Ihana naisten viinimatkatraditiomme alkoi kesällä 2008 Ranskan Alsacesta. (No joo, traditio on hieman rakoillut. Olemme kyllä tehneet pitkiä viikonloppureissuja, mutta viinimatkoja niistä on ollut vain kaksi - traditio sekin ;)
Tässä toisesta naisten viinimatkasta se ensimmäinen - Alsace.
Olin saman vuoden alussa aloittanut työskentelyni tämänhetkisen työnantajani palveluksessa (huh, kun aika menee nopeaan), ja skannaillessani lehtiartikkeleita yrityksen tuotteista, silmiini pisti juttu matkasta Alsacen viinitielle, Route des vins d'Alsace. Sinne minäkin haluan. Keräsin naiset kokoon ja jo heti saman vuoden kesänä lensimmekin Sveitsin puolelle Zürichiin, vuokrasimme auton ja lähdimme Alsacen viinitielle tutustumaan alueen viineihin.
Jo heti suunnitteluvaiheessa huomasimme, että pitkälle viikonloppumatkalle Alsacen viinitie on aivan liian pitkä. Tai kyllä 170 kilometriä autolla pitkän viikonlopun aikana helposti ajelisi, mutta pieniä, idyllisiä kyliä on matkan varrella valtava määrä. Mitään järkeä ei olisi vain ajella kylien läpi viettämättä niissä aikaa. Perillä tiesimme tehneemme oikean valinnan. Kylät olivat kuvankauniita, täynnä jos jonkinlaisia viini- ja puutarhajuhlia. Ei niiden kaikkien ohi olisi malttanut ajaa pysähtymättä, ei sitten millään.
Matkan aloitus Dambach la Villestä
Ajoimme Sveitsistä ensin isompaa tietä suoraan pohjoisimpaan vierailukohteeseemme Dambach la Villeen. Sinne sen vuoksi, että työnantajani ansiosta saimme sovittua viinikierroksen siellä viinitilaa pyörittävälle Willy Gisselbrechtille.
Aloitus matkalle oli täydellinen. Kukaan meistä ei vielä silloin tiennyt juuri mitään viineistä. Saimme heti kattavan käsityksen siitä, mistä Alsacen viineissä on pääpiirteittäin kyse: rapsakan tuoreita sekä toisaalta ikäännytettyjä petrolisia Rieslingejä, parfyymisen aromikkaita Gewürztraminereita, kepeitä, läpikuultavia Pinot Noireja.
Tutustuimme myös viinikellareihin, viinien tuotantolinjastoon ja pullottamoon. Toisin sanoen ihan kaikkeen, mitä ei-mitään-viineistä-tietävät tarvitsevat tietää Alsacen viineistä ennen viinitien uumeniin lähtemistä.
Dambach la Ville oli muutenkin matkan kylistä suosikkini. Kylää vartioi korkeat muurit, ja sen ihanilla pienillä kujilla olisi voinut viettää parikin päivää. Ihan vain kierrellen ja kolkutellen niihin oviin, joissa luki (englanniksi) "viininmaistelua tarjolla".
Näin päädyimme juomaan päivähiprakat erään pienen viinitilan pyörittäjän luo. Nainen asui eri kylässä, ja ajoi viinitilalleen selkeästi yksinäiseen työhön. Hän oli niin otettu vierailustamme, että availi viinipulloja toisensa perään, ja ennen kuin ehdimme sanoa että jo riittäisi, oli lasimme taas täynnä. Mukavaa oli, sitä en sano. Mutta se olikin sitten niin pitkä vierailu, että muilla viinitiloilla emme enää Dambach la Villessä ehtineetkään kiertää.
Illan onnekas sattuma - majapaikkamme puutarhajuhlat
Majoituimme pienessä bed and breakfast -majoituksessa. Mikä paikan nimi oli, ei mitään muistikuvaa. Paikka oli hyvä, sen muistan, ja se oli mukavaa, että meille viidelle oli kaksi vierekkäistä huonetta. Toisessa kolme sänkyä ja toisessa kaksi.
Ja mikä parasta, majapaikkamme puutarhassa oli sattumalta illalla puutarhajuhlat. Koko kylä kokoontui paikalle, bändi soitti musiikkia ja ruokana oli herkullista paellaa - tietenkin kylän upeiden viinien kera.
Matka kohti Colmaria
Seuraavana aamuna matka jatkui. Heti tuli yllätyksenä se, että seuraava kylähän olikin jo heti kulman takana. Allaoleva kartta on hyyyyyvin yksinkertaistettu versio viinitiestä, mutta siitä näkee pääasialliset kohteemme: Dambach la Villen, Ribeauvillen, Riquewihrin ja Colmarin.
