Getting stamped -blogissa oli reilu vuosi sitten postaus matkakohteista, joihin eri matkabloggaajat olivat olleet eniten pettyneitä. Mukana oli Pariisia ja Macchu Picchua, Thaimaan "koskemattomia" rantoja, Aasian suurkaupunkeja. Kohteita kaikkialta maailmasta. Kunkin matkaajan odotukset olivat olleet korkeammalla tai vähintäänkin erilaiset kuin mitä todellisuus olikaan.
Macchu Picchulle joku oli mennyt junalla toteamaan, että paikka on turisteja täynnä oleva, liian restauroitu, ylikallis nähtävyys. No, sitähän se on. Ajattelin mielessäni, että olisit kävellyt Inca Trailin sinne, olisi kokemus ollut varmasti aivan toisenlainen. Ei se määränpää, vaan se matkanteko ;) No, historian ja arkeologian ystävälle varmasti pettymys. Minun mielestäni tosi hieno! Pariisia joku oli olettanut superromanttiseksi kaupungiksi. Auts. Pitkät välimatkat ja ylileveä Champs Elysees tavallisine kauppoineen ei ole minullekaan romanttista, mutta en sitä Pariisin kuvitellutkaan olevan. Senpä takia olin oikein tyytyväinen Pariisin matkaani.
Ne on ne ennakkoluulot. Ennakkoluulot siitä, että jos joku toinen pitää jostain kohteesta, kuvittelee olevansa siitä samaa mieltä itsekin. Jos odotukset ovat liian korkealla, niin pettymyshän siitä tulee. Aina on parempi matkustaa avoimin mielin ja ottaa vastaan se, mitä on tarjolla. Kun ei ole odotuksia, ei tule pettymyksiäkään. Tosin täysin ilman ennakkoluuloja on hankala matkustaa - harrastan ennakkoluuloja ajoittain itsekin. Pääasiassa pyrin kuitenkin pitämään mielen avoinna kaikelle. Matka on aina matka. Eikö se ole jo ihanaa itsessään.
Mihin kohteeseen olen itse pettynyt?
Aloin miettiä itsekin, mikä matkakohde olisi saanut minut pettymään. Tuntemaan, että eihän tämä niin hieno olekaan kuin mitä ihmiset ovat kehuneet. Arvatkaa mihin lopputulokseen päädyin? Päädyin siihen, että en ole aikuisiällä kertaakaan pettynyt matkakohteeseen. En kertaakaan.
En tietenkään aina pidä kaikista kohteista, joihin matkustan. On enemmän ja vähemmän mieluisia paikkoja. Mutta ei matkustaminen olekaan aina kohteen perässä juoksemista ja nähtävyyksien ihastelua. Usein pääosaa voi kohteen sijaan näytellä hyvä seura. Aina ei ole niin väliä minne sitä matkustaa, jos vain tunnelma on kohdillaan. Ja tunnelmanhan tekevät ihanat naiset samppanjalasien kilistellessä, hyvä työporukka ajamassa bussilla Champs Elyseesiä ees-taas, tai se oma rakas kainalossa Egyptissä ei niin miellyttävien tyrkyttäjäkauppiaiden ja "olemme-jo-kymmenen-kertaa-olleet-tässä-samassa-hotellissa" -matkailijoiden seassa. Hyviä matkoja ne silti ovat olleet!
Lapsuudesta löytyy kuitenkin yksi ylitse muiden. Tai alitse muiden. Se kohde on Agadir Marokossa. Olimme ennen Marokon matkaa käyneet ainakin Kanarialla, kenties jossain muuallakin varmoissa perhepakettimatkakohteissa. Mikäs sen mukavampaa ala-asteikäiselle kuin polskutella uima-altaassa palmujen alla ja käydä perheravintoloissa syömässä, missä tarjoilijakin osaa tervehtiä suomeksi, hih :) Ihan oikeasti. Mukavaa oli aina. Mutta Marokossa. Mukavaa kyllä. Siellä hotellin uima-altaalla. Mutta ei hotellin porttien ulkopuolella. Joka toinen vanha mies yritti ostaa minua ja/tai siskoani kameleilla, joka toisella oli ruusu annettavana. Ja ihan jokainen kauppias oli ylitunkeileva. 12-vuotiaan näkökulmasta todella ahdistavaa. En edes hymyile yhdessäkään valokuvassa.
Pettymykset menemättä jättämisestä
Pettymyksiä ei siis ole tullut juurikaan siitä, että olen lähtenyt matkalle. Päin vastoin. Jälkikäteen harmittaa ne paikat, joihin ei ole tullut lähdettyä, vaikka siihen on ollut tilaisuus. Uskokaa pois, sellaisiakin kohdalleni on sattunut, ja vielä kahdesti.
Ensimmäinen kerta oli vuonna 1997, kun olimme serkkuni kanssa kielikurssilla Kaliforniassa kuukauden. Perille päästyä kalenterimme täytettiin kielikurssin lisäksi erilaisilla retkillä. Hups vain ja kuukausi oli buukatuuna Universal Studioita, San Diegon ja Meksikon retkeä, Disneylandia, Sea Worldia, Hollywoodia, Baywatchin kuvauksia, Malibu Beachiä, Santa Barbaraa. Kuukauden loppupuolelle ostimme myös Las Vegasin reissun. 16-vuotiaalle kuukausi yhtä menoa oli kuitenkin liikaa, ja päätimme jättää Las Vegasin välistä. Miksi? Koska emme jaksaneet. Näin jälkikäteen tuo päätös tuntuu ihan käsittämättömältä. Jättää nyt käymättä Las Vegasissa ihan vain, kun ei muka jaksa.
