Ei varmaan yllätä ketään, että myös Kiotossa kuljimme hyvän ruuan perässä. Eikä hyvää ruokaa ollut Kiotosta todellakaan vaikeaa löytää. Ruoka oli sekä äärimmäisen hyvää ja kaunista, mutta myös erikoista. Mikä sen parempaa, kuin se, että saa kokea uusia makuelämyksiä, joista ei ole ollut tietoinenkaan. Harvoin sitä enää Suomessa tarvitsee pyytää tarjoilijaa näyttämään mallia, miten syödään :)
Aiemmin jo kirjoittelinkin kobe-härkä-kokemuksestamme. Siitä suussa sulavasta 75 euron arvoisesta lihapalasta. Vieläkin vesi herahtaa kielelle kun sitä muistelen. Mutta kobe-härkä ei ollut ainoa erinomainen ravintolakokemus Kiotossa. Tässä vielä kolme erinomaista, ja kobe-härkäravintolaa todella paljon edullisempaa ravintolaa.
Nanzenji Junsei
Tämä tofu-ravintola oli hieman vaikea löytää. Kartta ei ollut paras mahdollinen, joten löysimme ravintolan seudulle. Onneksi taas löysimme avuliaan japanilaisen, joka kertoi meille saapumisohjeet.
Tofu on siis "pakko-syödä"-kategoriassa Kiotossa. Ilmeisesti he taitavat sen erinomaisesti. Tai ei mitään ilmeisesti. He taitavat sen erinomaisesti - niin monessa muodossa mitä kuvitella saattaa - kertaa kymmenen :)
Valikoimme listalta jonkin hot-pot-menun. Kuuma astia muiden pöydässä näytti houkuttelevalta. Tarjoilijat kuitenkin kielsivät koskemasta astiaan ja sen sisältöön. Piti malttaa odottaa. Sitten pöytään alkoi tulla tofua eri muodoissa. Ja vähän bambua, tempuraa ja riisiäkin. Niihin sai jo koskea. Emme kuitenkaan ihan ymmärtäneet miksi ne sai jo syödä. Luulimme nimittäin, että niitä dipattaisiin kuumaan liemeen - sitten kun siihen saisi koskea. Tarjoilija onnistui kuitenkin elekielellä (ilman englanninkielen taitoa) selittämään meille, että syökää ihmeessä jo muita ruokia, mutta joku henkilökunnasta tulee opastamaan kuuman padan kanssa sitten kun on sen aika.
Ja näin se sitten toimi, kuten kuvasarjassa esitän. Ensin siis odotettiin, että soijamaidon pinnalle rakentuu kuori. Kuoren kuorintaa varten oli puutikku, jolla kierrettiin kuori irti reunoista. Sitten kuori kasaan, ulos padasta ja maustekastikkeeseen uimaan. Siinä se sitten oli valmiina syötäväksi. Sitten odotettiin taas hetki, kunnes kuori oli taas valmis kuorittavaksi. Eipä olisi tullut mieleen, että pata toimi näin. Ja taas oli hyvää! Itse soijamaitokuori ei juurikaan maistunut, mutta maustekastike oli todella maukas.
On se vaan niin mukavaa oppia ja kokea uutta!
Bamboo
Tänne izakaya-tyyliseen ravintolaan löysimme Sadun Tripadvisor-bongauksen ansiosta.
Ihana ravintola! Kaunis paikka, kauniita ruokia. Ihan kuin Kiotokin. Kokonaisuudessaan kaunis.
Emme osanneet päättää, mitä tilaisimme. Onneksi ei tarvinnutkaan, sillä listalta löytyi maistelumenu. Menussa ei sanottu mitä menuun kuuluu tai että kuinka monta annosta tulemme saamaan. Tarjoilija taisi kertoa kuusi, mutta saimme ainakin kahdeksan. Annosten nimien tietäminen etukäteen ei olisi varmasti taaskaan auttanut, en tunnistanut kaikkea edes ne nähtyäni. Alla kuvassa vihreässä kupissa luulimme olevan nuudeleita, kunnes nostimme "nuudelin" kupista ja sillä olikin silmät. Jokin läpinäkyvä kala se oli, tosin maistui nuudeleille :)
Viimeinen suolainen ruoka, yläpuolen kuvan keskellä oleva riisipallo, oli jo aivan liikaa. Vaikka annokset olivat pieniä, niitä oli enemmän kuin riittävästi. Menu oli myös todella monipuolinen. Oli erilaisia makuja ja rakenteita. Pidin.
