Ajattelin, että olisi helppo laittaa järjestykseen viisi parasta villieläinkokemusta. Mutta sitten kun aloin kaivelemaan vanhoja kuvia ja muistoja, niin upeita kokemuksiahan on vaikka millä mitalla.
Costa Ricassa ja Panamassa koin ensimmäiset upeat elämykseni; oli apinoita, iguaaneja, snorklausta upeiden värikkäiden kalojen seassa, valtavankokoisia krokotiileja, rannalla löhöäviä villisikoja, merikilpikonnia, delfiinejä luonnollisessa ympäristössään.
Galapagossaarille taas mentiin varta vasten ihastelemaan luonnon monipuolisuutta. Siellä on iguaaneja, rapuryppäitä, merileijonia, pingviinejä, haita, lintuja ja vaikka mitä jopa kyllästymiseen saakka.
Perun vuorilla tuli vastaan laamoja ja Amazonilla kaimaaneja, Indonesiassa norsuja, Kaliforniassa kolibreja, Seychelleillä jättiläiskilpikonnia, Malesiassa murtovarasapinoita, unohtamatta kotoisan Keski-Suomen uljaita hirviä.
Niin, ja nähtiin me myös nyt jo edesmennyt Lonesome George (1912-2012) Galapagossaarilla. Lajinsa viimeinen edustaja, joka ei vuosikymmenten yrittämisen jälkeenkään saanut jatkettua sukuaan. Äh, tätä listaahan voisi jatkaa loputtomiin.
Mutta mennään jo parhaimmistoon. Ei ole varmaan ihme, että kaksi kolmesta top-sijoituksesta on Galapagossaarilta.
5. Rauskuja keskellä merta
Numero 5 oli vaikea päättää. Ehdokkaita tälle sijoitukselle oli paljon. Mutta päädyin kuitenkin Caymansaarien Stingray Cityyn. Tämä "kaupunki" on siis matala (metrin verran vettä) kohta keskellä merta, johon rauskut kerääntyvät paistattelemaan päivää. Veneiden moottorinjylinä on niille positiivinen ääni, sillä se tietää ruokaa.
Rauskuja vilisi joka puolella, joten on varmasti selvää, että veteen meneminen ei ollut ihan helppoa. Oppaat sanoivat, että rauskuja ei saa lähestyä takaapäin. No ei tietenkään, mutta miten ihmeessä se on mahdollista, kun viisi rauskua ohittaa samaan aikaan, jokainen omaan suuntaansa. Hui.
4. Snorklaus haiden kanssa
Ennen Galapagossaaria en edes tiennyt haluavani nähdä haita snorklatessa. Haita? Really? Ei käynyt mielessäkään. Mutta ryhmän innostus tarttuu. Ja kun oppaamme kertoi, että tässä poukamassa pitäisi olla haita, hyppäsin veteen yhtä innoissani kuin kaikki ne, jotka olivat jo pitkään haaveilleet näkevänsä haita metrin päästä.
Siellä niitä oli, galapagossaarihaita ja oikein parvi. Yritin pysytellä hieman kauempana, mutta hait uivat hieman sulavammin kuin minä. Yksi ui aivan altani, snorklauslasien läpi katsottuna näytti kuin olisin koskenut siihen, jos vain olisin kurkottanut. En kurkottanut. Päinvastoin yritin kellua x-asennossa aivan veden pinnalla niin kauan kuin hai ohitti minut. Ja sitten karkuun!
Upeaa oli. Hain liike on niin rauhallinen ja sulava, että se lumoaa hetkeksi.
3. Leikkisät ja metelöivät merileijonat
Merileijonat ansaitsevat sijan kolme. Pelkkä rantaoleilu niiden kanssa olisi tiputtanut heidät sijan alemmas, mutta pääsimme niiden kanssa myös snorklaamaan. Ja voi kuinka uteliaita ja leikkisiä merileijonat ovatkaan! Onneksi en vielä silloin käyttänyt snorklatessa räpylöitä, enkä varsinkaan värikkäitä sellaisia, sillä niistä nuoret merileijonat innostuivat. En ole ihan niin sulava vedessä, että voisin lähteä merileijonan kanssa kilpailemaan. Mutta sitä oli valtavan hauska katsoa vierestä. Onneksi ryhmässämme oli myös lähes merileijonan veroisia uimareita.
Ei voinut olla myöskään tunnelmallisempaa, kuin ilta pimeydessä laivan kannella, kirkas tähtitaivas kattona, taustalla kuoro merileijonia ölisemässä ja mölisemässä. Ääni ei ole kaunis, mutta kuului tunnelmaan.
