Blogi on elänyt hiljaiseloa jo. Oho. Melkein kolme kuukautta. Itseäkin ihmetyttää, miten paljon aikaa on kulunut siitä kun viimeksi naputtelin tänne jotain. Aika on jotenkin kadonnut.
Olemme kyllä saanut paljon aikaan tämän parin-kolmen kuukauden aikana. Remppasimme nimittäin uuden kodin lattiasta kattoon. Vessanpönttö taitaa olla ainoa, mikä jäi jäljelle. Purkuhommaa oli enemmän kuin ennakkoon ajattelin. Tapettia oli monenmonta kerrosta, eikä sen alla ollut edes tasoitettua seinää. Alkuperäisiä, kiinteitä komeroita piti purkaa. Ja voi sitä purkujätteen määrää, mitä voi tulla kerrostaloasunnosta. Täällähän on ollut vaikka kuinka monta hukkaneliötä komeroiden seinissä.
Eipä ole enää. Nyt kaikki on hienoa ja uutta. Olemme jo asuneetkin uudessa kodissa jo kuukauden. Kämppäkin alkaa pikkuhiljaa näyttää kodilta. Tässä eteinen ennen ja jälkeen.
Muut huoneet kaipaavat vielä viilausta. Seinät tauluja ja ruokapöytä tuoleja. Eikä ole enää kuin pari pientä romukasaa odottamassa oikeaa paikkaansa oikeasta kaapista. Järjestelyyn menee yllättävän paljon aikaa vauva kainalossa. Rempasta ja muutosta toipuminenkin näköjään ottaa oman aikansa. Jos Isla onkin ollut tyytyväinen vauva, niin täysivaltainen remppa toi sitten ne haasteet tähän vauvavuoteen. En ole edes ajatellut koko blogia, tai mitään muutakaan omaa aktiviteettia. Nyt on koti jo asuttavassa kunnossa, joten voi hiukan jo hellittää.
Matkailulle tilaa
Mutta ehdittiin me jo sentään matkalle. Asiat tärkeysjärjestykseen :) Kyllä sitä yhden viikonloppuloman ehtii rempan keskellä suunnitella, ja heti muuton perään toteuttaa. Olimme Kööpenhaminassa isommalla perheseurueella. Mukana meidän perheen lisäksi oli siskoni lapsineen sekä vanhempani. Mutta siitä lisää tuonnempana. Kuin myös tulevista matkasuunnitelmista.
Olemme kyllä saanut paljon aikaan tämän parin-kolmen kuukauden aikana. Remppasimme nimittäin uuden kodin lattiasta kattoon. Vessanpönttö taitaa olla ainoa, mikä jäi jäljelle. Purkuhommaa oli enemmän kuin ennakkoon ajattelin. Tapettia oli monenmonta kerrosta, eikä sen alla ollut edes tasoitettua seinää. Alkuperäisiä, kiinteitä komeroita piti purkaa. Ja voi sitä purkujätteen määrää, mitä voi tulla kerrostaloasunnosta. Täällähän on ollut vaikka kuinka monta hukkaneliötä komeroiden seinissä.
Eipä ole enää. Nyt kaikki on hienoa ja uutta. Olemme jo asuneetkin uudessa kodissa jo kuukauden. Kämppäkin alkaa pikkuhiljaa näyttää kodilta. Tässä eteinen ennen ja jälkeen.
Muut huoneet kaipaavat vielä viilausta. Seinät tauluja ja ruokapöytä tuoleja. Eikä ole enää kuin pari pientä romukasaa odottamassa oikeaa paikkaansa oikeasta kaapista. Järjestelyyn menee yllättävän paljon aikaa vauva kainalossa. Rempasta ja muutosta toipuminenkin näköjään ottaa oman aikansa. Jos Isla onkin ollut tyytyväinen vauva, niin täysivaltainen remppa toi sitten ne haasteet tähän vauvavuoteen. En ole edes ajatellut koko blogia, tai mitään muutakaan omaa aktiviteettia. Nyt on koti jo asuttavassa kunnossa, joten voi hiukan jo hellittää.
Matkailulle tilaa
Mutta ehdittiin me jo sentään matkalle. Asiat tärkeysjärjestykseen :) Kyllä sitä yhden viikonloppuloman ehtii rempan keskellä suunnitella, ja heti muuton perään toteuttaa. Olimme Kööpenhaminassa isommalla perheseurueella. Mukana meidän perheen lisäksi oli siskoni lapsineen sekä vanhempani. Mutta siitä lisää tuonnempana. Kuin myös tulevista matkasuunnitelmista.
Siis mitä ihmeen kiviä siellä on ollut seinissä? :O Tuo lattiasta kattoon remppaaminen on kyllä kova homma ja vielä vauvan kanssa! Me tehtiin sama homma muutama vuosi sitten ok-taloon ja kyllä siinä oli ihan tarpeeksi haasteita ilman lastakin. :D
VastaaPoistaEhdinkin jo käydä välissä täällä sun blogissa kurkkaamassa, kun ei ollut päivityksiä. Tervetuloa "takaisin"!
Pari kiinteää komeroa oli rakennettu tiilistä. Tehty talon rakennusvaiheessa niin, ettei niiden alle oltu tehty edes lattiaa. Ja komeroiden seinät oli ihan samaa kuin huoneiden väliseinätkin. Ihan valtavasti hukkatilaa!
PoistaMeille kyllä riitti ihan hyvin tämä remppa. Ok-talot saa jäädä muille :D
Ensin oli ajatus ilmoittaa blogissa, ettei minusta hetkeen kuulu, mutta se jäi ajatukseksi.