Vaikka olemme reissanneet paljon nyt reilun vuoden ikäisen Islan kanssa, on hän ollut enemmän tottunut matkustamaan junalla ja lentäen. Autoilu on sellainen, mistä hän ei ole koskaan pitänyt. Jopa parinkymmenen minuutin automatka meiltä Ikeaan on ollut Islalle liian pitkä matka.
En tiedä, onko kyse tottumisesta, ajomatkojen ajoituksesta, viihdyttäjän (eli minun) taidoista vai yhden vuoden iän tuomasta kärsivällisyydestä, mutta kesän roadtripit ovat menneet meillä hämmästyttävän hyvin.
Tässä siis vinkkejä autoiluun vauvan tai taaperon kanssa. Jos me olemme pystyneet tekemään tuhansien kilometrien roadtripin autoilua vihaavan lapsen kanssa, niin näillä vinkeillä pystyy siihen muutkin!
1. Ajoitus kaiken a ja o
Pisimmät ajomatkat kannattaa aloittaa aamulla. Ainakin meidän Isla on silloin kaikkein virkeimmillään ja viihtyy hyvin turvakaukalossaan. Auton kyytiin on myös helppo nukahtaa, ja päiväuniaikaan saakin kaikkein parhaat ajokilometrit aikaiseksi. Unilelu voi helpottaa myös autoon nukahtamista, joten sitä ei kannata pakata laukkujen alimmaiseksi!
2. Ennakkovalmistelut
Jotta lapsen päiväunet ja täten matka ei lopu lyhyeen, ennakkovalmisteluissa kannattaa olla huolellinen. Niin kauan kuin lapsen unta riittää, niin kauan jalka on kaasulla. Ennen ajoa kannattaa siis jokaisen kyydissä olevan käydä vessassa. Myös juomaa ja ruokaa kannattaa ottaa mukaan, ja bensatankki on syytä olla täytettynä. Yhdellä matkalla Helsingistä Poriin mieheni halusi ostaa salmiakkia ensimmäiseltä huoltoasemalta. Islahan tietysti heräsi siihen. Juuri kun hän nukahti uudelleen, olisi mieheni halunnut käydä vessassa. Jos hän olisi sen tehnyt, olisi hän päässyt viihdyttäjän paikalle. Kesken unien heränneen vauvan kanssa se ei ole mikään kaikkein helpoin homma. Jatkoimme matkaa perille asti :)
3. Viihdykettä
Viihdykkeitä täytyy olla paljon erilaisia. Ainakin meidän Islan kärsivällisyys kestää yhteen viihdykkeeseen minuutteja. Hyviä ajomatkan viihdykkeitä ovat:
- kirjat (etenkin soivat laulukirjat ja kirjat, joista tulee ääniä nappeja painamalla)
- piiloleikit, loruleikit (esim. harakka huttua keittää. Näitä on netti pullollaan.)
- laulut (myös lastenlaulujen sanoja löytää hyvin netistä)
- lelut (meillä toimii parhaiten käsinuket ja soivat lelut/marakassit ym. soittimet)
Tietysti hyvänä viihdykkeenä toimii padi/älypuhelin, jolla voi pelata pelejä, näyttää musiikkivideoita, eläinvideoita jne. Itse en laittaisi lasta tuntikausiksi ruudun ääreen, jonka vuoksi yritän ensin viihdyttää lasta kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla. Saa nähdä miten meidän sitten käy, kun hän alkaa vaatimaan padia tarmokkaammin. Jo nyt hän hokee biisi-sanaa, kun haluaa kuunnella ihahaata (omien sanojensa mukaan a'aa:ta) koneelta.
4. Ruokailu kuluttaa ajoaikaa
Myös ruokailu on hyvää viihdykettä. Jos ei ole ruoka-aika, mutustelee Isla usein vauvoille tarkoitettuja maissi-/ruisnaksuja tai (k)riisikakkuja tai näin marja-aikaan mansikoita, lakkoja tai vadelmia.
Leikkipuistossa opin toiselta äidiltä myös sen, että lounas/päivällinen kannattaa myös tarjoilla lapselle ajon aikana. Turvakaukalo toimii erinomaisesti syöttötuolina, ja aikaa saattaa hurahtaa helposti puoli tuntia. Kun aikuiset haluavat syödä, voi lapsi kuluttaa ruokatauon leikkien vaikkapa huoltoaseman leikkipaikalla tai meidän tapauksessamme leirintäalueella tai asuntoauton lattialla, eikä hän ole tätäkin aikaa köytettynä paikoilleen istumaan.
Imetysaikana myös imetys onnistui vauhdissa. Hieman vain löysyttää omaa turvavyötä :)
5. Kakkavaipan vaihto onnistuu autossakin
Jos seuraavaa huoltoasemaa ei ole näköpiirissä, onnistuu se kakkavaipan vaihto myös autossa. Mukana tosin kannattaa olla matkahoitoalusta ja kosteuspyyhkeitä.
