Alkuperäinen suunnitelmamme käydä Roomassa ennen Toscanaa muuttui
Vatikaanivaltiovierailuksi matkan päätteeksi. Perjantaina halusimme
lähteä suoraan aamiaisen jälkeen ajamaan Toscanaa kohti. Castello
d'Albolalle piti saapua ennen puolta viittä, emmekä halunneet ajaa
kiireellä. Mitä se sellainen matkaaminen oikein olisi??
Ajelimme sen sijaan sunnuntaiaamupäivästä Toscanan maaseutulomailun jälkeen Roomaan, ajatuksena käydä ensin Vatikaanivaltiossa ja sen jälkeen vielä Rooman keskustassa. Tämäkin suunnitelma muuttui. Menimme kyllä ensin Vatikaanivaltion puolelle, mutta se valtiovierailu oli nopeasti tehty. Vatikaanivaltiossa ei ollut ihmettelemistä kuin hetkeksi.
Pian Vatikaanin ihmettelyn jälkeen ukkosmyrsky alkoi lähestyä. Juuri silloin kun olimme lähdössä Rooman keskustaa kohti. Päätimme jättää Rooman turistinähtävyydet seuraavaan kertaan ja menimme pitämään sadetta ravintolaan myöhäiselle lounaalle. Itse asiassa tämäkin oli parempi, kuin kiireessä juosta nähtävyydeltä toiselle.
Vatikaanissa eniten ihmetytti satojen metrien pituiset jonot museoihin. En ole yhtään museoihminen, koen mielummin asiat siellä missä ne ovat, silloin kun ovat. En siis missään tapauksessa olisi itse hypännyt jonon perälle odottelemaan tuntikausiksi. Huh, pelkkä ajatuskin väsyttää. Emme jääneet katsomaan mitä jonottajat tekivät ukkosen ja rankkasateen saapuessa.
Ajelimme sen sijaan sunnuntaiaamupäivästä Toscanan maaseutulomailun jälkeen Roomaan, ajatuksena käydä ensin Vatikaanivaltiossa ja sen jälkeen vielä Rooman keskustassa. Tämäkin suunnitelma muuttui. Menimme kyllä ensin Vatikaanivaltion puolelle, mutta se valtiovierailu oli nopeasti tehty. Vatikaanivaltiossa ei ollut ihmettelemistä kuin hetkeksi.
Pian Vatikaanin ihmettelyn jälkeen ukkosmyrsky alkoi lähestyä. Juuri silloin kun olimme lähdössä Rooman keskustaa kohti. Päätimme jättää Rooman turistinähtävyydet seuraavaan kertaan ja menimme pitämään sadetta ravintolaan myöhäiselle lounaalle. Itse asiassa tämäkin oli parempi, kuin kiireessä juosta nähtävyydeltä toiselle.
Vatikaanissa eniten ihmetytti satojen metrien pituiset jonot museoihin. En ole yhtään museoihminen, koen mielummin asiat siellä missä ne ovat, silloin kun ovat. En siis missään tapauksessa olisi itse hypännyt jonon perälle odottelemaan tuntikausiksi. Huh, pelkkä ajatuskin väsyttää. Emme jääneet katsomaan mitä jonottajat tekivät ukkosen ja rankkasateen saapuessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!