Ja taas on karavaani liikenteessä. Eli me. Kolme henkeä. Kaksi aikuista ja yksi vauva. Luulisi perhemallin farmarin riittävän hyvinkin parin viikon Suomi-retkeen. Luulisi. Niin on vain auto pakattuna aivan täyteen. Hyvä jos itse sisään mahdumme. On vaunut, vaunukoppa, vauvanvaatteita, vaihtovaatteita ja vaihtovaatteiden vaihtovaatteita. Vaippapaketteja, petivaatteita, pyyhkeitä, harsoja. Ja vielä leijasurffivälineet. Lauta etupenkillä, minä takapenkillä. Niin, ja ne meidän omat vaatteet ja tarvikkeet.
Hyvä, että nyt tuli kokeiltua pakkaamista hieman pidemmälle reissulle. Italian matka on nimittäin jo ihan kulman takana. Sinne täytyy suunnitella, mitä pakataan mukaan. Muuten emme mahdu koneeseen. Emmekä vuokra-autoon. Emmekä varmaan edes vuokrataloon.
Omista tavaroista on helppo karsia. Eihän Italiaan tarvita pitkiä kalsareita, villasukkia ja sadevaatteita. Muutama toppi, shortsit, mekko ja aurinkorasvaa. Niillä pärjätään. Vauvan vaatteissa ei sitten olekaan juurikaan karsimista. Ehkä nyt ihan jokaista ihqua mekkoa (niitä, joita ei olisi kannattanut alunperin edes ostaa, mutta jotka olivat niin söpöjä, etten osannut olla ostamattakaan) ei tarvitse pakata mukaan. Mutta vaatteita ja vaihtovaatteita ja vaihtovaatteiden vaihtovaatteita täytyy olla.
Aion lisäksi ostaa itselleni muutaman alkoholittoman oluen mukaan. Siihen en luota, että Italiassa olutta olisi holittomana myynnissä. Voihan sitä viiniäkin lasin silloin tällöin juoda, mutta olut maistuu ihan varmasti helteessä. Ja täytyyhän minun varmistaa oma nesteen saanti, jotta myös vauvalle riittää maitoa. Ehkä paras muistutus, minkä aiemmin ystävältäni sain, olikin, että helteellä myös vauva tarvitsee enemmän nesteytystä, jonka vuoksi minun tulee juoda Suomen oloja huomattavasti enemmän.
Myös vauvalle kuuluu yksi matkalaukku, mutta jos meillä on jo omat matkalaukut, vaunut, vaunukoppa ja turvakaukalo. Niin, ja se vauva itse, niin ei meillä kyllä käsiä ole kantaa yhtään enempää laukkuja. Luulen, että yritämme saada tavarat mahtumaan jopa vain yhteen matkalaukkuun. Haglöfsin tilaihmeeni on ennenkin suoriutunut valtavasta tavaramäärästä. Miksei nytkin.
Totuttelua autoiluun
Suomi-reissun autoilu on myös ollut hyvää treeniä Italiaa varten. Via Michelin näyttää, että Roomasta Tortoretoon olisi 200 kilometriä, ja aikaa ajoon menisi kaksi ja puoli tuntia. Ensimmäinen pidempi automatka meni vauvan osalta itkiessä vähän väliä, mutta nyt uni maittaa jo piempiä pätkiä. Hyvällä tuurilla pääsisimme perille vain yhdellä tai kahdella pysähdyksellä.
Nytkin tuossa vieressäni ollaan todella sikeässä unessa.
Uudet maisemat ja nukkumapaikat
Olemme olleet parin viime viikon aikana myös useammassa eri paikassa, useiden eri ihmisten seurassa. Kahdessa eri mummolassa, kahdella eri mökillä ja vielä muutamassa eri kyläilypaikassa. Ei ole uudet maisemat enää niin pelottavia, kun on kuitenkin tutut ja turvalliset ihmiset rinnalla.
Nyt on hyvä hengähtää hieman kotona ja jatkaa kesälomamatkailua. Itse asiassa hieman nopeammin kuin mitä olimme ennakkoon suunnitelleetkaan. Mutta siitä tuonnempana lisää.
Hyvä, että nyt tuli kokeiltua pakkaamista hieman pidemmälle reissulle. Italian matka on nimittäin jo ihan kulman takana. Sinne täytyy suunnitella, mitä pakataan mukaan. Muuten emme mahdu koneeseen. Emmekä vuokra-autoon. Emmekä varmaan edes vuokrataloon.
Omista tavaroista on helppo karsia. Eihän Italiaan tarvita pitkiä kalsareita, villasukkia ja sadevaatteita. Muutama toppi, shortsit, mekko ja aurinkorasvaa. Niillä pärjätään. Vauvan vaatteissa ei sitten olekaan juurikaan karsimista. Ehkä nyt ihan jokaista ihqua mekkoa (niitä, joita ei olisi kannattanut alunperin edes ostaa, mutta jotka olivat niin söpöjä, etten osannut olla ostamattakaan) ei tarvitse pakata mukaan. Mutta vaatteita ja vaihtovaatteita ja vaihtovaatteiden vaihtovaatteita täytyy olla.
Aion lisäksi ostaa itselleni muutaman alkoholittoman oluen mukaan. Siihen en luota, että Italiassa olutta olisi holittomana myynnissä. Voihan sitä viiniäkin lasin silloin tällöin juoda, mutta olut maistuu ihan varmasti helteessä. Ja täytyyhän minun varmistaa oma nesteen saanti, jotta myös vauvalle riittää maitoa. Ehkä paras muistutus, minkä aiemmin ystävältäni sain, olikin, että helteellä myös vauva tarvitsee enemmän nesteytystä, jonka vuoksi minun tulee juoda Suomen oloja huomattavasti enemmän.
Myös vauvalle kuuluu yksi matkalaukku, mutta jos meillä on jo omat matkalaukut, vaunut, vaunukoppa ja turvakaukalo. Niin, ja se vauva itse, niin ei meillä kyllä käsiä ole kantaa yhtään enempää laukkuja. Luulen, että yritämme saada tavarat mahtumaan jopa vain yhteen matkalaukkuun. Haglöfsin tilaihmeeni on ennenkin suoriutunut valtavasta tavaramäärästä. Miksei nytkin.
Totuttelua autoiluun
Suomi-reissun autoilu on myös ollut hyvää treeniä Italiaa varten. Via Michelin näyttää, että Roomasta Tortoretoon olisi 200 kilometriä, ja aikaa ajoon menisi kaksi ja puoli tuntia. Ensimmäinen pidempi automatka meni vauvan osalta itkiessä vähän väliä, mutta nyt uni maittaa jo piempiä pätkiä. Hyvällä tuurilla pääsisimme perille vain yhdellä tai kahdella pysähdyksellä.
Nytkin tuossa vieressäni ollaan todella sikeässä unessa.
Uudet maisemat ja nukkumapaikat
Olemme olleet parin viime viikon aikana myös useammassa eri paikassa, useiden eri ihmisten seurassa. Kahdessa eri mummolassa, kahdella eri mökillä ja vielä muutamassa eri kyläilypaikassa. Ei ole uudet maisemat enää niin pelottavia, kun on kuitenkin tutut ja turvalliset ihmiset rinnalla.
Nyt on hyvä hengähtää hieman kotona ja jatkaa kesälomamatkailua. Itse asiassa hieman nopeammin kuin mitä olimme ennakkoon suunnitelleetkaan. Mutta siitä tuonnempana lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!