Flyboarding Ilmajoella - kotimaan elämysmatkailua parhaimmillaan

Yhteistyössä: Visit Ilmajoki ja Namitupa

Perjantai. Reijo soittaa. Ilmajoelta hei. "Hui" on minun reaktioni. Tämä tarkoittaa seuraavan päivän flyboardingia. Veden päällä vesisuihkun nokassa lentäminen kauhistuttaa jo valmiiksi, eikä asiaa helpota se, että Reijo aloittaa kertomaan haasteellisista olosuhteista. Veden pinta on vielä normaalia korkeammalla, eikä laitureita saa vielä paikoilleen. Veteen täytyy mennä mutaista rantaa pitkin, ja veden korkeus vaikuttaa lisäksi normaalia nopeampaan virtaukseen. Ja vesi. No se on nipin napin plussan puolella.

Sitten varusteet. Vesi on vielä aamuisin hyhmän peitossa. Minä kerron märkäpuvustani. Ei. Märkäpuvussa ei hyiseen veteen hypätä. Reijo ohjeistaa ottamaan aluskerraston sekä fleecekerraston vielä siihen päälle. Ja villasukat. Minä pakkaan kaksi aluskerrastoa, fleecekerraston, merinovillasukat ja perinteiset pitkävartiset villasukat. Parempi liikaa kuin liian vähän.


Reijo on Namitupa -yrittäjä Ilmajoelta. Flyboardingin lisäksi heidän palveluihinsa kuuluu jokilautta, joka vie vieraita kauniissa Kyrönjoen maisemissa tarjoillen kahvia ja mookkosia sekä mielenkiintoista tarinaa Ilmajoelta ja sen historiasta. Sitten on vielä nimensä mukainen Namitupa, jossa on mahdollista kokeilla karkintekoa ammattilaisten karkintekijöiden opastuksessa, tai jos ei halua laittaa omia käsiään saveen - tai siis karkkimassaan - on paikalla mahdollista vain ihastella karkintekijöiden työtä.

Lauantai. Matkustan junalla Seinäjoelle, mistä minut ja reilu kymmenen muuta bloggaajaa noudetaan viettämään päivää Ilmajoen matkailuyritysten palveluiden parissa. Minä olen ainoana valinnut aamupäivän aktiviteetiksi flyboardingin. Apua! Onko se muidenkin mielestä niin kauhistuttavaa? Mihinköhän olen taas laittanut itseni? Nyt ei kuitenkaan ole aikaa perua. Reijo noutaa minut, ja vain minut.

Ja hei. Juuri tämän kauhistuttavuuden takiahan olen flyboardingin valinnut. Se tunne, kun haluaisit perääntyä on varma merkki siitä, että fiilikset mahdollisesta onnistumisesta tulevat olemaan mielettömät. Ja minähän muuten teen kaikkeni, että pääsen ilmaan! Tulin Ilmajoelle lentämään.

Kuivapuku päälle ja menoksi

Reijon ammattitaidon huomaa jo varusteita pukiessa. Hän on tainnut pukea muutaman muunkin hankalaan kuivapukuun. Reijolta se käy tuossa tuokiossa. Minä puen koko reppuni sisällön päälleni. Kaksi aluskerrastoa, fleecekerraston sekä kahdet villasukat. Reijo ohjeistaa kuivapuvussa, vasen käsi ensin, nykii hihat, upottaa pääni puvun sisään, viimeisenä oikea hiha, tiiviyden varmistukset ja valmista.

Ajamme Kyrönjoen rantaan, missä kalastaja ihmettelee, miten me tähän aikaan vuodesta taretaan mennä veteen. Pukeutumiskysymys ja noh, kai sitä asennettakin kaivataan. Reijo ottaa varusteet esille ja laittaa flyboardin kuntoon. Lopulta hän sitoo jalkani lautaan ja heittää minut jokeen. Tässä vaiheessa käy viimeisen kerran mielessä, ettei tästä ihan oikeasti voi enää perääntyä.

Kuuntele ohjeita, noudata ohjeita

Vedessä Reijon ammattitaito on tietysti entistä tärkeämpää. Tarkoitus on saada minut lentämään ja vielä turvallisesti. Reijo on lennättänyt yli 1200 ihmistä, joista vain kaksi ei ole onnistunut. Enkä ihmettele yhtään. Sitä ihmettelen, miten kaksi ei ole päässyt ilmaan, sitä en ihmettele, että kaikki muut 1198 ovat. Reijo tarkkailee vesijetistä minun eleitäni. Milloin olen valmis, milloin tasapainoni pettää, milloin vain hieman horjahdan, mutta saan tehtyä korjausliikkeen. Reijo säätelee kaasua, minä ohjaan. Yhteistyön täytyy olla saumatonta.

