Olin aivan liian aikaisessa kehumassa, miten Karstulan mummolassa marjastus on niin helppoa. Poiminhan noin seitsemän litraa mustikoita pakkaseen ihan vain käväisemällä pariin otteeseen pihasaunan takana. Olihan se helppoa, ja hienoakin vielä. Mutta enpä tiennyt, että meitä odotti vielä jotain (ainakin itselleni) paljon harvinaisempaa - nimittäin lakkasuo täynnä valtavan suuria lakkoja.
Lähdimme matkaan kävellen mummolan pihasta. Olin ajatellut, että tämä saunan takaa lähtevä polku on polku. No eipä ollutkaan. Polku onkin ollut vielä noin 60 vuotta sitten päätie kylään. Tällä kärrypolulla on silloin ajettu pääasiassa hevosilla, mutta on silloin autojakin kuulemma ollut. Koulukyyti tosin kuljetti kouluun vain isommat pojat. Auto kun ei jaksanut kaasuttaa mäen päälle asti. Isot pojat pääsivät kyydissä vain sen takia, että he jaksoivat työntää auton mäen ylös.
Lakkasuo löytyi noin kilometrin metsäkävelyn jälkeen. Isäni veljet neuvoivat meille paikan edellisenä päivänä, ja sanoivat, että se on niin helposti löydettävissä, että sinne ei voi edes eksyä. Täytyy kyllä myöntää, että koko lapsuutensa näiden metsien keskellä asuneelle helposti löydettävä lakkasuo tarkoittaa jotain aivan muuta kuin minulle, jolle metsä on tarkoittanut taajama-alueella takapihan metsikköä, josta sadan metrin päästä alkaa kaupungin hoitama pururata.
Emme me olisi sinne mieheni kanssa kahdestaan lähteneetkään. Sen verran ymmärsimme, että helposti löydettävä lakkasuo on hyvin suhteellinen käsite. Kun vanhempani ilmoittivat tulevansa käymään lakassa, ilmoittauduimme saman tien marjastajiksi. Äitini jäi hoitamaan Islaa, ja isäni lähti lakkaoppaaksi kahdelle kaupunkilaiselle.
Minä tietenkin sujautin kameran taskuuni. Täytyyhän lakkasuolta kuvia saada, sen kerran kun sinne vuosien jälkeen taas pääsee. Harmillista vaan, että uusi Nikon D3300 ei mahtunut taskuun, enkä sitä suon silmään mulahtamisen pelossa olisi uskaltanut edes ottaa mukaan. Vaikka keskityinkin osittain kuvaamiseen, ei ämpärissäni silti ollut paljon muita vähemmän lakkoja.
Tältä ensimmäiseltä retkeltä saimmekin lakkoja jo viiden ja kymmenen litran väliltä.
Riittikö se meille? No ei tietenkään. Isäni tiesi vielä toisen lakkapaikan, ja lähdimme evästauon jälkeen käymään suolla uudelleen. Myös täältä löysimme lakkoja niin paljon, että koko päivän saalis oli lähes 15 litraa lakkoja. Ihan mahtava määrä siihen nähden, että oletin meidän saavan lakkoja pari rasiaa pakkaseen.
Lakkojen lisäksi saimme hyvän reippailun. iPhoneni askelmittari näytti meidän kävelleen suolla 5,6 kilometriä. Mättäältä mättäälle ei ollutkaan se paras taktiikka, kun mätäs vajosi useita kymmeniä senttejä alaspäin. Mättäiden vierellä oli mulahdusvaara, mutta askeleen korkeus ei ollut niin suuri. Onneksi vain toinen saappaani hörppäsi yhden ainoan kerran hieman vettä ojaa ylittäessämme. Suurempien ojien ylitykseen olikin tehty siltoja. Yhdellä sillalla oli jopa käsituki!
Oletko sinä kokenut lakkasuon kävijä? Vai poimitko mieluummin muita marjoja? Vai tulevatko kaikki marjasi suoraan torimyyjän kojusta?
