Ajattelin, että en kirjoita koostetta vuodesta 2015. Eihän me missään käyty. Sitten aloin ajatella asiaa uudelleen. Islalle tuli ensimmäisenä matkavuotenaan viisi maapistettä. Ollaan me kai jossain käyty.
Vauvan ehdoilla
Vuosi 2015 oli aivan uudenlainen matkavuosi myös itselleni, ei vain pienelle vauvalle. Nyt oli ajateltava matkakohteet ihan toiselta kantilta kuin aiemmin. Ei pitkiä lentoja, ei montaa vaihtoa, hygieniatasot kohdillaan. Piti myös pohtia, millä paikanpäällä liikutaan. Tarvitaanko turvakaukaloa, vai selvitäänkö julkisilla liikennevälineillä. Jo taksimatka vaatii turvakaukalon raahaamisen. Lentokentältä on siis päästävä muilla avuin pois. Vielä ei tarvinnut pohtia sitä, saako periltä vauvanruokaa ja vaippoja. Teimme niin lyhyitä matkoja, että nämä mahtuivat mukaan koko matka-ajan tarpeiksi.
Alkuvuonna Oulussa
Loppuvuoden 2014 Barbadoksen matkan jälkeen aloin olla jo raskauden viimeisellä kolmanneksella. Eli ei enää lentomatkoja minulle. Käväisin enää työmatkalla Oulussa, ja siihenkin tarvitsin lääkäriltä lupalapun, joka täytyi toimittaa lentoyhtiölle ennen lentoa. Ymmärrän kyllä täysin, etteivät he halua synnyttävää äitiä lennolle. En minäkään haluaisi.
Vauvamatkailun alkeet kotimaassa
Lähdimme ensimmäiselle matkalle junalla Islan kanssa hänen ollessa kuukauden ikäinen. Kyllä jännitti. Molempia. Mutta hyvin selvittiin. Sen jälkeen junalla matkustaminen on ollut kuin lasten leikkiä. Paljon me myös autoiltiin kesän aikana, mutta ei Islasta silti autoilijaa tullut. Edelleen Isla viihtyy automatkoilla juuri sen aikaa mitä hän nukkuu.
Päivä Tukholmassa -risteily
Kotimaan autoilun ja mökkeilyn päätteeksi lähdimme päivä Tukholmassa -risteilylle. Nyt katsottuna taaksepäin, vauvamatkailu on kyllä helppoa, kun vauva on alle nelikuinen. Ei kiinteitä ruokia, ei ryömimistä, konttaamista, kiipeämistä, ja paaaljon paaaljon unta. Isla kulki mukana kuin käsilaukku. Kallisarvoinen sellainen ;)
Talo Italiassa
Heinäkuussa lähdimmekin jo Islan ihka-ensimmäiselle lentomatkalle. Olimme vuokranneet kolmen perheen kesken talon Italian Tortoretosta. Jännitin matkaa ennen Islan syntymää, ja vielä muutaman viikon syntymän jälkeenkin. Mutta niin se vain meni, kuten moni oli sanonut, että kun vauva on noin kuuden viikon ikäinen, alkaa rakentua jonkinlainen ajatus siitä, mitä sitä oikein on tekemässä. Ihan kaikki ei ole enää niin uutta ja ihmeellistä. Onneksi uskaltauduimme varaamaan matkan ennen Islan syntymää. Matka meni todella hyvin.
Autoilua Virossa
Heinäkuun huonot säät sai meidät etsimään vielä kolmatta ulkomaanmatkaa parempien säiden toivossa. Kohtuuhintaisia äkkilähtöjä ei ollut tuolloin kuin Kreikkaan, ja sen hetkisten Kreikan ongelmien vuoksi se ei houkuttanut vauvamatkalle. Päädyimme ystäväperheen kanssa Viroon ja siellä vanhan vankilan raunioille Rummuun. Parempia säitä emme löytäneet, mutta matka oli silti onnistunut.
