Vauvathan aina viihtyvät autossa, eikö totta? No ei ihan :) Joskin melkein.
Teimme ensimmäisen pidemmän automatkan vauvamme kanssa nyt viikonloppuna. Ajoimme Poriin, jossa vauvamme sai nimekseen Isla. Anoppi tarjoutui järjestämään kastejuhlan, ja eihän sellaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä. Itse vain kutsuimme vieraat ja ilmestyimme paikalle. Kastejuhlan aamunakin työnjako meni niin, että itse kävin aurinkoisessa kesäsäässä vaunulenkillä, jotta itse juhlakalu nukkuisi varmemmin ja pidemmän pätkän, ja olisi paremmalla juhlatuulella itse juhlan koittaessa. Tällä välin juhlapöydät oli katettu. Suuret kiitokset vielä anopille!
Mutta itse ajomatkaan. Vauva turvaistuimeen ja menoksi. Niinhän se ajomatka alkaa. Silmät menee kiinni kun auto käynnistyy ja tutti tippuu ennen kuin on ajettu edes omalta pihalta pois. Sikeä uni ja matka alkakoon.
Alku hyvin ei kuitenkaan tarkoita sitä, että siinä turvaistuimessa nukuttaisiin sitä sikeää unta Poriin saakka. Eikä kuulukaan nukkua. Muutaman viikon ikäisiä vauvoja suositellaan ottamaan turvakaukalosta pois 45 minuutin välein, kun asento ei ole kaukalossa kropalle kovin suotuisa. Meidän ei paljon tarvinnut kellosta aikaa ottaa. Oma vauvakellomme kyllä ilmoitti suoralla huudolla, että nyt se auto tien sivuun ja heti. No, ei me tien varteen pysähdytty, huoltoasemia sattui osumaan kätevästi kohdalle. Minuuttiaikataululla ei siis voi lähteä liikenteeseen, vaikka se taitaa vauvamatkailussa olla täysin itsestäänselvyys. Road tripit lienee myös parempi jättää tuonnemmaksi.
Menomatkalla teimme hieman pidemmän pysähdyksen, kun kävimme tekemässä Islalle passihakemuksen Forssan poliisiasemalla. Tulomatkalla mitään pidempää paussia ei oltu suunniteltu. Olisi pitänyt. Parempi pysähtyä ennen huutokonserttia ja tehdä matkasta mukava kaikille matkaajille. Jatkossa näin aiommekin.
Seuraava matka tuleekin jo heti tämän viikon jälkeen. Miehelläni alkaa loma, ja palaamme Porin suunnalle. Matkan varrella, juuri keskellä matkaa, on Liesjärven kansallispuisto. Mikä sen parempi pysähdys kuin pieni reippailu luonnon keskellä! Tekee varmasti hyvää ihan meille kaikille.
Teimme ensimmäisen pidemmän automatkan vauvamme kanssa nyt viikonloppuna. Ajoimme Poriin, jossa vauvamme sai nimekseen Isla. Anoppi tarjoutui järjestämään kastejuhlan, ja eihän sellaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä. Itse vain kutsuimme vieraat ja ilmestyimme paikalle. Kastejuhlan aamunakin työnjako meni niin, että itse kävin aurinkoisessa kesäsäässä vaunulenkillä, jotta itse juhlakalu nukkuisi varmemmin ja pidemmän pätkän, ja olisi paremmalla juhlatuulella itse juhlan koittaessa. Tällä välin juhlapöydät oli katettu. Suuret kiitokset vielä anopille!
Mutta itse ajomatkaan. Vauva turvaistuimeen ja menoksi. Niinhän se ajomatka alkaa. Silmät menee kiinni kun auto käynnistyy ja tutti tippuu ennen kuin on ajettu edes omalta pihalta pois. Sikeä uni ja matka alkakoon.
Alku hyvin ei kuitenkaan tarkoita sitä, että siinä turvaistuimessa nukuttaisiin sitä sikeää unta Poriin saakka. Eikä kuulukaan nukkua. Muutaman viikon ikäisiä vauvoja suositellaan ottamaan turvakaukalosta pois 45 minuutin välein, kun asento ei ole kaukalossa kropalle kovin suotuisa. Meidän ei paljon tarvinnut kellosta aikaa ottaa. Oma vauvakellomme kyllä ilmoitti suoralla huudolla, että nyt se auto tien sivuun ja heti. No, ei me tien varteen pysähdytty, huoltoasemia sattui osumaan kätevästi kohdalle. Minuuttiaikataululla ei siis voi lähteä liikenteeseen, vaikka se taitaa vauvamatkailussa olla täysin itsestäänselvyys. Road tripit lienee myös parempi jättää tuonnemmaksi.
Menomatkalla teimme hieman pidemmän pysähdyksen, kun kävimme tekemässä Islalle passihakemuksen Forssan poliisiasemalla. Tulomatkalla mitään pidempää paussia ei oltu suunniteltu. Olisi pitänyt. Parempi pysähtyä ennen huutokonserttia ja tehdä matkasta mukava kaikille matkaajille. Jatkossa näin aiommekin.
Seuraava matka tuleekin jo heti tämän viikon jälkeen. Miehelläni alkaa loma, ja palaamme Porin suunnalle. Matkan varrella, juuri keskellä matkaa, on Liesjärven kansallispuisto. Mikä sen parempi pysähdys kuin pieni reippailu luonnon keskellä! Tekee varmasti hyvää ihan meille kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!