Kun ei kerrasta opi, niin täytyihän toisenkin kerran jättää upea matkakohde välistä. Argh. Tämä oli, kun opiskelimme ystäväni kanssa Costa Ricassa puolen vuoden ajan espanjaa. Asuimme isäntäperheessä, joten paikallisia kontakteja oli yllin kyllin. Puolen vuoden aikana tuli hyvin selväksi, että costaricalaiset eivät pidä nicaragualaisista. Kaikki nicaragualaisethan kun kuulemma ovat rosvoja ja tulevat Nicaraguaa vauraampaan Costa Ricaan vain varastamaan kaikkien omaisuuden ja tekemään kaikkia muitakin rikoksia. Tätä kun kuuntelimme muutaman kuukauden, oli meidät niin hyvin aivopesty, ettemme mekään halunneet käydä Nicaraguassa. Myös tämä tuntuu aivan järjettömältä nyt ajateltuna. Olimmehan vain muutaman euron bussimatkan päässä Nicaraguan upeilta rannoilta.
Toivottavasti olen läksyni saanut ja oppinut virheistäni, enkä koskaan enää tule tekemään tällaista mokaa. Toimikoot tämä varoittavana esimerkkinä myös muille. Jos matkaan on mahdollisuus, älä jätä sitä käyttämättä :)
Oletko sinä pettynyt johonkin matkakohteeseen? Tai jättänyt matkaa välistä, vaikka siihen on ollut oiva mahdollisuus?
Macchu Picchulle joku oli mennyt junalla toteamaan, että paikka on turisteja täynnä oleva, liian restauroitu, ylikallis nähtävyys. No, sitähän se on. Ajattelin mielessäni, että olisit kävellyt Inca Trailin sinne, olisi kokemus ollut varmasti aivan toisenlainen. Ei se määränpää, vaan se matkanteko ;) No, historian ja arkeologian ystävälle varmasti pettymys. Minun mielestäni tosi hieno! Pariisia joku oli olettanut superromanttiseksi kaupungiksi. Auts. Pitkät välimatkat ja ylileveä Champs Elysees tavallisine kauppoineen ei ole minullekaan romanttista, mutta en sitä Pariisin kuvitellutkaan olevan. Senpä takia olin oikein tyytyväinen Pariisin matkaani.
 |
| Kyllä oli hieno fiilis, kun olin selviytynyt kunnialla elämäni ensimmäisestä vaelluksesta. |
Ne on ne ennakkoluulot. Ennakkoluulot siitä, että jos joku toinen pitää jostain kohteesta, kuvittelee olevansa siitä samaa mieltä itsekin. Jos odotukset ovat liian korkealla, niin pettymyshän siitä tulee. Aina on parempi matkustaa avoimin mielin ja ottaa vastaan se, mitä on tarjolla. Kun ei ole odotuksia, ei tule pettymyksiäkään. Tosin täysin ilman ennakkoluuloja on hankala matkustaa - harrastan ennakkoluuloja ajoittain itsekin. Pääasiassa pyrin kuitenkin pitämään mielen avoinna kaikelle. Matka on aina matka. Eikö se ole jo ihanaa itsessään.
 |
| Matkakohteena vaikkapa Karstula on erinomainen, kun seura on kohdillaan. Toisaalta, on se sitä muutenkin :) |
Mihin kohteeseen olen itse pettynyt?
Aloin miettiä itsekin, mikä matkakohde olisi saanut minut pettymään. Tuntemaan, että eihän tämä niin hieno olekaan kuin mitä ihmiset ovat kehuneet. Arvatkaa mihin lopputulokseen päädyin? Päädyin siihen, että en ole aikuisiällä kertaakaan pettynyt matkakohteeseen. En kertaakaan.
En tietenkään aina pidä kaikista kohteista, joihin matkustan. On enemmän ja vähemmän mieluisia paikkoja. Mutta ei matkustaminen olekaan aina kohteen perässä juoksemista ja nähtävyyksien ihastelua. Usein pääosaa voi kohteen sijaan näytellä hyvä seura. Aina ei ole niin väliä minne sitä matkustaa, jos vain tunnelma on kohdillaan. Ja tunnelmanhan tekevät ihanat naiset samppanjalasien kilistellessä, hyvä työporukka ajamassa bussilla Champs Elyseesiä ees-taas, tai se oma rakas kainalossa Egyptissä ei niin miellyttävien tyrkyttäjäkauppiaiden ja "olemme-jo-kymmenen-kertaa-olleet-tässä-samassa-hotellissa" -matkailijoiden seassa. Hyviä matkoja ne silti ovat olleet!