2. Rakettipingviinit
Jos Galapagossaarten merileijonat olivat leikkisiä, niin pingviinit olivat kuin raketteja. Pingviinit ovat ehdottomasti parhaita snorklauskavereita. On todella upeaa katsoa veden alta, kun pingviini hyppää veteen ja sujahtaa vauhdilla ohi piukkana putkilona.
Näimme Galapagossaarella myös jotain, mitä Galapagossaarilta kotoisin oleva oppaammekaan ei ollut koskaan ennen nähnyt. Näimme, kun pingviiniemo ruokki poikastaan. Ja aivan muutaman metrin etäisyydeltä. Wau!
1. Laiskiainen puhelinlangalla
Ihan ehdottomasti uskomattomin villieläimen näkeminen oli Costa Ricassa Manuel Antonio -rannalla. Olimme aiemmin olleet oppaan kanssa kävelemässä sademetsässä ja nähneet puiden latvoissa karvamöykkyjä eli nukkuvia laiskiaisia. Näinhän niitä yleisesti luonnossa näkee - nukkumassa. Laiskiaisethan nukkuvat jopa 20 tuntia vuorokaudesta. Olimme tyytyväisiä karvamöykkyihin. Laiskiaiset nähty, check!
Illalla olimme rantabaarissa toisen kerroksen terassilla, ilman kameroita tietenkin, kun yhtäkkiä nälkäinen laiskiainen ilmestyi eteemme puhelinlankaa pitkin kivuten. Voi se liikkeiden hitaus ja sulavuus. Ja se laiskiainen oli vain muutaman metrin päässä meistä! Se liikkui päättäväisesti langan toisessa päässä olevalle puulle ja alkoi syödä. En usko, että kovin moni perusturisti on päässyt ihailemaan vastaavaa. Olin myyty. Olen edelleen myyty.
Costa Ricassa ja Panamassa koin ensimmäiset upeat elämykseni; oli apinoita, iguaaneja, snorklausta upeiden värikkäiden kalojen seassa, valtavankokoisia krokotiileja, rannalla löhöäviä villisikoja, merikilpikonnia, delfiinejä luonnollisessa ympäristössään.
Galapagossaarille taas mentiin varta vasten ihastelemaan luonnon monipuolisuutta. Siellä on iguaaneja, rapuryppäitä, merileijonia, pingviinejä, haita, lintuja ja vaikka mitä jopa kyllästymiseen saakka.
 |
| Blue footed boobie, frigate bird, flamingo olivat Galapagossaarten linnuista parhaimpia. |
Perun vuorilla tuli vastaan laamoja ja Amazonilla kaimaaneja, Indonesiassa norsuja, Kaliforniassa kolibreja, Seychelleillä jättiläiskilpikonnia, Malesiassa murtovarasapinoita, unohtamatta kotoisan Keski-Suomen uljaita hirviä.
Niin, ja nähtiin me myös nyt jo edesmennyt Lonesome George (1912-2012) Galapagossaarilla. Lajinsa viimeinen edustaja, joka ei vuosikymmenten yrittämisen jälkeenkään saanut jatkettua sukuaan. Äh, tätä listaahan voisi jatkaa loputtomiin.
 |
| Lonesome Georgen näköisiä kavereita, mutta ei kuitenkaan samaa lajia. |
Mutta mennään jo parhaimmistoon. Ei ole varmaan ihme, että kaksi kolmesta top-sijoituksesta on Galapagossaarilta.
5. Rauskuja keskellä merta
Numero 5 oli vaikea päättää. Ehdokkaita tälle sijoitukselle oli paljon. Mutta päädyin kuitenkin Caymansaarien Stingray Cityyn. Tämä "kaupunki" on siis matala (metrin verran vettä) kohta keskellä merta, johon rauskut kerääntyvät paistattelemaan päivää. Veneiden moottorinjylinä on niille positiivinen ääni, sillä se tietää ruokaa.
Rauskuja vilisi joka puolella, joten on varmasti selvää, että veteen meneminen ei ollut ihan helppoa. Oppaat sanoivat, että rauskuja ei saa lähestyä takaapäin. No ei tietenkään, mutta miten ihmeessä se on mahdollista, kun viisi rauskua ohittaa samaan aikaan, jokainen omaan suuntaansa. Hui.
4. Snorklaus haiden kanssa
Ennen Galapagossaaria en edes tiennyt haluavani nähdä haita snorklatessa. Haita? Really? Ei käynyt mielessäkään. Mutta ryhmän innostus tarttuu. Ja kun oppaamme kertoi, että tässä poukamassa pitäisi olla haita, hyppäsin veteen yhtä innoissani kuin kaikki ne, jotka olivat jo pitkään haaveilleet näkevänsä haita metrin päästä.
 |
| Kuva: pixabay.com |
Siellä niitä oli, galapagossaarihaita ja oikein parvi. Yritin pysytellä hieman kauempana, mutta hait uivat hieman sulavammin kuin minä. Yksi ui aivan altani, snorklauslasien läpi katsottuna näytti kuin olisin koskenut siihen, jos vain olisin kurkottanut. En kurkottanut. Päinvastoin yritin kellua x-asennossa aivan veden pinnalla niin kauan kuin hai ohitti minut. Ja sitten karkuun!
