Viime keväänä pohdin talvilomaa. Lähtisinkö matkaan yksin vai ottaisinko silloin juuri ja juuri 4-vuotiaan tyttäreni mukaan. Olin loman tarpeessa enemmän kuin ehkä koskaan, joten päätin lähteä matkaan yksin. Onneksi lähdin, sillä olin palatessani energisempi kuin vuosiin. Oma aika pienellä saarella teki todella hyvää. Viikko rennollakin lomalla aktiivisen neidin kanssa olisi ollut varmasti mukavaa sekin, muttei olisi palauttanut omaa energiatasoani samalla tavoin kuin yksin lomaillessa.
En suinkaan halunnut jättää lastani kuitenkaan täysin matkatta, ja oman loman ansiosta keväällä minulla oli energiaa myös lapsen kanssa matkaamiseen. Kätevään kohtaan satuin saamaan Tallink Siljan lahjakortin, jolla pääsin 70 eurolla Päivä Tukholmassa -risteilylle deluxe-hyttiin. Olimmekin toukokuun lopulla Silja Serenadella, ja se oli täydellisen helppo ensimmäinen matka kahdestaan tyttäreni kanssa.
Minulla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa tai tietoa lasten ohjelmasta laivoilla. Eikä ihmekään, onhan siitä omasta lapsuudesta jokunen vuosi aikaa, eikä ohjelma tai edes laivat ole olleet tuolloin samanlaisia. Olikin todella mukava yllätys, että ohjelmaa ja tekemistä oli käytännössä koko risteilyn ajalle.
Tärkein ohjelmista tyttäreni näkökulmasta oli italialainen trio, jonka laulantaa tyttäreni oli nähnyt puhelimestani. Osallistuin aiemmin keväällä Tallink Siljan pressilounaalle, jossa kyseinen trio oli myös esiintymässä. Videota esiintymisestä katsoimmekin sitten aina lähtöön saakka ja voi mikä riemu olikaan, kun tytär pääsi näkemään heidät livenä. Hän oli niin innokas fani, että hän jäi juttelemaan laulajille laivan käytävällä "sujuvalla italialla" tietysti, ja pääsi myös lavalle esiintymisen aikana.
Leikkipaikka kuului myös meidän suosikkeihin, vaikkemme juuri ehtineet varsinaisesti oleilla leikkipaikalla. Tyttäreni osallistui kuitenkin molempina päivinä leikkipaikan piirustuskilpailuun, jonka tärkein osio oli se, kun Harri Hylje tai Muumi oli jakamassa palkintoja kaikille osallistuneille. Vielä viimeisenä ennen laivasta takaisin kotiin lähtemistä tytär sai leikkipaikalta vielä hienon kasvomaalauksenkin.
Lasten discot olivat myös tyttäreni mieleen, ja näin aikuisenkin näkökulmasta oli miellyttävää vaihtelua, että toisena iltana oli Muumi-disco ja toisena Harri Hylkeen disco.
Pisteet myös siitä, että illan tanssiesityksen ensimmäinen osio oli heti lasten discon jälkeen, ja näin myös perheen pienimmillä oli mahdollisuus nähdä myös aikuisten ohjelmaa. Ja se jos joku tuntuu tosi hienolta 4-vuotiaasta!
Kolusimme tietysti koko laivan läpi, ja myös allasosastosta tuli meidän suosikki. Siellä meillä oli lopulta niin hauskaa, että kävimme pulikoimassa sekä meno- että paluumatkalla. Allasosasto oli pienempi, mitä olin ajatellut ja siellä oli käytännössä kolme jokseenkin isoa poreallasta sekä pikkiriikkinen lastenallas pikkiriikkisellä uima-altaalla. Lastenallas ei ollut meidän kummankaan mielestä erityisen kiinnostava (itsehän en sinne edes mahtunut), joten vietimme parituntiset porealtaissa (ilman poreita).
Tytär keksi, miten hän pystyy itse uimaan kellukkeilla, ja kun pyöreässä altaassa ei pääse kovin kauas, minun tehtäväkseni jäi istuskella ja kannustaa uutta vesipetoa. Täydellistä meille molemmille! Tyttäreni löysi allasosastolta itselleen myös uuden kaverin, 5-vuotiaan tytön, jonka kanssa hän vielä myöhemmin sopi tapaamisen Muumi-discoon.
Sanoisinkin, että allasosasto on erityisen hyvä juuri uimaan opettelevan lapsen tai sitten aikuisten kesken, jolloin poreissa voi rentoutua kuohuviinilasit kädessä juoruillen.
