Alkusyksy on ollut mieletöntä makujen ja elämysten ilotulitusta. Viimeisimpänä viime viikon torstaina ja perjantaina, kun pääsin osallistumaan töiden puolesta Food and Art -ruokafestareille Mänttään. Luit oikein, Mänttään. Kuulostaa vaatimattomalta paikalta Michelin-kokeille, mutta Mäntässä olimme, ja sekä tilaisuus että Mäntän miljöö olivat niin valtavan upeita, etten edes tiedä mistä alottaisin kertomisen. Ehkä alusta?
Olin kutsunut mukaani kaksi bloggaajaa Savusuolaa-blogin Janican ja Kohteena Maailma -blogin Ramin. Saavuimme Janican kanssa Mäntään torstaina heti aamusta. Poimin Janican kyytiini Mäntän ainoasta kahvilasta ja lähdimme kohti Göstan museoaluetta. Olimme perillä jo ennen kymmentä. Paikalla oli rauhaisaa. Food and Art ei ollut vielä alkanut, mutta siellä täällä vilahteli kokkitakkeja ja muita tilaisuuden järjestelijöitä. Kun kello löi kymmenen ja tapahtuma alkoi, tilasimme French Food Marketin tiskiltä lasit samppanjaa. Maassa maan tavalla - ranskalaisilla markkinoilla tietysti ranskalaisia kuplia.
Olimme sopineet, että pääsisimme haastattelemaan tapahtuman kokkeja. Samppanjalasiemme vaahdot eivät olleet ehtineet kunnolla laskeutua, kun Arto Lappalainen kantoi eteemme tiskille ihania suklaisia herkkuja. Haluaisimmeko maistaa? Kyllä kiitos! Arto jäi juttelemaan kanssamme ja kertoi olevansa tapahtumassa kolmatta vuotta. Jo pelkkä tatuointi kertoi, että hyvä ruoka ja juomat ovat hänen intohimonsa. Nuoreen ikäänsä nähden hän on ehtinyt vaikka ja mitä. Hän on työskennellyt mm. Tampereen Näsinneulassa sekä Hellassa ja Huoneessa. Hän on toiminut myös Suomen kokkimaajoukkueessa toisena jälkiruokavastaavana. Suklaita maistettuani en yhtään ihmettele, miksi Arto on pestin saanut.
Pian Arton jatkettua töitään siirryimme toiselle puolelle salia, jossa Pekka Terävä kokkasi kokkikollegansa Mikko Kaukosen kanssa suolaisia Ranska-aiheisia maisteluannoksia. Samppanjamme sai tällä kertaa seurakseen hanhenmaksaa. Taas makunystyröitämme hemmoteltiin upeilla makuyhdistelmillä. Annos oli täydellinen samppanjallemme, G.H. Mumm Cordon Rouge Brutille. Annos ei ollut lainkaan liian raskas, vaikka hanhenmaksaa olikin. Pekka Terävältä tenttasin hänen ajatuksiaan ruokien ja viinien yhdistämisestä. Hän on ruuan lisäksi selkeä viinitaitaja. Hänen ensi vuonna avautuva uusi ravintolansakin tulee keskittymään nimenomaan viineihin, joille he loihtivat täydellisiä ruokapareja. Se ravintola täytyy ehdottomasti päästä testaamaan.
Pekka Terävän jututtamisen jälkeen olikin jo lounasaika. Pohdin ennakkoon, menemmekö nauttimaan neljän ruokalajin taidelounaan, kun vain muutama tunti sen jälkeen ohjelmassamme olisi noin kymmenen ruokalajin illallinen. Riittäisikö ranskalaistorin maisteluannokset? Tapahtuman pääasiana on syöminen, joten mitä edes epäröin. Pian eteemme jo kannettiinkin neljän ruokalaijin taidelounas ravintola Göstassa. Myös Rami liittyi tässä vaiheessa seuraamme.
Ravintola tarjoili elämyksen jo saliin vievillä portailla. Ikkunoista avautuu kaunis metsäinen järvimaisema, tiskin takana on upea, kattoja hipovan korkea maalaus. Sisustus sopii täydellisesti ympäristöön.
Ja se ruoka. Se oli äärimmäisen kaunista ja maultaan täydellistä. Myös ruoka oli niin valtaisassa harmoniassa ympäristönsä kanssa makuineen kaikkineen. Sanoinkin pöydässä ruuan maistuvan juuri siltä, mitä näemme ympärillämme. Juuri näitä kokemuksia lähdimme tapahtumaan hakemaan. Ja tämä oli vasta alkusoittoa.
Lopetellessamme lounasta saimme puhelun, että Bilbaon Guggenheim-museon yhteydessä toimivan Nerua-ravintolan kokki, Josean Alija, olisi valmiina haastattelullemme. Kokki ei puhuisi lainkaan englantia, mutta hänellä olisi tulkki mukana. Olin salaa innoissani, sillä pääsisin vuosien tauon jälkeen testaamaan espanjankielentaitoani. Osaisinko enää mitään?
Kuulimme Josean Alijan uskomattoman tarinan moottoripyöräonnettomuudessa menettämistään haju- ja makuaisteista ja siitä, miten hän treenasi ne määrätietoisesti takaisin, voitti Best Young Chef -kisan ja sai Michelin-tähtensä.
Oli suuri kunnia päästä juttelemaan Joseanin kanssa, ja ilokseni huomasin ymmärtäväni ja myös puhuvani vielä huomattavasti enemmän espanjaa kuin mitä olin ennakkoon ajatellut. Kävin myös illallisen jälkeen juttelemassa hänen kanssaan ja lupasin vielä joku päivä matkustaa Bilbaoon syömään hänen ravintolaansa ihan kokonaisen menun. Josean toivoi, että olisi paikalla isännöimässä. Michelin-kokki isännöimässä minun iltaani? Wau, wau ja wau! Täytyy myöntää, että kurkkasin jo, millaisia lentoja Bilbaoon on myynnissä keväälle ;)
Lue Josean Alijan koko tarina hänen omilta sivuiltaan joseanalija.com sekä haastattelumme antia suomenkielellä Juomavinkki.fi-sivustolta tästä linkistä.
Vaikka olimme jo tähän mennessä päässeet juttelemaan huippukokkien kanssa, maistelemaan upeita ja niin kauniita ruokia, kilistelemään samppanjalla, oli tapahtuman kohokohta vielä edessämme.
Kävimme Mäntän hovissa hotellihuoneessamme ja kaunistautuneina palasimme takaisin Göstan museoalueelle, jossa meitä odotti noin kymmenen ruokalajin illallinen, jonka meille valmistaisi maailmalta Mänttään saapuneet eri museoiden yhteydessä toimivien ravintoloiden keittiömestarit, yhtenä näistä jo tapaamamme Josean Alija. Useimmalla näistä kokeista oli taskussaan vähintäänkin yksi Michelin-tähti, maailman yhdellä parhaista kokeista, ranskalaisella Michel Brasilla kolme.
Illallinen alkoi cocktailtilaisuutena museorakennuksen Kivijärvisalissa, jossa oli tarjolla pieniä amuse bouche -maistiaisia sekä Martell VS -konjakkia, Lapponia Mustikka -likööriä ja Zonin Proseccoa sisältävä cocktail. Samalla meille esiteltiin illallisen kokit. Jännitys tiivistyi. Pian pääsisimme käsiksi näiden herrojen annoksiin.
Illalliselämys jatkui ohjatulla Göstan museokierroksella. Museossa olisi voinut viettää helposti enemmänkin aikaa, mutta samalla oli miellyttävää, että kierros oli melko lyhyt. Meitähän odotti illallinen, jonka luvattin nousevan jokaisen ruokailijan koko elämän top 3 -listalle. Yksityiskohtaisempi museokierros saisi odottaa. Mänttäänhän olisi helppo palata vaikka Jyväskylässä käynnin yhteydessä - tai miksei vaikka erillisenä vierailuna. Eihän Helsingistäkään sinne aja kuin pari-kolme tuntia.
Illallinen oli varsinaista makujen ilotulitusta. Omaksi suosikikseni nousi tämän nykyisen suosikkikokkini, Bilbaon Josean Alijan, tarjoilema viisi tomaattia. Jokainen tomaatti maistui eri yrtille. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta makuelämys oli ainutlaatuinen. Puhuimme jopa pöydässä, että idean voisi kopioida joskus omaan kotikeittiöön. Toteutus ei kenties olisi ihan yhtä hyvä kuin Michelin-kokilla, heh, mutta jos annoksesta saisi edes pienen osan, se olisi jo hyvä. Alkuperäinen oli nimittäin niin valtaisan täydellinen. Savusuolaa-blogin Janican sanoin neroutta.
