Yksityisretki yksityisrannalle @ Korallisaari

Snorklaamaan. Sitä halusimme mennä tekemään Phuketin matkallamme. Viimeisimmästä snorklausretkestä oli meillä kaikilla jo yli kaksi vuotta aikaa. Oli jo aikakin pulahtaa korallien sekaan ihastelemaan värikkäitä kaloja, merimakkaroita, -siilejä ja -tähtiä.

Koska meitä oli matkassa neljän aikuisen lisäksi kaksi noin yksivuotiasta, emme halunneet tunkea itseämme täpötäydelle retkelle kymmenien muiden turistien kanssa. Halusimme oman tilan omassa veneessä, ja ennen kaikkea päätäntävallan päivän aikataulusta. Ei tarvitsisi odotella, kun viisi snorklaajaa haluaisi vielä olla puoli tuntia vedessä - ja hups, puoli tuntia olikin yhtäkkiä tunti. Ja täytyyhän heidän vielä vaihtaa vaatteet. Ja jos pikaisesti vielä kävisi ostamassa vesipullon, ja vaikka vähän ruokaakin. Ai, eihän veneessä mahdukaan syömään. No, odotellaan vielä hetki. Eihän tässä kolmellakymmenellä muulla mitään muuta tekemistä lomalla ollutkaan, kuin odottaa vieri vieressä, kylki kyljessä, täyteen ahdetussa veneessä. Vieläpä kahden 1-vuotiaan kanssa? Ei kiitos.

Vaihtoehtona yksityisretki
Onneksi on vaihtoehtoja. Facebook yhdistää palvelujen tarjoajia ja niitä etsiviä. Niin tälläkin kertaa. Löysimme JP Diving-yrityksen, jotka ehdottivat muutamaa erilaista vene-/snorklausretkeä. Valitsimme niistä Phuketin edustalla olevan Korallisaaren, johon sisältyi kuljetukset hotelliltamme Marriott's Mai Khao Beachiltä Phuketin eteläosaan Rawai-rannalle, venekyydit saarelle, lounaan, vedet ja mehut päivän ajaksi, snorklausvälineet ja suomalaisen oppaan.

Matkantekoa pitkähäntäveneellä
Päivän ainoa huono puoli tuli heti alkuun. Veneemme oli muuten täydellinen - kaunis, kuten pitkähäntäveneet ovat, katoksellinen, jotta aurinko ei paahda päällemme koko matkaa, ja tilava tietenkin, kun olimme liikkeellä vain omalla porukalla. Mutta. Moottori piti aivan valtavaa meteliä. Islalla menikin menomatkasta iso osa yrittäessä huutaa moottoria kovempaa. Moottori taisi voittaa. Muutenhan pitkähäntävene oli siis täydellinen kulkuväline. Kyyti oli tasaista, eikä liian kovaa tai töyssyistä paluumatkan aalloissakaan.

Kuulosuojaimet olisi olleet käsiä paremmat äänen vaimentamiseen.

Oli siellä veneessä mukavaakin.

Lasten kanssa veneretkeillessä suomalaisesta retkijärjestäjästä on ainakin se etu, että heillä oli tarjota pelastusliivit myös vauvoille. Thaimaalaisesta liikennekulttuurista päätellen en uskaltaisi luottaa heidän panostavan vesiliikenneturvallisuuteen teillä liikkumista enempää. Omien pelastusliivien kantaminen mukaan matkalle taas tuntuisi kaukaiselta idealta. Laukussa kun on aina vain rajallinen määrä tilaa.

Snorklausta yksityisrannalla
Määränpäämme oli siis Korallisaari noin puolen tunnin venematkan päässä Rawai-rannalta. Suurin osa turisteista jää Banana Beachille, mutta me kiersimme saaren toiselle puolelle. Rannalla piti olla ravintola, mutta jo kaukaa näimme, että ravintoloitsijat olivat muuttaneet muualle.

Jäimme kuitenkin rannalle snorklaamaan, ja siirtyisimme toiselle rannalle lounaalle. Positiivista tässä oli se, että muita turisteja ei rannalla ollut. Toisaalta ravintolan pöydässä olisi ollut miellyttävämpi odotella omaa snorklausvuoroa - emmehän voineet mennä kaikki yhtä aikaa snorklaamaan, kun pienet neidit olivat mukana matkassa. No, näimmepä saaren kaksi täysin erilaista rantaa, joista toisen saimme kokonaan itsellemme (yhtä veneseuruetta lukuunottamatta, josta pari henkeä kävi hetken snorklaamassa lähistöllä veneestä käsin).

Miesten snorklausvuoro.

Olipa mukavaa pitkästä aikaa snorklata ammattitaitoisen oppaan seurassa. Kun snorklailee parin vuoden välein, ehtivät vinkit ja kikka kolmoset unohtua. Ja osaahan opas näyttää parhaat korallit ja bongailla kalat ja merimakkarat. Vedessä oli myös pienenpieniä meduusanpoikasia, jotka pistelivät aika-ajoin jalkoja ja inhottavasti myös kasvoja. Onneksi saimme myös tästä ennakkovaroituksen. Ei se sattunut, eikä ärsyttänyt ihoa sen pienen nipistelyn lisäksi lainkaan, mutta ilman ennakkotietoa olisin varmaan säikähtänyt, vieläpä vedessä, joka ei ole mikään eirtyiselementtini.

Lounasretki turistirannalle
Snorklailujen jälkeen siirryimme Banana Beachille lounaalle. Saavuimme paikalle parhaaseen mahdolliseen aikaan. Juuri silloin, kun suurimmat turistiryhmät olivat jo pakkautumassa takaisin veneisiinsä ja lähtemässä pois. Ei, emme saaneet rantaa täysin itsellemme, mutta suurimmalta rysältä pääsimme välttymään.

Kaunis oli myös tämä ranta, vaikka banaaniveneitä ja muita vesileikkivälineitä olikin pilaamassa kuvausnäkymää, heh :)

Lounaaksi söimme äärimmäisen maukkaat kalat. Pidän erityisesti siitä, että kun tilaa kalan, saa sen ihan kokonaisena eteensä. No, oli se maustaminenkin onnistunut täydellisesti. Kyllä Thaimaassa kelpaa!

Kiitos vielä oppaallemme, Annalle! Meillä oli todella onnistunut päivä!

 Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram