistaTuttua tekstiä! Tosin minä voin lojua auringossa muutaman tunnin, mutta uiminen on kyllä kivempaa altaassa kuin meressä. Siellä pitää aina varoa virtauksia ja jos on kivikkoinen pohja, niin ei kiva sekään. Rannoilla on kyllä kiva kävellä ja varsinkin illalla on ihana tuijotella pimenevälle merelle.
VastaaPoistaKivikkoinen tai muuten hankala pohja on tosiaan meressä inhottavaa. Parasta on tasainen hiekkapohja kristallinkirkas vesi, jolloin näkee pohjaan asti :)
PoistaMä oon täysin rantaihminen mutta en tykkää vedestä :'D Eli käyn juuri kastelemassa ne varpaat siellä meressä mutta harvemmin hyppään uimaan. Aamulenkit rannoilla on parasta. Nyt on kovat odotukset Australian Whitsunday Islandin suhteen kun rannoista siellä puhutaan olevan maailman kauneimpia, toukokuussa selviää!
VastaaPoistaOioi! Kuulostaa ihanalta matkasuunnitelmalta. Odotan jo innolla blogipostauksia ja kuvia rannoista!
PoistaMinä olin henkeen ja vereen rantaihminen ennen meidän maailmanympärimatkaa. Luulin olevani ihminen, joka voisi elää valkoisella hiekalla ja turkoosilla vedellä. Viisi kuukautta Aasiassa muutti jotain. Nyt hakeudun mielummin patikoimaan, vuorille, poluille, metsään, jokivarteen, kun lähden aurinkolomalle. Tai puuterilumeen.
VastaaPoistaEhkä joskus vielä syttyy taas kaipuu rannoillekin.
Viisi kuukautta tropiikissa ja rannoilla ihan varmasti on saanut rantakiintiön täyteen. Ehkä siihen tosiaan joskus vielä tulee vajaus ja kaipuu rannoille palaa.
PoistaMinä olen aina ollut jotenkin liian hyperaktiivinen saadakseni itseäni asettumaan rannalle loikoilemaan, mutta ehkä se on se ikä? Kyllä viime aikoina ovat jonkun paratiisisaaren autiorannat kummasti alkaneet kiirettömyydellään houkutella...!
VastaaPoistaEhkä se on se ikä - itsekin nautin nykyään huomattavasti enemmän rauhallisesta olemisesta. Vielä vaikka viisi vuotta sitten en olisi millään malttanut olla yhtään paikoillani :)
Poista