Illan kauneimman annoksen tittelin annoin Michel Brasille, maailman yhdelle parhaimmista kokeista. Näin jälkikäteen osaan vain pyöritellä päätäni ja ihmetellä, miten valtaisa kunnia on ollut päästä syömään tämän luokan kokkien annoksia. Huhhuh.
Illallisen lomassa saimme nauttia tanssiesityksistä, ja olipa meille järjestetty pieni piirustuskilpailukin. Tehtävänä oli piirtää täydellisen pysähtynyt hetki. Minä en kuvan taideteoksellani voittanut, vaan voiton vei Kohteena Maailma -blogin Rami. Nykyiseltä titteliltään maailmanluokan tilaisuudessa palkittu taiteilija. Voittopokaalina toimi juuri Suomen markkinoille saatu, ainutlaatuinen konjakki, Martell Cordon Bleu Intence Heat Cask Finish. Täytyy sanoa, että 115 osallistujan joukosta voittaminen on kyllä jo melkoinen saavutus! Onnittelut vielä Ramille!
Yksityiskohtaisempi lista ruuista sekä niille yhdistetyistä viineistä löytyy Juomavinkin sivuilta tästä linkistä. Jutusta löytyy myös tarkempi esittely illallisen kokeista ja linkit heidän ravintoloihinsa. Lisää päivästä löytyy myös Savusuolaa -blogin Janican kirjoituksesta, jonka löydät tästä linkistä.
Food and Art -tapahtumasta en muuta voi sanoa, kuin että kyllä elämä osaa olla ihanaa! Jos sinulla joskus on mahdollisuus osallistua tapahtumaan, älä missään tapauksessa kieltäydy. Tässä elämyksessä kaikki palaset olivat täysin kohdallaan.
Olin kutsunut mukaani kaksi bloggaajaa Savusuolaa-blogin Janican ja Kohteena Maailma -blogin Ramin. Saavuimme Janican kanssa Mäntään torstaina heti aamusta. Poimin Janican kyytiini Mäntän ainoasta kahvilasta ja lähdimme kohti Göstan museoaluetta. Olimme perillä jo ennen kymmentä. Paikalla oli rauhaisaa. Food and Art ei ollut vielä alkanut, mutta siellä täällä vilahteli kokkitakkeja ja muita tilaisuuden järjestelijöitä. Kun kello löi kymmenen ja tapahtuma alkoi, tilasimme French Food Marketin tiskiltä lasit samppanjaa. Maassa maan tavalla - ranskalaisilla markkinoilla tietysti ranskalaisia kuplia.
Olimme sopineet, että pääsisimme haastattelemaan tapahtuman kokkeja. Samppanjalasiemme vaahdot eivät olleet ehtineet kunnolla laskeutua, kun Arto Lappalainen kantoi eteemme tiskille ihania suklaisia herkkuja. Haluaisimmeko maistaa? Kyllä kiitos! Arto jäi juttelemaan kanssamme ja kertoi olevansa tapahtumassa kolmatta vuotta. Jo pelkkä tatuointi kertoi, että hyvä ruoka ja juomat ovat hänen intohimonsa. Nuoreen ikäänsä nähden hän on ehtinyt vaikka ja mitä. Hän on työskennellyt mm. Tampereen Näsinneulassa sekä Hellassa ja Huoneessa. Hän on toiminut myös Suomen kokkimaajoukkueessa toisena jälkiruokavastaavana. Suklaita maistettuani en yhtään ihmettele, miksi Arto on pestin saanut.
Pian Arton jatkettua töitään siirryimme toiselle puolelle salia, jossa Pekka Terävä kokkasi kokkikollegansa Mikko Kaukosen kanssa suolaisia Ranska-aiheisia maisteluannoksia. Samppanjamme sai tällä kertaa seurakseen hanhenmaksaa. Taas makunystyröitämme hemmoteltiin upeilla makuyhdistelmillä. Annos oli täydellinen samppanjallemme, G.H. Mumm Cordon Rouge Brutille. Annos ei ollut lainkaan liian raskas, vaikka hanhenmaksaa olikin. Pekka Terävältä tenttasin hänen ajatuksiaan ruokien ja viinien yhdistämisestä. Hän on ruuan lisäksi selkeä viinitaitaja. Hänen ensi vuonna avautuva uusi ravintolansakin tulee keskittymään nimenomaan viineihin, joille he loihtivat täydellisiä ruokapareja. Se ravintola täytyy ehdottomasti päästä testaamaan.