Lapsuudesta löytyy kuitenkin yksi ylitse muiden. Tai alitse muiden. Se kohde on Agadir Marokossa. Olimme ennen Marokon matkaa käyneet ainakin Kanarialla, kenties jossain muuallakin varmoissa perhepakettimatkakohteissa. Mikäs sen mukavampaa ala-asteikäiselle kuin polskutella uima-altaassa palmujen alla ja käydä perheravintoloissa syömässä, missä tarjoilijakin osaa tervehtiä suomeksi, hih :) Ihan oikeasti. Mukavaa oli aina. Mutta Marokossa. Mukavaa kyllä. Siellä hotellin uima-altaalla. Mutta ei hotellin porttien ulkopuolella. Joka toinen vanha mies yritti ostaa minua ja/tai siskoani kameleilla, joka toisella oli ruusu annettavana. Ja ihan jokainen kauppias oli ylitunkeileva. 12-vuotiaan näkökulmasta todella ahdistavaa. En edes hymyile yhdessäkään valokuvassa.
Pettymykset menemättä jättämisestä
Pettymyksiä ei siis ole tullut juurikaan siitä, että olen lähtenyt matkalle. Päin vastoin. Jälkikäteen harmittaa ne paikat, joihin ei ole tullut lähdettyä, vaikka siihen on ollut tilaisuus. Uskokaa pois, sellaisiakin kohdalleni on sattunut, ja vielä kahdesti.
Ensimmäinen kerta oli vuonna 1997, kun olimme serkkuni kanssa kielikurssilla Kaliforniassa kuukauden. Perille päästyä kalenterimme täytettiin kielikurssin lisäksi erilaisilla retkillä. Hups vain ja kuukausi oli buukatuuna Universal Studioita, San Diegon ja Meksikon retkeä, Disneylandia, Sea Worldia, Hollywoodia, Baywatchin kuvauksia, Malibu Beachiä, Santa Barbaraa. Kuukauden loppupuolelle ostimme myös Las Vegasin reissun. 16-vuotiaalle kuukausi yhtä menoa oli kuitenkin liikaa, ja päätimme jättää Las Vegasin välistä. Miksi? Koska emme jaksaneet. Näin jälkikäteen tuo päätös tuntuu ihan käsittämättömältä. Jättää nyt käymättä Las Vegasissa ihan vain, kun ei muka jaksa.
Kun ei kerrasta opi, niin täytyihän toisenkin kerran jättää upea matkakohde välistä. Argh. Tämä oli, kun opiskelimme ystäväni kanssa Costa Ricassa puolen vuoden ajan espanjaa. Asuimme isäntäperheessä, joten paikallisia kontakteja oli yllin kyllin. Puolen vuoden aikana tuli hyvin selväksi, että costaricalaiset eivät pidä nicaragualaisista. Kaikki nicaragualaisethan kun kuulemma ovat rosvoja ja tulevat Nicaraguaa vauraampaan Costa Ricaan vain varastamaan kaikkien omaisuuden ja tekemään kaikkia muitakin rikoksia. Tätä kun kuuntelimme muutaman kuukauden, oli meidät niin hyvin aivopesty, ettemme mekään halunneet käydä Nicaraguassa. Myös tämä tuntuu aivan järjettömältä nyt ajateltuna. Olimmehan vain muutaman euron bussimatkan päässä Nicaraguan upeilta rannoilta.
 |
| Täältä Arenalin tulivuorelta ei olisi ollut montaa kymmentä kilometriä Nicaraguan puolelle. |
Toivottavasti olen läksyni saanut ja oppinut virheistäni, enkä koskaan enää tule tekemään tällaista mokaa. Toimikoot tämä varoittavana esimerkkinä myös muille. Jos matkaan on mahdollisuus, älä jätä sitä käyttämättä :)
Oletko sinä pettynyt johonkin matkakohteeseen? Tai jättänyt matkaa välistä, vaikka siihen on ollut oiva mahdollisuus?
Ihan mahtava juttu, ettet ole joutunut pettymään aikuisiällä yhteenkään matkakohteeseen, jossa olet käynyt :) Mullakin on nimittäin sama tilanne! Päinvastoin oon välillä yllättynyt siitä, että jotkut kohteet ovat olleet jopa hienompia kuin olin etukäteen kuvitellut :D Esimerkiksi Japanin ja Bosnia-Herzegovinan kanssa on käynyt näin. Tuo lapsuuden kokemus Marokosta kuulostaa kyllä ahdistavalta, joten ymmärrän hyvin, ettei 12-vuotias oikein viihtynyt!
VastaaPoistaMinäkin yllätyin Japanista ihan tosi paljon! Lähdin sinne, kun ystäväni pyysi matkaseuraksi, mutten ollut koskaan suunnitellut matkustavani sinne. En siis tiennyt Japanista matkakohteena oikeastaan mitään ennakkoon. Nyt haluaisin sinne uudelleen! :)
PoistaOlin 12 vuotias kun olimme ihan ihka ensimmäisellä ulkomaanmatkallamme Tunisiassa ja muistan myös tuon miten siellä minua yritettiin ostaa kameleilla. En kuitenkaan muista, että olisin siitä kauheasti ahdistunut, se oli minusta lähinnä huvittavaa. Ehkä ne ostoyritykset eivät kuulostaneet niin vakavilta tai ainakin oli vahva luottamus siihen ettei äiti ja isä vaihda minua kameliin :D Mutta toki ymmärrän, että jatkuva tungetteleminen ja tuputtaminen voivat olla etenkin lapsen näkökulmasta tosi ahdistavaa ja epämiellyttävää.