Upeaa oli. Hain liike on niin rauhallinen ja sulava, että se lumoaa hetkeksi.
3. Leikkisät ja metelöivät merileijonat
Merileijonat ansaitsevat sijan kolme. Pelkkä rantaoleilu niiden kanssa olisi tiputtanut heidät sijan alemmas, mutta pääsimme niiden kanssa myös snorklaamaan. Ja voi kuinka uteliaita ja leikkisiä merileijonat ovatkaan! Onneksi en vielä silloin käyttänyt snorklatessa räpylöitä, enkä varsinkaan värikkäitä sellaisia, sillä niistä nuoret merileijonat innostuivat. En ole ihan niin sulava vedessä, että voisin lähteä merileijonan kanssa kilpailemaan. Mutta sitä oli valtavan hauska katsoa vierestä. Onneksi ryhmässämme oli myös lähes merileijonan veroisia uimareita.
Ei voinut olla myöskään tunnelmallisempaa, kuin ilta pimeydessä laivan kannella, kirkas tähtitaivas kattona, taustalla kuoro merileijonia ölisemässä ja mölisemässä. Ääni ei ole kaunis, mutta kuului tunnelmaan.
2. Rakettipingviinit
Jos Galapagossaarten merileijonat olivat leikkisiä, niin pingviinit olivat kuin raketteja. Pingviinit ovat ehdottomasti parhaita snorklauskavereita. On todella upeaa katsoa veden alta, kun pingviini hyppää veteen ja sujahtaa vauhdilla ohi piukkana putkilona.
Näimme Galapagossaarella myös jotain, mitä Galapagossaarilta kotoisin oleva oppaammekaan ei ollut koskaan ennen nähnyt. Näimme, kun pingviiniemo ruokki poikastaan. Ja aivan muutaman metrin etäisyydeltä. Wau!
1. Laiskiainen puhelinlangalla
Ihan ehdottomasti uskomattomin villieläimen näkeminen oli Costa Ricassa Manuel Antonio -rannalla. Olimme aiemmin olleet oppaan kanssa kävelemässä sademetsässä ja nähneet puiden latvoissa karvamöykkyjä eli nukkuvia laiskiaisia. Näinhän niitä yleisesti luonnossa näkee - nukkumassa. Laiskiaisethan nukkuvat jopa 20 tuntia vuorokaudesta. Olimme tyytyväisiä karvamöykkyihin. Laiskiaiset nähty, check!
Illalla olimme rantabaarissa toisen kerroksen terassilla, ilman kameroita tietenkin, kun yhtäkkiä nälkäinen laiskiainen ilmestyi eteemme puhelinlankaa pitkin kivuten. Voi se liikkeiden hitaus ja sulavuus. Ja se laiskiainen oli vain muutaman metrin päässä meistä! Se liikkui päättäväisesti langan toisessa päässä olevalle puulle ja alkoi syödä. En usko, että kovin moni perusturisti on päässyt ihailemaan vastaavaa. Olin myyty. Olen edelleen myyty.
 |
| Kuva: pixabay.com |
Voi elämä miten ihania kuvia, viherrän ihan avoimesti kateudesta täällä! :-D Näistä mä valitsisin kyllä merileijonat, kaikenlaiset hylje-eläimet on mun suosikkeja. Tosin uskon kyllä, että tuo laiskiaisen kohtaaminen on tehnyt suuren vaikutuksen.
VastaaPoistaEläimet on ihania! Ihan älyttömän vaikeaa on pistää kokemuksia järjestykseen, mutta kyllä tuo laiskiainen vie voiton. Se tuli niin yllättäen, enkä olisi ikinä uskonut näkeväni mitään sellaista. Ja edelleen näen laiskiaisen silmissäni, vaikka yhden yhtä kuvaa ei tapauksesta olekaan.
PoistaPingviineistä en olisi uskonut, että ne on niin sööttejä, ennen kuin näin ne veden alta käsin. Ihan uskomattomia puikeloita :)
Suunnittelemme reissua Costa Ricaan. Lukisin kokemuksiasi maasta oikein mielelläni:)
VastaaPoistaVoih, Costa Rica on upea maa! Olin siellä kymmenen vuotta sitten, joten kokemukseni sieltä ovat varmasti jo auttamattomasti vanhentuneita.
Poista