Neljän ruokalajin taidelounas @Ravintola Gösta
Pekka Terävän jututtamisen jälkeen olikin jo lounasaika. Pohdin ennakkoon, menemmekö nauttimaan neljän ruokalajin taidelounaan, kun vain muutama tunti sen jälkeen ohjelmassamme olisi noin kymmenen ruokalajin illallinen. Riittäisikö ranskalaistorin maisteluannokset? Tapahtuman pääasiana on syöminen, joten mitä edes epäröin. Pian eteemme jo kannettiinkin neljän ruokalaijin taidelounas ravintola Göstassa. Myös Rami liittyi tässä vaiheessa seuraamme.
Ravintola tarjoili elämyksen jo saliin vievillä portailla. Ikkunoista avautuu kaunis metsäinen järvimaisema, tiskin takana on upea, kattoja hipovan korkea maalaus. Sisustus sopii täydellisesti ympäristöön.
Ja se ruoka. Se oli äärimmäisen kaunista ja maultaan täydellistä. Myös ruoka oli niin valtaisassa harmoniassa ympäristönsä kanssa makuineen kaikkineen. Sanoinkin pöydässä ruuan maistuvan juuri siltä, mitä näemme ympärillämme. Juuri näitä kokemuksia lähdimme tapahtumaan hakemaan. Ja tämä oli vasta alkusoittoa.
Espanjalainen Michelin-tähtikokki, Josean Alija
Lopetellessamme lounasta saimme puhelun, että Bilbaon Guggenheim-museon yhteydessä toimivan Nerua-ravintolan kokki, Josean Alija, olisi valmiina haastattelullemme. Kokki ei puhuisi lainkaan englantia, mutta hänellä olisi tulkki mukana. Olin salaa innoissani, sillä pääsisin vuosien tauon jälkeen testaamaan espanjankielentaitoani. Osaisinko enää mitään?
Kuulimme Josean Alijan uskomattoman tarinan moottoripyöräonnettomuudessa menettämistään haju- ja makuaisteista ja siitä, miten hän treenasi ne määrätietoisesti takaisin, voitti Best Young Chef -kisan ja sai Michelin-tähtensä.
Oli suuri kunnia päästä juttelemaan Joseanin kanssa, ja ilokseni huomasin ymmärtäväni ja myös puhuvani vielä huomattavasti enemmän espanjaa kuin mitä olin ennakkoon ajatellut. Kävin myös illallisen jälkeen juttelemassa hänen kanssaan ja lupasin vielä joku päivä matkustaa Bilbaoon syömään hänen ravintolaansa ihan kokonaisen menun. Josean toivoi, että olisi paikalla isännöimässä. Michelin-kokki isännöimässä minun iltaani? Wau, wau ja wau! Täytyy myöntää, että kurkkasin jo, millaisia lentoja Bilbaoon on myynnissä keväälle ;)
Lue Josean Alijan koko tarina hänen omilta sivuiltaan joseanalija.com sekä haastattelumme antia suomenkielellä Juomavinkki.fi-sivustolta tästä linkistä.
Viiden ulkomaisen ja kolmen suomalaisen huippukokin Chef's Menu
Vaikka olimme jo tähän mennessä päässeet juttelemaan huippukokkien kanssa, maistelemaan upeita ja niin kauniita ruokia, kilistelemään samppanjalla, oli tapahtuman kohokohta vielä edessämme.
Kävimme Mäntän hovissa hotellihuoneessamme ja kaunistautuneina palasimme takaisin Göstan museoalueelle, jossa meitä odotti noin kymmenen ruokalajin illallinen, jonka meille valmistaisi maailmalta Mänttään saapuneet eri museoiden yhteydessä toimivien ravintoloiden keittiömestarit, yhtenä näistä jo tapaamamme Josean Alija. Useimmalla näistä kokeista oli taskussaan vähintäänkin yksi Michelin-tähti, maailman yhdellä parhaista kokeista, ranskalaisella Michel Brasilla kolme.
Illallinen alkoi cocktailtilaisuutena museorakennuksen Kivijärvisalissa, jossa oli tarjolla pieniä amuse bouche -maistiaisia sekä Martell VS -konjakkia, Lapponia Mustikka -likööriä ja Zonin Proseccoa sisältävä cocktail. Samalla meille esiteltiin illallisen kokit. Jännitys tiivistyi. Pian pääsisimme käsiksi näiden herrojen annoksiin.
 |
| Kuva: Julius Konttinen |
 |
| Kuva: Julius Konttinen |
Illalliselämys jatkui ohjatulla Göstan museokierroksella. Museossa olisi voinut viettää helposti enemmänkin aikaa, mutta samalla oli miellyttävää, että kierros oli melko lyhyt. Meitähän odotti illallinen, jonka luvattin nousevan jokaisen ruokailijan koko elämän top 3 -listalle. Yksityiskohtaisempi museokierros saisi odottaa. Mänttäänhän olisi helppo palata vaikka Jyväskylässä käynnin yhteydessä - tai miksei vaikka erillisenä vierailuna. Eihän Helsingistäkään sinne aja kuin pari-kolme tuntia.