VastaaPoistaMinua ehkä huvitti ensimmäiset yritykset, mutta kerta toisensa jälkeen oli kyllä enemmän kuin rasittavaa ja ahdistavaa. Edelleenkään en pidä tuputtajista, joten kai minulla on melko suomalainen oma reviiri ympärilläni :)
PoistaHienoa, kun joku puhuu myös näistä matkailun puolista eikä aina vaan kaikesta positiivisesta. Itse petyin ensimmäisellä reissulla Lontooseen, ihan liikaa ihmisiä ja ei vaan napannut. Nykyään se kuitenkin on ihan suosikkikohteitani. Niin vaan aika muuttaa mielipiteitä. :)
VastaaPoistaMinä en oikein koskaan ole innostunut Lontoosta. Olin siellä ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) kerran työmatkalla, ja itse reissu oli tosi kiva, joskaan itse kohteesta en oikein osaa edelleenkään sanoa, pidänkö siitä vai en. Mutta se on ihan totta, että aika ja käyntikerrat voivat hyvin muuttaa mielipidettä. Kokemukset on aina uniikkeja, vaikka paikka olisi sama.
PoistaMullakaan ei ole ihan kauheatsi pettymyksiä tullut. Kai sitä on jo matkustanut sen verran paljon, että tietää, että "romanttinen Pariisi" on aika pieni osa Pariisia. :D Viimeisin oikea tavallaan pettymys oli Peking. Nähtävyydet olivat upeat mutta itse kaupunki oli jotain ihan muuta kuin odotin, todella harmaa ja ankea eikä yhtään sellainen mun romantisoima kiinalaiskaupunki.
VastaaPoistaTuo on varmasti ihan totta, että kun on käynyt useammassa paikassa, niin tietää jo ennakkoon, minkä tyyppisistä paikoista pitää.
PoistaMinä en ole käynyt Kiinassa vielä ollenkaan, enkä oikein ole osannut rakentaa siitä kunnollista mielikuvaakaan, kun se on jotenkin niin ristiriitainen maa kaikkineensa.
Itse petyin hieman ekalla kerralla Baliin reilusti yli kymmenen vuotta sitten. Se oli meikäläisen eka matka kaukomaille. Ei siellä ollutkaan semmoisia paratiisirantoja kuin odotin. Sen jälkeen oon kuitenkin reissannut Balilla uudestaan pariinkin otteeseen, ja varmasti tullaan käymään vielä monta monta kertaa. Ei siitä ikinä meidän ykkössuosikkia tule, mutta kyllä sieltä ehdottomasti visiitin arvoisia paikkoja löytyy. Ne on ne odotukset ja ennakkoluulot...
VastaaPoistaEn ole käynyt Balilla, mutta siitä todellakin on rakennettu paratiisirantojen mielikuvaa. Tosin ehkä nykyään paratiisirantoja lähdetään hakemaan muualta, ja ihan jotain muuta Balilta. Mutta muistelen kyllä itsekin joskus aikoinani ajatelleen samoin Balista.
PoistaHeh, tässä tuli hyvin esiin suomalaisille ominainen "pessimisti ei pety" -ajattelutapa. Mutta tottahan se on, jos odotukset ovat kovin korkealla, lopputuloksena on herkemmin pettyminen. Minäkään en ole aikuisiällä joutunut pettymään, pelkästään iloisesti yllättymään, sillä kyllä joka matkakohteesta positiivista löytyy, kunhan tosiaan lähtee reissuun avoimin mielin. Jos yksi pettymys pitäisi valita, olisi se Miami Beach. Olin 16-vuotias, ja matkustin silloisen poikaystäväni kanssa, joka oli 18-vuotias ja ekaa kertaa elämässään ulkomailla. Kyseessä oli palkintomatka (isoveljeni voittama, mutta hän ei halunnut lähteä, joten sain käyttää tuon matkan hänen sijastaan), joten se suuntautui varmaan Miami Beachin pahimmalle turistialueelle. Rannat oli lanattu kivikoviksi, paikka oli tupaten täynnä turisteja, ja kaikkialla oli aivan järkyttävän kallista. Ehkä nyt 15 vuotta myöhemmin osaisin sieltäkin etsiä ne positiiviset puolet – ainakin ymmärtäisin lähteä sieltä turistirysästä väljempiin maisemiin hotellin sijainnista huolimatta! :)
VastaaPoistaHeh :D Pessimisti ei todella pety :) Ehkä kuitenkin suosittelen tätä omaa ajattelutapaa, että jättää ne negatiiviset puolet omaan arvoonsa ja keskittyy niihin positiivisiin asioihin. Kaikesta kun ei kuitenkaan voi pitää, mutta joka matkasta varmasti positiivistakin löytyy (jos siis pitää matkailusta:D)
PoistaMinäkään en pidä Miami Beachistä rantana. Pidän kyllä auringosta ja lämmöstä, lähistön edullisista outleteista, Miami Beachin ravintoloista ja siitä, että Miamista pääsee helposti Karibialle :) Upeita Karibian (ja joitain Aasiankin) rantoja olin jo kuitenkin Miami Beachille mentäessä nähnyt sen verran, että ennakkoon tiesin pitäväni enemmän ihanasta kapeasta hiekkakaistaleesta vehreine palmuineen, enkä leveästä, rakennetusta rannasta, joka on ahdattu täyteen turisteja, joten keskityin sielläkin kaikkeen muuhun.
