Kuinka paljon matkatavaroita voi unohtaa kotiin? Näköjään ihan todella paljon. Kuten aiemmin kirjoittelin, oli meidän viime viikkoisen Thaimaan matkamme lähtö hiuskarvan varassa korva- ja poskiontelontulehdusten takia. Pakkaamiselle ei ollut aikaa, eikä energiaa. Ei edes intoa, kun ei ollut tietoa siitä, pääsemmekö lähtemään matkaan vai emme. Jos matka peruuntuu, viimeinen asia, mitä siinä hetkessä haluaa tehdä, on bikineiden ja aurinkorasvojen asettelu takaisin kaappeihin - käyttämättöminä.
Yleensä aloitan pakkaamisen viikko-pari ennen matkaa. Varsinkin lapsen kanssa kaikkea matkaa helpottavaa on niin paljon, että kaikkea ei voi päivässä tai parissa muistaa. Ja se on nyt myös todistettu. Ei kertakaikkiaan voi.
Heti lentokenttätaksiin hypättyämme aloin luetella miehelleni tavaroita, jotka jäivät kotiin. Minulta jäi aurinkolasit ja hiuslakka, Islalta mekkojen alle/vaipan päälle puettavat pikkuhousut. Mieheni matkakirjan näin eteisen pöydällä, enkä enää taksiin päästyäni muistanut kysyä häneltä, olisiko kirja ollut tulossa mukaan. Olisi se ollut. Ei tullut.
Lista ei jäänyt tähän. Perille päästyämme muistin, ettei matkasyöttötuoli tullut mukaan. Ja juuri Thaimaassa sille olisi käyttöä, kun syöttötuolien sijaan siellä on tarjolla useimmiten vain lapsille tarkoitettuja korkeampia tuoleja, joista pieni kiipeilijä pääsee liian helposti nousemaan - huojumaan sen korkean tuolin päälle siis. Pienten mäkäräisten pistellessä ravintolan terassilla tajusin antihistamiinien jääneen kotiin. Hyttysmyrkky oli sentään mukana, joskin hotellihuoneessa. Aurinkohattuja Islalle tuli mukaan vain yksi (yhdellä reissulla niitä on hukattu jopa kolme, kun pieni neiti heittää hattuaan innokkaasti vanhempien huomaamatta rattaista yli laidan). Illalla ennen nukkumaanmenoa ei yöpaitaa löytynyt mistään. No ei tietenkään, jos sitä ei ole pakannut mukaan. Voi luoja! Mitä vielä!
No uiminen. Se vielä. Ilman uimavaippoja ei pienillä lapsilla ole asiaa uima-altaaseen. Tietenkään. Pakkasinkos niitä mukaan? No enpä tietenkään. Ja oliko niitä hotellin lähimarketissa? Lopussahan ne olivat. Valvoin ensimmäisenä yönä tuntikausia murehtien, etteikö pieni vesipetomme, (joka jo kotona kyseli, milloin hän pääsee uimaan) pääsisi edes käväisemään uima-altaassa. Vain ja ainoastaan sen takia, että hajamielinen äiti on unohtanut tärkeämpääkin tärkeämmät uimavaipat kotiin. Aamulla nappasimme taksin ja menimme isompaan markettiin, ja luojan kiitos, siellä hyllyt notkuivat täynnä uimavaippoja.
Loma pelastettu!
Yleensä aloitan pakkaamisen viikko-pari ennen matkaa. Varsinkin lapsen kanssa kaikkea matkaa helpottavaa on niin paljon, että kaikkea ei voi päivässä tai parissa muistaa. Ja se on nyt myös todistettu. Ei kertakaikkiaan voi.
Heti lentokenttätaksiin hypättyämme aloin luetella miehelleni tavaroita, jotka jäivät kotiin. Minulta jäi aurinkolasit ja hiuslakka, Islalta mekkojen alle/vaipan päälle puettavat pikkuhousut. Mieheni matkakirjan näin eteisen pöydällä, enkä enää taksiin päästyäni muistanut kysyä häneltä, olisiko kirja ollut tulossa mukaan. Olisi se ollut. Ei tullut.