Illallinen oli varsinaista makujen ilotulitusta. Omaksi suosikikseni nousi tämän nykyisen suosikkikokkini, Bilbaon Josean Alijan, tarjoilema viisi tomaattia. Jokainen tomaatti maistui eri yrtille. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta makuelämys oli ainutlaatuinen. Puhuimme jopa pöydässä, että idean voisi kopioida joskus omaan kotikeittiöön. Toteutus ei kenties olisi ihan yhtä hyvä kuin Michelin-kokilla, heh, mutta jos annoksesta saisi edes pienen osan, se olisi jo hyvä. Alkuperäinen oli nimittäin niin valtaisan täydellinen. Savusuolaa-blogin Janican sanoin neroutta.
Illan kauneimman annoksen tittelin annoin Michel Brasille, maailman yhdelle parhaimmista kokeista. Näin jälkikäteen osaan vain pyöritellä päätäni ja ihmetellä, miten valtaisa kunnia on ollut päästä syömään tämän luokan kokkien annoksia. Huhhuh.
Pöydässämme palkittu taiteilija
Illallisen lomassa saimme nauttia tanssiesityksistä, ja olipa meille järjestetty pieni piirustuskilpailukin. Tehtävänä oli piirtää täydellisen pysähtynyt hetki. Minä en kuvan taideteoksellani voittanut, vaan voiton vei Kohteena Maailma -blogin Rami. Nykyiseltä titteliltään maailmanluokan tilaisuudessa palkittu taiteilija. Voittopokaalina toimi juuri Suomen markkinoille saatu, ainutlaatuinen konjakki, Martell Cordon Bleu Intence Heat Cask Finish. Täytyy sanoa, että 115 osallistujan joukosta voittaminen on kyllä jo melkoinen saavutus! Onnittelut vielä Ramille!
Yksityiskohtaisempi lista ruuista sekä niille yhdistetyistä viineistä löytyy Juomavinkin sivuilta tästä linkistä. Jutusta löytyy myös tarkempi esittely illallisen kokeista ja linkit heidän ravintoloihinsa. Lisää päivästä löytyy myös Savusuolaa -blogin Janican kirjoituksesta, jonka löydät tästä linkistä.
Eikä tässä vielä kaikki
Ilokseni tapahtuma sai vielä jatkoa seuraavana päivänä, kun pääsin vielä exteporé lounastamaan Ramin seuralaisena venäläiskokkikaksikon H****n pitkän lounaan. Mutta jotta tarinastakin ei tule tällä kerralla h****n pitkää, kerron lounaasta toisella kertaa.
Food and Art -tapahtumasta en muuta voi sanoa, kuin että kyllä elämä osaa olla ihanaa! Jos sinulla joskus on mahdollisuus osallistua tapahtumaan, älä missään tapauksessa kieltäydy. Tässä elämyksessä kaikki palaset olivat täysin kohdallaan.
Pysy matkassa mukana:
Mäntässä olen syönyt erinomaisen lounaan taidemuseolla palvelevassa ravintola Göstassa muutama vuosi sitten. Palvelu oli yhtä parhainta mitä olen Suomessa kohdannut (ylitäyteen ravintolaan taiottiin ”jostain” tilaa minulla ja pojilleni. Erittäin kranttuna ruokailijana en löytänyt ruuasta mitään moittimista. Saman vaikutuksen teki nyt muutama viikko sitten #muuten Naantalin Uusi Kilta -ravintola.
VastaaPoistaEn siis lainkaan pidä Mänttää huonona valintana Michelin-kokeille!
Minä tiesin kyllä ennakkoon Mäntän taidemuseoista, mutten tiennyt, että siellä on noin valtavan hieno miljöö. Ja se Göstan ravintola oli kyllä mieletön! Sehän on tosiaan avoinna yleisölle jatkuvasti. Myös minulta iso suositus ravintolalle!