Erityinen kiitos allasosaston superystävälliselle henkilökunnalle. Ensimmäisellä kerralla en muistanut ottaa kellukkeita mukaan, ja kun kysyin, voimmeko pyyhkeet päällä hilpaista hyttiin hakemaan niitä, ehdotti nainen tiskin takana, että tytär jäisi heidän kanssaan odottamaan ja pääsisin näin itse nopeammin hakemaan unohtuneet, ehdottoman tärkeät kellukkeet.
Lahjakorttiimme kuului Deluxe-hytti. Deluxe-hytin parhautta oli ehdottomasti sen parisänky. En tiedä, olisiko tyttäreni halunnut nukkua koko yötä yksin laivassa, ja parisängyssä mahduimme paremmin kuin hyvin nukkumaan vierekkäin. Deluxe-hyteissä on myös yksi varavuode, mutta sitähän me emme kahdestaan tarvinneet.
Hyttiin saapuessamme tyttäreni tokaisi: "onpa pieni" (mihin lie tottunut), mutta sänkyä mallaillessaan totesi, että meitä mahtuisi hyvin kolmaskin nukkumaan samaan sänkyyn, kun se oli niin leveä. Saimme sänkyyn vielä erillisen laidan, eli lapsen tippumista ei tarvinnut yöllä tosiaankaan pelätä.
Deluxe-hytin hintaan kuuluu parempi aamiainen Tavolata-ravintolassa sekä kaikki minibaarin juomat.
Tukholmaan halusin yhden selkeän ohjelman, enkä missään nimessä koko kaupungin nähtävyyksien kiertelyä kaameassa kiireessä. Valitsin meille Lähinnä Kauempana -blogin suosituksen perusteella Junibackenin. Blogin vinkeistä viis, me emme kävelleet paikallisbussille, vaan maksoimme muutaman ekstraeuron Tallink Siljan bussista, joka lähti heti terminaalin edestä ja vei meidät muutaman sadan päähän Junibackenista. Vaikka busseja piti lähteä vain yksi kahtena eri ajankohtana, oli busseja valmiudessa useampi. Ensimmäinen täyttyi nimittäin ennen kuin me edes ehdimme bussijonoon, mutta pääsimme silti saman tien matkaan. Todella kätevää! Paikallisbussien kanssahan näin ei tietenkään olisi.
Ja se itse Junibacken. Se oli hieno!
Ensimmäinen unohduksemme oli rattaiden lukko, mikä kaikilla muissa ratasparkin rattaissa näytti olevan, joskin hyvin meidänkin rattaat säilyivät parkissa ilmankin. Rattaita ei siis saa viedä sisälle asti, vaan ulkona on niitä varten kätevä, katettu parkkipaikka. Sisällä on sitten lukolliset kaapit, eikä arvokkaamaa tavaraa tarvinnut jättää ulos.
Kaikkien kehuma satujuna jäi meiltä välistä, koska tytär ei siihen syystä tai toisesta halunnut. Enpä viitsinyt pakottaakaan, kun lapsen ehdoillahan me olimme matkassa. Toisella kertaa sitten. Kaikessa muussakin riitti meille ihmeteltävää ja leikittävää.
Ravintolan ruokavalikoima oli ainoa, mikä oli ehkä hieman onneton, mutta löysimme kuitenkin molemmille syötävää (lapselle lihapullat, minulle kanasalaatti). Ruuhkaa ei muiden varoituksista huolimatta onneksi sentään ollut ja pääsimme pienen jonottamisen jälkeen kassalle ja suoraan pöytään.
Emme saaneet käytettyä Junibackenilla ihan koko päivää ja palasimme laivaan jo ensimmäisellä Tallink Siljan bussilla. Mutta se ei haitannut, sillä sukelsimme suoraan Silja Serenaden allasosastolle, kun muut vielä tutkivat Tukholmaa.
Kaikkiaan Päivä Tukholmassa -risteily oli erinomainen valinta ensimmäiselle äiti-tytär-reissulle. Ei kiirettä, ei stressiä ja kaikki tarpeellinen ympärillä. Nyt tiedän, että voimme lähteä vastaaville jatkossakin. Ja jatkoahan on tulossa jo heti ensi viikonloppuna ja tiedossa on takuuvarmasti yhtä helppo ja hauska loma!
Tulevana viikonloppuna lähdemme siis jo toiselle matkalle kaksistaan tyttäreni kanssa. Tällä erää otamme junan alle ja matkaamme Saimaalle. Yövymme Holiday Club Saimaan kylpylähotellissa yhteistyössä Holiday Clubin kanssa ja tietysti treenaamme uutta uimataitoa. Huomasin, että siellähän on myös Angry Birds -puisto ja itse asiassa vaikka mitä muutakin mielenkiintoista. Saa nähdä, mihin pitkä viikonloppu riittää. Onneksi Saimaa on niin lähellä, että sinne(kin) voimme tarpeen tullen palata takaisin. Matkaan lähdemmekin takuulla ilman kiirettä ja stressiä.
Ja hei, juuri palasin Tallinnasta katsastamasta uutta Fotografiskaa. Kannattaa siis pysyä kuulolla myös Facebookissa ja Instagramissa!
En suinkaan halunnut jättää lastani kuitenkaan täysin matkatta, ja oman loman ansiosta keväällä minulla oli energiaa myös lapsen kanssa matkaamiseen. Kätevään kohtaan satuin saamaan Tallink Siljan lahjakortin, jolla pääsin 70 eurolla Päivä Tukholmassa -risteilylle deluxe-hyttiin. Olimmekin toukokuun lopulla Silja Serenadella, ja se oli täydellisen helppo ensimmäinen matka kahdestaan tyttäreni kanssa.
Lasten ohjelmassa piirustuskilpailuita ja discoja
Minulla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa tai tietoa lasten ohjelmasta laivoilla. Eikä ihmekään, onhan siitä omasta lapsuudesta jokunen vuosi aikaa, eikä ohjelma tai edes laivat ole olleet tuolloin samanlaisia. Olikin todella mukava yllätys, että ohjelmaa ja tekemistä oli käytännössä koko risteilyn ajalle.
Tärkein ohjelmista tyttäreni näkökulmasta oli italialainen trio, jonka laulantaa tyttäreni oli nähnyt puhelimestani. Osallistuin aiemmin keväällä Tallink Siljan pressilounaalle, jossa kyseinen trio oli myös esiintymässä. Videota esiintymisestä katsoimmekin sitten aina lähtöön saakka ja voi mikä riemu olikaan, kun tytär pääsi näkemään heidät livenä. Hän oli niin innokas fani, että hän jäi juttelemaan laulajille laivan käytävällä "sujuvalla italialla" tietysti, ja pääsi myös lavalle esiintymisen aikana.
Leikkipaikka kuului myös meidän suosikkeihin, vaikkemme juuri ehtineet varsinaisesti oleilla leikkipaikalla. Tyttäreni osallistui kuitenkin molempina päivinä leikkipaikan piirustuskilpailuun, jonka tärkein osio oli se, kun Harri Hylje tai Muumi oli jakamassa palkintoja kaikille osallistuneille. Vielä viimeisenä ennen laivasta takaisin kotiin lähtemistä tytär sai leikkipaikalta vielä hienon kasvomaalauksenkin.
Lasten discot olivat myös tyttäreni mieleen, ja näin aikuisenkin näkökulmasta oli miellyttävää vaihtelua, että toisena iltana oli Muumi-disco ja toisena Harri Hylkeen disco.
Pisteet myös siitä, että illan tanssiesityksen ensimmäinen osio oli heti lasten discon jälkeen, ja näin myös perheen pienimmillä oli mahdollisuus nähdä myös aikuisten ohjelmaa. Ja se jos joku tuntuu tosi hienolta 4-vuotiaasta!
Lapsi oppi uimaan allasosastolla
Kolusimme tietysti koko laivan läpi, ja myös allasosastosta tuli meidän suosikki. Siellä meillä oli lopulta niin hauskaa, että kävimme pulikoimassa sekä meno- että paluumatkalla. Allasosasto oli pienempi, mitä olin ajatellut ja siellä oli käytännössä kolme jokseenkin isoa poreallasta sekä pikkiriikkinen lastenallas pikkiriikkisellä uima-altaalla. Lastenallas ei ollut meidän kummankaan mielestä erityisen kiinnostava (itsehän en sinne edes mahtunut), joten vietimme parituntiset porealtaissa (ilman poreita).
Tytär keksi, miten hän pystyy itse uimaan kellukkeilla, ja kun pyöreässä altaassa ei pääse kovin kauas, minun tehtäväkseni jäi istuskella ja kannustaa uutta vesipetoa. Täydellistä meille molemmille! Tyttäreni löysi allasosastolta itselleen myös uuden kaverin, 5-vuotiaan tytön, jonka kanssa hän vielä myöhemmin sopi tapaamisen Muumi-discoon.
