Me vietimme joulun Kanarianlomamme Las Meloneraksessa, Gran Canarian eteläkärjen yhdellä uusimmista loma-alueista (lue kohteesta enemmän täältä). Ensin suunnitelmissamme oli tehdä ei-mitään. Mutta päätimme kuitenkin uskaltautua kasariparatiisiin Playa del Inglésiin päivävierailulle.
Opas suositteli kävelemään dyynien kautta, mutta eihän me rattaiden kanssa hiekassa voitu kävellä. Dyynien pohjoispuolelta kiertäminen olisi ollut muutama kilometri liikaa siinä kuumuudessa (ainakin Islalle), joten menimme bussilla. Kaikki bussit lähtivät Maspalomasin majakalta (Faro de Maspalomas). Majakalta alkaa myös dyynit, joten tässä vaiheessa voi vielä tehdä päätöksen, mennäkö kävellen vai bussilla. Muut siis, eivät ehkä kuitenkaan rattaiden kanssa kulkijat.
Majakalta alkaa myös selkeästi vanhempi loma-alue, majakka selkeänä maamerkkinä uuden ja vanhan rajalla. Dyynit koko komeudessaan on siis vallattu jo vuosikymmeniä sitten. Me kävelimme yksi aamu jonkun matkaa ensimmäisten ravintoloiden ja kauppojen ohi Isla kantorepussa. Ihan hiekalle asti emme kuitenkaan lähteneet, kun aurinko oli jo noussut ja oli jo melko kuuma.
Muutaman kojun ja ravintolan ohi kävelimme toteamassa, että olimme tulleet jo aivan toiseen maailmaan Las Melonerakseen verrattuna, vaikka se olikin vain muutaman kymmenen metrin päässä.
Tämä oli kuitenkin vasta lämmittelyä Inglésiin verrattuna. Siellä sitä vasta vanhaa glamouria olikin. Ensin kävelimme rantakatua ja ihastelimme dyynejä sieltä käsin, kun emme rattainemme lähemmäs viitsineet mennä.
Kunhan pääsimme ostoskeskuksille asti, niin johan alkoi "terve, terve, Sauli Niinistö Suomen presidentti, tervetuloa" -litaniat raikamaan. Johonkin ravintolaan oli litanioista huolimatta mentävä, sillä Islalla alkoi olla lounasaika. Ei auttanut kuin ottaa hymy kasvoille ja antaa terve-terve-miehen ohjata meidät pöytään. Kunnian sai Rodizio Grill kauniine värikkäine kaktuksineen. Suoraan 80-luvulta, hih :)
Kun olimme Inglésiin asti tulleet, niin täytyihän sitä käydä katsastamassa myös ne kuuluisat Suomi-ravintolat. Sieltähän ne löytyivät kaikki sulassa sovussa Aguila Roja -ostoskeskuksen luota. Vierekkäin olivat Apilaniitty Suomi-lounaineen ja karaokebaari Ässä (joka tätä nykyä on kuulemma enemmän nuorisopaikka;). Jossain vähän kauempana olisi ollut Iskelmäbaarikin.
Tien toiselta puolelta löytyi tanssiravintola (en muista nimeä) sekä Lady Pink, jonka terassilla mekin kävimme piipahtamassa. Kävipä siinä sitten herra koto-Suomesta ihmettelemässä suureen ääneen, että mihin me karttaa oikein Inglésissä tarvitsemme. Eipä siinä sitten kehdattu kertoa, ettei tämä nyt ihan ensimmäinen lomamatkamme ole, vaikka Inglésiin kartan kanssa olemmekin päätyneet ;) Sai mies pitää ylpeän hetkensä Inglésin multimatkaajana :) Ymmärrän toki täysin, että joillekin lomassa on tärkeää se, että tietää jo valmiiksi paikat joissa liikkuu, vaikka oma matkafilosofiani on täysin päinvastainen, ja toivon aina pääseväni jonnekin, jossa en ole aiemmin ollut. Pääasia, että jokainen saa matkustaa omalla parhaaksi katsomallaan tavalla.
Tähän päättyikin Playa del Inglésin kierroksemme ja päätimme palata ei-tehdä-mitään -lomamme pariin takaisin Las Melonerakseen.
Opas suositteli kävelemään dyynien kautta, mutta eihän me rattaiden kanssa hiekassa voitu kävellä. Dyynien pohjoispuolelta kiertäminen olisi ollut muutama kilometri liikaa siinä kuumuudessa (ainakin Islalle), joten menimme bussilla. Kaikki bussit lähtivät Maspalomasin majakalta (Faro de Maspalomas). Majakalta alkaa myös dyynit, joten tässä vaiheessa voi vielä tehdä päätöksen, mennäkö kävellen vai bussilla. Muut siis, eivät ehkä kuitenkaan rattaiden kanssa kulkijat.
