Kioton "kettupuisto", Fushimi Inari Taisha, oli ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Turistirysä? Ehdottomasti. Mutta turistilaumoja pääsi hyvin pakoon kävelemällä koko neljän kilometrin reitin ylös asti. Vaikka portaita kertyi matkan aikana tuhansia, niin se ei menoa haitannut. Inari-vuori, jonka rinteillä tämä kaikki komeus sijaitsee, on vain parin-kolmen sadan metrin korkuinen. Mitään rankkaa Inca-trail-kokemusta näitä portaita kipittäessä ei siis saanut. Tämän vuoren valloittamisen voi ottaa rentona päiväkävelynä luonnossa metsän keskellä. Joiltain japanilaisilta tämä onnistui myös korkokengissä ja jakkupuvussa ;)
Alue oli täynnä kettuja, jotka toimivat Inarin, riisisadon (ja myös bisnesmenestyksen) jumalan, lähettiläinä. Ketut oli lähes poikkeuksetta puettu punaiseen asuun. Suussa ketuilla oli usein vilja-aitan avain.
Alueella on kettujen lisäksi myös satoja punaisia portteja, jokainen niistä jonkin japanilaisen yrityksen lahjoittama. Olihan Inarista tullut myös bisnesmenestyksen jumala. Porttien tekstit olivat vain portin toisella puolella, joten kannattaa katsoa kumpaan suuntaan lähtee kulkemaan reittejä. Aina ei osu oikeaan suuntaan, mutta jos edes osan matkaa.
Fushimi Inari Taisha on pyhiinvaelluspaikka, joten siellä näki paljon ihmisiä, jotka olivat tulleet sinne rukoilemaan. Paikanpäältä pystyi ostamaan kynttilöitä, jotkut olivat tuoneet ketuille myös ruokaa ja juomaa.
Myös kellojen soittaminen ja lähteet kauhoineen kuuluivat rukoilijoiden rituaaleihin.
Pieneen valkoiseen paperiin pystyi lisäksi kirjoittamaan onnentoivotuksia, ja sitomaan lapun satojen muiden onnentoivotusten joukkoon niille tarkoitetuille naruille.
Myös täällä pääsi nauttimaan kirsikankukkaloistosta muun Kioton tapaan.
Alue oli täynnä kettuja, jotka toimivat Inarin, riisisadon (ja myös bisnesmenestyksen) jumalan, lähettiläinä. Ketut oli lähes poikkeuksetta puettu punaiseen asuun. Suussa ketuilla oli usein vilja-aitan avain.
Alueella on kettujen lisäksi myös satoja punaisia portteja, jokainen niistä jonkin japanilaisen yrityksen lahjoittama. Olihan Inarista tullut myös bisnesmenestyksen jumala. Porttien tekstit olivat vain portin toisella puolella, joten kannattaa katsoa kumpaan suuntaan lähtee kulkemaan reittejä. Aina ei osu oikeaan suuntaan, mutta jos edes osan matkaa.
Fushimi Inari Taisha on pyhiinvaelluspaikka, joten siellä näki paljon ihmisiä, jotka olivat tulleet sinne rukoilemaan. Paikanpäältä pystyi ostamaan kynttilöitä, jotkut olivat tuoneet ketuille myös ruokaa ja juomaa.
Myös kellojen soittaminen ja lähteet kauhoineen kuuluivat rukoilijoiden rituaaleihin.
Pieneen valkoiseen paperiin pystyi lisäksi kirjoittamaan onnentoivotuksia, ja sitomaan lapun satojen muiden onnentoivotusten joukkoon niille tarkoitetuille naruille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!