Kahdesta maistelumenusta, muutamasta viini- ja olutlasillisesta ravintola veloitti yhteensä 75 euroa. Olisin maksanut tästä ruokamäärästä ja -laadusta, ja ah siitä kauneudesta enemmänkin.
Issen-Yoshoku
Lonely Planet ohjasi meidät lounaalle Gion-alueelle syömään japanilaisia suolaisia lettuja, Issen-Yoshokuja, eräänlaisia Okonomiyakeja. Onneksi ohjasi. Ruoka oli hyvää, hinta edullinen ja palvelu nopeaa.
Menuta tässä ravintolassa ei tarvittu. Tarjoilija kysyi vain, että kuinka monta pistetään. Otimme yhdet per pää, ja se osoittautui hyväksi määräksi. Olisihan sitä voinut tilata lisää, jos olisi jäänyt nälkä. Hinta yhdelle lätylle oli 680 jeniä, eli noin viiden euron luokkaa.
Ainesosiksi näissä suolaisissa letuissa kerrottiin olevan sipulia, kananmunaa, kuivattuja katkarapuja, grillattua kalaa, kuivattua bonitoa (mitä lie??), naudanlihaa, inkivääriä, tempura batter (heh, en tiedä tätäkään), konjak jellyä (liekö konjakkihyytelöä, hih:) ja jauhoja. Jollain letun sisältä löytyneeltä oli myös pienet silmät. Liekö sitten joku noista ainesosista, mitä en ymmärtänyt. Ensin luulin, että täytteet valitaan itse listasta, mutta olin taas kerran väärässä. Kaikki listan ainesosat löytyvät tämän ravintolan jokaisesta letusta. Japanissa ei pitäisi olettaa mitään, kaikki menee kuitenkin niin miten ei olisi voinut kuvitella :)
Lätty ei näytä kovin herkulliselta, mutta uskokaa pois, hyvää oli. Olihan se melkoinen makujen sekamelska, mutta taas jotain aivan erilaista mitä olen koskaan ennen syönyt.
Aiemmin jo kirjoittelinkin kobe-härkä-kokemuksestamme. Siitä suussa sulavasta 75 euron arvoisesta lihapalasta. Vieläkin vesi herahtaa kielelle kun sitä muistelen. Mutta kobe-härkä ei ollut ainoa erinomainen ravintolakokemus Kiotossa. Tässä vielä kolme erinomaista, ja kobe-härkäravintolaa todella paljon edullisempaa ravintolaa.
Nanzenji Junsei
Tämä tofu-ravintola oli hieman vaikea löytää. Kartta ei ollut paras mahdollinen, joten löysimme ravintolan seudulle. Onneksi taas löysimme avuliaan japanilaisen, joka kertoi meille saapumisohjeet.
Tofu on siis "pakko-syödä"-kategoriassa Kiotossa. Ilmeisesti he taitavat sen erinomaisesti. Tai ei mitään ilmeisesti. He taitavat sen erinomaisesti - niin monessa muodossa mitä kuvitella saattaa - kertaa kymmenen :)
Valikoimme listalta jonkin hot-pot-menun. Kuuma astia muiden pöydässä näytti houkuttelevalta. Tarjoilijat kuitenkin kielsivät koskemasta astiaan ja sen sisältöön. Piti malttaa odottaa. Sitten pöytään alkoi tulla tofua eri muodoissa. Ja vähän bambua, tempuraa ja riisiäkin. Niihin sai jo koskea. Emme kuitenkaan ihan ymmärtäneet miksi ne sai jo syödä. Luulimme nimittäin, että niitä dipattaisiin kuumaan liemeen - sitten kun siihen saisi koskea. Tarjoilija onnistui kuitenkin elekielellä (ilman englanninkielen taitoa) selittämään meille, että syökää ihmeessä jo muita ruokia, mutta joku henkilökunnasta tulee opastamaan kuuman padan kanssa sitten kun on sen aika.