Mä vähän petyin Pariisiin. Musta se oli jotenkin ankea kaupunki enkä löytänyt sieltä sitä ihanuutta mitä kaikki aina kehuu.
VastaaPoistaEn muista, että kukaan olisi oikein kunnolla koskaan kehunut Pariisia. Jotenkin ankeaksi sen itsekin tosiaan koin, joskin tunnelma matkalla meillä oli kohdillaan. Sen tekivät tosin hyvä seura, eikä Pariisi. :)
PoistaMä jo eilen kommentoin tätä puhelimella, mutta ilmeisesti kommentti ei tullut läpi. :(
VastaaPoistaSitä vaan kommentoin, että mitään varsinaista pettymyspettymystä tuskin koskaan on ollut, mutta joissain paikoissa en vaan ole viihtynyt erityisen hyvin - yksi esimerkki on Nepalista, Gorkhasta, jossa yövyttiin yksi yö. Meidän huone oli täynnä torakoita ja meillä oli muutenkin vaikeuksia saada huonetta, koska hotellit eivät olleet halukkaita majoittamaan ulkomaalaisia. Suurin osa turisteista vierailee kohteessa vissiin lähinnä päiväseltään Katmandusta käsin. Ei paikassa hirveästi ollut edes mitään nähtävää, joten reissu oli tavallaan turha. Siellä on hieno linnoitus, joka käytiin sitten huonosti nukutun yön jälkeen katsomassa, eli jotain positiivista - mutta sen lisäksi stoppi oli turha.
Sen sijaan olen jättänyt kohteita välistä, koska ei vaan enää ole jaksanut. Nykyään yritän suunnitella matkat niin, että ei tule ängettyä liikaa ohjelmaa tai paikkoja vaan lähtee liikenteeseen ajatuksella "less is more". Sitten lopummasta reissua voi miettiä, jos jää ns. luppoaikaa ja jaksamista riittää, käykö vielä tsekkaamassa jonkun ylimääräisen paikan. :)
No hitto. Kommentteja näyttää katoavan aika ajoin. Täytynee harkita Bloggerin vaihtamista johonkin toiseen.
PoistaOnneksi tuo turha reissu ei ollut ihan täysin turha. Mutta voin kyllä kuvitella, että on ollut turhauttavaa yrittää etsiä majoitusta, jos majoittajien asenne on se, ettei ole tervetullut.
Minäkin yritän suunnitella reissut niin, että etukäteen olen tietoinen siitä, mitä ainakin haluan nähdä. Sen lisäksi on sitten aikaa sekä ex-tempore-tekemiselle, sekä niille vähemmän mielenkiintoisille ennakkoon selville otetuille tekemisille, jos tuntuu, että luppoaikaa on liikaa. Ei tule stressiä paikasta toiseen juoksemisesta, muttei kuitenkaan jää näkemättä ne paikat, mitä haluaa. Ja mikä tärkeintä, loma pysyy lomana :)
Mihinhän mä olisin pettynyt, hmm... Berliini ei varsinaisesti vienyt sydäntäni, mutta luulen, että syynä oli se, että siellä oli huono sää ja minua paleli koko ajan. Ensi kerralla saatan hurmaantua täysin, näinhän kävi myös Lontoon kanssa, josta aluksi en pitänyt ja sittemmin rakastuin. Ne on ne pikkujutut jotka ratkaisevat :)
VastaaPoistaPienet asiat todellakin ratkaisevat. Eli kyse useinkaan ei ole siitä, että pettyisi kohteeseen, vaan kenties juurikin vesisateeseen. Minäkin pääsin juuri Berliinissä pipo- ja fleece-ostoksille, kun kävimme Kings of Leonin ulkoilmakeikalla ja siellä oli ihan tosi kylmä - kesäkuussa!
PoistaHmm... Vaikea kysymys, varmasti olen pettynyt useaankin paikkaan tai nähtävyyteen, mutta nyt kun niitä käy miettimään, niin ei mikään tule erityisesti mieleen eli varmasti se pettymys on unohtunut ajan myötä ja muuttunut yhdeksi kokemukseksi. Toki on useita kohteita mihin en tunne vetoa uudelleen, mutta moniin kohteisiin menisin mielelläni uudestaan...
VastaaPoistaMinulla meni kokonainen vuosi tätä postausta pohtiessa, kun yritin keksiä, olisinko pettynyt mihinkään matkaan :)
PoistaMinulle jää harvoin fiilis, että haluaisin jonnekin uudelleen, kun aina haluaisin päästä vain uusiin paikkoihin, ja ne uudet paikat eivät ihan heti lopu maailmasta kesken.
Mun mielestä parhaimmat matkakokemukset tulevat monsti juuri siitä, ettei ollut liian paljoa odotuksia etukäteen. Positiivinen yllätys jää jotenkin paremmin mieleen. En tiedä olenko varsinaisesti pettynyt mihinkään kohteeseen, mutta Bulgarian matka joskus 15 vuotta sitten on jäänyt mieleen huonolla tavalla. Siellä oli liikaa päällekäyviä kerjäläisiä ja taskuvarkaita enkä menisi uudestaan.