Lähdimme matkaan kävellen mummolan pihasta. Olin ajatellut, että tämä saunan takaa lähtevä polku on polku. No eipä ollutkaan. Polku onkin ollut vielä noin 60 vuotta sitten päätie kylään. Tällä kärrypolulla on silloin ajettu pääasiassa hevosilla, mutta on silloin autojakin kuulemma ollut. Koulukyyti tosin kuljetti kouluun vain isommat pojat. Auto kun ei jaksanut kaasuttaa mäen päälle asti. Isot pojat pääsivät kyydissä vain sen takia, että he jaksoivat työntää auton mäen ylös.
Lakkasuo löytyi noin kilometrin metsäkävelyn jälkeen. Isäni veljet neuvoivat meille paikan edellisenä päivänä, ja sanoivat, että se on niin helposti löydettävissä, että sinne ei voi edes eksyä. Täytyy kyllä myöntää, että koko lapsuutensa näiden metsien keskellä asuneelle helposti löydettävä lakkasuo tarkoittaa jotain aivan muuta kuin minulle, jolle metsä on tarkoittanut taajama-alueella takapihan metsikköä, josta sadan metrin päästä alkaa kaupungin hoitama pururata.
Emme me olisi sinne mieheni kanssa kahdestaan lähteneetkään. Sen verran ymmärsimme, että helposti löydettävä lakkasuo on hyvin suhteellinen käsite. Kun vanhempani ilmoittivat tulevansa käymään lakassa, ilmoittauduimme saman tien marjastajiksi. Äitini jäi hoitamaan Islaa, ja isäni lähti lakkaoppaaksi kahdelle kaupunkilaiselle.
Minä tietenkin sujautin kameran taskuuni. Täytyyhän lakkasuolta kuvia saada, sen kerran kun sinne vuosien jälkeen taas pääsee. Harmillista vaan, että uusi Nikon D3300 ei mahtunut taskuun, enkä sitä suon silmään mulahtamisen pelossa olisi uskaltanut edes ottaa mukaan. Vaikka keskityinkin osittain kuvaamiseen, ei ämpärissäni silti ollut paljon muita vähemmän lakkoja.
Tältä ensimmäiseltä retkeltä saimmekin lakkoja jo viiden ja kymmenen litran väliltä.
Riittikö se meille? No ei tietenkään. Isäni tiesi vielä toisen lakkapaikan, ja lähdimme evästauon jälkeen käymään suolla uudelleen. Myös täältä löysimme lakkoja niin paljon, että koko päivän saalis oli lähes 15 litraa lakkoja. Ihan mahtava määrä siihen nähden, että oletin meidän saavan lakkoja pari rasiaa pakkaseen.
Lakkojen lisäksi saimme hyvän reippailun. iPhoneni askelmittari näytti meidän kävelleen suolla 5,6 kilometriä. Mättäältä mättäälle ei ollutkaan se paras taktiikka, kun mätäs vajosi useita kymmeniä senttejä alaspäin. Mättäiden vierellä oli mulahdusvaara, mutta askeleen korkeus ei ollut niin suuri. Onneksi vain toinen saappaani hörppäsi yhden ainoan kerran hieman vettä ojaa ylittäessämme. Suurempien ojien ylitykseen olikin tehty siltoja. Yhdellä sillalla oli jopa käsituki!
Oletko sinä kokenut lakkasuon kävijä? Vai poimitko mieluummin muita marjoja? Vai tulevatko kaikki marjasi suoraan torimyyjän kojusta?
Pysy matkassa mukana:
Maalla kasvaneena olen tottunut metsässä kulkija, mutta soita meidän lapsuuden kodin lähellä ei ollut. Siksi suolla en jotenkaan koe olevani ihan kotonani (olen ihan varma, että uppoan syvyyksiin, enkä pääse enää ikinä ylös :D), eikä lakkojakaan ole koskaan tullut poimittua. Tuo teidän saalis on kyllä ihan mieletön. Tosi kaunista maisemaa muutenkin. Ei tainnut jäädä ihan viimeiseksi marjanpoimintareissuksi. :)
VastaaPoistaMinä koen, että osaan kulkea metsässä, ennen kuin lähden metsään isäni kanssa. Se, mitä hän kutsuu poluksi, on minusta täyttä metsää. Merkityt reitit on kyllä se minun juttuni :D
PoistaSuolla täytyy kyllä oikeasti olla varovainen. Isäni veli juuri upposi suolla ojaan kaulaansa myöden. Oli kuulemma vain puristanut vaatteensa kuivaksi ja jatkanut matkaa - hän kun oli vasta matkalla lakkaan. Huh! Nuo ojien ja purojen ylitykset oli kyllä aika kuumottavia. Piilossa olevia suon silmiä ei tullut tällä kertaa koettua. Lapsuudesta muistan lakkasuolta juuri sen, että saappaat oli aina täynnä vettä :D
Toivottavasti olemme huudeilla toistekin lakka-aikaan. Yksin tuonne suolle en edelleenkään lähtisi. Onneksi mustikka- ja puolukkametsät on helpompia!