Remppaa remppaa ja vielä vähän remppaa + muutto siihen päälle
Sitten rento vauvailu loppuikin. Hetkeksi. Pieneksi kolmen kuukauden hetkeksi. Löysimme räjäytyskuntoisen kodin, ja siinä syksy sitten vierähtikin. Ehdin sentään suunnitella Kööpenhaminan reissun ja mieheni sai varattua meille Kanarian loman jouluksi. Muuta matkailuun tai mihinkään muuhunkaan liittyvää ei sitten rempan ja muuton lisäksi tehtykään. Huh. Onneksi tuo aika on nyt ohi!
Marraskuinen miniloma Kööpenhaminassa
Marraskuun alussa olimme siskoni ja hänen kahden pojan sekä vanhempiemme kanssa Köpiksessä. Jos ei kesän säät Italiaa lukuunottamatta suosinut, niin Kööpenhaminassa oli todella kaunis aurinkoinen sää. Tästä en ole vielä ehtinyt blogiin mitään kirjoitellakaan, mutta tuloillaan on. Remppa ja muutto vauva-arjessa vei voimat ja innostuksen totaalisesti. Kanarian aurinko palautti sen, ja taas aivot toimivat niin, että saan tekstiä aikaiseksi.
Joulu Gran Canarian auringon alla
Vuosi päättyikin sitten aurinkoon ja lepoon. Se tuli enemmän kuin tarpeeseen. Nyt huomasin ensimmäisen kerran, miten paljon aurinko ja valo todella antavat energiaa. Enhän ollut väsynyt syksyn työkiireistä, kun en käy töissä. Rempastakin ehdin jo toipua matkaan mennessä. Ja Isla nukkuu edelleen hyvin öisin. Paluun jälkeen olen kittaillut ja maalaillut viimeisiä rempanrippeitä, järjestellyt kaappeja, ja ties kuinka mones blogipostaus tämäkin on :D
En muista koska viimeksi olisi ollut tällaista vuotta, etten olisi ollut ollenkaan Euroopan ulkopuolella. Siitä voi hyvinkin olla yli kymmenen vuotta aikaa. Toivotaan, että seuraavaan tällaiseen vuoteen menee ainakin se kymmenen :) Sentään tämän vuoden osalta tuo tulee heti kuitattua jo maaliskuussa Thaimaan matkalla.
Vauvan ehdoilla
Vuosi 2015 oli aivan uudenlainen matkavuosi myös itselleni, ei vain pienelle vauvalle. Nyt oli ajateltava matkakohteet ihan toiselta kantilta kuin aiemmin. Ei pitkiä lentoja, ei montaa vaihtoa, hygieniatasot kohdillaan. Piti myös pohtia, millä paikanpäällä liikutaan. Tarvitaanko turvakaukaloa, vai selvitäänkö julkisilla liikennevälineillä. Jo taksimatka vaatii turvakaukalon raahaamisen. Lentokentältä on siis päästävä muilla avuin pois. Vielä ei tarvinnut pohtia sitä, saako periltä vauvanruokaa ja vaippoja. Teimme niin lyhyitä matkoja, että nämä mahtuivat mukaan koko matka-ajan tarpeiksi.
Alkuvuonna Oulussa
Loppuvuoden 2014 Barbadoksen matkan jälkeen aloin olla jo raskauden viimeisellä kolmanneksella. Eli ei enää lentomatkoja minulle. Käväisin enää työmatkalla Oulussa, ja siihenkin tarvitsin lääkäriltä lupalapun, joka täytyi toimittaa lentoyhtiölle ennen lentoa. Ymmärrän kyllä täysin, etteivät he halua synnyttävää äitiä lennolle. En minäkään haluaisi.
Vauvamatkailun alkeet kotimaassa
Lähdimme ensimmäiselle matkalle junalla Islan kanssa hänen ollessa kuukauden ikäinen. Kyllä jännitti. Molempia. Mutta hyvin selvittiin. Sen jälkeen junalla matkustaminen on ollut kuin lasten leikkiä. Paljon me myös autoiltiin kesän aikana, mutta ei Islasta silti autoilijaa tullut. Edelleen Isla viihtyy automatkoilla juuri sen aikaa mitä hän nukkuu.