VastaaPoistaTuo on ihan totta! Positiiviset yllätykset jäävät parhaiten mieleen. Äh. Päällekäyvät kerjäläiset ja taskuvarkaat eivät varmasti anna suurta hehkua kohteelle. En ihmettele, ettei ole hinku takaisin.
PoistaIhan mahtavaa pohdintaa! Monestihan nuo pettymykset johtuvatkin juuri siitä, että odotukset ovat olleet liian korkealla, tai ei ole tiennyt minne oikeasti on menossa. Itse en kyllä ole tainnut mihinkään paikkaan pettyä niin, että matkustaminen sinne olisi kaduttanut, mutta moneen paikkaan on tullut kevyesti petyttyä - viimeksi Sri Lankan rannikkoon, mutta se oli niin monen tekijän summa ja ehkä hieman huonoa tuuria ja omaa asennevammaisuuttakin, kaikki paikat kun voi kokea monin eri tavoin, riippuen niin monesta tekijästä aina auringonpilkuista omien sukkien rullautumiseen :)
VastaaPoistaItsellänikin on muutaman kerran kyllä käynyt noita mielenhäiriöitä jäämättä tehtyjen matkojen suhteen, muutama vuosi sitten olisin päässyt mm. Wieniin työmatkalle, jossa olisi ollut myös runsaasti aikaa, mutta kieltäydyin kun juuri silloin ei huvittanut matkustaa - moneen kertaan sen jälkeen on tullut ihmeteltyä että mikä ihme tuolloin vaivasi!
Kiva, jos pidit! Omalla asenteella pääsee tosiaan pitkälle - tai päin vastoin :)
PoistaYmmärrän niin hyvin tunteen, että mikä ihme on vaivannut, kun ei ole matka kelvannut.
tjaah. aika pahan pistit. täytyy sanoa, että hirveästi en ole pettynyt, vielä ainakaan. Toisaalta mitään noin megalomaanista kuin vaikka Macchu Picchu en ole kokenutkaan. Uskon vakasti siihen omaan asenteeseen: kun on liikkeellä avoimin mielin, sitä näkee ja kokee hyvää. Ja vakaasti uskon myös siihen, että joka paikasta löytää sitä, mitä haluaakin. Joskus joutuu töitä tekemään (joko etukäteen tai paikan päällä) vähän enemmän.
VastaaPoistaPariisi-valitukseen olen törmännyt monta kertaa ja joka kerta se saa minulta karvat pystyyn. Ei kaupunki mitenkään edes oma suosikkikohteeni ole, mutta liian usein olen huomanut ihmisten lähtevän sinne niin ammattilaisina jo valmiiksi sitä ennakkoluulojensa vuoksi vihaten ("pariisilaiset on just niin sitä ja tätä ja tuota ja blaah"). Sitten he jonottavat samoisihin turistikohteisiin, samoihin ylihinnoiteltuihin tympeisiin turistiravintoloihin ja näkevät vain sen turisti-Pariisin. Itse saavat itseään syyttää.
Toivottavasti et joudu pettymään tulevaisuudessakaan :) Minäkin uskon siihen, että oma asenne ratkaisee hyvin paljon. Varmasti myös Pariisista löytyy ihan tosi paljon hyvää, jos vain haluaa kaivaa sieltä juuri sen, mikä itseään kiinnostaa. Ihan totta puhut. Turha on tosiaan mennä sellaisiin kohteisiin, mistä tietää jo valmiiksi, ettei tule pitämään. Silloin ei paljon muita kannata syytellä.
PoistaMinulla on ihana samanlainen kamala muisto Agadirista, jossa pienenä olin äitin, isän ja siskoni kanssa. Minulla oli pitkä, vaalea tukka ja basaariukot vetivät minua tukasta ja kyselivät vanhemmiltani, montako kamelia. Kun isosiskoni kanssa uskalauduimme kahdestaan kaupungille, saimme peräämme miehiltä törkeitä huuteluja. Mitä mustempi mies oli, sitä törkeämpiä hänen kommenttinsa olivat. Kyllä se vähän ahdisti varhaisessa teini-iässä olevaa tyttöä. Ennen Marokkoa olin muuten minäkin käynyt juuri siellä Kanarialla ja lisäksi Rhodoksella.
VastaaPoistaHeh :) Kuulostaa siis ihan kuin meidän lapsuudeltamme :) Me emme tosin todellakaan lähteneet siskoni kanssa kaksistaan hotellialueen ulkopuolelle.
PoistaHmm.. Täytyy oikein alkaa miettimään, että olenko pettynyt johonkin kohteeseen. No Delhi ei ehkä onnistunut vakuuttamaan minua ja Istanbulin säihin olin pettynyt, mutta en kaupunkiin kylläkään. Hieno juttu, ettet sinäkään ole mitään suuria petttymyksiä joutunut kokemaan :).
VastaaPoistaTuo on kyllä usealla, että niitä kohteita täytyy muistin syövereistä kaivella, mihin olisi mahdollisesti ollut pettynyt. Onneksi sitä muistaa paremmin ne positiiviset kokemukset :)
PoistaHarvemmin olemme mekään mihinkään pettyneet vaikka ennakkoluulottomasti olemme lähteneet jo yli sataan maahan maailmassa.
