Kun minulle ehdotettiin Ähtärin vierailua kesälomaretkeksi, en varsinaisesti hyppinyt innosta. Toki pandat eläiminä kiinnostavat, mutten ymmärrä, miksi niitä piti tuoda keskelle Suomea ympäristöön, minne ne eivät luontaisesti kuulu.
Päätimme kuitenkin lähteä, onhan Ähtärin eläinpuisto mahtava retkikohde lasten (Luka 9 v, Leevi 7 v ja Isla 3 v) kanssa. Jyväskylästä Ähtäriin ajaa alle kaksi tuntia, ja olisihan siellä muutakin kuin pandoja, vaikka paikka onkin pyrkinyt profiloitumaan vain ja ainoastaan juurikin niihin pandoihinsa.
Ähtärin eläintarhan lippu on voimassa kaksi vuorokautta, pandatalon lippu on kertakäyttöinen. Kun pandataloon menee, on siellä norkoiltava yhdellä kertaa kyllästymiseen asti. Lippuja voi ostaa tasatunneille ja lippu on voimassa juuri sillä alkavalla tunnilla, kuin mitä lipussa sanotaan. Juuri tämän vuoksi me ostimme liput heti kymmeneksi, kun pandatalo aukeaa. Tällöin emme vielä olisi kyllästyneitä ihmettelemään aitausten takana asuvia eläimiä. Oli eläimiä miten paljon erilaisia tahansa ja olivat ne miten eksoottisia tahansa, ennen pitkää käy niin, että eläin on vain eläin, eikä kiinnostusta enää löydy. Usko pois, tämä kävi meillä myös Galapagossaarilla jopa merileijonien kohdalla (itse en olisi ikinä uskonut kyllästyväni merileijoniin ja vain viikossa!!)
Molemmilla pandoilla, Lumilla ja Pyryllä, on omat aitauksensa, joissa molemmissa on sisätilaa ja ulkotilaa. Koko pandatalon ympäri kulkee kävelytie, minkä pääsee esteettä kulkemaan kätevästi myös rattaiden kanssa. Me kiersimme pandat kahdesti. Ja hyvä, että kiersimme. Pandoilla ei kuulemma ole säännöllistä ruokailurytmiä, joten ne saattavat syödä paikoillaan vaikka kuinka kauan. Toisella kierroksella Lumi kyllästyi syömiseen ja piti meille pienen kiipeilyesityksen.
Itse eläintarhan puoli oli minusta paljon kiinnostavampi. Koko eläintarhan kierros oli kolme kilometriä pitkä, ja matkaa helpottamaan eläintarhan portilta olisi voinut ottaa kärryt lainaan. Meillä oli Islalle mukana rattaat, emmekä onneksi ottaneet kolisevia kärryjä vaivaksemme mäkiselle hiekkatielle.
Kierros oli suunniteltu todella kätevästi. Ensin oli reilun kilometrin verran eläimiä, sitten oli leikkipuisto, missä lapset saivat purkaa energiaansa sekä jäätelökioski, missä energiatasot sai takaisin. Sitten jatkuikin eläinkierros vielä reilun puolen matkan verran. Tässäkin välillä oli muun muassa pituushyppypaikka, missä pystyi testaamaan, minkä eläimen verran itse pääsee hyppäämään. Majavan? Jäniksen? Karhun?
Kaikkein kiinnostavin osuus löytyi eläintarhakierroksen päätteeksi. Luulin, että palaisimme jo autolle, mutta varsinaisen eläinpuiston jälkeen meitä tuli vielä vastaan kotieläintila. Totta puhuen minä olin eniten innoissani pupuista, lampaista ja lehmistä - ja myös kärpäsin muuratuista possuista.
Maatilan pihasta löytyi sepän paja, puujalkoja (osasin edelleen!!), keppihevosrata sekä telineet, joissa pystyi kokeilla lypsämistä.
Eikä tässä ollut vielä koko Ähtäri. Viimeisenä kuljimme vielä seikkailupuiston ja sen puiden latvoissa kulkevien köysiratojen ohi. Jos olisimme olleet Ähtärissä aikuisten kesken tai vain isojen lasten kanssa, olisin halunnut ehdottomasti myös tänne.
Ja suunnittelimmepa piipahdusta myös siellä, mistä halvimmalla saadaan, eli Keskisellä Tuurissa. Tuurin kyläkauppaan olisi Ähtäristä ollut ilmainen bussikyyditys. Ähtäriin voisi siis mennä leirintäaluelomalle, vierailla eläinpuistossa parina eri päivänä ja kolmantena vielä Tuurissa ja sen lapsille ilmaisessa huvipuistossa.
Päätimme kuitenkin lähteä, onhan Ähtärin eläinpuisto mahtava retkikohde lasten (Luka 9 v, Leevi 7 v ja Isla 3 v) kanssa. Jyväskylästä Ähtäriin ajaa alle kaksi tuntia, ja olisihan siellä muutakin kuin pandoja, vaikka paikka onkin pyrkinyt profiloitumaan vain ja ainoastaan juurikin niihin pandoihinsa.
Pandataloon kertakäyttölippu
Ähtärin eläintarhan lippu on voimassa kaksi vuorokautta, pandatalon lippu on kertakäyttöinen. Kun pandataloon menee, on siellä norkoiltava yhdellä kertaa kyllästymiseen asti. Lippuja voi ostaa tasatunneille ja lippu on voimassa juuri sillä alkavalla tunnilla, kuin mitä lipussa sanotaan. Juuri tämän vuoksi me ostimme liput heti kymmeneksi, kun pandatalo aukeaa. Tällöin emme vielä olisi kyllästyneitä ihmettelemään aitausten takana asuvia eläimiä. Oli eläimiä miten paljon erilaisia tahansa ja olivat ne miten eksoottisia tahansa, ennen pitkää käy niin, että eläin on vain eläin, eikä kiinnostusta enää löydy. Usko pois, tämä kävi meillä myös Galapagossaarilla jopa merileijonien kohdalla (itse en olisi ikinä uskonut kyllästyväni merileijoniin ja vain viikossa!!)