Ja näin se sitten toimi, kuten kuvasarjassa esitän. Ensin siis odotettiin, että soijamaidon pinnalle rakentuu kuori. Kuoren kuorintaa varten oli puutikku, jolla kierrettiin kuori irti reunoista. Sitten kuori kasaan, ulos padasta ja maustekastikkeeseen uimaan. Siinä se sitten oli valmiina syötäväksi. Sitten odotettiin taas hetki, kunnes kuori oli taas valmis kuorittavaksi. Eipä olisi tullut mieleen, että pata toimi näin. Ja taas oli hyvää! Itse soijamaitokuori ei juurikaan maistunut, mutta maustekastike oli todella maukas.
On se vaan niin mukavaa oppia ja kokea uutta!
Bamboo
Tänne izakaya-tyyliseen ravintolaan löysimme Sadun Tripadvisor-bongauksen ansiosta.
Ihana ravintola! Kaunis paikka, kauniita ruokia. Ihan kuin Kiotokin. Kokonaisuudessaan kaunis.
Emme osanneet päättää, mitä tilaisimme. Onneksi ei tarvinnutkaan, sillä listalta löytyi maistelumenu. Menussa ei sanottu mitä menuun kuuluu tai että kuinka monta annosta tulemme saamaan. Tarjoilija taisi kertoa kuusi, mutta saimme ainakin kahdeksan. Annosten nimien tietäminen etukäteen ei olisi varmasti taaskaan auttanut, en tunnistanut kaikkea edes ne nähtyäni. Alla kuvassa vihreässä kupissa luulimme olevan nuudeleita, kunnes nostimme "nuudelin" kupista ja sillä olikin silmät. Jokin läpinäkyvä kala se oli, tosin maistui nuudeleille :)
Viimeinen suolainen ruoka, yläpuolen kuvan keskellä oleva riisipallo, oli jo aivan liikaa. Vaikka annokset olivat pieniä, niitä oli enemmän kuin riittävästi. Menu oli myös todella monipuolinen. Oli erilaisia makuja ja rakenteita. Pidin.
Kahdesta maistelumenusta, muutamasta viini- ja olutlasillisesta ravintola veloitti yhteensä 75 euroa. Olisin maksanut tästä ruokamäärästä ja -laadusta, ja ah siitä kauneudesta enemmänkin.
Issen-Yoshoku
Lonely Planet ohjasi meidät lounaalle Gion-alueelle syömään japanilaisia suolaisia lettuja, Issen-Yoshokuja, eräänlaisia Okonomiyakeja. Onneksi ohjasi. Ruoka oli hyvää, hinta edullinen ja palvelu nopeaa.
Menuta tässä ravintolassa ei tarvittu. Tarjoilija kysyi vain, että kuinka monta pistetään. Otimme yhdet per pää, ja se osoittautui hyväksi määräksi. Olisihan sitä voinut tilata lisää, jos olisi jäänyt nälkä. Hinta yhdelle lätylle oli 680 jeniä, eli noin viiden euron luokkaa.
Ainesosiksi näissä suolaisissa letuissa kerrottiin olevan sipulia, kananmunaa, kuivattuja katkarapuja, grillattua kalaa, kuivattua bonitoa (mitä lie??), naudanlihaa, inkivääriä, tempura batter (heh, en tiedä tätäkään), konjak jellyä (liekö konjakkihyytelöä, hih:) ja jauhoja. Jollain letun sisältä löytyneeltä oli myös pienet silmät. Liekö sitten joku noista ainesosista, mitä en ymmärtänyt. Ensin luulin, että täytteet valitaan itse listasta, mutta olin taas kerran väärässä. Kaikki listan ainesosat löytyvät tämän ravintolan jokaisesta letusta. Japanissa ei pitäisi olettaa mitään, kaikki menee kuitenkin niin miten ei olisi voinut kuvitella :)
Lätty ei näytä kovin herkulliselta, mutta uskokaa pois, hyvää oli. Olihan se melkoinen makujen sekamelska, mutta taas jotain aivan erilaista mitä olen koskaan ennen syönyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!