Gibboneiden kuntoutuskeskuksella ja vesiputouksella Phuketissa

Phuketissa näimme paljon gibboneita. Niitä söpöjä pieniä apinoita, jotka niin usein ovat rääkättyinä ja huumattuina ketju kaulassa, pakotettuina poseeraamaan kuvissa turistien kanssa. Voi apina parkoja. Osa näkemistämme gibboneista oli juurikin näitä rahanahneiden "lemmikkejä". Mutta ei kaikki.

Phuketissa on nimittäin gibboneiden kuntoutuskeskus, jossa kuntoutetaan näitä raa'an kohtalon kokeneita gibboneita. Jos/kun gibbonit kuntoutuvat, päästetään ne takaisin luontoon, omaan luonnolliseen elinympäristöönsä - löytyy se sitten Phuketista tai muualta Thaimaasta. Jokaisella gibbon-lajilla on nimittäin omat elinalueensa, ja melkein jokainen pääsee lopulta kotiin.

Toki poikkeuksiakin on. Niistä kaksi ovat Tam ja Bo. Niitä ei tulla enää vapauttamaan luontoon. Heidän kohtalonsa on ollut siihen aivan liian kova.

Tam on syntynyt vapaudessa. Hänen entinen omistajansa pahoinpiteli häntä, eikä hoitanut aiheuttamiaan vaurioita, minkä vuoksi Tamin toinen jalka ja toinen käsi on jouduttu amputoimaan. Nyyh. Nyt Tam tarvitsee jokapäiväistä hoitoa, eikä häntä enää voida vapauttaa luontoon. Amputoidulla jalalla ja kädellä eläminen luonnossa olisi liian haastavaa. Esite Tamista kertoo hänen olevan puiston kovaäänisimpiä gibboneita, ja sen kyllä kuuli. Toivottavasti se on elämäniloa, eikä traumoja entisestä elämästä.

Tamin paras kaveri Bo on myös syntynyt vapaudessa, mutta tullut monien muiden gibboneiden tapaan vangituksi ja kovin kaltoin kohdelluksi. Saapuessaan kuntoutuskeskukselle, ei hänellä ollut enää hampaita. Hänet on päästetty takaisin luontoon kuusi kertaa, mutta joka kerta hän palasi takaisin kuntoutuskeskukselle, eikä koskaan oppinut löytämään itse ruokaansa luonnosta. Näinpä hänet on päätetty pitää kuntoutuskeskuksella lopun ikänsä.

Kuntoutuskeskuksen gibboneiden tarinat pystyi lukemaan häkkien aitoihin ripustetuista info-lappusista. Meille tultiin myös henkilökohtaisesti kertomaan enemmän keskuksesta ja gibboneista. Paikkaan olikin erittäin tervetullut olo.

Rattaiden kanssa matkaaville tiedoksi, että gibboneille pääsy vaatii muutamien portaiden kipuamista. Me jätimme rattaat suosiolla portaiden alapäähän.

Tuliaiset tuli ostettua gibbon-myymälästä. Tuotot tietenkin menevät gibboneiden hyväksi. Minun tuliaiskassiini päätyi pari t-paitaa, pieniä muistivihkoja sekä postikortit, joita emme koskaan saaneet lähettyä (tämä taitaa olla nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus).

Bangpae-vesiputous

Vaikka gibboneiden huutoja oli hauska kuunnella ja heidän touhujaan mukava katsella, ei gibboneiden parissa saanut vietettyä kuin joitain minuutteja aikaa. Alue ei kuitenkaan ollut vain gibboneille pyhitetty, vaan paikassa oli paljon muutakin mielenkiintoista. Vain ja ainoastaan gibboneiden takia ei tarvitse ajaa saaren toiselle puolelle asti (no, riippuen tietysti siitä, missä päin saarta itse oleilee).

Onneksi meillä oli kantoreput mukana. Gibboneille asti Islan olisi voinut hyvin kantaa sylissä, mutta vesiputoukselle oli sen verran matkaa, että saimme jopa ihmettelyitä matkan varrella siitä, kuinka pystymme siinä kuumuudessa ja kosteudessa olemaan Islan kanssa niin pitkään niin lähekkäin.

Matka ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen pitkä. Ajoittain vain hieman vaikeakulkuinen, kun jalkoihin ei rintarepun kanssa näe kunnolla. Baby Björn täytynee vaihtaa pian Manducaan, jotta Islan saa myös selkään.

Polku olisi jatkunut vielä vesiputoukselta eteenpäinkin, tai siis ylöspäin. Me emme kantoreppuinemme lähteneet edes katsomaan, mitä rinteen päältä olisi löytynyt. Reitti ei soveltunut tästä eteenpäin lainkaan vauvamatkailuun.

Askelia sai välillä varoa, mutta reitti ei ollut muuten lainkaan haastava.

Tuonne ei ollut enää mitään asiaa rintarepun ja vauvan kanssa.

Olimme liikkeellä niin kuivaan aikaan, juuri ennen sadekauden alkua, että vesiputous oli kovin kuiva. Joitain lätäköitä matkan varrella kuitenkin oli, ja niissä innokkaita uimareita. Me emme olleet ihan niin reippaita. Tyydyimme virkistäytymään virvokkein ydessä alueen ravintoloista.

Tämä Khao Phra Thaeo -kansallispuiston alue oli ehdottomasti vierailemisen arvoinen kohde Phuketissa. Kiitos Metallia Matkassa -bloggaajalle Annelle, että vinkkasit Curious Feet -blogiin, jossa myös oltiin vierailtu täällä.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram