Rennon aktiiviset Seychellit

Viime vuoden vaihteessa matkasimme mieheni kanssa Seychelleille. Kumpikaan meistä ei jaksa maata aurinkotuolissa päiväkausia, mutta aurinko ja lämpö ovat kylmän talven keskellä tervetulleita. Aurinkoloma ei meillä siis tarkoita löhölomaa. Ei pidä käsittää, että kiertäisimme rannat ja uima-altaat kaukaa. Kyllä rantatuolejakin kulutetaan tasaisesti. Todellisen rentoutuneen lomafiiliksen salaisuus on kuitenkin se, että saa itsensä liikkeelle muutenkin kuin moottorin avustuksella.

Seychellien saarista me ehdimme parin viikon matkallamme valloittaa kolme pääsaarta: Mahe, Praslin ja La Digue, sekä pari pienempää saarta: Île Cocos ja Fèlicité. 

Tässä parhaat palat lomamme aktiviteeteista:

1. Haikkaus syrjäiselle Anse Mayor -rannalle

Jouluaaton kunniaksi pakkasimme vesipullot ja pähkinäpussit reppuun ja lähdimme kävelemään Anse Mayor -nimiselle rannalle. Rannalle pääsee vain veneellä tai kävellen polkua pitkin, joka mutkittelee vuoroin kallioilla meren vierellä, vuoroin Morne Seychellois -kansallispuiston metsän siimeksessä. Me valitsimme kävelyn – onneksi! Välillä tuntui kuin olisi ollut Liisa Ihmemaassa. Maisemat ja kiemurteleva polku olivat todella niin uskomattoman kauniita!

Tällä retkellä matka rannalle oli vähintäänkin yhtä hieno kuin itse päämäärä.

Matka oli tosin myös rankka. Lämpö, kosteus, kivistä ja pitkospuista rakennettu polku ylä- ja alamäkineen pisti hien virtaamaan. Polku oli noin 2,5 km pitkä ja kävelyyn vierähti aikaa tunnin verran. Me tosin kävelimme myös neljän kilometrin matkan hotellilta polun päähän. Paluumatkalla tämän osan matkasta teimme paikallisbussin kyydillä.

Rannalla saimme olla hetken kahdestaan. Myöhemmin rannalle tuli yksi pariskunta ja paluumatkalla vastaan tuli kaksi muuta seuruetta.

Rannan taksitoimisto oli jouluaattona suljettu.

2. Leijasurffituulien odottelua Beau Vallon -rannalla

Yksi monista Seychellien leijasurffirannoista on Beau Vallon Mahen saaren pohjoisosassa. Tiesimme kyllä etukäteen, että tuulet eivät vuodenvaihteessa ole kaikkein suotuisimmat leijasurffaukselle. Mahdollisuus leijatuulille kuitenkin oli, joten mieheni otti varmuudeksi surffikamat matkaan mukaan. Beau Vallon -rannalla vietimme ensimmäiset viisi yötä, mutta leijasurffaamiselle suotuisaa tuulta ei sinä aikana siellä ollut. Parempi onni ei ollut loppulomankaan aikana.

Pelkän leijasurffauksen perässä Seychelleille matkaavien kannattaa valita ajankohdaksi touko-syyskuu.

3. Vuokrapyörät alle ja coco de mer -kookospalmuja ihmettelemään

Praslinin saaren erikoisuus on Vallée de Mai –kansallispuisto ja siellä kasvavat coco de mer -kookospähkinät. Saari on toinen maailman kahdesta saaresta, jolla tämä palmu luonnonmukaisesti kasvaa. Me otimme vuokrapyörät alle ja suuntasimme saaren keskiosaan kohti kookospuistoa. 

Ensimmäiset viisi kilometriä olivat tasaista, mutta viimeiset kolme kilometriä todella jyrkkää nousua. En tiedä kumpi oli vaikeampaa, ylös vai alaspäin polkeminen. Ylöspäin matka oli tietenkin todella rankka, varsinkin kun ei yhtään tiennyt kuinka pitkään oli ylämäkeä vielä jäljellä. Alaspäin reitti oli taas pelottava huteralla vuokrapyörällä, suhteellisen kapealla mutkikkaalla autotiellä, joka oli vielä hieman kostea aamun vesisateiden jäljiltä. Suosittelisin silti pyöräilyä kookospuistoon, kun vain tiedostaa etukäteen, että sinne ei noin vain polkaista.

4. Snorklausretki île Cocos ja Fèlicité -saarille

Useat tekevät Seychelleille laitesukellusmatkoja. Kumpikaan meistä ei laitesukellusta ole vielä kokeillut, mutta halusimme silti nähdä miltä Seychellit näyttävät pinnan alla. 

Molemmat saaret sijaitsevat kansallispuiston alueella, joten paikalla oli kansallispuiston henkilökuntaa veneellä keräämässä kansallispuistomaksun kaikilta saarilla vierailijoilta. île Cocos -saaren edustalla snorklaaminen oli miellyttävämpää pohjan ja kalojen kirjon vuoksi, mutta Fèlicitén saaren edustalla kilpikonna kävi ilahduttamassa olemassaolollaan. 

Tällä retkellä näin ensimmäistä kertaa myös lentokaloja. Ihan uskomatonta miten pitkän matkaa ne pystyvät oikeasti lentämään!

5. Pyöräillen pienellä La Diguen saarella 

La Diguen saarella kävimme vain päiväseltään. Saarella ei ole kuin muutama auto, ja koska koko saari on vain muutaman kilometrin pituinen, parhaat tavat liikkua ovat polkupyörä, härkävankkuri tai kävellen. 

Me vuorasimme satamasta pyörät, joten ehdimme kierrellä useammallakin saaren kuvankauniista rannoista.