Vauva ei muuta matkailutottumuksia - vai muuttaako?

Käsi ylös, kuinka moni on ajatellut tai ajattelee, että vauva ei muuta matkailutottumuksia?

Olen nähnyt paljon vauvojen kanssa reissaavia, ja ollaanhan me itsekin reissattu. Junassa olin neliviikkoisen Islan kanssa (lue postaus täältä). Ensimmäisen matkan lentäen teimme Italiaan Islan ollessa alle kolmikuinen (lue matkasta mm. täältä ja täältä). Laivalla kävimme kesän aikana Ruotsissa ja Virossa, syksyllä lentäen Tanskassa, joulun olimme Kanariansaarilla. Puoleen ikävuoteen mennessä Islalla oli kolme maapistettä Suomen lisäksi. Vuoteen mennessä niitä tulee olemaan kuusi tai seitsemän.

Vauva ei siis tarkoita matkustelun loppua. Mutta ne matkat, ne ovat muuttuneet. On niin paljon asioita, joita tulee ottaa huomioon, kun kyydissä kulkee pieni ihminen. Itse olin jo ennakkoon kuullut kokemuksia ystäviltäni, joten siinä uskossa en ollut, että vauva vain heitetään kantoreppuun ja mennään minne ikinä ja jatketaan samaa aktiivista matkailua kuten ennenkin.

Oma jaksaminen
Suurin vaikuttava tekijä on varmasti oma jaksaminen. Se pitää täysin paikkaansa, että vauva on tyytyväinen siellä missä vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, ja usein juuri lomalla. MUTTA. Kuinka moni on tyytyväinen 27 tuntia kestävällä lentomatkalla, jossa on välissä kaksi koneen vaihtoa? Entä kuinka moni on edelleen tyytyväinen, kun koko matkan ajan täytyy viihdyttää, pomputtaa, leikittää, laulaa, leperrellä, nukuttaa, vaihtaa vaippoja, syöttää, röyhtäyttää pientä vauvaa? Ja kun se vauva vihdoin nukkuu, olet itse hiiren hiljaa paikoillaan virtsarakko halkeamaisillaan, kun et viitsi liikahtaa, ettei vauva vain herää. Lennon jälkeen vauva on pirteä kuin peipponen, itse et ole nukkunut sekuntiakaan. Silti täytyy jaksaa. Nousiko vielä käsiä ylös?

Täytyy toki huomioida myös se, että itse en esimerkiksi ole nukkunut viimeisen yhdeksän ja puolen kuukauden aikana yhtä ainutta 8 tunnin yhtäjaksoista yöunta. En koe olevani väsynyt, mutta aivotoimintani kertoo toista. Reissut on siis suunniteltava sen mukaan, että itse saa lomailla. Eikä missään nimessä lähteä matkaan, joka täytyy suorittaa, koska täytyyhän vauvan kanssa reissata.

Vauva voi siis olla tyytyväinen, kunhan ne vanhemmatkin ovat tyytyväisiä.

Lentokoneen penkillä mahtuu vallan mainiosti pötkötellä.

Matkan aktiviteetit
Matkan aktiviteetit menevät myös pitkälti vauvan ehdoilla. Matkarattaita ja kantoliinoja ja -reppuja on onneksi joka lähtöön. Hiihtoreissua tai vaellusta ei siis tarvitse jättää välistä, mutta ihan joka paikkaan sitä vauvaakaan ei voi viedä. Snorklausreissu koralleilla olisi kovin ihana, mutta jos matkalla on kaksi aikuista ja vauva, on toisen aikuisen jäätävä vauvan kanssa rannalle odottamaan omaa vuoroa. Ei siis ihan sama kuin ennen vauva-aikaa, mutta sentään toteutettavissa.

Ihanat pitkät ja rauhaisat dinnerit hyvässä ravintolassa kaikessa rauhassa saa myös unohtaa. Ravintoloissa toki olemme käyneet paljonkin Islan kanssa. Haluammehan me hänellekin opettaa arvokasta ruokakulttuuria. Joskin muutama ruokailu on mennyt niin, että toinen syö ja toinen kanniskelee vauvaa ympäri ravintolaa, ja sitten vaihto. Myös yhdellä kädellä syömisen olen oppinut hyvin :) Dinnerit onnistuvat siis hyvin, pitkät ja rauhaisat sellaiset eivät.

