Entä bussit ja junat?

Alkoi ihan naurattaa, kun suunnittelin jo hyvissä ajoin heinäkuun lentomatkaa. Tarkemmin sitä, että miten se sujuu vauvan kanssa. En ollut suonut ajatustakaan muille kulkuvälineille - niille hieman useammin käytetyille. No, autosta ja turvakaukalosta meidän perheessä vastaa mieheni, joten siitä viis (ainakin toistaiseksi). Mutta entä julkinen liikenne? Bussit ja junat? Eivät nekään mene ihan tuosta noin vaan ensimmäistä kertaa vauvan kanssa.

Helsingin sisäiset bussit olemme jo selättäneet. Kävimme koko perheen voimin kiropraktikolla viime viikolla, ja halusin ehdottomasti, että kuljemme matkat bussilla. Ensimmäinen vaunujen kanssa matkustus niin, että mukana on kahdet käsiparit (tai kolmet, mutta parin viikon ikäisen käsistä ei vielä tähän ollut apua). Teoriassa ja muiden hoitamana homma näyttää sujuvan leikiten, mutta silti mieleen tuli monta entäs jos ja mitäs sitten kun -tilannetta. En tiedä oliko treenikerrasta mitään hyötyä, mutta ainakin sain itselleni mielenrauhan ja rohkeuden lähteä bussilla liikenteeseen kaksin vauvan kanssa. No, opinhan minä, miten vaunujemme jarrut toimivat. Eli olihan siitä treenikerrasta hyötyä :D

Mutta entä se juna? Ja vielä kaukoliikenteen juna. No. Sen testaamme huomenna. Matkaan neliviikkoisen vauvamme kanssa kahdestaan (kyllä, kahdestaan, hui) Jyväskylään mummolaan. En ole kauhuissani, mutta vähintäänkin jännittää.

Olen saanut neuvoja jo istumapaikan valinnasta: käytäväpaikka mahdollisimman läheltä lastenvaunupaikkoja. Senkin kuulin, että vaunupaikkaa ei tarvitse varata, eikä sen käyttäminen vaadi perhelippua. Tosin sitä en tiedä mitä käy jos vaunuja on enemmän kuin tilaa niille?? Ehkä niitä jätetään sitten käytäville - tai jotain.
Kyselin myös, saako vaunut jättää pyörätuolipaikoille, koska ne ovat lähempänä istumapaikkoja. Mutta niinhän ei tietenkään kannata tehdä, koska pyörätuolipaikat ovat maksullisia paikkoja. Häätö siis tulee, jos paikka onkin myyty.

Eniten minua ahdisti ajtus siitä, etten pääse itse vessaan koko kolmen ja puolen tunnin matkan aikana. Enhän voi vauvaa jättää vaunuihin valvomatta, eikä junan hoitopöydässä ole kuulemma edes reunoja (mikä tekee kuulemma heiluvassa junassa jo vauvan vaipan vaihdon hankalaksi). Ei kuulemma muu auta kuin vauva syliin ja pytylle, hih :)

Siinäpä ne suurimmat huoleni ja murheeni. Nyt varmaan moni pohtii, että eikö minua jännitä ollenkaan se, että jos vauva itkeekin koko matkan. No jännittää, mutta hyvällä tuurilla hän nukkuu ainakin osan matkasta, ja näin perillä saatamme molemmat olla pirteinä kuin pienet peipposet. Mutta jos nyt käy niin, että vauva päättää itkeä koko matkan alusta loppuun ja joudun sulkemaan itseni vauvan kanssa äänieristettyyn puhelinkopppiin tai häiritä tasaisesti kävellen jokaisen vaunun matkustajia, niin vähintäänkin voin lohduttautua ajatuksella, että perillä vastassa odottaa kahdet jaksavat kädet ja korvat.

Eikö vain mummu ja pappa? ;)