Vietimme pitkän viikonlopun tyttäreni kanssa Holiday Club Kuusamon Tropiikissa marraskuun alussa. Halusimme tietysti uida paljon, mutta koska olimme poronhoitoalueella, halusimme ehdottomasti nähdä myös poroja. Toki tähän maailman aikaan ulkoilmatekeminen ilman koronariskiä on myös enemmän kuin tervetullutta. Sitä onneksi Kuusamon seudulla riittää!
Porotilavierailulle omalla porukalla
Pikainen googlaus tuotti tuloksen Palosaaren poro- ja kalastustilasta, jonne pääsisi vain varauksesta, ja jonne otetaan vain yksi seurue kerrallaan. Haaveilimme poroajelusta, mutta koska lokakuussa sataneet lumet ehtivät sulaa pois ennen vierailuamme, jäi poroajelu meiltä välistä.
Poroajelusta puheen ollen, porot eivät ole kuulemma ole kuin huskyt, joille vetäminen tulee kuin luonnostaan, vaan riippuu täysin porosta, saako siitä koulutettua hyvää reen vetäjää. Porot ovat kuulemma myös sen verran itsepäisiä, etteivät ne lähde vetämään rekeä, jos niitä ei kiinnosta. Sen kuulemma huomaa jo aamulla, kiinnosteleeko tiettyä poroa sinä päivänä vai ei. Jos ei kiinnosta, ei kiinnosta.
Tämän ja paljon muuta kiinnostavaa opimmekin tällä porotilavierailulla. On aina niin hurjan kiinnostavaa keskustella aiheesta kuin aiheesta sellaisen kanssa, joka tietää siitä ja paljon.
Porojen aamuruokinta
Rekiajelusta viis, me nimittäin pääsimme kokemaan jotain vieläkin upeampaa. Pääsimme nimittäin osallistumaan porojen aamuruokintaan. Porot huomasivat meidät jo siinä vaiheessa, kun kävelimme ruokakärryjen kanssa niiden ohi. Sieltä ne sitten viipelsivätkin juoksujalkaa ruokinta-aitaukselle.
Ensin kurkimme poroja aidan takaa, mutta kun ne olivat saaneet murkinaa laareihin, menimme me samaan aitaukseen porojen kanssa. Wau!
Laareihin porot saivat jotain nappuloita - en muista mitä - mutta me pääsimme syöttämään niille niiden suurinta herkkua, jäkälää. Kaikki porot eivät suinkaan tulleet meidän luokse, vaan vain ne kaikkein kesyimmät. Täytyy sanoa, että itsekin olin hieman varuillani alkuun, että menemmekö tosiaan porojen keskelle, mutta saimme pian huomata niiden olevan kovin leppoisia eläimiä. Ne osaavat kyllä väistää isoine sarvineen myös meitä pienimpiä.
Ja hei tiesitkö muuten, että poro tiputtaa sarvensa joka vuosi? Minä tiesin tämän, mutta tiesitkö sitä, että jokaisella porolla on omanmuotoiset sarvet, ja ne sarvet kasvaa aina joka vuosi saman muotoisiksi? Aivan uskomattoman kiinnostavaa. Ajatelkaa, poron voi siis vuodesta toiseen tunnistaa sarvista, vaikka sarvet ovatkin joka vuosi upo uudet.
Poron karvan oli myös kiinnostavaa tutustua. Uskomatonta, miten tiheään se kasvaa, ja miten se on rakentunut niin, että se ei tosiaan päästä kylmyyttä tai kosteutta läpi.
Aika monesta porotermistä minun piti vierailun aikana myös kysyä, kun en yhtään tiennyt mistä puhutaan. Vaadin oli ainakin naarasporo, hirvas urosporo. Muita sanoja en taida muistaakaan, saati niiden merkityksiä, heh.
Poromakkaraa ja kampanisuja kammilla
Ensimmäisenä myönnän, etten tiennyt mikä on kammi, ja kerron teille muille, ketkä ette mahdollisesti ole kuulleet sanasta, että kammi on pieni kotamainen asumus, joissa saamelaiset ovat aikoinaan asuneet.
Me pääsimme kammille lämmittelemään porojen ruokinnan jälkeen, ja herkuttelemaan ihanan tuhdeilla poromakkaroilla ja kampanisuilla. Kammin keskellä meitä odottikin ihana lämmittävä nuotio, jossa saimme paistaa makkarat. Tyttären mielestä makkara oli liian tuhtia, mutta minä olin vain iloinen, kun sain häneltä vielä puolikkaan omani lisäksi. Myös kampanisut ovat kenties minulle uusia tuttavuuksia. Ei ehkä maun, vaan muodon puolesta. Minun lapsuudessani kampanisun maku on tuttu hannatädin pikkuleivistä.
100-vuotias talo käsityömyymälänä
Lämmin vastaanotto
Palosaaren porotilalla oli kaikkiaan ystävällinen ja lämmin vastaanotto. Kokemus porojen aamuruokinnasta oli huikea, ja opimme samalla aivan valtavan paljon poroista, ja itseasiassa hirvistä ja muistakin eläimistä siinä sivussa.
Suosittelen lämpimästi vierailemaan Palosaaren porotilalla. Tänne ei tosiaan oteta kuin yksi seurue kerralla, mikä tekee vierailusta juuri nyt varmasti erityisen mukavaa. Porojen aamuruokinta maksaa 10 euroa per aikuinen, eikä poroajelukaan ollut kallis. Juuri tällaiset elämykset on sellaisia, minkä soisi jokaisen kokevan!
Porot ovat kyllä veikeitä eläimiä. Porojen sarvia on tullut itsekin ihmeteltyä. Täytyy myöntää, että olin ajatellut niiden kasvavan kullekin porolle vuosi vuodelta suuremmiksi, mutta näin ei siis olekaan?
VastaaPoistaTuosta en kyllä osaa sanoa, että kasvavatko sarvet vuosi vuodelta suuremmiksi. Voihan olla, että kasvaakin, mutta silti niistä tulee aina saman muotoiset.
Poista