Molemmilla pandoilla, Lumilla ja Pyryllä, on omat aitauksensa, joissa molemmissa on sisätilaa ja ulkotilaa. Koko pandatalon ympäri kulkee kävelytie, minkä pääsee esteettä kulkemaan kätevästi myös rattaiden kanssa. Me kiersimme pandat kahdesti. Ja hyvä, että kiersimme. Pandoilla ei kuulemma ole säännöllistä ruokailurytmiä, joten ne saattavat syödä paikoillaan vaikka kuinka kauan. Toisella kierroksella Lumi kyllästyi syömiseen ja piti meille pienen kiipeilyesityksen.
Ähtärin eläintarha
Itse eläintarhan puoli oli minusta paljon kiinnostavampi. Koko eläintarhan kierros oli kolme kilometriä pitkä, ja matkaa helpottamaan eläintarhan portilta olisi voinut ottaa kärryt lainaan. Meillä oli Islalle mukana rattaat, emmekä onneksi ottaneet kolisevia kärryjä vaivaksemme mäkiselle hiekkatielle.
Kierros oli suunniteltu todella kätevästi. Ensin oli reilun kilometrin verran eläimiä, sitten oli leikkipuisto, missä lapset saivat purkaa energiaansa sekä jäätelökioski, missä energiatasot sai takaisin. Sitten jatkuikin eläinkierros vielä reilun puolen matkan verran. Tässäkin välillä oli muun muassa pituushyppypaikka, missä pystyi testaamaan, minkä eläimen verran itse pääsee hyppäämään. Majavan? Jäniksen? Karhun?
Ähtärin kotieläintila
Kaikkein kiinnostavin osuus löytyi eläintarhakierroksen päätteeksi. Luulin, että palaisimme jo autolle, mutta varsinaisen eläinpuiston jälkeen meitä tuli vielä vastaan kotieläintila. Totta puhuen minä olin eniten innoissani pupuista, lampaista ja lehmistä - ja myös kärpäsin muuratuista possuista.
Maatilan pihasta löytyi sepän paja, puujalkoja (osasin edelleen!!), keppihevosrata sekä telineet, joissa pystyi kokeilla lypsämistä.
Köysirata ja Tuuri jäivät tällä erää välistä
Eikä tässä ollut vielä koko Ähtäri. Viimeisenä kuljimme vielä seikkailupuiston ja sen puiden latvoissa kulkevien köysiratojen ohi. Jos olisimme olleet Ähtärissä aikuisten kesken tai vain isojen lasten kanssa, olisin halunnut ehdottomasti myös tänne.
Ja suunnittelimmepa piipahdusta myös siellä, mistä halvimmalla saadaan, eli Keskisellä Tuurissa. Tuurin kyläkauppaan olisi Ähtäristä ollut ilmainen bussikyyditys. Ähtäriin voisi siis mennä leirintäaluelomalle, vierailla eläinpuistossa parina eri päivänä ja kolmantena vielä Tuurissa ja sen lapsille ilmaisessa huvipuistossa.
Pysy matkassa mukana:
Olemme sen verran laiskoja automatkailijoita, että olemme idean Ähtäristä toistaiseksi jättäneet väliin. Pandoja tuli viimeksi katsottua Pekingissä - ja todella edullisesti :-) Mutta tietysti, jos ei satu olemaan Pekingissä, niin Ähtäri on varmaan suomalaisille ja etenkin lapsiperheille kiva vaihtoehto.
VastaaPoistaPandat Pekingissä kuulostaa kyllä aika paljon mukavammalta kuin pandat Ähtärissä :D
PoistaMuutenkin tuo Ähtärin muu tarjonta oli kyllä paljon kivempaa kuin pandojen katselu.
Minulla on vähän kaksipiippuinen suhtautuminen Pandoihin Ähtärissä. Toisaalta haluaisin mennä niitä katsomaan, sillä onhan he erittäin suloisia elämiä, mutta toisaalta en myöskään ymmärrä miksi ne piti tuoda tänne. Ehkä käyn katsomassa pandojakin, jos tulee muuten käytyä Ähtärissä. Mieluummin kuitenkin matkustaisin Kiinaan niitä katsomaan.
VastaaPoistaOlisi kyllä ihanaa matkustaa Kiinaan katsomaan pandoja <3
PoistaÄhtärissä menimme kyllä ensimmäisenä katsomaan pandoja, mutta oli tosi kiva yllätys, miten paljon muutakin tekemistä siellä oli!
Minulla on aivan samanlainen suhtautuminen pandoihin tai eläintarhoihin yleensä. Mikäli eläin ei ole luonnollissa ympäristössään, en oikein ymmärrä miksi ne pitää tuoda sellaiseen paikkaan. Mutta kun ne pandat nyt täällä Suomessa ja Ähtärissä ovat, on tietysti niidenkin kannalta aivan hyvä että siellä käy väkeä.
VastaaPoistaEn tiennytkään että lippu on noin tarkka juttu.
Näyttäisi ainakin somen puolesta siltä, että useat ovat käyneet katsomassa pandoja tuolla. Kai se niille on tosiaan hyväksi, että ihmiset niitä käyvät katsomassa, kun ne kerta on tuonne tuotu.
PoistaTykättiin itse Ähtäristä tosi paljon kun käytiin muutama vuosi sitten. Eli ilman pandojakin hyvä paikka!
VastaaPoistavauva.fi/satuavaitotta