Surffilomasta ainakin itselleni tulee mielikuva dormimajoituksesta hostellissa tai kenties asuntoautosta rannalla, selässä rinkka, hiukset pörröllä. Vaatteet auringon haalistamat, ruuaksi sitä mitä edullisimmillaan saa - itse kokattuna.
Jos tuntuu, että nämä ajat ovat jo auttamattomasti eletty tai muuten vaan kaipaa upgreidausta lomaan, ja toiveissa on hiekaton hotellihuone puhtaine lakanoineen, pehmeine peittoineen ja ilmastointeineen. Hotelli uima-altaineen, vastassa pukuun pukeutunut herrasmies tarjoutumassa kantamaan kassit suoraan huoneeseen sekä pöytiin tarjoiltu herkullinen aamiainen aamuauringon noustessa, niin kyllä sekin onnistuu. Voin kertoa, ei heikennä lomanautintoa yhtään ;)
Neljän tähden Silver Point -hotelli
Barbadoksen Silver Sands -surffirannalla sijaitseva Silver Point on alueensa paras hotelli. Hotellilla on neljä tähteä, mutta valitettavasti se on jo parhaat päivänsä nähnyt ja kaipaisi pientä korjausta sieltä täältä. Ei hotelli silti huono ollut. Kyllä, sieltä löytyi niin ne puhtaat hiekattomat lakanat pehmeine peittoineen, ilmastointi, aina toimiva suihku, uima-allas, ravintola meren ääreltä sekä se pukuun pukeutunut herrasmies, joka kantoi tavaramme huoneeseen :) Paljonkin luksusta surffilomaan.
Silver Sands alueena
Myös hotellin sijainti oli loistava. No, leijasurffaajalle tietenkin täydellinen, kun suoraan hotellin terassilta pääsee surffaamaan. Mutta myös muuten. Reggae-bussit kulkivat parinsadan metrin päästä hotellilta. Niiden reitti kulki Oistinsin kautta Bridgetowniin, ja niistä molemmista matkaa sai jatkettua julkisilla pidemmälle saarta, vaikka länsirannan pohjoisosiin asti.
Reggae-bussin pysähdyspaikalla oli myös kauppa, josta sai kaiken tarvittavan. Myös hotellilla oli pieni mini-marketti, mutta sen tarjonta oli lähinnä limut ja pähkinät sekä pienet matkamuistot ja perus kosmetiikka.
Alue ei todellakaan ole mitään luksusaluetta. Rikkaat paikalliset asuvat saaren länsirannalla. Silver Sandsin alue näytti tavallisten barbadoslaisten asuinalueelta. Osa taloista näytti kovin kodikkailta, osa taas oli rakennettu pelleistä, seiniä myöden. Yhden bussinkin näimme, joka oli muutettu asunnoksi. Mitenkään turvattoman oloinen alue ei kuitenkaan ollut.
Ravintoloita ei hotellin ravintolan lisäksi kävelymatkan etäisyydellä illallistamiseen ollut, mutta Oistinsiin pääsi reggae-bussilla muutamissa minuuteissa. Sieltä sitten tarjontaa löytyi enemmän. Eikä taksikaan maksanut kuin 10 jenkkidollaria, mutta suhteutettuna 1 dollarin reggae-bussimatkaan, ei niitä takseja silloin tule käytettyä. Matka-aika kun on kuitenkin melkein sama - ja tunnelma tietenkin reggae-bussissa parempi.
Ainakin yksi baari lähistöllä oli. Matkan babymoon-osion takia se jäi testaamatta ilta-aikaan.
Vielä vinkkinä, että jos hotellin omistaminen Barbadoksella kiinnostaa, niin ainakin vielä jouluna Silver Point oli myynnissä ;)
Jos tuntuu, että nämä ajat ovat jo auttamattomasti eletty tai muuten vaan kaipaa upgreidausta lomaan, ja toiveissa on hiekaton hotellihuone puhtaine lakanoineen, pehmeine peittoineen ja ilmastointeineen. Hotelli uima-altaineen, vastassa pukuun pukeutunut herrasmies tarjoutumassa kantamaan kassit suoraan huoneeseen sekä pöytiin tarjoiltu herkullinen aamiainen aamuauringon noustessa, niin kyllä sekin onnistuu. Voin kertoa, ei heikennä lomanautintoa yhtään ;)
Neljän tähden Silver Point -hotelli
Barbadoksen Silver Sands -surffirannalla sijaitseva Silver Point on alueensa paras hotelli. Hotellilla on neljä tähteä, mutta valitettavasti se on jo parhaat päivänsä nähnyt ja kaipaisi pientä korjausta sieltä täältä. Ei hotelli silti huono ollut. Kyllä, sieltä löytyi niin ne puhtaat hiekattomat lakanat pehmeine peittoineen, ilmastointi, aina toimiva suihku, uima-allas, ravintola meren ääreltä sekä se pukuun pukeutunut herrasmies, joka kantoi tavaramme huoneeseen :) Paljonkin luksusta surffilomaan.
Silver Sands alueena
Myös hotellin sijainti oli loistava. No, leijasurffaajalle tietenkin täydellinen, kun suoraan hotellin terassilta pääsee surffaamaan. Mutta myös muuten. Reggae-bussit kulkivat parinsadan metrin päästä hotellilta. Niiden reitti kulki Oistinsin kautta Bridgetowniin, ja niistä molemmista matkaa sai jatkettua julkisilla pidemmälle saarta, vaikka länsirannan pohjoisosiin asti.
Reggae-bussin pysähdyspaikalla oli myös kauppa, josta sai kaiken tarvittavan. Myös hotellilla oli pieni mini-marketti, mutta sen tarjonta oli lähinnä limut ja pähkinät sekä pienet matkamuistot ja perus kosmetiikka.
Alue ei todellakaan ole mitään luksusaluetta. Rikkaat paikalliset asuvat saaren länsirannalla. Silver Sandsin alue näytti tavallisten barbadoslaisten asuinalueelta. Osa taloista näytti kovin kodikkailta, osa taas oli rakennettu pelleistä, seiniä myöden. Yhden bussinkin näimme, joka oli muutettu asunnoksi. Mitenkään turvattoman oloinen alue ei kuitenkaan ollut.
Ravintoloita ei hotellin ravintolan lisäksi kävelymatkan etäisyydellä illallistamiseen ollut, mutta Oistinsiin pääsi reggae-bussilla muutamissa minuuteissa. Sieltä sitten tarjontaa löytyi enemmän. Eikä taksikaan maksanut kuin 10 jenkkidollaria, mutta suhteutettuna 1 dollarin reggae-bussimatkaan, ei niitä takseja silloin tule käytettyä. Matka-aika kun on kuitenkin melkein sama - ja tunnelma tietenkin reggae-bussissa parempi.
Ainakin yksi baari lähistöllä oli. Matkan babymoon-osion takia se jäi testaamatta ilta-aikaan.
Vielä vinkkinä, että jos hotellin omistaminen Barbadoksella kiinnostaa, niin ainakin vielä jouluna Silver Point oli myynnissä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!