Olen asunut koko lapsuuteni Jyväskylässä, minkä lisäksi äitini veljet ovat ajaneet rallia no, niin kauan kuin muistan. Tällä hetkellä ratissa on myös seuraavaa sukupolvea, mutta lapsuuteni Jyväskylän Suurajoissa muistan kannustaneeni enoa oman luokkansa taistossa. Viime vuosina sukulaisiani ei ole nähty Neste Rallin kisa-autojen rateissa, mutta edelleen pätkien järjestäjissä, lipunmyyjissä ja järjestysmiehissä on iso liuta sukulaisiani.
Ralli on siis jollain tapaa juurtunut minuun, ja vaikken lajia muuten juuri seuraakaan, tulee Neste Rallia seurattua lähes joka vuosi ralliradio pauhaten. Parina edellisenä vuotena olen saanut aikataulullisestikin järjestettyä niin, että olen päässyt katsomaan vuosien tauon jälkeen järjestetyn, ihanan yleisöystävällisen Harjun pätkän.
En siis missään nimessä ole se, joka ostaa kaikki pätkät kattavan rallipassin ja ajaa aamuvarhaisella pusikkoon odottamaan kärkipään autoja, siirtyen seuraavalle pätkälle kaameissa ruuhkissa seuraavaan pusikkoon, kunnes taas kärkipään autot vilahtavat ohi. On tässäkin toki tunnelmansa, mutta jos ja kun saan valita, valitsen toisin.
Siskoni täytti kätevästi juuri tämän vuoden rallien aikaan 40 vuotta. Hänen toiveensa oli, että tehtäisiin porukalla jotain sellaista ralleihin liittyvää, minkä voi tehdä korkkarit jalassa. Serkkuni idea, helikopterilla VIP-aitioon sopi toiveeseen paremmin kuin täydellisesti. Tuumasta toimeen, ja serkkuni järjesti kuuden hengen seurueellemme liput legendaariselle Kakariston pätkälle Aki Teiskosen VIP:iin, helikopterikyydillä tietenkin.
Tarjolla oli koko päivän hyvää ruokaa ja juomia alkoholittomista oluisiin, viineihin ja samppanjaan. Epävakainen sää ei haitannut, sillä pienen sadekuuron yllättäessä pääsimme teltan suojiin, auringon paistaessa palasimme istuskelemaan aurinkoon. Bajamaja-rivistö palveli lähes jonoitta ja päivää ennen kärkiautojen lähtöä viihdytti live-bändi.
Juuri tällainen rallihuuma on sitä, mistä myös minä nautin. Ei ruuhkissa seisomista, vaan sen sijaan hyvää ruokaa ja juomaa ja täydellisesti valittu suora pienellä hyppyrillä sekä kätevä katsomo, mistä pääsi näkemään autot useamman sekunnin ajan, vaikka kiitivätkin sataa ja tuhatta ohitsemme. Paikalla oli myös selostaja sekä iso screeni, jolloin oli helppo pysyä mukana joka käänteessä. Toki myös järkkäreiden pillien vihellysketju kertoi, milloin kannatti ottaa kamera asemiin.
Pyöreitä vuosia täytettäessä VIP-aitio ei toki riitä, vaan vippiin on saavuttava tyylillä. Ja niin me teimme. Matkasimme ensin Jyväskylästä Jämsään pikkubussin kyydillä, josta helikopteri poimi meidät ja vei Kakaristoon.
Kopterin kyytiin mahtuu kuusi matkustajaa, mikä oli täydellinen meidän kuuden hengen seurueelle. Kaksi kevyintä pääsivät etupenkille, ja valinta tehtiin naisten joukosta. Juhlasankari oli luonnollinen valinta, ja minä sain toisen etupenkkipaikan.