Sanoisinkin, että allasosasto on erityisen hyvä juuri uimaan opettelevan lapsen tai sitten aikuisten kesken, jolloin poreissa voi rentoutua kuohuviinilasit kädessä juoruillen.
Erityinen kiitos allasosaston superystävälliselle henkilökunnalle. Ensimmäisellä kerralla en muistanut ottaa kellukkeita mukaan, ja kun kysyin, voimmeko pyyhkeet päällä hilpaista hyttiin hakemaan niitä, ehdotti nainen tiskin takana, että tytär jäisi heidän kanssaan odottamaan ja pääsisin näin itse nopeammin hakemaan unohtuneet, ehdottoman tärkeät kellukkeet.
Deluxe-hytti parisängyllä
Lahjakorttiimme kuului Deluxe-hytti. Deluxe-hytin parhautta oli ehdottomasti sen parisänky. En tiedä, olisiko tyttäreni halunnut nukkua koko yötä yksin laivassa, ja parisängyssä mahduimme paremmin kuin hyvin nukkumaan vierekkäin. Deluxe-hyteissä on myös yksi varavuode, mutta sitähän me emme kahdestaan tarvinneet.
Hyttiin saapuessamme tyttäreni tokaisi: "onpa pieni" (mihin lie tottunut), mutta sänkyä mallaillessaan totesi, että meitä mahtuisi hyvin kolmaskin nukkumaan samaan sänkyyn, kun se oli niin leveä. Saimme sänkyyn vielä erillisen laidan, eli lapsen tippumista ei tarvinnut yöllä tosiaankaan pelätä.
Deluxe-hytin hintaan kuuluu parempi aamiainen Tavolata-ravintolassa sekä kaikki minibaarin juomat.
Tukholman ihana Junibacken
Tukholmaan halusin yhden selkeän ohjelman, enkä missään nimessä koko kaupungin nähtävyyksien kiertelyä kaameassa kiireessä. Valitsin meille Lähinnä Kauempana -blogin suosituksen perusteella Junibackenin. Blogin vinkeistä viis, me emme kävelleet paikallisbussille, vaan maksoimme muutaman ekstraeuron Tallink Siljan bussista, joka lähti heti terminaalin edestä ja vei meidät muutaman sadan päähän Junibackenista. Vaikka busseja piti lähteä vain yksi kahtena eri ajankohtana, oli busseja valmiudessa useampi. Ensimmäinen täyttyi nimittäin ennen kuin me edes ehdimme bussijonoon, mutta pääsimme silti saman tien matkaan. Todella kätevää! Paikallisbussien kanssahan näin ei tietenkään olisi.
Ja se itse Junibacken. Se oli hieno!
Ensimmäinen unohduksemme oli rattaiden lukko, mikä kaikilla muissa ratasparkin rattaissa näytti olevan, joskin hyvin meidänkin rattaat säilyivät parkissa ilmankin. Rattaita ei siis saa viedä sisälle asti, vaan ulkona on niitä varten kätevä, katettu parkkipaikka. Sisällä on sitten lukolliset kaapit, eikä arvokkaamaa tavaraa tarvinnut jättää ulos.
Kaikkien kehuma satujuna jäi meiltä välistä, koska tytär ei siihen syystä tai toisesta halunnut. Enpä viitsinyt pakottaakaan, kun lapsen ehdoillahan me olimme matkassa. Toisella kertaa sitten. Kaikessa muussakin riitti meille ihmeteltävää ja leikittävää.
Ravintolan ruokavalikoima oli ainoa, mikä oli ehkä hieman onneton, mutta löysimme kuitenkin molemmille syötävää (lapselle lihapullat, minulle kanasalaatti). Ruuhkaa ei muiden varoituksista huolimatta onneksi sentään ollut ja pääsimme pienen jonottamisen jälkeen kassalle ja suoraan pöytään.
Emme saaneet käytettyä Junibackenilla ihan koko päivää ja palasimme laivaan jo ensimmäisellä Tallink Siljan bussilla. Mutta se ei haitannut, sillä sukelsimme suoraan Silja Serenaden allasosastolle, kun muut vielä tutkivat Tukholmaa.