Hienoja metsäkuvia ja aika paljon lakkoja olette löytäneet. Lakkoja en ole koskaan poiminut. Muita marjoja kyllä. Niitä kasvaa omalla pihallakin eli muutama viinimarjapuska, mustikkaakin hieman ja villimansikoita. Jossain vaiheessa poimin kaikki marjat itse, nyt tyydyn ostamaan.
VastaaPoistaKiitos! Löydettiin kyllä ihan tosi paljon lakkoja. Marjastus tai marjat ylipäätään on kyllä yksi kesän parhaita puolia. Meidän pakastin pullottaa joka syksy marjoista. :)
PoistaUpeita kuvia, kyllä suomalainen luonto on vaan niin kaunista! Mä poimin kaikkein mieluiten sieniä, lakkasuolla en ole käynyt vuosiin ja mustikatkin saan isältä, omia kulkemisia kun rajoittaa tuo huonossa hoidossa oleva reuma. Vadelmat käyn itse poimimassa tilalta kuten mansikatkin :)
VastaaPoistaKiitos! Minäkin poimisin mieluusti sieniä, mutta en tunnista niitä kyllä niin hyvin, että niitä uskaltaisin myös syödä. Kävin pari vuotta sitten ohjatulla sieniretkelläkin, muttei siitäkään jäänyt juuri mitään mieleen.
PoistaYritimme tänä vuonna mansikoiden itsepoimintaan, mutta aikataulu ei sopinut yhteen mansikkatilan kanssa. Ehkä ensi vuonna taas onnistuu.
Heh, "helposti löydettävä lakkasuo", minun mielestä kun mikään ei voi isossa metsässä olla helposti löydettävää. Onneksi ette lähteneet kaksin sitä etsimään :D Kauniin näköisiä maisemia! En ole koskaan käynyt lakkasuolla, joten voisi olla kiva kokemus tällaiselle kaupunkilaiselle :)
VastaaPoistaOli kyllä tosi kiva päästä pitkästä aikaa suolle. Kyllä nuo koko ikänsä noissa metsissä marjastaneet ja metsästäneet kokevat nuo metsät niin eri lailla kuin itse. En usko, että olisin itse löytänyt lakan lakkaa.
PoistaLakkasuo eli meilläpäin hillajänkä! Olen kuulemma ollut ensi kertaa näissä hommissa parin viikon ikäisenä, ja vieläkin aina kotona hilla-aikaan punkatessa pääsen (joudun) jänkhään. Meillä nuo suot ovat ihan eri näköisiä, tuollahan kasvaa jopa puita! Hienoa kuulla, että kaupunkilaisena/kaupunkilaistuneenakin on mukavaa lähteä hillaan :)
VastaaPoistaVoin hyvin kuvitella, että keskisuomalainen suo on aika eri näköinen kuin pohjoisempi jänkä :)
PoistaVuosien tauko lakkasuolta kyllä tekee sen, että sinne nimenomaan innolla lähtee, kun se on niin harvinaista herkkua! Luonnossa on aina mukavaa olla, ja sitten kun vielä pääsee sellaiseen paikkaan, jonne ei itse yksin uskaltaisi lähteä.
Ihanan näköisiä maisemia! Mä en ole moneen vuoteen käynyt marjastamassa, mansikoita on tullut paljon osteltua, mustikoita taas sain ukiltani yli 5 litraa. Lakoista en ole koskaan tykännyt, mutta muita marjoja voisi mennä vaikka joskus poimimaan.
