Japanissa kasvaa ystävällisiä ihmisiä

Tai ainakin Tokiossa ja Mount Koyalla ystävällisiä ihmisiä on kasoittain. Kyllä myös Kiotossa, tosin hieman vähemmässä määrin. Mutta ei enää Nagoyassa. Siellä tuntui, että olemme saapuneet eri maahan. Onneksi Nagoya ei varsinaisesti matkaohjelmaamme kuulunutkaan. Kävimme siellä vain pakosta, koska lentomme oli Nagoyaan ja sieltä takaisin.

Palasimme Japanista eilen kahdeksan päivän matkamme jälkeen. Yksi päällimmäisistä asioista oli todellakin ystävällisyys.

Heti ensimmäisenä päivänä olimme positiivisesti yllättyneitä siitä, miten hyväsydämisiä, avuliaita ja ystävällisiä japanilaiset ovat - tai siis ne tokiolaiset ;) Tokion junassa matkakumppanini Sadun vieressä istunut rouva tarjoutui ottamaan osan Sadun matkatavaroista omiin jalkoihinsa. Minun edessäni ollut nainen kävi herättämässä minut kun olimme Mount Fujin kohdalla, jotta emme turisteina missaa sitä hienoa lumihuippuisen tulivuoren näkymää. Tokion juna-asemalla ystävällinen mies tuli kysymään tarvitsemmeko apua, kun katsoimme karttaa ja pähkäilimme minne päin lähteä (tätä tapahtui useamminkin viikon aikana). Samana iltana etsimme ravintolaa (perjantaina ilman pöytävarausta - virhe!), ja kysäisimme pienestä myymälästä olisiko heillä mitään suositusta lähistöltä. Myyjä lähti kiertämään meidän kanssa lähistön ravintoloita ja kyselemään minne mahtuisimme syömään.

Mt Fuji junasta kuvattuna. Tämä oli kätevää, kun meidän ei tarvinnut enää tehdä erikseen retkeä nähdäksemme vuoren :)

Henkilökuntaa oli rautatieasemilla, kaupoissa, ravintoloissa todella paljon, joten aina kun tarvitsimme apua, oli sitä todella helppo löytää, ja apu oli usein myös paljon enemmän kuin mitä edes pyysimme. Usein kävi niin, että meitä tultiin auttamaan, ennen kuin edes tiesimme apua tarvitsevamme. Avun tarjoajatkaan eivät olleet vain henkilökuntaa, vaan tavalliset ihmiset avustivat kaikessa hyvää hyvyyttään, pyytämättä. Olkaan vain kopautus, "Tarvitsetteko apua?". "Kiitos kysymästä, luulen, että tällä hetkellä tiedämme minne päin olemme matkalla. Kiitos kuitenkin!"

Apu Japanissa paikasta toiseen pääsemiseen on usein tarpeen, kun opastauluista ei aina ymmärrä ihan kaikkea.

Yksi mieleenpainuvimmista asioista oli kenkien ostaminen. Niinkin yksinkertainen asia, mutta myyjä sai minut tuntemaan kuin olisin suorittanut hienommankin rituaalin. Ostostani en saanut kassalla, vaan vasta myymälän ovella, jossa sain hienoon paperikassiin pakatut kenkäni kumarruksin ja kiitossanoin. Eipä ole ennen tullut niin hyvä mieli kenkäostoksista :)

Ja mikä Kioton ihmisissä oli sitten vikana?
No ei varsinaisesti mikään, kyllä hekin lähes aina auttoivat kun kysyimme neuvoa, mutta sieltä löytyi myös niitä, jotka eivät muka kuulleet että heille puhuttiin. Kyse voi olla kielitaidosta. Vaikkakin useat japanilaiset tulivat auttamaan vaikkeivat osanneetkaan englantia. Kioton palvelutaso oli siis erittäin hyvää, vaikkei se ihan yltänytkään Tokion tasolle.

Mutta mikä oli vikana Nagoyassa?
Viikon yltäkylläisiin kohteliaisuuksiin tottuneena Nagoya oli tyly. En ihmettele, että japanilaiset ovat kauhuissaan Europpan matkoillaan saamastaan palvelusta, jos itsekin viikon jälkeen ihmetteli, että eikö kaupan myyjä kumartelekaan ja latele kymmentä kiitosta vesipullon oston jälkeen. Tai jos ravintolan ovella vain pyöritellään päätä, koska heillä ei ole englanninkielistä ruokalistaa, eikä toivoteta meitä silti avosylin tervetulleiksi syömään. Kenties Nagoyassa on liikaa eurooppalaisia yrityksiä, ja ihmiset ovat siellä tottuneet, että kun eivät eurooppalaisetkaan ole yltiöpäisen ystävällisiä, niin ei eurooppalaiset itsekään sitä kohtelua tarvitse.

Kyltissä sentään sanotaan, että kyseessä on jonkinlaista tietoa. Mitä tietoa? Ei hajuakaan. :)