Varmaan jokaikinen Lefkaksella oleva turisti käy jossain vaiheessa lomansa aikana saariristeilyllä Lefkaksen lähisaarilla. Siltä se ainakin näytti. Turistiveneet olivat tupaten täynnä turisteja. Niitä oli jopa hieman huojentava katsoa. Siis vain katsoa. Me emme nimittäin olleet täpötäyden turistiveneen kyydissä. Meillä oli kokonainen ISO vene vain meidän kolmen käytössä, ihan koko päivän.
Olimme valmistautuneita lähtemään ruuhkaiselle turistiristeilylle Nidristä. Mutta koska risteilyihin ei kuulunut Lefkadan kaupungista kuljetusta, ja Lefkadasta olisi pitänyt lähteä jo aamuseitsemän bussilla, haimme vaihtoehtoa risteilylle, joka lähtisi suoraan Lefkadan kaupungista. Kaikki matkatoimistot sanoivat samaa - kaikki risteilyt lähtevät Nidristä.
Lefkadan satamassa oli kuitenkin parkissa vene, jonka kyljessä oli M/S Ag. Dimitrios Daily Cruises -plakaati, ja veneen edessä pieni mainoskyltti. Soitimme kyltin puhelinnumeroon ja nuori pariskunta tuli tapaamaan meitä veneelle parissa minuutissa. He olivat ilmeisesti juuri aloittaneet bisneksensä, sillä muita halukkaita risteilijöitä ei ollut. Saimme kuitenkin sovittua risteilyn sunnuntaille, viimeiselle matkapäivällemme. Lauantai-iltana saimme viestin, että risteily olisi peruttu toisen seurueen peruutuksen vuoksi. Mehän emme peruutusta hyväksyneet, vaan kysyimme tarjouksen yksityisristeilystä. Parilla viinilasillisella oli varmasti osuutta asiaan, ja hyväksyimme tarjouksen. Ei kyllä kaduttanut jälkeenpäinkään. Koko laiva oli hallussamme koko päivän. Miehistön jäseniä oli yhtä monta kuin meitäkin, ja saimme päättää reitin, kohteet ja aikataulun.
Ensimmäisenä pysähdyimme pienellä autiorannalla, Gerakaksella, Kreikan mantereen puolella. Rannalla oli meidän lisäksi yksi vene. Ei ruuhkaa.
Uimme, paistattelimme päivää, ja kun halusimme, jatkoimme matkaa. Oli se vaan niin hienoa päättää itse aikataulusta!
Gerakakselta jatkoimme Papanikolis Cavelle, luolalle, jota toisen maailmansodan aikana käytettiin sukellusveneen tankkauspaikkana. Saaren ihmiset toivat sukellusveneen miehistölle ruokaa ja juomaa kaikessa rauhassa luolan uumenissa. Merenkäynti oli sen verran voimakasta, että emme jääneet luolan luo parkkiin. Tyynemmällä säällä luolan sisään olisi voinut uida. Sisältä löytyy kuulemma hiekkaranta.
Seuraava pysähdys oli lounas. Nam. Lounas kuului hintaan, joten odotin jotain vaatimatonta. Ei sinne päinkään! Lounas oli erinomainen. Siihen kuului kreikkalaista salaattia, pastapaistos, kanaa ja riisiä sekä leipää. Siis lounaaksi. Ihan nämä kaikki. Ja vain meille kolmelle!
Eikä lounasmaisemassakaan ollut valittamista. Ainoa joka hieman häiritsi oli ampiaiset, mutta sitten kapteeni tuli tuomaan pöytään jonkun yrttiruukun, pöyhäisi sitä hieman ja ampiaiset olivat poissa.
Vatsat täynnä jatkoimme Meganisin saarelle. Valitsimme sieltä Koutelades-nimisen kylän, jonne pääsemiseen piti kivuta kymmenisen minuuttia portaita. Selkeästi meillä oli matkassa jokin fetissi portaita kohtaan, kun myös vuokra-autolla kierrellessämme Lefkasta valitsimme rannat, joille pääsi vain portaita pitkin kapuamalla.