Päivä Tukholmassa -risteily
Kotimaan autoilun ja mökkeilyn päätteeksi lähdimme päivä Tukholmassa -risteilylle. Nyt katsottuna taaksepäin, vauvamatkailu on kyllä helppoa, kun vauva on alle nelikuinen. Ei kiinteitä ruokia, ei ryömimistä, konttaamista, kiipeämistä, ja paaaljon paaaljon unta. Isla kulki mukana kuin käsilaukku. Kallisarvoinen sellainen ;)
Talo Italiassa
Heinäkuussa lähdimmekin jo Islan ihka-ensimmäiselle lentomatkalle. Olimme vuokranneet kolmen perheen kesken talon Italian Tortoretosta. Jännitin matkaa ennen Islan syntymää, ja vielä muutaman viikon syntymän jälkeenkin. Mutta niin se vain meni, kuten moni oli sanonut, että kun vauva on noin kuuden viikon ikäinen, alkaa rakentua jonkinlainen ajatus siitä, mitä sitä oikein on tekemässä. Ihan kaikki ei ole enää niin uutta ja ihmeellistä. Onneksi uskaltauduimme varaamaan matkan ennen Islan syntymää. Matka meni todella hyvin.
Autoilua Virossa
Heinäkuun huonot säät sai meidät etsimään vielä kolmatta ulkomaanmatkaa parempien säiden toivossa. Kohtuuhintaisia äkkilähtöjä ei ollut tuolloin kuin Kreikkaan, ja sen hetkisten Kreikan ongelmien vuoksi se ei houkuttanut vauvamatkalle. Päädyimme ystäväperheen kanssa Viroon ja siellä vanhan vankilan raunioille Rummuun. Parempia säitä emme löytäneet, mutta matka oli silti onnistunut.
Remppaa remppaa ja vielä vähän remppaa + muutto siihen päälle
Sitten rento vauvailu loppuikin. Hetkeksi. Pieneksi kolmen kuukauden hetkeksi. Löysimme räjäytyskuntoisen kodin, ja siinä syksy sitten vierähtikin. Ehdin sentään suunnitella Kööpenhaminan reissun ja mieheni sai varattua meille Kanarian loman jouluksi. Muuta matkailuun tai mihinkään muuhunkaan liittyvää ei sitten rempan ja muuton lisäksi tehtykään. Huh. Onneksi tuo aika on nyt ohi!
Marraskuinen miniloma Kööpenhaminassa
Marraskuun alussa olimme siskoni ja hänen kahden pojan sekä vanhempiemme kanssa Köpiksessä. Jos ei kesän säät Italiaa lukuunottamatta suosinut, niin Kööpenhaminassa oli todella kaunis aurinkoinen sää. Tästä en ole vielä ehtinyt blogiin mitään kirjoitellakaan, mutta tuloillaan on. Remppa ja muutto vauva-arjessa vei voimat ja innostuksen totaalisesti. Kanarian aurinko palautti sen, ja taas aivot toimivat niin, että saan tekstiä aikaiseksi.
Joulu Gran Canarian auringon alla
Vuosi päättyikin sitten aurinkoon ja lepoon. Se tuli enemmän kuin tarpeeseen. Nyt huomasin ensimmäisen kerran, miten paljon aurinko ja valo todella antavat energiaa. Enhän ollut väsynyt syksyn työkiireistä, kun en käy töissä. Rempastakin ehdin jo toipua matkaan mennessä. Ja Isla nukkuu edelleen hyvin öisin. Paluun jälkeen olen kittaillut ja maalaillut viimeisiä rempanrippeitä, järjestellyt kaappeja, ja ties kuinka mones blogipostaus tämäkin on :D
En muista koska viimeksi olisi ollut tällaista vuotta, etten olisi ollut ollenkaan Euroopan ulkopuolella. Siitä voi hyvinkin olla yli kymmenen vuotta aikaa. Toivotaan, että seuraavaan tällaiseen vuoteen menee ainakin se kymmenen :) Sentään tämän vuoden osalta tuo tulee heti kuitattua jo maaliskuussa Thaimaan matkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!