Lento ei kestänyt kauaa - ehkä kymmenisen minuuttia - mutta oli upea. Ei yhtään pelottava, mitä olin hieman ennakkoon ajatellut, vaan pelkästään upea. Niin upea, että maksaisin toistekin samaisesta lystistä, vaikkei se edullista olekaan. Näkymät kopterin kyydistä ovat omaa luokkaansa ja kyyti sulavaa.
En ollut koskaan aiemmin ollut helikopterin kyydissä, vaikka se on vuosikausia ollut bucket-listallani. Olin jotenkin ajatellut päätyväni helikopterin kyytiin jollain ihanalla trooppisella paratiisisaarella. Seychelleillä olin jo buukkaamassa helikopteria, mutta sää oli lopulta sen verran pilvinen, ettei lentoa kannattanut tehdä. Kukapa olisi uskonut, että tämä bucket-listan osuus tulee tapahtumaan synnyinseudulla Keski-Suomessa!
Ralli on siis jollain tapaa juurtunut minuun, ja vaikken lajia muuten juuri seuraakaan, tulee Neste Rallia seurattua lähes joka vuosi ralliradio pauhaten. Parina edellisenä vuotena olen saanut aikataulullisestikin järjestettyä niin, että olen päässyt katsomaan vuosien tauon jälkeen järjestetyn, ihanan yleisöystävällisen Harjun pätkän.
En siis missään nimessä ole se, joka ostaa kaikki pätkät kattavan rallipassin ja ajaa aamuvarhaisella pusikkoon odottamaan kärkipään autoja, siirtyen seuraavalle pätkälle kaameissa ruuhkissa seuraavaan pusikkoon, kunnes taas kärkipään autot vilahtavat ohi. On tässäkin toki tunnelmansa, mutta jos ja kun saan valita, valitsen toisin.
Synttäriyllätyksenä helikopteri ja VIP-aitio
Siskoni täytti kätevästi juuri tämän vuoden rallien aikaan 40 vuotta. Hänen toiveensa oli, että tehtäisiin porukalla jotain sellaista ralleihin liittyvää, minkä voi tehdä korkkarit jalassa. Serkkuni idea, helikopterilla VIP-aitioon sopi toiveeseen paremmin kuin täydellisesti. Tuumasta toimeen, ja serkkuni järjesti kuuden hengen seurueellemme liput legendaariselle Kakariston pätkälle Aki Teiskosen VIP:iin, helikopterikyydillä tietenkin.
Tarjolla oli koko päivän hyvää ruokaa ja juomia alkoholittomista oluisiin, viineihin ja samppanjaan. Epävakainen sää ei haitannut, sillä pienen sadekuuron yllättäessä pääsimme teltan suojiin, auringon paistaessa palasimme istuskelemaan aurinkoon. Bajamaja-rivistö palveli lähes jonoitta ja päivää ennen kärkiautojen lähtöä viihdytti live-bändi.
Juuri tällainen rallihuuma on sitä, mistä myös minä nautin. Ei ruuhkissa seisomista, vaan sen sijaan hyvää ruokaa ja juomaa ja täydellisesti valittu suora pienellä hyppyrillä sekä kätevä katsomo, mistä pääsi näkemään autot useamman sekunnin ajan, vaikka kiitivätkin sataa ja tuhatta ohitsemme. Paikalla oli myös selostaja sekä iso screeni, jolloin oli helppo pysyä mukana joka käänteessä. Toki myös järkkäreiden pillien vihellysketju kertoi, milloin kannatti ottaa kamera asemiin.
Bucket-lista lyhyemmäksi
Pyöreitä vuosia täytettäessä VIP-aitio ei toki riitä, vaan vippiin on saavuttava tyylillä. Ja niin me teimme. Matkasimme ensin Jyväskylästä Jämsään pikkubussin kyydillä, josta helikopteri poimi meidät ja vei Kakaristoon.