6. Varaa matkoihin aikaa
Minuuttiaikataululla ei kannata lähteä liikkelle. Jos lapsen huuto ei viihdykkeillä lopu, on parasta pysäyttää auto ja jatkaa matkaa pienen leikki-/sylittelytauon jälkeen. Lapselle ei kannata aiheuttaa autoilusta traumoja, vaan tehdä matkasta hauska.
Näillä eväillä me olemme päässeet Helsingistä Nuorgamiin, Nuorgamista Yyteriin, Porista Helsinkiin ja sieltä Keski-Suomeen mökiltä mökille. Eli useita tuhansia kilometrejä. Ja vieläpä melko helposti!
Millä muilla keinoilla olette saaneet autoilun sujumaan lasen kanssa? Enkö ole osannut hyödyntää jotain oleellista? Kommenttikenttä on avoinna ideoille! :)
En tiedä, onko kyse tottumisesta, ajomatkojen ajoituksesta, viihdyttäjän (eli minun) taidoista vai yhden vuoden iän tuomasta kärsivällisyydestä, mutta kesän roadtripit ovat menneet meillä hämmästyttävän hyvin.
Tässä siis vinkkejä autoiluun vauvan tai taaperon kanssa. Jos me olemme pystyneet tekemään tuhansien kilometrien roadtripin autoilua vihaavan lapsen kanssa, niin näillä vinkeillä pystyy siihen muutkin!
1. Ajoitus kaiken a ja o
Pisimmät ajomatkat kannattaa aloittaa aamulla. Ainakin meidän Isla on silloin kaikkein virkeimmillään ja viihtyy hyvin turvakaukalossaan. Auton kyytiin on myös helppo nukahtaa, ja päiväuniaikaan saakin kaikkein parhaat ajokilometrit aikaiseksi. Unilelu voi helpottaa myös autoon nukahtamista, joten sitä ei kannata pakata laukkujen alimmaiseksi!
2. Ennakkovalmistelut
Jotta lapsen päiväunet ja täten matka ei lopu lyhyeen, ennakkovalmisteluissa kannattaa olla huolellinen. Niin kauan kuin lapsen unta riittää, niin kauan jalka on kaasulla. Ennen ajoa kannattaa siis jokaisen kyydissä olevan käydä vessassa. Myös juomaa ja ruokaa kannattaa ottaa mukaan, ja bensatankki on syytä olla täytettynä. Yhdellä matkalla Helsingistä Poriin mieheni halusi ostaa salmiakkia ensimmäiseltä huoltoasemalta. Islahan tietysti heräsi siihen. Juuri kun hän nukahti uudelleen, olisi mieheni halunnut käydä vessassa. Jos hän olisi sen tehnyt, olisi hän päässyt viihdyttäjän paikalle. Kesken unien heränneen vauvan kanssa se ei ole mikään kaikkein helpoin homma. Jatkoimme matkaa perille asti :)
3. Viihdykettä
Viihdykkeitä täytyy olla paljon erilaisia. Ainakin meidän Islan kärsivällisyys kestää yhteen viihdykkeeseen minuutteja. Hyviä ajomatkan viihdykkeitä ovat:
- kirjat (etenkin soivat laulukirjat ja kirjat, joista tulee ääniä nappeja painamalla)
- piiloleikit, loruleikit (esim. harakka huttua keittää. Näitä on netti pullollaan.)
- laulut (myös lastenlaulujen sanoja löytää hyvin netistä)
- lelut (meillä toimii parhaiten käsinuket ja soivat lelut/marakassit ym. soittimet)
Tietysti hyvänä viihdykkeenä toimii padi/älypuhelin, jolla voi pelata pelejä, näyttää musiikkivideoita, eläinvideoita jne. Itse en laittaisi lasta tuntikausiksi ruudun ääreen, jonka vuoksi yritän ensin viihdyttää lasta kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla. Saa nähdä miten meidän sitten käy, kun hän alkaa vaatimaan padia tarmokkaammin. Jo nyt hän hokee biisi-sanaa, kun haluaa kuunnella ihahaata (omien sanojensa mukaan a'aa:ta) koneelta.
4. Ruokailu kuluttaa ajoaikaa
Myös ruokailu on hyvää viihdykettä. Jos ei ole ruoka-aika, mutustelee Isla usein vauvoille tarkoitettuja maissi-/ruisnaksuja tai (k)riisikakkuja tai näin marja-aikaan mansikoita, lakkoja tai vadelmia.