Hyvä valinta ensimmäiseksi matkaksi
Kaikkiaan Päivä Tukholmassa -risteily oli erinomainen valinta ensimmäiselle äiti-tytär-reissulle. Ei kiirettä, ei stressiä ja kaikki tarpeellinen ympärillä. Nyt tiedän, että voimme lähteä vastaaville jatkossakin. Ja jatkoahan on tulossa jo heti ensi viikonloppuna ja tiedossa on takuuvarmasti yhtä helppo ja hauska loma!
Tulevana viikonloppuna seuraavalle äiti-tytär-matkalle
Tulevana viikonloppuna lähdemme siis jo toiselle matkalle kaksistaan tyttäreni kanssa. Tällä erää otamme junan alle ja matkaamme Saimaalle. Yövymme Holiday Club Saimaan kylpylähotellissa yhteistyössä Holiday Clubin kanssa ja tietysti treenaamme uutta uimataitoa. Huomasin, että siellähän on myös Angry Birds -puisto ja itse asiassa vaikka mitä muutakin mielenkiintoista. Saa nähdä, mihin pitkä viikonloppu riittää. Onneksi Saimaa on niin lähellä, että sinne(kin) voimme tarpeen tullen palata takaisin. Matkaan lähdemmekin takuulla ilman kiirettä ja stressiä.
Ja hei, juuri palasin Tallinnasta katsastamasta uutta Fotografiskaa. Kannattaa siis pysyä kuulolla myös Facebookissa ja Instagramissa!
Pysy matkassa mukana:
Kuulostaa rentouttavalta äiti-tytär-ajalta <3 Laivoilla on tullut oltua niin vähän viime vuosina, että hauska kuulla, mitä kaikkea siellä voi varsinkin lapsen kanssa tehdä. Omasta lapsuudesta mielikuvana lähinnä pallomeret. Ihanaa ja antoisaa yhteistä aikaa teille Saimaalle!
VastaaPoistaLaiva oli kyllä erinomaisen rentouttava tapa lomailla lapsen kanssa. On niin helppoa, kun kaikki tekeminen on käden ulottuvilla ja valmiiksi keksittynä. Kotona saa riittävän paljon olla keksimässä leikkejä, että ihanaa kun lomalla joku muu tekee sen osuuden omasta puolesta :)
PoistaMonen Tukholmaan lentäen tehdyn matkan jälkeen kävimme mekin kesällä pitkästä aikaa Tukholmassa laivalla - ja onhan tuo omalla tavallaan ihan rentouttava tapa matkustaa, lasten kanssa tai ilman. Tosin Värtahamnin käytävät ovat kyllä järkyttävän pitkiä kävellä, melkein pahemmat kuin lentokentillä :-)
VastaaPoistaHitaammassa matkustamisessa on kyllä puolensa! Jos olisin itse ilman lasta laivalla, keskittyisin ehdottomasti laivan ruoka- ja juomatarjoiluun enemmän. Laivojen teemat vaihtuu kivan usein ja ruuan taso on tätä nykyä tosi laadukasta!
PoistaPitkät käytävät on vaan hyvästä, niin tulee hyvin askeleita :D
Minusta on ihanaa, että lapset opetetaan jo pienestä pitäen matkustamaan. Siinä avartuu maailma ja lapset näkee jo nuoresta, että on erilaisia kulttuureja ja tapoja. Ja toisaalta, välillä on kiva vaan lomaillakin ja pitää hauskaa!
VastaaPoistaOn kyllä huippua matkustaa lapsen kanssa. Molempien, lapsen ja minun maailma avartuu, kun maailman näkee itsekin taas täysin uusin silmin.
PoistaLapsiperhematkakohteet on kyllä parhaita, kun siellä pääsee itsekin täysin lomailemaan :)
4 vuotias ehkä alkaakin jo olemaan sellainen kiva matkakumppaniksi otettava. Meillä on ensimmäinen lastenlapsia. Voi sitä riemua, kun olimme muumimaailmassa. Odotan, että kasvaa isommaksi, jotta voin viedä disneylandiin.
VastaaPoistaTodellakin! 4-vuotias on jo niin omatoiminen ja osaava, että näin yksin aikuisena lapsen kanssa on jo mukavaa molemmilla, eikä matkaaminen ole itselle pelkkää huolehtimista ja perässä juoksemista, vaan voidaan oikeasti tehdä yhdessä asioita.
PoistaDisneyland on ihana! Me oltiin Orlandon Magic Kingdomissa, kun tytär oli 2,5 ja jo silloin saatiin siitä niin ilo irti, että lapsi muistaa sen matkan vieläkin!