Lista ei jäänyt tähän. Perille päästyämme muistin, ettei matkasyöttötuoli tullut mukaan. Ja juuri Thaimaassa sille olisi käyttöä, kun syöttötuolien sijaan siellä on tarjolla useimmiten vain lapsille tarkoitettuja korkeampia tuoleja, joista pieni kiipeilijä pääsee liian helposti nousemaan - huojumaan sen korkean tuolin päälle siis. Pienten mäkäräisten pistellessä ravintolan terassilla tajusin antihistamiinien jääneen kotiin. Hyttysmyrkky oli sentään mukana, joskin hotellihuoneessa. Aurinkohattuja Islalle tuli mukaan vain yksi (yhdellä reissulla niitä on hukattu jopa kolme, kun pieni neiti heittää hattuaan innokkaasti vanhempien huomaamatta rattaista yli laidan). Illalla ennen nukkumaanmenoa ei yöpaitaa löytynyt mistään. No ei tietenkään, jos sitä ei ole pakannut mukaan. Voi luoja! Mitä vielä!
No uiminen. Se vielä. Ilman uimavaippoja ei pienillä lapsilla ole asiaa uima-altaaseen. Tietenkään. Pakkasinkos niitä mukaan? No enpä tietenkään. Ja oliko niitä hotellin lähimarketissa? Lopussahan ne olivat. Valvoin ensimmäisenä yönä tuntikausia murehtien, etteikö pieni vesipetomme, (joka jo kotona kyseli, milloin hän pääsee uimaan) pääsisi edes käväisemään uima-altaassa. Vain ja ainoastaan sen takia, että hajamielinen äiti on unohtanut tärkeämpääkin tärkeämmät uimavaipat kotiin. Aamulla nappasimme taksin ja menimme isompaan markettiin, ja luojan kiitos, siellä hyllyt notkuivat täynnä uimavaippoja.
Loma pelastettu!
Pysy matkassa mukana:
Voi ei! Vaikka kaikkea (tai ainakin lähes kaikkea) on kohteessakin saatavilla, niin onhan se silti ärsyttävää lähteä etsimään niitä paikallisista marketeista. Ja just tuo, kun niitä ei yleensä niissä lähikaupoissa ole vaan pitää lähteä kauemmaksi etsimään. Pääasia, että kaikki tarpeellinen löytyi teillekin siellä ja pääsitte uimaan!
VastaaPoistaMe lähdettiin viime keväänä tosi nopealla äkkilähdöllä Kroatiaan ja siinä kyllä kysyttiin jo vähän mielikuvitusta, kun piti yhden yön aikana pakata kaikki tarpeellinen kahdelle lapselle. Yön pikkutunteina tuntui, että ei tästä tule mitään. Mutta niin vaan päästiin seuraavana aamuna lähtemään aamuviiden jälkeen lentokentälle. :D
Asioiden ostaminen uudelleen on tosiaan ärsyttävää. Nyt meillä on iso kasa niitä uimavaippoja, kun ei viikossa ehdi koko paketillista käyttää, vaikka uisi joka päivä. Ja kun viikon tarpeeseen olisi niitä ollut kotona. Ja kaikkea ei edes joka paikasta löydy. Koko Mallorcalta ei meinattu löytää hellehattua, kun Isla päätti hatun heittää rattaista huomaamattamme. Siinä pitikin olla jo kekseliäs, miten pienen vaalean pään peittää auringolta. Lopulta löysimme yhden ainoan kappaleen, jota sitten varjelimme kaikin voimin loppureissun ajan. Thaimaasta ei taas löytynyt pikkuhousuja Islan ikäiselle. Ilman niitä toki pärjättiin.
PoistaJa voi ei teidän tapaukselle! Voisin niin kuvitella, etten nukkuisi itse koko yönä, kun miettisin vain, mitä kaikkea pitäisi ottaa mukaan :D