Leikkipuistossa opin toiselta äidiltä myös sen, että lounas/päivällinen kannattaa myös tarjoilla lapselle ajon aikana. Turvakaukalo toimii erinomaisesti syöttötuolina, ja aikaa saattaa hurahtaa helposti puoli tuntia. Kun aikuiset haluavat syödä, voi lapsi kuluttaa ruokatauon leikkien vaikkapa huoltoaseman leikkipaikalla tai meidän tapauksessamme leirintäalueella tai asuntoauton lattialla, eikä hän ole tätäkin aikaa köytettynä paikoilleen istumaan.
Imetysaikana myös imetys onnistui vauhdissa. Hieman vain löysyttää omaa turvavyötä :)
5. Kakkavaipan vaihto onnistuu autossakin
Jos seuraavaa huoltoasemaa ei ole näköpiirissä, onnistuu se kakkavaipan vaihto myös autossa. Mukana tosin kannattaa olla matkahoitoalusta ja kosteuspyyhkeitä.
6. Varaa matkoihin aikaa
Minuuttiaikataululla ei kannata lähteä liikkelle. Jos lapsen huuto ei viihdykkeillä lopu, on parasta pysäyttää auto ja jatkaa matkaa pienen leikki-/sylittelytauon jälkeen. Lapselle ei kannata aiheuttaa autoilusta traumoja, vaan tehdä matkasta hauska.
Näillä eväillä me olemme päässeet Helsingistä Nuorgamiin, Nuorgamista Yyteriin, Porista Helsinkiin ja sieltä Keski-Suomeen mökiltä mökille. Eli useita tuhansia kilometrejä. Ja vieläpä melko helposti!
Millä muilla keinoilla olette saaneet autoilun sujumaan lasen kanssa? Enkö ole osannut hyödyntää jotain oleellista? Kommenttikenttä on avoinna ideoille! :)
Pysy matkassa mukana:
Hyviä vinkkejä! Kahden lapsen kokemuksella sanoisin, että tuo ajoitus on tosiaan kaiken A ja O. Meillä tähdätään reissuun usein lounaan jälkeen, jolloin isompikin nukkuu helpommin.
VastaaPoistaTuo automatkustaminen voi olla jossain määrin myös tottumiskysymys. Meillä on matkustettu paljon autolla molempien vauva-ajoista saakka ja matkat menevät ilman mitään ylimääräistä viihdettä. 90 % matkoistamme autolla (lähelle tai kauemmas) menee rauhallisesti ja jopa hiljaisesti. Saa nähdä muuttuuko tämä jossain vaiheessa kun lapset kasvavat. Tutut käyttävät isommilla apuna videoita ja se kuulemma toimii myös. Tosin meillä pisin ajo on aina vain 2-3h kerralla. Myös ulkomaan roadtripeissä olen pyrkinyt siihen, ettei pisin väli ole tuota pidempi ja se toimii erinomaisesti meillä.
Oman blogini puolella on jonkin verran vinkkejä myös lasten kanssa matkustamiseen. En muista, että onko tullut kirjoitettua automatkustamisesta, mutta lentomatkustamisesta ainakin pari kertaa. Se on sylimatkustajan kanssa melkoisen haastavaa :D
Ajoitus on tosiaan tärkeä. Ja siinä nimenomaan se, että tietää juuri oman lapsen parhaan ajankohdan autoilla.
PoistaMinäkin uskon tuohon tottumiseen, sillä me taas emme ole autoilleet juuri lainkaan ennen tätä kesää. Ensimmäisen vuoden aikana tunteja lentokoneessa kertyi varmaan melkeinpä enemmän kuin autossa. Lentäminen meillä onkin sylilapsen kanssa mennyt aina tosi hyvin ja helposti. Joskin kun lapsia on vain yksi, niin kaikki on varmasti helpompaa kuin kahden kanssa, kun yhtä lasta kohden käsiä on kahdet.
Nuo teidän automatkat ilman viihdykettä kuulostaa vain pelkältä haaveelta :D Ihanaa, että joillain noinkin päin.
Aivan mainioilta kuulostavat nämä vinkit, vaikka itselläni ei enää taaperoikäisiä ole ollut pitkään aikaan. Itse asiassa siitä kun omat tytöt olivat taaperoikäisiä on niin pitkä aika, että osa näistä viihdykkeistä on keksitty sen jälkeen (i-pad ym. härvelit) eli silloin on menty vain äidin laulutaidoilla (jos ne eivät ole aiheuttaneet traumoja lapsille niin ei mikään) ja kirjoilla ym. jutuilla. Ja hiukan isommille lapsille oli mainio ajankulu automatkoilla, kun he keräsivät vihkoon autojen rekisterikilpien numeroita. Se voitti joka sai eniten tai kellä oli eniten vaikkapa vierasmaalaisten autojen rekkareita. :D Toimii varmaan vielä tänäpäivänäkin sitten kun taapero kasvaa.
VastaaPoistaMinä viihdytin ensimmäisen puoli vuotta melkeinpä ainoastaan laulamalla. Sillä sain viihdytettyä käytännössä niin kauan kuin lauluja ja ääntä riitti. Vasta sen jälkeen piti alkaa ottaa muita viihdytyksiä mukaan. Nyt ihan viime viikkoina padista on alkanut olla apua. Tosin ihan itse sen ottamista käyttöön olen halunnut viivästyttää.
PoistaNuo rekisterinumerot täytyy muistaa sitten kun niiden aika on. Olisinkohan omassa lapsuudessa myös viihtynyt autossa jotenkin autojen rekkareiden ympärillä.
Hyviä vinkkejä jotka on olleet meillä käytössä myös kun ollaan ajeltu aika pitkiäkin matkoja, pisimmillään Kaliforniasta Utahiin saakka. Tosin täällä välimatkat on niin pitkiä joka paikkaan, että neiti on väkisinkin tottunut olemaan autossa.
VastaaPoistaIhan taaperoaikana meillä oli mukana myös sellaisia värityskirjoja joita väritetään kynällä jossa on vettä, ja värit sitten ilmestyvät itsestään lehtiöön. Sitä voi värittää uudestaan ja uudestaan, ja lapsi viihtyi hyvin. Nyt kun hän on jo 4-vuotias otetaan usein värityskirjoja ja vesiliukoisia tusseja tai joku magic-tussi systeemi mukaan. Joskus voidaan turvautua ipadin tai puhelimenkin peleihin, mutta yritetään selvitä ilman. Ja sen jälkeen sitä sitten kerjätään monta päivää kun kerran saa sillä pelata + siinä on aina sitten se vaara, että mutkaisella tiellä tulee huonovointiseksi kun tuijottaa vaan kuvaruutua. Lastenlaulut myös usein rauhottaa ja viihdyttää ainakin vähän aikaa. Enää ei onneksi tarvi istua takapenkillä viihdyttämässä kuten ennen :)
Teidän välimatkat on kyllä varmasti ihan toista luokkaa kuin meillä. Ja Helsingissähän ei autolla kannata edes liikkua, eli se mitä liikutaan, liikutaan julkisilla.
PoistaMeidänkin täytyy pian alkaa miettiä uusia viihdytyskeinoja, kun neiti kasvaa. On kyllä ihan mahtavaa, jos pärjäisi ilman iPadeja ainakin osan matkasta. Täytyy pistää nuo värityskirjat mieleen!
Minä myös allekirjoitan vinkkisi. Meillä on opittu erityisesti tuo vessakäyntien hoitaminen: kun pienin nukkuu, niin auto ei pysähdy, vaikka muilla olisi millainen hätä! Isompien lasten (5 ja 8) annan usein jo ihan tarkoituksella tylsistyä autossa, mutta vuoden ikäinen tosiaan on hankalampi tapaus ja vaatii huoltoa ja viihdyttämistä.
VastaaPoistaMe ajelemme autolla mahdollisimman vähän, kun lapset eivät siitä välitä, ja vielä lisäksi tulevat helposti huonovointisiksi. Odotan toiveikkaana teinivuosia, jolloin toivottavasti pääsisimme joskus myös matkakohteissa harrastamaan autonvuokrausta.
Mekään emme ole ennen tätä juuri autoilleet, mutta nyt ajateltiin kokeilla, miten selviydytään. Ja hyvin ollaan tosiaan selvitty. Asuntoautossa on tosin se hyvä puoli, että pysähtyä voi milloin tahansa, ja mukana kulkee niin keittiö kuin makuuhuonekin :D
PoistaAjoitus on tosiaan a ja o. Vaikea sanoa, montako tuhatta kilometria meidän nappulat on autossa istuneet, mutta paljon joka tapauksessa. Kaikki ajoreissut suunnitellaan siten, että päikkäriaikaan ajoitetaan ajomatka tai vaihtoehtoisesti siten, että muksut menee jo iltaunille. Näin ollen väsynyt autoon nukahtaja saadaan kyllä siirrettyä sänkyyn illasta&yöllä, jos tarvetta on. Turhaa ei pysähdellä matkalla, että turhia heräämisiä ei tule. Onneksi muksut on viihtyneet autossa varsin hyvin ja isompien matkan pelastaa sitten täppärit&dvd:t ym elektroniset laitteet :-D
VastaaPoistaUni on tosiaan viihdykkeistä parhain automatkoilla. Eiköhän tuosta meidänkin neidistä automatkaaja kasva - tai ainakin merkkejä siihen suuntaan on jo ilmassa :)
PoistaIhan vielä en lähtisi siihen, että ottaisin osan omista yöunistani automatkan etenemisen hyväksi. Ehkä sitten, kun saa varmuudella nukkua itse täysiä öitä, eikä univelkaa ole.