Kartasta ei näe niitä lukemattomia pieniä kyliä, jotka jäävät näiden isompien kylien väliin. Pyöräily olisikin sen puolesta mainio tapa matkustaa Alsacessa. Parin kilometrin välein on aina uudessa kylässä. Eikä edes tarvitsisi pohtia sitä, kuka on kuskina. Tuliaispullotkin vain menisivät kuntoilun piikkiin lisäpainoina pyöräilylaukuissa ;)
Meillä ei ollut jokaista majoitusta etukäteen buukattuna, ja lukuisista kyläjuhlista huolimatta mahduimme jokaiseen haluamaamme kylään yöksi. Auto parkkiin, ja kaikki pääsimme viinien kimppuun. Taisimme yhteensä käydä maistelemassa noin kymmenen eri tilan viinejä, toiset laadukkaita tuottajia, toiset pieniä, mutta myös mielenkiintoisia tuottajia, vaikkei laatu välttämättä ihan parhaiden tasolle yltänytkään. Tämän lisäksi nautimme viinejä ravintoloissa, sekä picnicillä tuoreen leivän, juustojen ja hedelmien kera. Matkamme oli todellakin nautiskelijoiden viinimatka.
Myös alsacelainen ruoka tuli meille erittäinkin tutuksi. Tuhteja liharuokia toisensa perään. Ei huonoa. Ei missään nimessä. Ensimmäiset annokset olivat kuitenkin pienoinen shokki viidelle pienikokoiselle naiselle. Mutta tuhti ruoka kuuluu Alsaceen. Ei kun haarukat käteen ja syömään. Michelin-tähtiravintoloitakin Alsace on pullollaan, mutta niihin meidän silloisella budjetilla ei olisi menty.
Mutta ei se matka pelkkää viiniä ja ruokaa ollut. Pysähdyimme myös Haut-Koenigsbourgin linnan luona. En muistanutkaan ennen matkakuvien pariin palaamista. Enkä muistanut sitäkään, että Alsace on näin hieno!
Alsacen päätepysäkkimme Colmar
Nautimme alkumatkan viinejä niin paljon, että Colmariin päästyämme emme jaksaneet enää viinejä. Siellä nautimme kaupungin kauneudesta. Kävimme katsomassa kaupunkia myös vedestä käsin pienellä jokiveneajelulla.
Colmaria on kehuttu Alsacen kauneimmaksi paikaksi, ja se oli kyllä todella kaunis.
Colmarista jatkoimme takaisin Sveitsin puolelle, ja sieltä kotiin. Laukut täynnä viinejä, mieli virkeänä ja aivot täynnä uutta ja ihmeellistä tietoa viineistä. Tästä oli hyvä aloittaa traditio.
Kiitos vielä näinkin pitkän ajan jälkeen ihanille naisille matkasta! Jatketaan hienoa (viini)matkaperinnettämme jatkossakin :)
PS. Kiitos Sannalle kuvista. Omani ovat arkistoituna jonnekin todella varmaan paikkaan.
Tässä toisesta naisten viinimatkasta se ensimmäinen - Alsace.
Olin saman vuoden alussa aloittanut työskentelyni tämänhetkisen työnantajani palveluksessa (huh, kun aika menee nopeaan), ja skannaillessani lehtiartikkeleita yrityksen tuotteista, silmiini pisti juttu matkasta Alsacen viinitielle, Route des vins d'Alsace. Sinne minäkin haluan. Keräsin naiset kokoon ja jo heti saman vuoden kesänä lensimmekin Sveitsin puolelle Zürichiin, vuokrasimme auton ja lähdimme Alsacen viinitielle tutustumaan alueen viineihin.
Jo heti suunnitteluvaiheessa huomasimme, että pitkälle viikonloppumatkalle Alsacen viinitie on aivan liian pitkä. Tai kyllä 170 kilometriä autolla pitkän viikonlopun aikana helposti ajelisi, mutta pieniä, idyllisiä kyliä on matkan varrella valtava määrä. Mitään järkeä ei olisi vain ajella kylien läpi viettämättä niissä aikaa. Perillä tiesimme tehneemme oikean valinnan. Kylät olivat kuvankauniita, täynnä jos jonkinlaisia viini- ja puutarhajuhlia. Ei niiden kaikkien ohi olisi malttanut ajaa pysähtymättä, ei sitten millään.
Matkan aloitus Dambach la Villestä
Ajoimme Sveitsistä ensin isompaa tietä suoraan pohjoisimpaan vierailukohteeseemme Dambach la Villeen. Sinne sen vuoksi, että työnantajani ansiosta saimme sovittua viinikierroksen siellä viinitilaa pyörittävälle Willy Gisselbrechtille.
Aloitus matkalle oli täydellinen. Kukaan meistä ei vielä silloin tiennyt juuri mitään viineistä. Saimme heti kattavan käsityksen siitä, mistä Alsacen viineissä on pääpiirteittäin kyse: rapsakan tuoreita sekä toisaalta ikäännytettyjä petrolisia Rieslingejä, parfyymisen aromikkaita Gewürztraminereita, kepeitä, läpikuultavia Pinot Noireja.
Tutustuimme myös viinikellareihin, viinien tuotantolinjastoon ja pullottamoon. Toisin sanoen ihan kaikkeen, mitä ei-mitään-viineistä-tietävät tarvitsevat tietää Alsacen viineistä ennen viinitien uumeniin lähtemistä.
