Lähdimme juhannuksen viettoon Yyteriin mökkeilemään, syömään, juomaan, saunomaan, pelaamaan Kimbleä. Autuaan tietämättöminä tulevasta. Pientäkään vihjettä emme saaneet etukäteen siitä, että emme tienneetkään koko ohjelmaa.
Ensin tietenkin kilistelimme samppanjalla ja nostimme lipun salkoon. Niin se juhannus kuuluukin aloittaa.
Mutta sitten meitä pyydettiin laittamaan riittävästi päälle, että matkalla/perillä ei tule kylmä. Mitä? Millä matkalla? Ai missä? Ei saatu enempää tietoa. Ei kun kaivamaan toppatakit kasseista. Sitten meille laitettiin pipot ja huivit silmille, jotta emme näe minne menemme. Onneksi odottaessa oli vielä samppanjaa jäljellä, niin ei alkanut liikaa jännittämään :)
Ja ei kun menoksi. Muutaman kerran kävelimme rinkiä, jotta suuntavaistokin olisi mennyt sekaisin, mutta aika pian merituuli alkoi tuntua yhä voimakkaampana. Rantaa kohden siis. Mutta mitä siellä??
Rannassa meidät istutettiin hiekkadyynille ja sitten kuuluikin ääni, joka oli miehelleni erittäinkin tuttu. Yksi hänen ystävistään ei päässyt häihimme, joten hän oli järjestänyt meille häälahjan Yyterin hiekoille. Kun otimme pipot pois silmiltä, edessämme oli kitaristi ja laulaja. Yksityiskonsertti - vain meille kahdelle.
Oi miten ihana yllätys! Täytyy myöntää että kyyneleet nousivat silmiin. Niin kaunista se oli.
Rakastan yllätyksiä. En muista olisiko kukaan koskaan päässyt yllättämään minua näin, että en ole etukäteen lainkaan tietoinen, että mitään yllätystä on edes tulossa. Koko elämäni yllätyksistä tämä yltää ehdottomasti kärkisijoille.
Suurimmat kiitokset vielä järjestäjille! Tämä elää muistoissa vielä pitkään :)
Ensin tietenkin kilistelimme samppanjalla ja nostimme lipun salkoon. Niin se juhannus kuuluukin aloittaa.
Mutta sitten meitä pyydettiin laittamaan riittävästi päälle, että matkalla/perillä ei tule kylmä. Mitä? Millä matkalla? Ai missä? Ei saatu enempää tietoa. Ei kun kaivamaan toppatakit kasseista. Sitten meille laitettiin pipot ja huivit silmille, jotta emme näe minne menemme. Onneksi odottaessa oli vielä samppanjaa jäljellä, niin ei alkanut liikaa jännittämään :)
Ja ei kun menoksi. Muutaman kerran kävelimme rinkiä, jotta suuntavaistokin olisi mennyt sekaisin, mutta aika pian merituuli alkoi tuntua yhä voimakkaampana. Rantaa kohden siis. Mutta mitä siellä??
Rannassa meidät istutettiin hiekkadyynille ja sitten kuuluikin ääni, joka oli miehelleni erittäinkin tuttu. Yksi hänen ystävistään ei päässyt häihimme, joten hän oli järjestänyt meille häälahjan Yyterin hiekoille. Kun otimme pipot pois silmiltä, edessämme oli kitaristi ja laulaja. Yksityiskonsertti - vain meille kahdelle.
Oi miten ihana yllätys! Täytyy myöntää että kyyneleet nousivat silmiin. Niin kaunista se oli.
Rakastan yllätyksiä. En muista olisiko kukaan koskaan päässyt yllättämään minua näin, että en ole etukäteen lainkaan tietoinen, että mitään yllätystä on edes tulossa. Koko elämäni yllätyksistä tämä yltää ehdottomasti kärkisijoille.
Suurimmat kiitokset vielä järjestäjille! Tämä elää muistoissa vielä pitkään :)
"Because I'm happy..."
Ihana, persoonallinen yllätys :)
VastaaPoistaEikö?! Kävellessämme silmät sidottuina ei käynyt mielessäkään mikään tällainen.
Poista