Majakalta alkaa myös selkeästi vanhempi loma-alue, majakka selkeänä maamerkkinä uuden ja vanhan rajalla. Dyynit koko komeudessaan on siis vallattu jo vuosikymmeniä sitten. Me kävelimme yksi aamu jonkun matkaa ensimmäisten ravintoloiden ja kauppojen ohi Isla kantorepussa. Ihan hiekalle asti emme kuitenkaan lähteneet, kun aurinko oli jo noussut ja oli jo melko kuuma.
 |
| Piparkakkutalo-hiekkalinna oli yksi useista valtavan hienoista hiekkalinnoista, joita dyynien alkupäähän oli rakennettu. |
Muutaman kojun ja ravintolan ohi kävelimme toteamassa, että olimme tulleet jo aivan toiseen maailmaan Las Melonerakseen verrattuna, vaikka se olikin vain muutaman kymmenen metrin päässä.
Tämä oli kuitenkin vasta lämmittelyä Inglésiin verrattuna. Siellä sitä vasta vanhaa glamouria olikin. Ensin kävelimme rantakatua ja ihastelimme dyynejä sieltä käsin, kun emme rattainemme lähemmäs viitsineet mennä.
Kunhan pääsimme ostoskeskuksille asti, niin johan alkoi "terve, terve, Sauli Niinistö Suomen presidentti, tervetuloa" -litaniat raikamaan. Johonkin ravintolaan oli litanioista huolimatta mentävä, sillä Islalla alkoi olla lounasaika. Ei auttanut kuin ottaa hymy kasvoille ja antaa terve-terve-miehen ohjata meidät pöytään. Kunnian sai Rodizio Grill kauniine värikkäine kaktuksineen. Suoraan 80-luvulta, hih :)
Kun olimme Inglésiin asti tulleet, niin täytyihän sitä käydä katsastamassa myös ne kuuluisat Suomi-ravintolat. Sieltähän ne löytyivät kaikki sulassa sovussa Aguila Roja -ostoskeskuksen luota. Vierekkäin olivat Apilaniitty Suomi-lounaineen ja karaokebaari Ässä (joka tätä nykyä on kuulemma enemmän nuorisopaikka;). Jossain vähän kauempana olisi ollut Iskelmäbaarikin.
Tien toiselta puolelta löytyi tanssiravintola (en muista nimeä) sekä Lady Pink, jonka terassilla mekin kävimme piipahtamassa. Kävipä siinä sitten herra koto-Suomesta ihmettelemässä suureen ääneen, että mihin me karttaa oikein Inglésissä tarvitsemme. Eipä siinä sitten kehdattu kertoa, ettei tämä nyt ihan ensimmäinen lomamatkamme ole, vaikka Inglésiin kartan kanssa olemmekin päätyneet ;) Sai mies pitää ylpeän hetkensä Inglésin multimatkaajana :) Ymmärrän toki täysin, että joillekin lomassa on tärkeää se, että tietää jo valmiiksi paikat joissa liikkuu, vaikka oma matkafilosofiani on täysin päinvastainen, ja toivon aina pääseväni jonnekin, jossa en ole aiemmin ollut. Pääasia, että jokainen saa matkustaa omalla parhaaksi katsomallaan tavalla.
Tähän päättyikin Playa del Inglésin kierroksemme ja päätimme palata ei-tehdä-mitään -lomamme pariin takaisin Las Melonerakseen.
Mä en yhtään ymmärrä noita "terveterve"-huutelijoita. Joillakin se taitaa toimia, sillä aina näkee reissussa niitä (vanhempia) reissaajia, jotka jää juttelemaan näille sisäänheittäjille ja kuvittelevat tyyliin ystävystyvänsä. :D Ymmärrän kyllä, että elanto pitää tehdä, mut en käsitä miten se huutelu kannattaa. Yleensä pyrin valitsemaan ravintolan/kaupan, josta huutelua ei kuulu, mutta aina se ei oo mahdollista ja sekös ärsyttää.
VastaaPoistaMut itse asiaan sen verran, et oon käyny Inglesissä suunnilleen 7-vuotiaana. Kauheesti en siis paikasta muista, mut juuri tuolta siellä kuvittelinkin näyttävän. :D Vaikka moni niin luulee, niin Kanaria ei oo yhtä ja samaa, vaan paikoista löytyy eroavaisuuksiakin!
Useimmissa maissahan saa parempaa palvelua, jos osaa paikallista kieltä. Kenties nuo terve-terve-huutelijat olettavat olevansa kohteliaita, kun ovat opetelleet meidän kieltä. Ja olen miettinyt, että täytyyhän niitä turisteja olla, jotka ovat näistä huuteluista iloisia. Jos tämä ei ollenkaan toimisi, niin olisivat varmaan lopettaneet jo aika päivää sitten. Mutta paljon on myös meitä, jotka sitä ei ota kohteliaisuutena, vaan enemmän tungetteluna.
Poista