Tässä Italian lomamme kotiranta: Tortoreto Lido.
Ennen rantahiekkaa pitkä palmujen ja ihanien kukkivien puiden reunustama kävely- ja pyörätie. Sitä jatkui useampia kilometrejä. Paikkakunta vain vaihtui välillä. Rannalla oli asianmukaisesti hotelleja, ravintoloita ja rantahärpäkettä myyviä pikkukauppoja. En itseasiassa ole ihan täysin varma olimmeko Tortoreto Lidon vai Alba Adriatican puolella. Eri paikkakuntien välillä ei ollut mitään rajaa tai hiljaisempaa aluetta.
Rannalla ei ollut kovin suurta ruuhkaa ensimmäisinä rantapäivinämme. Tuurilla siis valitsimme rannan useista eri ravintoloista (jotka siis myös vuokrasivat rantatuoleja) kaikkein surkeimman. Kun kaikki paikat näyttivät hiljaisilta, oli vaikea ajatella, mikä on suosittu. En ole eläessäni syönyt niin surkeaa hampurilaista. Saarioinenkin tekee parempia. Ihan totta!
Ranta ja rantatuolit olivat silti ihan yhtä hyvät kuin muuallakin. Ihan hirveän pahasti ei siis mennyt pieleen. Täytyy kai sitä kerran lomassa erehtyä ravintolavalinnan suhteen :)
Vahingosta viistastuneena valitsimme seuraavana päivänä rantaravintolan, jolla oli ruokalista. Lounaan saanti meinasi tosin olla hankalaa. Kielimuuri. Kysyin, moneltako keittiö aukeaa, sain vastaukseksi paljonko kello nyt on. Seuraava tarjoilija kertoi samaan kysymykseen vastaukseksi, mitä kaikkea listalta löytyy. Alue on selkeästi paikallisten lomailijoiden suosiossa, eikä ulkomaalaisia turisteja juuri meidän lisäksi näkynyt. Pääsimme yhteisymmärrykseen, ja ravintolan keittiön auettua saimme erinomaisen lounaan.
Viikon loppupuolella meille selvisi miksi ranta oli aina niin tyhjä. Olimme aina niin hitaita aamutoimissamme, että pääsimme rannalle vasta lähempänä puoltapäivää. Eli silloin, kun kaikki muut olivat jo vetäytyneet sisätiloihin. Kun vihdoin saavuimme rannalle hyvissä ajoin aamupäivästä, oli rannalla täysi tohina päällä. Oli vesijumppia rantavedessä, tuolit täynnä auringonpalvojia, lapsia tekemässä hiekkakakkuja. Ja kyllä, aika paljon miellyttävämpi olla rannalla, vaikkakin asteita oli jo yli kolmekymmentä. Ei kuitenkaan vielä lähelle neljääkymmentä.
Lapsiystävällisessä maassa kun olimme, löytyi joka rantaravintolasta tietenkin lasten leikkipaikka.
Joskin meidän Islan leikit olivat toistaiseksi vielä rattaissa.
Ennen rantahiekkaa pitkä palmujen ja ihanien kukkivien puiden reunustama kävely- ja pyörätie. Sitä jatkui useampia kilometrejä. Paikkakunta vain vaihtui välillä. Rannalla oli asianmukaisesti hotelleja, ravintoloita ja rantahärpäkettä myyviä pikkukauppoja. En itseasiassa ole ihan täysin varma olimmeko Tortoreto Lidon vai Alba Adriatican puolella. Eri paikkakuntien välillä ei ollut mitään rajaa tai hiljaisempaa aluetta.
Rannalla ei ollut kovin suurta ruuhkaa ensimmäisinä rantapäivinämme. Tuurilla siis valitsimme rannan useista eri ravintoloista (jotka siis myös vuokrasivat rantatuoleja) kaikkein surkeimman. Kun kaikki paikat näyttivät hiljaisilta, oli vaikea ajatella, mikä on suosittu. En ole eläessäni syönyt niin surkeaa hampurilaista. Saarioinenkin tekee parempia. Ihan totta!
Ranta ja rantatuolit olivat silti ihan yhtä hyvät kuin muuallakin. Ihan hirveän pahasti ei siis mennyt pieleen. Täytyy kai sitä kerran lomassa erehtyä ravintolavalinnan suhteen :)
Vahingosta viistastuneena valitsimme seuraavana päivänä rantaravintolan, jolla oli ruokalista. Lounaan saanti meinasi tosin olla hankalaa. Kielimuuri. Kysyin, moneltako keittiö aukeaa, sain vastaukseksi paljonko kello nyt on. Seuraava tarjoilija kertoi samaan kysymykseen vastaukseksi, mitä kaikkea listalta löytyy. Alue on selkeästi paikallisten lomailijoiden suosiossa, eikä ulkomaalaisia turisteja juuri meidän lisäksi näkynyt. Pääsimme yhteisymmärrykseen, ja ravintolan keittiön auettua saimme erinomaisen lounaan.
Viikon loppupuolella meille selvisi miksi ranta oli aina niin tyhjä. Olimme aina niin hitaita aamutoimissamme, että pääsimme rannalle vasta lähempänä puoltapäivää. Eli silloin, kun kaikki muut olivat jo vetäytyneet sisätiloihin. Kun vihdoin saavuimme rannalle hyvissä ajoin aamupäivästä, oli rannalla täysi tohina päällä. Oli vesijumppia rantavedessä, tuolit täynnä auringonpalvojia, lapsia tekemässä hiekkakakkuja. Ja kyllä, aika paljon miellyttävämpi olla rannalla, vaikkakin asteita oli jo yli kolmekymmentä. Ei kuitenkaan vielä lähelle neljääkymmentä.
Lapsiystävällisessä maassa kun olimme, löytyi joka rantaravintolasta tietenkin lasten leikkipaikka.
Joskin meidän Islan leikit olivat toistaiseksi vielä rattaissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!