VastaaPoistaTuo maisema on kyllä tosi hienoa minustakin! Minä yritän kyllä joka vuosi käydä poimimassa edes mustikat. Ja minulle maistuu kyllä ihan jokainen marja. Tänä vuonna pakkasesta nyt löytyykin jo vaikka ja mitä :)
PoistaLakkojen poimiminen on mun unelma! En vain koskaan ole lakka-aikaan ollut missään, missä niitä kasvaisi. :( Mustikoita keräilen ja sienestän suht ahkertasti. Lakat vaan on niin hyviä, pysyvät pakkasessakin parempana kuin esim. mustikat. :)
VastaaPoistaTuo lakka-aika on kyllä aika lyhyt. Pitää todellakin olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Minultakin meni ainakin yli kymmenen vuotta, kun en ollut huudeilla lakka-aikaan. Onneksi nyt meitä onnisti!
Poista15 litraa, wau! Marjastus on niin parasta! Omat luomumarjat suoraan metsästä, se on ihan luksusta näin ulkomailla asuvalle. Ja vielä saa hyvin liikuttua samalla! Me ostetaan ulkomaalaisia marjoja ja pakastettuina, ja maku on todella kaukana suomalaisista. Kesällä saa sentään torilta paikallisiakin mansikoita ja mustikoita, mutta ei ne kyllä tosiaan maullaan pärjää lähellekään suomalaisia...
VastaaPoistaSaalis oli kyllä aika mahtava! Se on kyllä ihan totta, että ulkomaisten marjojen maku ei ole mitään verrattuna suomalaisiin marjoihin suoraan metsästä haettuna. Ja vielä paremmalta ne tietysti maistuvat, kun pääsee itse metsään :)
PoistaSuolla kävely ja kumartelu on mitä parhainta liikuntaa!
Aika hyvä saalis, vau! Ma tykkaan lakoista tosi paljon, mutta Englannissa niita ei oikein tunnu saavan mistaan, tai no Fortnum and Masonilta & Harrodsilta varmaan saisi, mutta samalla hinnalla saisin varmaan jo lentoliput Suomeen poimimaan niitä ihan itse! :P
VastaaPoistaEikö olekin! Suomessakin lakan hinta on jo aika suolainen. Kilosta voisi saada pari kymppiä, ja kun lakoissa litra on melkein kuin kilo, niin mehän poimimme lakkoja melkein 300 eurolla. Tuntuu ihan käsittämättömältä.
Poistakyllä kelpaa sun talvella mutustella lakkoja ja muistella kesän metsäretkeä. ja tarjota vieraillekin tarinan kera :)
VastaaPoistaNo niin kelpaa! Onneksi marjat säilyvät niin hyvin pakastettunakin. Meidän pakkanen alkaa olla jo niin täynnä, että marjoja varmasti riittää (vieraillekin asti) seuraavaan marjasesonkiin :)
PoistaMinun lapsuuteni mökkimaisemissa on myös samannäköinen lakkasuo, mutta kylläkin paljon pienempi. Jättiloikin harppovan isäni perässä sinne pienenä tyttönä minäkin yritin. Pelotti tietysti: jos vaikka silmäkkeeseen uppoan. Ei niitä lakkoja tullut aina kuin kourallinen, hyvä jos desinmitta täyttyi. Mutta olihan se, oma jännitystarinansa aina.
VastaaPoistaMuutama viikko sitten mentiin taas näihin tuttuihin maisemiin, tällä kertaa kyllä mustikkaan. Itikoiden ja paarmojen kiusattaviksi. En tykänyt yhtään, mutta saalista onneksi tuli: kolmen ämpärillisen verran.
Minä muistan lapsuuden lakkasuoretkistä juurikin ne, kun saappaat oli täynnä vettä mulahdusten seurauksena :D
PoistaHyttyset ja paarmat kiusasivat tuollakin. Sen takia vaatetusta on noin paljon, vaikka hiki virtasi selkää pitkin. Silti kyllä pidin. On se sen arvoista :)
Hienon mustikkasaaliin olette kyllä saaneet! Tänä vuonna mustikoita on taas tosi paljon, ja ne on ihanan isoja :)