PoistaMinäkään en enää pidä Mänttää huonona vaihtoehtona tuolle joukolle - päin vastoin!
Onhan tuo käsittämän upea tapahtuma kaiken kaikkiaan. Lisäksi jo pelkästään Mäntän museot ovat syy vierailla paperikaupungissa. Siellä tällä hetkellä oleva paperiperkele on upeinten tehty Suomessa näkemäni näyttely.
VastaaPoistaP.S. Kiitokset ihanasta seurasta!
Kiitos itsellesi!
PoistaTuo on kokonaisuutena niin nappitapahtuma, ja ympäristö on kyllä ihan täydellinen. Juuri suosittelin Mänttää anopille, joka kuuluu museoystävien seuraan. Olisi täydellinen retkikohde heille, kun vielä pitävät hyvästä ruuastakin.
Tuo on ollut varmasti upea elämys! On aina ilo syödä sellaista ruokaa, johon on pistetty taitoa ja tunnetta peliin. Meidän viimeisin ja parhaiten mieleen jäänyt kokemus oli seitsemän ruokalajin illallinen Finnjävelissä viime syksynä, huikeita annoksia toinen toisensa perään.
VastaaPoistaTuo oli mieletön!
PoistaTällaiset on niin parhaita elämyksiä ikinä!
Mun kuola valuu niin vuolaana, etten pysty edes keskittymään kunnolla tähän juttuun! :D Mä kans moneen otteeseen katselin etukäteen tota Food & Artin tarjontaa ja haaveilin, mutta kyllä ne sitten lopulta oli vähän liian kalliita lounaita mulle. Ehkä pitää alkaa säästään ensi vuotta varten! :)
VastaaPoistaHahhaa :D Tuo oli kyllä ihan mahtava kattaus. Kannattaa kyllä harkita jo nyt säästämisen aloittamista. Oli se vaan niin hieno tapahtuma!
PoistaNo nyt kuulostaa kyllä niin hyvältä, että olen todellakin kade tästä illasta :) Mahtavaa, että pääsitte nauttimaan tällaisesta! Todella unelma minunlaiselleni ravintola-alan ihmiselle. Täytyy painaa tämä tapahtuma mieleen jos ensi vuonna oltaisiin näihin aikoihin Suomessa.
VastaaPoistaTuo oli juuri niin mieletön, miltä se kuulostaa. Tai ehkä vieläkin hienompi! Suosittelen lämpimästi suunnittelemaan Suomen matkat tuohon ajankohtan ;)
PoistaVautsi, varmasti aivan mieletön kokemus! Toivottavasti pääsisin itse myös kokemaan tuon joku kaunis päivä :) Me reissataan usein ruoka edellä ja odotamme jo innolla tulevaa Uuden-Seelannin matkaa ja viinitiloja.
VastaaPoistaOioioi! Uusi-Seelanti ja viinitilat kuulostaa kyllä niin täydelliseltä suunnitelmalta. Sinne minäkin haluan vielä joku päivä viinimatkailemaan! Oih!
PoistaNo onpas kiva nälkäisenä lueskella tällaista :D. Aijettä, on ollut kyllä ihan taatusti huikea kokemus. Tuli sellainen fiilis, että täytyy päästä asap syömään jonnekin laaturaflaan :P.
VastaaPoistaHeh :D Tämä ei tosiaan ole nälkäisen luettavaa :D
PoistaTuo oli ehdottoman huikea kokemus!
Nyt on kyllä ollut semmoiset herkut, että miten olette raskineet edes syödä noita annoksia? Näyttävät todella hyvältä, en uskalla edes ajatella miten hyvää on ollut myös maun puolesta. Miten tuollaisen jälkeen enää tavallinen arjen nakkisoppa maistuu... :D
VastaaPoistaKyllä muutamissa teki mieli vain ihastella ruokia - mutta kun niitä maistoi, haluttiinkin sitten nuolla koko lautanen :D
PoistaKyllä sille nakkisopallekin on paikkansa ;)
Sain oman yhteenvetoni Mäntän Food & Art -tapahtumasta valmiiksi, niin linkitin tämän postauksesi luonnollisesti myös siihen. http://kohteenamaailma.fi/ruokamatkailu/mantta-food-art-2017/ Postausta kirjoittaessa ja kuvia katsellessa tuli kyllä vahvasti esiin tämä elämys, joka on ollut tämän vuoden kiistaton kohokohtani ruokamatkailussa -ja se se tapahtui keskellä ei mitään eli Mäntässä!
VastaaPoista