Näkymät ovat tietenkin parhaat, kun hieman viitsii nähdä vaivaa. Laivamme kapteeni tarjoutui kyllä viemään meidät autolla kylään. Hän oli nimittäin kylästä kotoisin, ja hänen äitinsä asui kylässä edelleen. Autokyyti ei kelvannut, menimme portaita.
Kylä oli söötti, ja siestan aikaan aivan kuollut. Yksi pieni myymälä oli auki. Muuten emme montaakaan ihmistä nähneet. Satamassa sen sijaan oli enemmän säpinää.
Meganisin saarelta jatkoimme vielä Scorpioksen saarelle. Saari on yksityisomistuksessa (venäläismultimiljonääri osti sen vaivaisella 120 miljoonalla dollarilla), mutta yksi saaren rannoista on turistien käytössä. Rannalla ei tarvinnut snorklausvälineitä. Myös ilman näki erinomaisesti pohjaan asti uimapatjalla loikoillessa.
Scorpioksen muita rantoja ei saa edes lähestyä. Siitä pitävät huolen kumiveneellä saarta vartioivat yksityiset vartijat. Melko hulppea huvijahti oli parkkeerattuna saaren rannalle, mutta ilmeisesti saaren omistaja halusi jonnekin hieman nopeammin, sillä helikopteri lähti saarelta sitä ohittaessamme. Toisilla on rahaa enemmän kuin toisilla.
Päivän risteily oli mieletön. Palvelu veneellä oli aivan erinomaista. Laivaan astuessamme meitä oli vastassa mehua ja pienet leivokset. Pian meiltä jo kyseltiin juomatoiveita, ja oluita ja vettä tuli pöytään välillä pyynnöstä, välillä ilmankin. Seilatessamme saimme myös taustatietoa kustakin saaresta.
Suosittelen lämpimästi Agios Dimitrios -laivaa miehistöineen. Meillä oli ihana päivä!
Agios Dimitrios Daily Cruise
email: agiosdimitrios.cruise@gmail.com
Facebook: Lefkada Cruise Agios Dimitrios
Puh: +30 6945 658820
 |
| Veneemme kannella oli auringonottopaikat kolmelletoista - vain kymmenen liikaa meille :) |
Olimme valmistautuneita lähtemään ruuhkaiselle turistiristeilylle Nidristä. Mutta koska risteilyihin ei kuulunut Lefkadan kaupungista kuljetusta, ja Lefkadasta olisi pitänyt lähteä jo aamuseitsemän bussilla, haimme vaihtoehtoa risteilylle, joka lähtisi suoraan Lefkadan kaupungista. Kaikki matkatoimistot sanoivat samaa - kaikki risteilyt lähtevät Nidristä.
Lefkadan satamassa oli kuitenkin parkissa vene, jonka kyljessä oli M/S Ag. Dimitrios Daily Cruises -plakaati, ja veneen edessä pieni mainoskyltti. Soitimme kyltin puhelinnumeroon ja nuori pariskunta tuli tapaamaan meitä veneelle parissa minuutissa. He olivat ilmeisesti juuri aloittaneet bisneksensä, sillä muita halukkaita risteilijöitä ei ollut. Saimme kuitenkin sovittua risteilyn sunnuntaille, viimeiselle matkapäivällemme. Lauantai-iltana saimme viestin, että risteily olisi peruttu toisen seurueen peruutuksen vuoksi. Mehän emme peruutusta hyväksyneet, vaan kysyimme tarjouksen yksityisristeilystä. Parilla viinilasillisella oli varmasti osuutta asiaan, ja hyväksyimme tarjouksen. Ei kyllä kaduttanut jälkeenpäinkään. Koko laiva oli hallussamme koko päivän. Miehistön jäseniä oli yhtä monta kuin meitäkin, ja saimme päättää reitin, kohteet ja aikataulun.
Ensimmäisenä pysähdyimme pienellä autiorannalla, Gerakaksella, Kreikan mantereen puolella. Rannalla oli meidän lisäksi yksi vene. Ei ruuhkaa.