Minä kuuntelen ohjeita, joita Reijo latelee. Nilkat kiinni. Polvet suoraan. Jos muistin ensimmäisen, unohdan toisen. Äh, eihän tästä tule mitään. Ilmaan ja loiskahdus. Taas ilmaan ja uusi loiskahdus. Eteen, taakse sivulle, toiselle sivulle. Aikaa on kulunut kymmenisen minuuttia ja ajattelen, että kokeilen kerran ja sitten pidän tauon. Josko aivot tulisivat mukaan tauon jälkeen.

Ja sitten lentoon!

Taukoa ei tarvittu, vaan heti kun hellitän yrittämisen, lento onnistuu. Jes! Lennän muutaman kerran ja sitten pidämme sen ansaitun tauon. Kellun vedessä jalat suorina ja lepuuttelen.

Sain lennellä vielä toisenkin noin kymmenen minuutin setin. Koska olin ainoa osallistuja tähän aktiviteettiin, sain kaiken ajan itselleni. Mitä luksusta!

Flyboarding on, vaikkei siltä välttämättä näytäkään, todella raskasta. Minulla olisi keskivartalon tuki jaksanut vielä pidempäänkin, mutta jalkalihakset alkoivat väsyä. Opettelu on se kaikkein raskain osuus. Kun joudut kerta toisen jälkeen suoristelemaan jalkoja veden alla, tsemppaamaan, että pääset pinnalle asti. Siitä eteenpäin laudalla voisi vain seistä rentona. Ongelma on vain siinä, että jos liikautat jalkaa sentinkin, alkaa lauta liikkua. Jos kallistat jalkateriä alaspäin, menee lauta eteenpäin, jos vasen polvesi koukistuu, kääntyy lauta oikealle, jos oikea polvi koukistuu, pyörähdät vasemmalle. Tämä on toisaalta ihan toivottavaakin. Näin pääset liikkumaan juuri sinne minne haluat - tai kuten minä, sinne, minne ne polvet ja jalkaterät sattuivat milloinkin menemään. Vain pari kertaa minulla oli sellainen tunne, että todella ohjaan, minne olen menossa, enkä vain koita korjata horjahtanutta tasapainoa.

Syöksy kohti joen pohjaa

Molempien polvien koukistamista tai jalkaterien nostamista ei kannata koittaa. Silloin heität voltin takaperin tai syöksyt kohti vettä. Minä koitin ja niinhän siinä kävi, että parista metristä syöksyin selkä edellä kohti joen pohjaa. Reijo tietysti lopetti kaasuttamisen, mutta kyllä se vesisuihku minua hetken ehti viedä kohti joen pohjaa. Ehdin varsin ihastella tummaa jokivettä ja miettiä, koska alan nousta taas kohti pintaa. Siinä sitten odottelin, kunnes kelluntaliivi pulpautti minut takaisin pinnalle ja kohti uutta nousua.

Syöksy oli lopputulosta epäonnistumisesta, mutta toisaalta se oli päätös ensimmäiselle, kunnolliselle lentopätkälle ja hurjan korkealle ilmalennolle. Pinnalla minua odottikin Reijon kehut ja ihan mieletön fiilis onnistumisesta.

Muutamia esimerkkejä flyboardingiin

Tässä vielä muutama malliesimerkki epäonnistumisista.

Jos koukistat molempia polvia yhtä aikaa, käy näin:

Kuvat: Namitupa

Jos taas koukistat vain toista polvea, käännyt, mutta jos koukistat sitä aivan liikaa, käy näin:

Kuva: Namitupa

Ja sitten jos haluat eteenpäin, täytyy kääntää jalkateriä eteenpäin. Mutta jos käännät jalkateriä liikaa eteenpäin, käy näin:

Kuvat: Namitupa

Mutta ei huolta. Vesi on paikoillaan ollessa hyvin pehmeää, eikä yksikään kaatuminen sattunut. Nopeaan sitä tottui jatkuvaan mätkähtelyyn, ja mätkähtelinkin ihan joka suuntaan kymmeniä kertoja.

Video flyboardingista

Namituvan kuvaajan lisäksi heiltä oli Lotta minun kamerani kanssa rannalla ja sai kokemuksen ikuistettua videoihin sekä kuviin. Tein pienen koosteen videoista Youtubeen:

Myös Instagram-tilini kohokohdista löydät videokoosteen Ilmajoesta ja flyboardingista.

Se fiilis!

Flyboarding oli mieletöntä! Se fiilis, kun pääset lentämään on uskomaton.

Minä olin ennakkoon täysin turhaan kauhuissani. Pelkkä jännitys olisi riittänyt. Flyboarding ei ole niin vaarallista kuin miltä se vaikuttaa, tai missään nimessä uhkarohkeaa. Kun kuuntelee ohjeita ja myös toimii sen mukaan, pääsee suurella todennäköisyydellä lentämään ainakin jonkinlaisia ilmalentoja.

Jos ajatus lentämisestä kutkuttaa yhtään, suosittelen todella isosti flyboardingia!

Kiitos vielä Reijo ja Namitupa. Tämä oli niin huikeaa, ettei sanat riitä!

Kiitos myös Namituvan Lotalle minun kamerallani kuvien ja videoiden ottamisesta! 

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram