Lefkas on melko pieni saari. Kuten aiemmin kirjoittelin, näkee sen parhaimmat nähtävyydet vuokra-auton kyydistä yhdessä päivässä. Lefkas on kuitenkin sen verran suuri, että siellä riittää myös muuta tekemistä, kuin autolla ajelua ja rantalöhöilyä.
Miehelläni oli tarkoitus olla leijasurffaamassa niin monta päivä kuin mahdollista, mutta me kaksi muuta emme surffaa, emmekä halunneet maata rannallakaan montaa päivää. Ystäväni ehdotti patikointia, ja löysimmekin todella kattavan esitteen Lefkaksen patikointireiteistä (esite löytyy linkistä sähköisenä). Reittejä on yhteensä 26, joten mistä ikinä Lefkakselta lähteekin, läheltä löytyy varmasti kävelyreitti. Alla oleva kartta on poimittu samaisesta esitteestä.
Ensisilmäyksellä valikoimme reitit 1 ja 2. Ensimmäisen kävelimme, toisen hautasimme siinä vaiheessa kun ajoimme vuokra-autolla sen lähtöpaikan ohi. Lähtöpaikassa ei ollut mitään vikaa, mutta tarkoitus oli pyöräillä sinne asti. Matka ei ollut kuin muutamia kilometrejä, mutta ensin jyrkkää ylämäkeä, sitten jyrkkää alamäkeä. Ja vasta sen jälkeen olisi alkanut kävely. Ei ehkä sittenkään. Tai siis ei todellakaan.
Mutta ensimmäinen kävelyreiteistä oli hieno. Kaukaa katsottuna se näyttää tältä:
Kuvan perusteella voisi kuvitella sen olevan vuorikiipeilyä. Tosin jo oppaassa luki, että kävely ei ole jyrkkää vaikka se siltä vaikuttaakin. Vaikeustaso oli merkitty 3:ksi, kenties sen vuoksi, että heti alkumatkasta aidan takana oli iso, vihainen koira, joka haukkui ja näytti hampaitaan koko parinkymmenen metrin matkan kun sitä ohitti. Ja kun polku mutkitteli, koira piti ohittaa myös aitauksen yläpuolelta. Näytti siltä, että koira tulee aitauksen läpi ihan millä hetkellä hyvänsä. Emme pysähtyneet ottamaan kuvia.
Polun alkupäässä epäröimme, että olemmekohan oikealla reitillä. Onneksi paikallinen mummu kysyi olemmeko matkalla luostariin ja viittoili meidät polulle kasvillisuuden sekaan. Ilmeisesti polku ei ole suuressa käytössä ainakaan kesäaikaan.
Pian polku hieman leveni, eikä piikikkäät kasvit olleet enää raapimassa jalkoja. En laskenut kuinka monta siksakkia teimme, mutta monta niitä on täytynyt olla, koska pääsimme huipulle ilman, että polku oli jyrkkä kertaakaan.
Reitti oli todella palkitseva, sillä huipulta oli mahtavat näkymät Lefkadan kaupunkiin ja Agios Ioannis -rannalle.
Huipulla oli myös Faniromeni luostari, joten kävelyllä oli jokin ihan oikea määränpää.
Luostarin yhteydessä oli pieni eläintarha sekä museo.
Meillä oli huivit mukana peittämään hartiat luostarialueella, mutta luostarin puolesta olisi saanut myös lainaan vaatteen tätä tarkoitusta varten.
Vuokra-autolla ajellessa kävelimme myös osan reitistä numero 15, joka menee Dimosari-vesiputouksille.
Miehelläni oli tarkoitus olla leijasurffaamassa niin monta päivä kuin mahdollista, mutta me kaksi muuta emme surffaa, emmekä halunneet maata rannallakaan montaa päivää. Ystäväni ehdotti patikointia, ja löysimmekin todella kattavan esitteen Lefkaksen patikointireiteistä (esite löytyy linkistä sähköisenä). Reittejä on yhteensä 26, joten mistä ikinä Lefkakselta lähteekin, läheltä löytyy varmasti kävelyreitti. Alla oleva kartta on poimittu samaisesta esitteestä.
Ensisilmäyksellä valikoimme reitit 1 ja 2. Ensimmäisen kävelimme, toisen hautasimme siinä vaiheessa kun ajoimme vuokra-autolla sen lähtöpaikan ohi. Lähtöpaikassa ei ollut mitään vikaa, mutta tarkoitus oli pyöräillä sinne asti. Matka ei ollut kuin muutamia kilometrejä, mutta ensin jyrkkää ylämäkeä, sitten jyrkkää alamäkeä. Ja vasta sen jälkeen olisi alkanut kävely. Ei ehkä sittenkään. Tai siis ei todellakaan.
Mutta ensimmäinen kävelyreiteistä oli hieno. Kaukaa katsottuna se näyttää tältä:
Kuvan perusteella voisi kuvitella sen olevan vuorikiipeilyä. Tosin jo oppaassa luki, että kävely ei ole jyrkkää vaikka se siltä vaikuttaakin. Vaikeustaso oli merkitty 3:ksi, kenties sen vuoksi, että heti alkumatkasta aidan takana oli iso, vihainen koira, joka haukkui ja näytti hampaitaan koko parinkymmenen metrin matkan kun sitä ohitti. Ja kun polku mutkitteli, koira piti ohittaa myös aitauksen yläpuolelta. Näytti siltä, että koira tulee aitauksen läpi ihan millä hetkellä hyvänsä. Emme pysähtyneet ottamaan kuvia.
Polun alkupäässä epäröimme, että olemmekohan oikealla reitillä. Onneksi paikallinen mummu kysyi olemmeko matkalla luostariin ja viittoili meidät polulle kasvillisuuden sekaan. Ilmeisesti polku ei ole suuressa käytössä ainakaan kesäaikaan.
Pian polku hieman leveni, eikä piikikkäät kasvit olleet enää raapimassa jalkoja. En laskenut kuinka monta siksakkia teimme, mutta monta niitä on täytynyt olla, koska pääsimme huipulle ilman, että polku oli jyrkkä kertaakaan.
Reitti oli todella palkitseva, sillä huipulta oli mahtavat näkymät Lefkadan kaupunkiin ja Agios Ioannis -rannalle.
 |
| Lefkada Town |
 |
| Agios Ioannis |
Huipulla oli myös Faniromeni luostari, joten kävelyllä oli jokin ihan oikea määränpää.
Meillä oli huivit mukana peittämään hartiat luostarialueella, mutta luostarin puolesta olisi saanut myös lainaan vaatteen tätä tarkoitusta varten.
Vuokra-autolla ajellessa kävelimme myös osan reitistä numero 15, joka menee Dimosari-vesiputouksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!