Päivälliselle Tallinnaan - illaksi kotiin

Mieheni oli maanantaina viimeistä päivää töissä. Sen kunniaksi mieheni ehdotti lounasta Tallinnassa. Tallink-Siljan reittimatkat koko perheeltämme oli vain 32 euroa, joten mikä jottei. Laivatkin kun lähtevät tuosta ihan naapurista Länsisatamasta.

Pisteet Tallink-Siljalle
Mieheni ehdotti lähtöä seuraavalle päivälle, eli tiistaille, minä varasin matkan keskiviikolle. Soitto Tallink-Siljalle riitti, ja matka saatiin vaihdettua sille päivälle, mitä olin yrittänytkin varata. Seuraavaksi mieheni harmitteli aikaista herätystä, kun hän oli luvannut hakea ystävämme lentokentältä. Eikun soittamaan uudelleen Tallink-Siljalle. Eihän mieheni voi samaan aikaan olla Helsinki-Vantaalla ja Länsisatamassa. En tiennytkään, että matkaa voi noin vain siirrellä, kunhan laivoissa on tilaa. Olin todella positiivisesti yllättynyt Tallink-Siljan palvelun tasoon! Paluumme olisi vasta yhdeksältä, mutta Islanhan voisi nukuttaa yöunille vaunuihin. Hah, jälkiviisaana ajatellen emme tunteneet lastamme näemmä ollenkaan :D

Hiljaista kuin huopatossutehtaalla
Länsisatama ei varsinaisesti näyttänyt siltä, että laiva Tallinnaan olisi lähtövalmiina. Aikaisemmat Tallinnan matkani ovat tainneet osua viikonlopuille ja loma-ajoille. Näin hiljaista Länsisatamaa en ole ennen nähnyt.

Superstarillakaan ei ollut ruuhkaa. Kolmikerroksisen keulabaarin sohvaryhmät olivat tosin kaikki varattuja. Olivathan ne paras tapa viettää aikaa laivassa, jonka tarkoitus on viedä sinut paikasta A paikkaan B. Onneksi myös meille löytyi yksi sohvaryhmä. Parituntinen kuluikin hujauksessa.

Rattaiden kanssa ratikassa
Kun pääsimme Tallinnaan, oli Isla täydessä unessa. Olimme ajatelleet ajella taksilla F-Hoone -ravintolaan, mutta jos lapsi nukkuu, hän saa nukkua. Kävelimme lähimmälle ratikkapysäkille toteamaan, että ratikat eivät varsinaisesti näytä siltä, että niihin rattaiden kanssa mahtuisi sisään. Ensimmäinen ratikka sai ajella ohi, ja aloimme pohtia vaihtoehtoja matkantekoon. Toisen ratikan tullessa kohdalle kohtelias paikallinen mies tarjosi auttamaan rattaiden nostamisessa ratikkaan ja kertoi niiden kanssa matkustamisen olevan ihan ok. Takaosan keskiovesta rattaat mahtuivat kuin mahtuivat sisälle. Pikaisesti googlettamalla selvisi myös se, että alle kolmevuotiaan kanssa matkustava aikuinen pääsee matkustamaan veloituksetta. Kätevää - vaikka ratikkamatka näyttikin ensin meille mahdottomalta.

Sään ja ajankäytön puolesta ratikkamatka oli kävelyä parempi vaihtoehto. Ei ollut varsinaisen kylmä, mutta sumuista ja jotenkin todella koleaa. Näköalapaikkojen koluaminen olisi ollut täysin turhaa, vaikka niistä innostuinkin Syö matkusta rakasta -matkablogin Merin niitä esitellessä blogissaan (lue postaus Tallinnan näköalapaikoista tästä).

Matkan pääohjelma - päivällinen F-hoonessa
Viime Tallinnan visiitillämme meillä oli niin monta ravintolaa kierrettävänä, että F-hoonessa kävimme vain lasillisella. Paikka jäi kuitenkin niin hyvin mieleen, että halusimme sinne tällä kertaa syömään.

Alkuun tilasimme molemmat lohi-tartarit. Se oli niin hyvää, että aloimme jo suunnitella, miten saman annoksen loihtisi kotona. Onhan minulla juuri tuollaiselle annokselle Japanista tuodut lautasetkin kaapin perukoilla pölyttymässä.

Alkupala oli kenties niin hyvä, että se jätti pääruuan täysin alleen. Minun kalkkunani oli ihan hyvä, ja varsinkin lisukkeena ollut risotto, mutta se ei ollut niin erinomainen kuin alkuruoka. Olisin mieluusti ottanut annokset päinvastaisessa järjestyksessä. Mieheni burgeri taas oli muuten kai ok, mutta pihvi oli paistettu ylikypsäksi. Äh.

Muuten F-hoone on kyllä erinomainen ravintola. Emme olleet tehneet pöytävarausta, kun ajattelimme, että olemme siellä lounasajan jälkeen, ennen illallisaikaa, ja vielä tiistaina. Lähes kaikki pöydät olivat kuitenkin täynnä. Olihan naistenpäivä, ja pariskuntia ruusukimppuineen oli pöydässä jos toisessa. Muita lapsia ei ravintolassa ollut, mutta lapsivieraat näyttäisivät olevan erittäin tervetulleita. Wc-tiloissa oli hyvä vaipanvaihtopaikka, syöttötuoleja oli pinoksi asti ja lapsille oli erillinen leikkihuone, jossa lelujen lisäksi oli tv, josta pyöri lastenohjelmia.

Itku pitkästä ilosta
Loppuaikamme Tallinnassa käytimme shoppaillen, ja satamaan palasimme hyvissä ajoin Islan iltapuurolle. Laivan lähdön aikaan Isla olisi normaalisti ollut jo yöunilla, mutta vaikka kuinka kiertelin terminaalia vaunuilla, pysyivät Islan silmät suurellaan. Kuka nyt tahtoisi nukkua, kun ympärillä on niin paljon mielenkiintoista katsottavaa (uudenlaiset putket katossa - kai) ja kuunneltavaa. Vielä laivassakaan Isla ei näyttänyt väsymisen merkkejä, joten jatkoimme iltaa vielä leikkihuoneessa. Ei ollut ruuhkaa paluumatkallakaan.

Kun se uni alkoi näyttää tuloaan, vaati nukahtaminen vielä useita kierroksia rattaissa, vielä useampia lenkkejä rintarepussa, ja vielä parit kiekat rattailla. Kun uni vihdoin tuli, huokaisimme helpotuksesta ja menimme kahvilaan istumaan. Sitä iloa ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, kun Isla kyllästyi rattaisiin nukkumiseen, ja valvoi silmät ristissä - välillä itkien, välillä nauraen - kotiin saakka. Se siitä hyvästä ideasta nukuttaa Isla yöunille rattaisiin. Onpahan sekin kokeiltu. Nyt itselläni olo on nuhjuinen, ja takana on eiliseltä kahden tunnin laivamatka Tallinnasta Helsinkiin. Toivottelinkin siinä eilen itselleni jo hyvää 10-tuntista yölentoa Thaimaahan ensi viikolle ja aloin henkisesti valmistautua siihen, että tulen valvomaan kaksi vuorokautta putkeen. Jaiks. Eiköhän sen jaksa. Onhan palkintona kuitenkin lämpö ja aurinko.