VastaaPoistaMacchu Pichukin on kyllä, meidänkin mielestämme, ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen kohde!
Onpa mukava kuulla, että ette juurikaan ole pettyneet kohteisiin, vaikka niin älyttömän paljon olette maailmaa kiertäneet! Kyllähän se toisaalta kertoo siitä, että pidätte matkailusta :)
PoistaYritän ajatella, että kaikista paikoista ei tarvitse tykätä, mutta uusien paikkojen näkeminen on aina plussaa. Ja pettymyksiä tulee vaan kun odotukset on liian korkealla, joten on parempi ettei kuvittele mitään etukäteen, vaan menee paikan päälle ja näkee itse. :) Ja enemmän harmittaa, jos jättää kokonaan menemättä...
VastaaPoistaKaikista paikoista ei tarvitsekaan tykätä. Ihme olisi, jos tykkäisi. Kuulostaa kovin samanlaiselta ajatusmaaillmalta :)
PoistaHyvää pohdintaa! Itsekin näen asiat niin, että en aikuisiällä ole pettynyt yhteenkään käymääni kohteeseen. Kaikki eivät ole tietenkään olleet yhtä ihania kuin toiset, mutta mikään, varsinkaan odotettu kohde, ei ole ollut pettymys. On toki ollut paikkoja, joista en ole pitänyt. Esimerkiksi Floridasta mulla ei ole kuin meh-fiiliksiä. Ei iskenyt. Ja veikkaan, että Las Vegas olisi samanlainen kohde mulle. Vierastan muutenkin kaikkea, mikä siihen kaupunkiin liittyy, joten vaikka monille se olisi unelmien täyttymys, itselleni se varmasti olisi ahdistava kokemus. Mutta mielestäni ne kohteet pitää suhteuttaa omiin odotuksiin ja matkamieltymyksiin: se mikä toimii yhdelle, ei toimikaan toiselle :)
VastaaPoistaMinä en myös aiemmin pitänyt Floridasta, mutta sittemmin olen tottunut siihen :)
PoistaLas Vegas ei minullekaan ole mikään unelmien täyttymys. Sen takia se varmasti harmittaakin niin paljon, ettei siellä tullut käytyä, kun oli niin hyvä tilaisuus. Haluaisin kuitenkin käydä ihan joka paikassa, ja Las Vegasiin tulee tuskin varta vasten reissua järjestettyä. Voisin kuvitella, että pitäisin kyllä paikasta, mutta niin moni muu paikka menee sen edelle.
Kaikki eivät voi tykätä samoista asioista joten ehkä se pätee myös matkustelussakin. Tosin oma pettymys on ollut Rooma ja siinä oli todella monta taustatekijää ja en oikein osaa edes yksittäin sanoa miksi näin. Mutta noh, ehkä annan sille vielä uuden mahdollisuuden joskus :) Varmasti monilla on omat ennakkoluulonsa minne tahansa meneekin ja juuri sen takia pettymyksiä sitten tuleekin.
VastaaPoistaMulla toi 12-vuotiaan ahdistus iski Egyptissä, enkä sinne ole sen reissun jälkeen kaivannutkaan, tiedä sitten yritettäisiinkö näin vanhaa enää edes kameleilla ostaa :D
Ei, kaikki eivät todellakaan voi tykätä samoista asioista. Ja hyvä niin!
PoistaHeh, minäkin olen miettinyt, että enää tuskin kukaan haluaisi minua ostaa kameleilla, joten Marokossa voisin hyvin vielä vieraillakin. Tosin Agadirin jättäisin välistä :)
Kiva, ettei ole tarvinnut niellä pettymyksiä! Ei ole juuri tarvinnut minunkaan. Tai no, pariin paikkaan olen suositusten perässä varta vasten mennyt, ja todennut että ei ollut siihen kohtaa kyllä yhtään sopiva paikka, ja jatkanut samoin tein matkaa jäämättä harmittelemaan. Tällaisia ovat olleet mm. Intian Ooty ja Kroatian Opatija - ensimmäinen kylmä ja likainen ja toinen liian turisteja varten kiillotettu. Olisivat kenties jonain toisena aikana tai toisenlaisella reissulla voineet olla kivojakin. Jos ei nappaa, niin paikkaa voi aina vaihtaa! :)
VastaaPoistaNicaragua oli muuten Väli-Amerikan maista se joka vei sydämeni, vaikka ei niissä muissakaan mitään vikaa ollut, ihan erilainen vain kuin Costa Rica. Ainakin itse suosittelisin siis palaamaan ja korjaamaan asian mitä pikimmiten :)
Suositukset voivat olla kyllä petollisia. Muiden kokemukset voivat olla niin erilaisia kuin omat. Tosin usein suositusten perusteella myös löytää hienojakin paikkoja!
PoistaCosta Ricaan on kyllä tarkoitus vielä palata, joten kenties silloin vierailemme myös Nicaraguan puolella. En tosin usko, että on Costa Rican voittanutta, heh ;)
En oikeastaan voi sanoa pettyneeni mihinkään kohteeseen, mutta yllättyneeni kylläkin.
