Japaninmatkamme lähes kaikki pääkohdat liittyivät ruokaan. Kuten tämäkin, sushiaamiainen Tokion Tsukijin kalatorilla. Valmistettuna samana yönä kalastetusta kalasta. Tämä maailman yksi suurimmista kalatoreista onkin Tokiossa vieraillessa ihan ykköskohde, mikä ihan jokaisen tokionkävijän kuuluu kokea. En ole koskaan yhtä hyvää sushia syönytkään.
Lonely Planet suositteli menemään sushiaamiaiselle ennen kahdeksaa. Ensimmäisenä Tokio-aamuna suuntasimmekin kalatorille seitsemän jälkeen. Ensin kahlasimme laatikkovuoren läpi. Joka puolella vilisi ihmisiä, kaikenlaisia ajoneuvoja ja paljon paljon laatikoita.
Kun pääsimme laatikkomeren ohi, löysimme sushiravintolat. Niitä oli kaksi käytävällistä vieri vieressä. Joihinkin oli valtavan pitkät jonot, toisiin lyhyemmät. Valitsimme kiertelyn jälkeen hieman lyhyemmän jonon, eikä mennyt kauaakaan, kun meidät jo ohjattiin sisään. Vaikka ravintolat olivat pieniä, vaihtuvuus oli nopea, sillä juuri kukaan ei jäänyt ravintoloihin juoruilemaan ruokailun jälkeen.
Tässä japaninkielentaito olisi ollut erinomainen etu, sillä silloin olisi pystynyt keskustelemaan kokkien kanssa. Tekiväthän he sushimme aivan neniemme edessä. Keskustelun sijaan oli tyytyminen katseluun. Tilaamiseen kielitaitoa ei tarvittu. Katsoi vain kuvasta millaisen setin halusi, ja tilaus sisään.
Viimeisenä Tokio-aamunamme halusimme käydä vielä uudelleen kalatorilla sushiaamiaisella. Tällä kertaa menimme paikalle vieläkin aikaisemmin, jo ennen seitsemää, ja valitsimme toisenlaisen ravintolan, jossa tarjolla oli pääasiassa sashimia. Menimme ensin jonottamaan ravintolan eteen, mutta meidät tultiin saman tien ohjaamaan oikean jonon perälle. Jono ei siis ollut vain ravintolan edessä, vaan se jatkui viereisellä kadulla, koska ravintolan edustaa ei saanut tukkia. Tässä jonossa seisoimmekin sitten reilun tunnin. Senkin ajan käytimme hyvin hyödyksi. Toinen jonotti, toinen shoppaili, ja sitten vuoron vaihto.
Alla kuvassa valitsemamme 7 special-Don, johon siis kuului listan kalat (fatty tuna, scallion, tuna, sea urchin, scallop, crab, prawn, squid, salmon roe) ja riisiä. Annos valtavan iso, ja jouduin jättämään osan syömättä.
Jostain artikkelista luimme, että kala on heti aamusta liiankin tuoretta, ja että parhaimmillaan se olisi vasta samana iltana. Mutta enpä tiedä. Meidän saamat aamiaiset olivat ainakin taivaallisen hyviä. Joskin ensimmäinen aamiainen vielä vähän parempi kuin toinen.
Tai noh, kerrotaanpa taas täysi totuus. Ihan jokainen kala ei ollut suosikkini. Yksi todella vaalea, lähes valkoinen kala oli suutuntumaltaan samettisen limainen. Outo, mutta ensin se tuntui miellyttävältä. Mutta sitäpä ei saanutkaan puraistua poikki. Kalan keskellä kulki narulta tuntuisia säikeitä, ja poikki en saanut sitä suussani, en sitten millään. Siinä vaiheessa kun kyyneleet alkoivat nousta silmiin ja oksennusrefleksi teki tuloaan, minun oli pakko puklata puoliksi jauhettu kalapallero suustani servettiin. Toisella aamiaisella en edes maistanut tätä kalaa. Tarjolla ei ollut servettejä :)
Shoppailua kalatorilla
Kalatorilla oli myynnissä sushin lisäksi paljon muutakin. Kuten jo aiemmin kirjoitttelin, oli astioita, mutta niiden lisäksi tietenkin kalaa, kasviksia, mausteita, kirjoja, kukkia, ja mitä kaikkea nyt vain voi kuvitella torilla myytävän. Kyllä se tonnikala näytti ja maistui herkulliselta. Ja täytyihän sitä Japanissa syödä, vaikka sitä Suomessa tuleekin vältettyä.
Ennen en ole tainnut wasabia kokonaisena nähdäkään.
Kalahuutokauppa
Tsujikin kalatorilla on myös mahdollista mennä seuraamaan kalojen huutokauppaa. Sinne otetaan joka aamu 120 ensimmäistä. Vuoronumeroinen antaminen alkaa klo 05:00, mutta jos 120 tulee täyteen jo ennen viittä, antavat he vuoronumerot jo tätä aiemmin. Toisin sanoen, jos saavut kahdelta, saattaa se olla jo liian myöhäistä. Me emme edes yrittäneet, vaan keskityimme syömiseen :)
Lonely Planet suositteli menemään sushiaamiaiselle ennen kahdeksaa. Ensimmäisenä Tokio-aamuna suuntasimmekin kalatorille seitsemän jälkeen. Ensin kahlasimme laatikkovuoren läpi. Joka puolella vilisi ihmisiä, kaikenlaisia ajoneuvoja ja paljon paljon laatikoita.
Kun pääsimme laatikkomeren ohi, löysimme sushiravintolat. Niitä oli kaksi käytävällistä vieri vieressä. Joihinkin oli valtavan pitkät jonot, toisiin lyhyemmät. Valitsimme kiertelyn jälkeen hieman lyhyemmän jonon, eikä mennyt kauaakaan, kun meidät jo ohjattiin sisään. Vaikka ravintolat olivat pieniä, vaihtuvuus oli nopea, sillä juuri kukaan ei jäänyt ravintoloihin juoruilemaan ruokailun jälkeen.
Tässä japaninkielentaito olisi ollut erinomainen etu, sillä silloin olisi pystynyt keskustelemaan kokkien kanssa. Tekiväthän he sushimme aivan neniemme edessä. Keskustelun sijaan oli tyytyminen katseluun. Tilaamiseen kielitaitoa ei tarvittu. Katsoi vain kuvasta millaisen setin halusi, ja tilaus sisään.
Viimeisenä Tokio-aamunamme halusimme käydä vielä uudelleen kalatorilla sushiaamiaisella. Tällä kertaa menimme paikalle vieläkin aikaisemmin, jo ennen seitsemää, ja valitsimme toisenlaisen ravintolan, jossa tarjolla oli pääasiassa sashimia. Menimme ensin jonottamaan ravintolan eteen, mutta meidät tultiin saman tien ohjaamaan oikean jonon perälle. Jono ei siis ollut vain ravintolan edessä, vaan se jatkui viereisellä kadulla, koska ravintolan edustaa ei saanut tukkia. Tässä jonossa seisoimmekin sitten reilun tunnin. Senkin ajan käytimme hyvin hyödyksi. Toinen jonotti, toinen shoppaili, ja sitten vuoron vaihto.
Alla kuvassa valitsemamme 7 special-Don, johon siis kuului listan kalat (fatty tuna, scallion, tuna, sea urchin, scallop, crab, prawn, squid, salmon roe) ja riisiä. Annos valtavan iso, ja jouduin jättämään osan syömättä.
Jostain artikkelista luimme, että kala on heti aamusta liiankin tuoretta, ja että parhaimmillaan se olisi vasta samana iltana. Mutta enpä tiedä. Meidän saamat aamiaiset olivat ainakin taivaallisen hyviä. Joskin ensimmäinen aamiainen vielä vähän parempi kuin toinen.
Tai noh, kerrotaanpa taas täysi totuus. Ihan jokainen kala ei ollut suosikkini. Yksi todella vaalea, lähes valkoinen kala oli suutuntumaltaan samettisen limainen. Outo, mutta ensin se tuntui miellyttävältä. Mutta sitäpä ei saanutkaan puraistua poikki. Kalan keskellä kulki narulta tuntuisia säikeitä, ja poikki en saanut sitä suussani, en sitten millään. Siinä vaiheessa kun kyyneleet alkoivat nousta silmiin ja oksennusrefleksi teki tuloaan, minun oli pakko puklata puoliksi jauhettu kalapallero suustani servettiin. Toisella aamiaisella en edes maistanut tätä kalaa. Tarjolla ei ollut servettejä :)
Shoppailua kalatorilla
Kalatorilla oli myynnissä sushin lisäksi paljon muutakin. Kuten jo aiemmin kirjoitttelin, oli astioita, mutta niiden lisäksi tietenkin kalaa, kasviksia, mausteita, kirjoja, kukkia, ja mitä kaikkea nyt vain voi kuvitella torilla myytävän. Kyllä se tonnikala näytti ja maistui herkulliselta. Ja täytyihän sitä Japanissa syödä, vaikka sitä Suomessa tuleekin vältettyä.
Kalahuutokauppa
Tsujikin kalatorilla on myös mahdollista mennä seuraamaan kalojen huutokauppaa. Sinne otetaan joka aamu 120 ensimmäistä. Vuoronumeroinen antaminen alkaa klo 05:00, mutta jos 120 tulee täyteen jo ennen viittä, antavat he vuoronumerot jo tätä aiemmin. Toisin sanoen, jos saavut kahdelta, saattaa se olla jo liian myöhäistä. Me emme edes yrittäneet, vaan keskityimme syömiseen :)
Moi!
VastaaPoistaEksyin lukemaan tekstejäsi ihan mielenkiinnosta, mukavaa luettavaa.
Tuo sitkeä ja hiukan limainen kala minkä kanssa taistelit, taisi olla kalmaria (squid). Et ole ainoa joka ei siitä juurikaan pidä, itselläni se kuuluu myös inhokki-listalle, kuin myös merisiili (uni) - molemmat rakenteensa, ei niinkään makunsa, vuoksi.. Muuten tuore sashimi onkin sitten taivaallista.
Terveisiä Tokion asukilta :)
Moi!
PoistaMahtavaa saada tietoon mitä on oikein tullut syötyä. Kiitos suuresti tiedosta! Kenties joskus toistekin tulee lähdettyä Japaniin, niin tietää ainakin mitä ei kannata tilata :)
Muuten oli tosiaan ihan parasta sushia ikinä. Vieläkin nousee vesi kielelle kun ajattelenkin kalatorin sushiaamiaisia.
Haa, me ollaan käyty näemmä samassa ravintolassa syömässä! :-) Ja nyt tuli nälkä, kun katson kuviasi. :-D
VastaaPoistaKalmarista mullekin meinasi tulla toisessa paikassa Ykä kylään, syljin serviettiin minäkin. Ei vaan mennyt alas, tuohon on pakko olla jokin tekniikka, jota länkkäri ei tajua...
Katselinkin sun kuvia, ja mietin että onkohan kyseessä sama ravintola. Useat kun näytti niin samanoloisilta :) Hauska sattuma, kun ravintoloita oli niin paljon!
PoistaKaikkea muuta ajatellessa herahtaa kyllä vesi kielelle, mutta kalmaria ei ole ikävä ;) Voi muuten olla kyse tekniikasta, sillä ei voi olla mahdollista, että kukaan pitää valtavankokoisen palleron nielaisemisesta kokonaisena könttinä.