Uimme, paistattelimme päivää, ja kun halusimme, jatkoimme matkaa. Oli se vaan niin hienoa päättää itse aikataulusta!
Gerakakselta jatkoimme Papanikolis Cavelle, luolalle, jota toisen maailmansodan aikana käytettiin sukellusveneen tankkauspaikkana. Saaren ihmiset toivat sukellusveneen miehistölle ruokaa ja juomaa kaikessa rauhassa luolan uumenissa. Merenkäynti oli sen verran voimakasta, että emme jääneet luolan luo parkkiin. Tyynemmällä säällä luolan sisään olisi voinut uida. Sisältä löytyy kuulemma hiekkaranta.
Seuraava pysähdys oli lounas. Nam. Lounas kuului hintaan, joten odotin jotain vaatimatonta. Ei sinne päinkään! Lounas oli erinomainen. Siihen kuului kreikkalaista salaattia, pastapaistos, kanaa ja riisiä sekä leipää. Siis lounaaksi. Ihan nämä kaikki. Ja vain meille kolmelle!
Vatsat täynnä jatkoimme Meganisin saarelle. Valitsimme sieltä Koutelades-nimisen kylän, jonne pääsemiseen piti kivuta kymmenisen minuuttia portaita. Selkeästi meillä oli matkassa jokin fetissi portaita kohtaan, kun myös vuokra-autolla kierrellessämme Lefkasta valitsimme rannat, joille pääsi vain portaita pitkin kapuamalla.
Näkymät ovat tietenkin parhaat, kun hieman viitsii nähdä vaivaa. Laivamme kapteeni tarjoutui kyllä viemään meidät autolla kylään. Hän oli nimittäin kylästä kotoisin, ja hänen äitinsä asui kylässä edelleen. Autokyyti ei kelvannut, menimme portaita.
Kylä oli söötti, ja siestan aikaan aivan kuollut. Yksi pieni myymälä oli auki. Muuten emme montaakaan ihmistä nähneet. Satamassa sen sijaan oli enemmän säpinää.
Meganisin saarelta jatkoimme vielä Scorpioksen saarelle. Saari on yksityisomistuksessa (venäläismultimiljonääri osti sen vaivaisella 120 miljoonalla dollarilla), mutta yksi saaren rannoista on turistien käytössä. Rannalla ei tarvinnut snorklausvälineitä. Myös ilman näki erinomaisesti pohjaan asti uimapatjalla loikoillessa.
Scorpioksen muita rantoja ei saa edes lähestyä. Siitä pitävät huolen kumiveneellä saarta vartioivat yksityiset vartijat. Melko hulppea huvijahti oli parkkeerattuna saaren rannalle, mutta ilmeisesti saaren omistaja halusi jonnekin hieman nopeammin, sillä helikopteri lähti saarelta sitä ohittaessamme. Toisilla on rahaa enemmän kuin toisilla.
Päivän risteily oli mieletön. Palvelu veneellä oli aivan erinomaista. Laivaan astuessamme meitä oli vastassa mehua ja pienet leivokset. Pian meiltä jo kyseltiin juomatoiveita, ja oluita ja vettä tuli pöytään välillä pyynnöstä, välillä ilmankin. Seilatessamme saimme myös taustatietoa kustakin saaresta.
Suosittelen lämpimästi Agios Dimitrios -laivaa miehistöineen. Meillä oli ihana päivä!
Agios Dimitrios Daily Cruise
email: agiosdimitrios.cruise@gmail.com
Facebook: Lefkada Cruise Agios Dimitrios
Puh: +30 6945 658820
Yksityisristeily kuulostaa ihan mahtavalta ja näyttää myös :D
VastaaPoistaOli todellakin! Ei tarvinnut odotella ketään muita. Kun paikka oli nähty, jatkoimme matkaa. Ja päinvastoin, saimme olla kussakin paikassa niin pitkään kuin halusimme. Hyvin käytetyt 90 euroa (per pää)!
Poista