VastaaPoistaMontaa paikkaa hehkutetaan ja sitten kun paikalle pääsee, onkin vastassa jotakin ihan muuta. Silloin väistämättä ajattelee, että näinkö erilailla me ihmiset ajattelmme ja koemme paikat?
Onpa kiva, ettei pettymyksiä ole tullut vastaan.
PoistaSe on tosiaan jännä, miten ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Joidenkin hehkutuksista tietää saman tien, etteivät ne osu yhteen omien mieltymysten kanssa, mutta joskus käy niinkin, että ihmettelee myös sellaisten ihmisten hehkutuksia, joiden kanssa yleensä mielenkiinnon kohteet menevät yksiin.
Pieniä pettymyksiä tulee varmasti vastaan tämän tästä, mutta ne unohtuvat nopeasti, koska joka paikasta löytyy myös niitä positiivisia asioita. Monesti kyse on juuri väärissä odotuksissa, tai sitten ihan hetken fiiliksessä: Tahitiin petyin - mutta asiaa jälkeenpäin miettiessä ja kuvia katsellessa kyseessä oli pikemminkin matkaväsymys kesken maailmanympärimatkaa kuin saaren kehnous. Ja kuvitteleeko joku oikeasti, että saisi Machu Picchun itselleen ;) Minusta se oli paljon upeampi kuin kuvat kertovat! :)
VastaaPoistaTuo matkaväsymys on kyllä petollinen. Minä "kyllästyin" Galapagossaarilla merileijoniin, kun niitä oli ihan joka paikassa. Nyt jotenkin tuntuu hassulta, että merileijoniin voi ylipäätään kyllästyä :)
PoistaHeh, tosiaan on aika harhaista kuvitella, että saisi kaikessa yksinäisyydessä vierailla Machu Picchulla :) Onhan sitä vierailijamäärää rajoitettu, mutta se taisi olla 2500 ihmistä per päivä.
Rupesin tän postauksen innoittamana miettimään, mihin kohteisiin olisin itse pettynyt, enkä sun tavoin keksinyt mitään - mutta lapsuudessa Tunisia oli vähemmän kiva kuin 9-vuotias olisi toivonut ja odottanut, juurikin kaupustelijoiden ja käsiin kaikkialta työnnettyjen kukkien vuoksi. Oot kyllä oikeassa myös noiden ennakko-odotusten suhteen. Vaikka mun mielestä Pariisi kyllä on aika romanttinen… ei ehkä tosin niiden leveimpien katujen kohdalla. :)
VastaaPoistaKiva kuulla, että postaukseni on innoittanut pohdintaan! Nuo tyrkyttäjä-kaupustelijat ovat kyllä varmasti saanut moonen niskavillat nousemaan pystyyn. Varsinkin lapsuuden ensimmäisillä reissuilla, kun se kaikki tulee niin yllätyksenä.
PoistaPariisilla on varmasti monta eri puolta. Itse en ole siellä niin syvällisesti vielä vieraillut. Mielipiteeni voi siis vielä muuttua joku päivä :)
Harvoihin paikkoihin on kyllä oikeasti pettynyt kunnolla. Hyvä niin. Ehkä sitä löytää jokaisesta paikasta jotain hyvää, niin ei pääse niin olan takaa pettymään. Viime kesän pyöräreissulla Pihtiputaan hotelli oli kyllä vertaansa vailla, mutta tämäkin on jälkikäteen muuttunut vain hauskaksi muistoksi :)
VastaaPoistaHah :) Pihtiputaan hotelli kuulostaa kyllä eksoottiselta :D
PoistaItse en ole varsinaisesti pettynyt mihinkään paikkoihin, mutta kaikesta etukäteishehkutuksesta johtuen Curacao ja Lissabon olivat lieviä pettymyksiä. Curacaolla Willemstad oli hieno, muuten saari oli saari muiden Karibian saarten joukossa. Lissabon nyt ei omasta mielestä ollut niin ihmeellinen, vaikka siellä viihdyinkin.
VastaaPoistaJuuri tuon takia pidän niin paljon Karibian risteilyistä matkailumuotona, kun useat Karibian saaret on sellaisia, että yksi päivä niillä riittää. Ja jos se ei tunnu riittävän, niin sitten sinne voi palata pidemmäksi ajaksi juuri niille saarille, mistä on eniten pitänyt.
PoistaMielenkiintoinen postaus :) Nyt en ainakaan äkkiseltään muista että olisin pahemmin mihinkään kohteeseen pettynyt. Koitan matkaillessa suhtautua kohteisiin avoimin mielin ja ajatella niin että vaikka joka kohde ei olisi mun unelmien paikka niin varmasti kaikkialta löytyy aina jotakin kaikille. Ja aina voi yllättyä positiivisesti jos ei ole odotukset liian korkealla :) Matkaseura tekee tosiaan paljon. Sen ansiosta esimerkiksi vaihtoaikani Dublinissa oli huikeampi kokemus kuin mitä olisin voinut koskaan kuvitellakaan!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaKaikki paikat ei tosiaan voikaan olla unelmien paikkoja, mutta ei niihin silti tarvitse pettyä. Ja se matkaseura. Sen tärkeyttä ei voi korostaa riittävästi, on se sitten Suomesta mukana viety matkaseura tai paikanpäältä löydetyt uudet tuttavuudet :) Opiskeluaika Barcelonassa oli minullakin ihan huippu!