Dambach la Ville oli muutenkin matkan kylistä suosikkini. Kylää vartioi korkeat muurit, ja sen ihanilla pienillä kujilla olisi voinut viettää parikin päivää. Ihan vain kierrellen ja kolkutellen niihin oviin, joissa luki (englanniksi) "viininmaistelua tarjolla".
Näin päädyimme juomaan päivähiprakat erään pienen viinitilan pyörittäjän luo. Nainen asui eri kylässä, ja ajoi viinitilalleen selkeästi yksinäiseen työhön. Hän oli niin otettu vierailustamme, että availi viinipulloja toisensa perään, ja ennen kuin ehdimme sanoa että jo riittäisi, oli lasimme taas täynnä. Mukavaa oli, sitä en sano. Mutta se olikin sitten niin pitkä vierailu, että muilla viinitiloilla emme enää Dambach la Villessä ehtineetkään kiertää.
Illan onnekas sattuma - majapaikkamme puutarhajuhlat
Majoituimme pienessä bed and breakfast -majoituksessa. Mikä paikan nimi oli, ei mitään muistikuvaa. Paikka oli hyvä, sen muistan, ja se oli mukavaa, että meille viidelle oli kaksi vierekkäistä huonetta. Toisessa kolme sänkyä ja toisessa kaksi.
Ja mikä parasta, majapaikkamme puutarhassa oli sattumalta illalla puutarhajuhlat. Koko kylä kokoontui paikalle, bändi soitti musiikkia ja ruokana oli herkullista paellaa - tietenkin kylän upeiden viinien kera.
Matka kohti Colmaria
Seuraavana aamuna matka jatkui. Heti tuli yllätyksenä se, että seuraava kylähän olikin jo heti kulman takana. Allaoleva kartta on hyyyyyvin yksinkertaistettu versio viinitiestä, mutta siitä näkee pääasialliset kohteemme: Dambach la Villen, Ribeauvillen, Riquewihrin ja Colmarin.
 |
| Kartta: www.alsace-wine-route.com |
Kartasta ei näe niitä lukemattomia pieniä kyliä, jotka jäävät näiden isompien kylien väliin. Pyöräily olisikin sen puolesta mainio tapa matkustaa Alsacessa. Parin kilometrin välein on aina uudessa kylässä. Eikä edes tarvitsisi pohtia sitä, kuka on kuskina. Tuliaispullotkin vain menisivät kuntoilun piikkiin lisäpainoina pyöräilylaukuissa ;)
Meillä ei ollut jokaista majoitusta etukäteen buukattuna, ja lukuisista kyläjuhlista huolimatta mahduimme jokaiseen haluamaamme kylään yöksi. Auto parkkiin, ja kaikki pääsimme viinien kimppuun. Taisimme yhteensä käydä maistelemassa noin kymmenen eri tilan viinejä, toiset laadukkaita tuottajia, toiset pieniä, mutta myös mielenkiintoisia tuottajia, vaikkei laatu välttämättä ihan parhaiden tasolle yltänytkään. Tämän lisäksi nautimme viinejä ravintoloissa, sekä picnicillä tuoreen leivän, juustojen ja hedelmien kera. Matkamme oli todellakin nautiskelijoiden viinimatka.
Myös alsacelainen ruoka tuli meille erittäinkin tutuksi. Tuhteja liharuokia toisensa perään. Ei huonoa. Ei missään nimessä. Ensimmäiset annokset olivat kuitenkin pienoinen shokki viidelle pienikokoiselle naiselle. Mutta tuhti ruoka kuuluu Alsaceen. Ei kun haarukat käteen ja syömään. Michelin-tähtiravintoloitakin Alsace on pullollaan, mutta niihin meidän silloisella budjetilla ei olisi menty.
Mutta ei se matka pelkkää viiniä ja ruokaa ollut. Pysähdyimme myös Haut-Koenigsbourgin linnan luona. En muistanutkaan ennen matkakuvien pariin palaamista. Enkä muistanut sitäkään, että Alsace on näin hieno!
Alsacen päätepysäkkimme Colmar
Nautimme alkumatkan viinejä niin paljon, että Colmariin päästyämme emme jaksaneet enää viinejä. Siellä nautimme kaupungin kauneudesta. Kävimme katsomassa kaupunkia myös vedestä käsin pienellä jokiveneajelulla.
Colmaria on kehuttu Alsacen kauneimmaksi paikaksi, ja se oli kyllä todella kaunis.
Colmarista jatkoimme takaisin Sveitsin puolelle, ja sieltä kotiin. Laukut täynnä viinejä, mieli virkeänä ja aivot täynnä uutta ja ihmeellistä tietoa viineistä. Tästä oli hyvä aloittaa traditio.
Kiitos vielä näinkin pitkän ajan jälkeen ihanille naisille matkasta! Jatketaan hienoa (viini)matkaperinnettämme jatkossakin :)
PS. Kiitos Sannalle kuvista. Omani ovat arkistoituna jonnekin todella varmaan paikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!