Kun maailma sai uuden matkaajan

Taas on blogi elänyt hiljaiseloa. Tällä kertaa ei laiskuuttaani. Viikko sitten matkatiimiimme syntyi nimittäin uusi jäsen. Siitä lähtien aika on ollut pysähdyksissä. Olemme kuin kuplassa, jossa ei muulla maailmalla ole väliä. Jossa ei ole huolia eikä murheita. Ei mitään ylimääräisiä velvollisuuksia. Emme malta olla tuijottamatta ja silittämättä uutta matkaajaa. Hän on kaiken keskipiste. Pienenpieni prinsessamme.

Tiedän, että oman perheen kuplassa eläminen menee aikanaan ohi. Todennäköisesti hyvinkin pian. Joka päivä kun opimme jotain uutta, ihan kaikki kolme. Ja niin sen kuuluukin mennä. Tätä kokemusta emme aio kuitenkaan heittää hukkaan. Kuplamme laajenee pikkuhiljaa ja maailma tulee tutummaksi päivä päivältä, ei vain uusimmalle tulokkaalle, vaan myös meille tuoreille vanhemmille. Tästä lähtien vain täysin uudenlaisten linssien läpi katsottuna.