Kantorepussa on helppo ottaa torkut, silloin kun siltä tuntuu :)

Aikataulutus
Vauvan vuorokausirytmi on muokattavissa. Olemme me päiväunia ja nukkumaanmenoaikoja matkoilla hieman vaihdelleetkin. Mutta tässäkin on se mutta. Jos Isla valvoo liian myöhään, ja vastaan tulee yliväsymys, voi se tarkoittaa sitä, että hän huutaa muutaman tunnin putkeen. Sitten kun tuntikausia kannat ja hyssyttelet vauvaa ja toivoisit jo itsekin olevasi nukkumassa, jotta jaksat herätä syöttämään vauvaa parin tunnin päästä, voi miettiä, että kannattiko. Suuren suuria heittoja emme siis ole tehneet (virheistä oppii:). Pientä mukautusta vain.

Kaikkeen pitää myös varata superpaljon enemmän aikaa. Pientä vauvaa ei suositella pidettävän auton turvakaukalossa yhtäjaksoisesti 45 minuuttia pidempään. Toisaalta juuri lähdön hetkellä voi tulla ensin kakka, sitten toinen kakka, sitten koko paidan kastelevat pulautukset, ja vielä kolmaskin kakka, ja vaipanvaihdon yhteydessä vielä pissa omille vaatteille. Siinähän se ensimmäinen 45 minuuttia jo menikin. Ja sitten onkin jo aika imettää.


Hormoonit
Ah, ne niin ihanat imetyshormonit. Naiset eivät siis tule hulluiksi vain raskausaikana, vaan meno jatkuu myös lapsen synnyttyä. Joillakin mieliala laskee, toisilla kohoaa. Itse olin Islan syntymän jälkeen pää pilvissä, pylly pumpulissa. Kaikki oli niiiiiin ihanaa. Katsoin yksinäisyyttä käsittelevää ohjelmaa ja itkin, kun he ovat niin yksinäisiä ja me olemme niiiiiin onnellisia. Lupasin myös hormonihuuruissa miehelleni, että en nalkuta enää koskaan. Hah. Kyllä ne hormonit sen osalta sitten tokeentuivat :D

Matkailuun nämä alkuhuuman hormoonit eivät toki vaikuta. Harva lähtee maailman toiselle laidalle pariviikkoisen vauvan kanssa. Mutta se, mikä ainakin itselläni alkoi jo raskausaikana ja jatkui todella vahvana ainakin puoli vuotta Islan syntymän jälkeen, (eikä kuulemma kokonaan poistu koskaan) on suuren suuri huoli ja varovaisuus. Jotkin kovin tavallisetkin asiat saavat niskavillat värisemään ja mielikuvituksen laukkaamaan tavalla, jota ei olisi voinut kuvitellakaan. Jo babymoonillamme Barbadoksella vuosi sitten olin aivan paniikissa, kun mieheni lähti leijasurffaamaan (mitä hän on tehnyt jo useita, useita vuosia). Hänhän voi vaikka ajautua liian kauas ja hukkua!

Kaupunkituristijunan kyyti oli leppoisaa, vaikka maisemat eivät ehkä ihan parhaiten tuolta kulmasta näkyneet :)

Mukaan vauvan koko omaisuus
Pakkaaminen. En tiedä, onko se vaikeaa vai helppoa. Käytännössä kun koko vauvan omaisuus lähtee joka matkalle kuitenkin mukaan. Vaatteiden osalta ei nyt ehkä ihan kaikki, mutta viikon mittaiselle reissulle täytyy muistaa vaippojen, kosteuspyyhkeiden, ruokien, välipalojen, varakorvikkeiden, tuttipullojen, pillimukien, nokkamukien, lusikoiden ja harsojen lisäksi muistaa kynsileikkurit, rasvat, voiteet, desinfioiniaineet, lääkkeet, vitamiinit, lelut, kirjat ja muut viihdykkeet sekä unilelut, -rievut, oman hajuinen peitto, lakanat, varalakanat, pyyhkeet, tutit, varatutit, tuttipidikkeet jne jne jne.

Matkalaukkujen lisäksi mukaan sitten ne kantoreput, matkarattaat ja turvakaukalo. Ehkä jopa matkasänky, matkasyöttötuoli, sitteri, leikkimatto. Mitä näitä nyt on. Onhan niitä.

Eikä riitä, että vauvalla on paljon tavaraa mukana. Omakin matkavarustus kasvaa vauvan myötä. Tai ainakin suosittelen näin. Olenhan itse lentänyt Italiasta ilman varahousuja vauvan pissaa toisella ja kakkaa toisella lahkeella.



Onko vielä joku sitä mieltä, että vauva ei muuta matkailutottumuksia? Entä onko muiden päät pehmenneet lasten myötä? Vai olenko ainoa? :)