Kopterin kyytiin mahtuu kuusi matkustajaa, mikä oli täydellinen meidän kuuden hengen seurueelle. Kaksi kevyintä pääsivät etupenkille, ja valinta tehtiin naisten joukosta. Juhlasankari oli luonnollinen valinta, ja minä sain toisen etupenkkipaikan.
Lento ei kestänyt kauaa - ehkä kymmenisen minuuttia - mutta oli upea. Ei yhtään pelottava, mitä olin hieman ennakkoon ajatellut, vaan pelkästään upea. Niin upea, että maksaisin toistekin samaisesta lystistä, vaikkei se edullista olekaan. Näkymät kopterin kyydistä ovat omaa luokkaansa ja kyyti sulavaa.
En ollut koskaan aiemmin ollut helikopterin kyydissä, vaikka se on vuosikausia ollut bucket-listallani. Olin jotenkin ajatellut päätyväni helikopterin kyytiin jollain ihanalla trooppisella paratiisisaarella. Seychelleillä olin jo buukkaamassa helikopteria, mutta sää oli lopulta sen verran pilvinen, ettei lentoa kannattanut tehdä. Kukapa olisi uskonut, että tämä bucket-listan osuus tulee tapahtumaan synnyinseudulla Keski-Suomessa!
Pysy matkassa mukana:
Varmasti ollut upea elämys. Jää kyllä mieliin ikiajoiksi. En tiennytkään, että ralleissa on VIP - aitioita. Joskus nuorena jossain rallissa kyhjötettiin mekin jossain puskassa. Noin voisi ehkä paremmin jaksaa seuratakin.
VastaaPoistaYhtään en tiedä, miten pitkään noita VIP-aitioita on ollut. Minunkin kaikki nuoruuden rallikokemukset on olleet Harjun pätkän lisäksi niitä pusikoita. On niissäkin viehtystä, mutta oli tämä tosiaan hieno kokemus ja hyvin voisin toistekin seurata ralleja näin!
PoistaHieno synttärikokemus! Nousukauden huumassa 90-luvulla matkasimme johonkin firman teambuilding-tapahtumaan Hernesaaresta Majvikiin helikopterikyydillä ja jotenkin kyllä ainakin osittain tuttujen maisemien näkeminen ilmasta voi olla hienompaakin kuin vaikka Seychellien maisemat :-)
VastaaPoistaTämä oli kyllä tosi hyvä idea lahjaksi. Ja yllättäminen on aina yhtä kivaa.
PoistaIlmasta käsin kaikki näyttää kyllä hienolta!
Hävettää myöntää en ole koskaan ollut seuraamassa Jyväskylän ajoja! En ole mikään rallityyppi, mutta olisihan se kerran koettava. Mahtava synttäripäivä, pyöreitä pitääkin aina juhlia tyylillä!
VastaaPoistaNeste Ralli on kyllä hauska, vaikkei ralleista muuten olisikaan kiinnostunut. Yleisöystävällisillä pätkillä pääsee kivasti rallitunnelmaan ja toki koko kaupunki muuntautuu aivan toisenlaiseksi rallien aikaan.
PoistaNyt oli synttärijuhlat mun makuun :) Olen asunut Jyväskylässä muutaman vuoden 90-luvulla, mutta aika harvoin Suurajoja tuli kuitenkaan seurattua. Taisimme lähteä aina sinä viikonloppuna käymään kotona tms. Olen tosin ollut valitsemassa Suurajotyttöä joskus vuonna nakki ja muusi. Se miten sinne päädyin, onkin jo toinen tarina :) Helikopterikyyti on ihanaa. Me käytiin viime kesänä Grand Canyonilla helikopterilla ja olihan se luksusta.
VastaaPoistaGrand Canyon olisi kyllä mieletön helikopterista käsin!
PoistaEn muista itse ollenkaan suurajotyttö-kisaa. Tosin joitain vuosia takaperin taisi kyllä olla tapahtuma kuin tapahtuma ja jonkinlainen missikisa on ollut mukana :D